Savusilli kaltevalla pinnalla

Ihmismaailmamme koostuu sanoista. Pulinaa riittää eri muodoissaan. Puhetta sanottuna ja joskus kuunneltunakin. Puhetta kirjoitettuna ja luettuna, laulettuna ja lausuttuna — paatoksella tai ilman. YVA-arviointiohjelmissa, aloitteissa ja esityksissä, pöytäkirjoissa ja valituksissa, selvityksissä ja selostuksissa, katselmuksissa ja tarkastuksissa, tupailloissa, somessa ja verkossa. Kahvipöydässä.

Se puhe, joka on olennaista viranhaltijan työn sisältöä, on tarkoitettu vaikuttamaan ja vakuuttamaan. Argumentoidaan. Esitetään faktoja, väitteitä ja jotain siltä väliltä. Näitä perustellaan. Puheen tarkoituksena on saada lukija tai kuulija vakuuttumaan siitä, että esitetty asia on — mitä? Totta? Kannatettavaa? Hyväksyttävää? Ainoa todellinen vaihtoehto? No, tarkoitus on, että kulloinkin käsillä oleva hanke etenee ja päätyy puhujan kannalta myönteiseen ratkaisuun. Mikä asia milloinkin. Olemme vaikuttamispuheen kohteena ja luomme vaikuttamispuhetta.

Osa puhutuista asioista on aitoja faktoja, tosiseikkoja, joiden perustelemisen ei kai pitäisi olla vaikeaa. Minä luulin aikani, että todet asiat myyvät itse itsensä. Näin ei kuitenkaan ole. Puheessa on enemmän kyse vakuuttavuudesta kuin totuudellisuudesta. Vain vakuuttava puhe voidaan uskoa todeksi. Totuus ei mene läpi, jos sitä ei esitä vakuuttavasti ja perustele uskottavasti.

Valitettavasti asian voi kääntää myös toisinpäin: täysi valekin menee läpi, jos sen esittää vakuuttavasti ja uskottavasti. Tämän ei pitäisi olla kenellekään uutta ja outoa maailmassa, jossa lepakot räjähtelevät tuulivoimaloiden lähellä, maa on kuin onkin pannukakku, koronarokotteet sisältävät nanokokoisia älysiruja ja yksittäisen sotilaallisen erikoisoperaation uhriluvut nousevat vähintäänkin kymmeniin tuhansiin. Totuudellisuutta ja uskottavuutta on syystäkin pidettävä eri asioina. Me vakuutumme myös puheesta, joka ei ole totta. Se on ihmisen ominaisuus, inhimillinen kyky tulla harhaanjohdetuksi. Kuitenkin vain totuudellisuuteen perustuvalla puheella voidaan edistää asioita, jotka selviävät kestotestistä meitä ympäröivässä todellisessa maailmassa. Vuodet ja vuosikymmenet erottavat jyvät akanoista  ehkä totuus lopulta myykin itse itsensä? Harhapolut sitä ennen saattavat valitettavasti olla pitkiä ja tuskaisia.

Ajattelu- ja argumentaatiovirheiden harhapolkuja

Maija Aalto-Heinilän oikeudellisen argumentaation luennoilla Itä-Suomen yliopistossa keväällä 2022 käytiin läpi muun ohessa tyypillisiä tapoja perustella väittämiä, joiden totuudellisuutta ei ole loppuun asti punnittu. Tunnetteko käsitteet kehäpäätelmä, olkiukko ja ad hominem? On kovin noloa ja paljastavaa huomata itse tekevänsä hätiköityjä päätelmiä ja olevansa monesti onneton savusilli kaltevalla pinnalla. Maija kutsui näitä tuiki tavallisia toimintatapojamme ajattelu- ja argumentaatiovirheiksi. Sen sijaan, että pyrkisimme puheissamme päättäväisesti kohti faktoja, harhaudumme liian usein ja liian helposti perustelemaan vain omia ennakkokäsityksiämme. Perustelutapammekin ovat usein kestämättömiä. Ja teemme tämän valitettavasti tosiasioiden kustannuksella. Laiskuuttamme, tietämättömyyttämme tai jopa tarkoituksellisesti.

Tavanomaisten ajattelu- ja argumentaatiovirheiden tunnistaminen ei ole ollenkaan pahitteeksi. On hyvä tunnistaa näitä muiden puheesta. Ja vielä tähdellisempää on tunnistaa ne omasta puheestaan. Käyn näitä harhapolkuja tässä vähän läpi, koska uskon, että on parempi tietää kuin luulla.

Ylivertaisuusvinoumassa henkilö luulee tietävänsä, on siis tietämätön eikä tiedä sitä. Päättelystä ja perustelemisesta puuttuu itsekriittisyys. Korjausliikkeeksi tarvittaisiin tiedollisen nöyryyden opettelua. Luulin kerran olevani väärässä, mutta huomasin erehtyneeni. Tuttua, eikö totta? Toinen hyvin yleinen päättelyyn ja perusteluun liittyvä vinouma on vahvistusharha. Siinä keskitytään omaa väitettä tukevaan näyttöön ja sivuutetaan vastakkainen näyttö. Korjatakseen toimintaansa puhujan olisi opeteltava puolueettomuutta ja etsittävä aktiivisesti myös seikkoja, jotka voivat osoittaa väitteen vääräksi.

