Venäjä on lähintä kansainvälisyyttä. Karjalan tutkimuskeskuksen johtaja Alexander Titov kutsui Mekrijärven vierailullaan elokuussa 1992 neuvotteluihin Petroskoihin, hajonneeseen Neuvostoliittoon, jota tuolloin opeteltiin sanomaan Venäjäksi. Ensimmäinen työvierailu syksyllä ravisteli ajattelemaan. Olimme lähellä toisiamme, mutta silti vieraita ja kulttuurisesti kaukana. Rajamuodollisuudet hoidettiin Suomessakin kesämökin puuliiterin kokoisella rajatarkastusasemalla. Raja ylitettiin kävellen, matkalaukkua raahaten. Venäjällä epäluulo leimasi kaikki vierailijat. Tulli penkoi Värtsilässä matkatavarat; arvoesineet ja rahat kirjattiin.
Matka Petroskoihin kesti päivän, välillä kinttupolulla 20 km tunnissa. Asumus oli kaupungin ulkolaidalla sanatoriossa. Hallinto vaikutti umpimieliseltä ja elämä eksoottisen takapajuiselta. Ruokaa sai, mutta ei ravintolasta vaan tutkimuskeskuksen työntekijän kotona. Tutkijat olivatkin hyvin ystävällisiä ja ympäristöasioista kiinnostuneita. Yhteistyö kasvoi kiinnostusten ja myös epämuodollisten keittiökeskustelujen kautta. Verkostojen merkitys kävi selväksi.
Raja-alueen kehitys on yhteinen asia. Kymmenien yhteisten hankkeiden jälkeen vieraista on tullut ystäviä, toimijaperhe on kasvanut raja-alueen kokoiseksi. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita on edelleen, vaikka Venäjä on perusteellisesti muuttunut ja Petroskoi enää viiden – kuuden tunnin päässä.
Raja-alue on ympäristöasioissa tärkeä. Luonnonsuojelualueverkostoa on kehitetty Suomessa ja Venäjällä. Venäjällä suojelualueet ovat isoja – kymmeniä tuhansia hehtaareja – mutta niitä on vähän; Suomessa pääasiassa päinvastoin. Luontomatkailu, kestävä metsätalous ja energiaratkaisut kiinnostavat molemmin puolin ja tutkimusta on täydennetty yhteisillä kehittämishankkeilla.
Karjalan tasavallassa harjoitellaan Venäjän pilottialueena pohjoismaisen tyyppistä metsätaloutta ja puuta tuodaan ajoittaisista vaikeuksista huolimatta Suomeen paljon. Myös Karjalan metsät muuttuvat nopeasti. Onneksi erityisesti raja-alueesta on jo paljon tutkimustietoa. Luonnonsuojelu- ja ympäristöhankeyhteistyön pohjalle onkin vuosien varrella rakentunut käsite Fennoskandian vihreä vyöhyke, joka on raja-alueen luonnon, kulttuurin ja ympäristöpohjaisen kehittämisen yhteistyöalue. Sen ytimessä ovat luonnon monimuotoisuus, ekologiset verkostot ja ilmastonmuutoksen seuranta sekä sen vaikutusten torjuminen. Toimiin tarvitaan molempia maita ja metsien käytön erilainen historia luo rajalle ainutlaatuisen tutkimusaluekokonaisuuden.
Venäjä on meille tärkeä ja me olemme Venäjälle tärkeitä. Maailmanpolitiikka ei nyt suosi yhteistyötä Venäjän kanssa. Suomi – Venäjä -luonnonsuojeluyhteistyö perustuu toimijoiden yhteisymmärrykseen ympäristöasioiden tärkeydestä. Se on myös ”virallista” (sopimuspohjaista).
-Luonnonsuojeluyhteistyö Suomen kanssa on edelleen toimivaa, vaikka se monien muiden maiden kanssa on hiljaista, totesi Venäjän kansainvälisen yhteistyön osaston johtaja Anna Balakireva Luonnonvara- ja ekologiaministeriöstä kaksi viikkoa sitten Vaasassa yhteistyöohjelmakokouksessa. Yhteistyötä vaikeana aikana arvostetaan Moskovassakin.
Pohjois-Karjalan kannalta Fennoskandian vihreä vyöhyke luo Venäjän federaationkin hyväksymän kehyksen ja tavoitteet luonnon monimuotoisuuden ja alueen kestävän käytön parantamiseksi sekä alueellisen kestävän kehityksen edistämiseksi. Rahoituksen ongelmat ovat keskeinen hidaste. EU:n uuden raja-alueohjelman (CBC) avautumista odoteltaessa uusia hankkeita suunnitellaan. Siinä työssä laajat verkostot auttavat löytämään oikeat toimijat ja tarpeellisimmat toimet. Yhdessä tekeminen auttaa myös epäluulojen torjumisessa. Venäjä on edelleen eksoottinen maa, joka tarjoaa jatkuvasti ihmeteltävää ja mietittävää, jopa ilman politiikkaa.
Timo J. Hokkanen
Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen blogi 