Pieter Brueghel vanhempi: Sokeat (1568)

Ad hominem -argumentaatiossa puhuja kiinnittää huomion vastapuolen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin — vaikkapa sukupuoleen, puoluekantaan tai kotiseutuun — mikä johtaa keskustelun pois aiheesta ja kyseenalaistaa vastapuolen uskottavuuden. Hätiköity yleistys on päättelymalli, jossa niukan havaintoaineiston perusteella edetään yleistävään päätelmään kritiikittömästi. Tekeekö yksi pääskynen kesän?

Kaltevaksi pinnaksi kutsuttu päättelymalli liioittelee seurauksia, maalaa piruja seinälle — jos nyt annamme periksi, ei tältä tieltä ole paluuta! Avaako tämä poikkeamispäätös Pandoran lippaan? Savusillillä tarkoitetaan mitä tahansa puheessa esiin tuotua seikkaa, joka kiinnittää osapuolen huomion asiaankuulumattomaan seikkaan, siis pois ratkaistavasta asiasta. Ajatus harhautuu, fokus katoaa. Työmies Putkosen räjähtelevät lepakot voisi lukea tähän kategoriaan – kauanko sitäkin joutavuutta selvitettiin ja oikaistiin, asiallisen tuulivoimaloiden vaikutuksia koskevan keskustelun kustannuksella?

Geneettinen virhepäätelmä on harha, jossa ei suostuta uskomaan, että asiat voivat muuttua. Asian nykyinen tila ei aina ennusta sitä, miten se on nyt tai tulevaisuudessa. Katsokaapa vaikka sähköautojen määrän lisääntymistä liikenteessä. Olkiukko on vastapuolen sanomaksi väitetty asia, jota paisutellaan ja jonka avulla vastapuoli pakotetaan puolustuskannalle ja jälleen kerran pois asian varsinaisesta ytimestä. Kehäpäättelyssä johtopäätös perustellaan lopulta itsellään. Jos sanotaan, että hyvillä kokeilla on erinomaiset ruuanlaittotaidot, sanottiinko yhtään mitään?

Loogista päättelyä, pätevää päättelyä?

Loogisen päättelyn klassisia toimintamalleja ovat deduktio, induktio, abduktio ja analogia. Deduktiossa johtopäätös johdetaan aukottomasti lähtötiedoista (premisseistä): lähtötiedosta Janne on poika, voidaan tehdä pätevä johtopäätös, että Janne on ihminen. Tosiasiasta johdetaan toinen tosiasia, uutta tietoa ei sinänsä synny. Induktio on perusteltua yleistämistä, jossa tosista havainnoista tehdään yleistyksiä, jotka ovat useimmiten päteviä, mutta eivät aina. Kaikki havaitsemani joutsenet ovat valkoisia, siis kaikki joutsenet ovat valkoisia. Ovatko?

Abduktioksi kutsutaan päättelyä, jossa pyritään havaitun ilmiön parhaaseen mahdolliseen selitykseen. Mitä on tapahtunut, eilen ostamani pastilliaski on nyt jo tyhjä? Abduktiolla ei ole mahdollista päästä täyteen varmuuteen, mutta meidän taloudessamme on erittäin todennäköistä, että pastillit söin minä. Analogiassa rinnastetaan samankaltaisia asioita ja pyritään selittämään tuntematon asia tunnetulla asialla. Omenoita ja appelsiineja verrattaessa voidaan löytää sekä samankaltaisuuksia (syötävä hedelmä) että erilaisuuksia (kasvualue).

Loogisen päättelyn toimintamallit eivät sinänsä tuota hyvää ja pätevää päättelyä joka tilanteeseen. Ne voivat johtaa harhaan, ja itse asiassa malleilla on yhtymäkohtia aiemmin kuvattuihin ajattelu- ja argumentaatiovirheisiin. Lisäksi ja ennen kaikkea tarvitaan kriittistä ajattelua, pyrkimystä perille asti, huolellista ja ratkaisuhakuista pohdintaa. Viime vuosina on käytetty fraasia faktapohjainen päätöksenteko. Faktat tarvitsevat jatkeekseen loogista päättelyä. Ne eivät itse tuota johtopäätöksiä. Selvitykset eivät summaudu ratkaisuksi, vaikka niitä ehdottomasti tarvitaan ratkaisun perusteeksi.

Lukekaapa lopuksi vielä uudestaan kirjoitukseni neljännen kappaleen viimeinen virke. Mitä siinä oikein väitän ja miten perustelen väitteeni? Eikö olekin täyttä huuhaata! Menee samaan koriin kuin jokapäiväinen poliitikkofraasi on sanomattakin selvää, että. Kun ei jaksa tai ehdi perustella, on yritettävä vakuuttaa. Ja katsokaapa toiseksi viimeisen kappaleen viimeinen virke — perustelenko tosiaankin selvitysten tarpeen vain sanalla ehdottomasti, siis vakuuttelemalla? Saman tien voitte kyllä kammata läpi koko kirjoitukseni ja hajottaa sen alkutekijöihinsä, siis erilaisiksi harhaanjohtaviksi palasiksi. Tämän pitäisi olla selvää tekstiä.

Juha-Pekka Vartiainen
alueiden käytön johtava asiantuntija

Outokummun vanhan kaivostoiminnan vaikutukset

Outokummussa sijaitseva vanha kaivostoiminnan keskittymä on ollut merkittävä tekijä alueen kehityksessä. Kaivostoiminta on tuonut aikanaan alueelle vaurautta ja työpaikkoja, mutta samalla se on aiheuttanut myös ympäristöhaittoja.

Kaivostoiminnan sivuvirtoina syntyneitä metallipitoisia kiviaineksia on käytetty Outokummun keskustaajaman alueella maanrakennusaineena etenkin katujen rakennekerroksissa. Lisäksi Outokummun kaupungin alue kuuluu metallirikkaan kallioperän vyöhykkeeseen, jolloin maaperässä esiintyy luontaisestikin korkeita metallipitoisuuksia.

KAJAK-hankkeessa selvitettiin maa-ainesten käytön riskejä

Pirkanmaan ELY-keskuksen koordinoimassa KAJAK-hankkeessa selvitettiin kaivannaisjätealueiden riskejä. Hankkeen yhteydessä vuosina 2021–2022 selvitettiin Outokummun keskustaajaman maa-ainesten metallipitoisuuksia ja haittavaikutuksia. Samalla tarkasteltiin kustannuksia, jotka muodostuvat katujen kunnostuksen yhteydessä syntyvien metallipitoisten maa-ainesten käsittelystä. Selvityksen laatimisen toteutti Ramboll Finland Oy

KAJAK-hankkeen selvityksessä arvioitiin maa-ainesten lisäksi laajemmin mahdollisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia riskiarvioinnin kautta. Sen perusteella metallipitoiset maa-ainekset eivät aiheuta nykytilassaan akuuttia terveysriskiä lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Infrastruktuurin uusimisen yhteydessä kaivettavat metallipitoiset maa-ainekset ovat vaikeasti hyödynnettävissä. Tämä johtuu niiden geoteknisistä ja kemiallisista ominaisuuksista. Niistä johtuen kaivettavaa maa-ainesta on vaikea hyötykäyttää rakennettavalla alueella, vaikka metallipitoisuudet vastaisivatkin maaperän luontaisia pitoisuuksia. Infrastruktuurin uusimisen yhteydessä kaivettavat maa-ainekset ovat ominaisuuksiensa perusteella joko vaaratonta tai vaarallista jätettä. Se on käsiteltävä jätelain sekä ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla.

Maa-aines on sijoitettava sellaiseen käsittelypaikkaan, jolla on asianmukaiset ympäristöluvat. Tämä kuitenkin aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia katujen peruskorjaustöiden kokonaiskustannuksiin. Myös kaivettujen maa-aineksien loppusijoittamisesta aiheutuvia kustannuksia on selvitetty osana KAJAK-hanketta. Selvityksen perusteella maa-ainesten loppusijoittamisesta arvioidaan aiheutuvan noin 15–30 miljoonan euron kustannukset seuraavan kymmenen vuoden aikana. Nämä kustannukset ovat Outokummun kaupungille kohtuuttomat.

KAJAK-hankkeen aikana selvitettiin myös rahoitusmalleja maa-aineksien käsittelystä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Selvityksessä merkittävämmäksi rahoituskanavaksi tunnistettiin valtion budjettirahoitus.

Outokummun vanhan kaivoksen torni. Kuva: Petri Naumanen / Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Avustusta infrastruktuurin korjaamiseen

Outokummun keskustaajaman infrastruktuuri on keskimäärin noin 60 vuotta vanhaa. Paine sen korjaamiseen kasvaa jatkuvasti. Kunnostuskohteiden metallipitoiset maa-ainekset on pyritty riskinarvioon perustuen hyödyntämään niin hyvin kuin mahdollista. Hyötykäyttöön kelpaamattomat metallipitoiset maa-ainekset on kuljetettu loppusijoitettaviksi ympäristöluvat omaaviin laitoksiin.

Outokummun kaupunki on hakenut ja saanut Maaperä kuntoon -ohjelman kautta harkinnanvaraista avustusta. Tämä avustus käytetään hankkeiden maaperän selvittämis-, riskinhallinta- ja puhdistuskustannuksiin. Kaupungin saama avustus on jakautunut valtion ja kaupungin kesken PIMA-tukilain ja asetuksen edellyttämällä tavalla. PIMA-tukilaki eli pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemisesta annettu laki sisältää erilaisia vaihtoehtoja pilaantuneiden alueiden selvittämisen ja puhdistamisen tueksi. Avustus siis ei ole kattanut kokonaan maaperän puhdistuskustannuksia.

Maa-ainesten käsittelykustannusten vastuut on selvitettävä kaivosyhtiöiden, kaupungin ja muiden toimijoiden kesken. Tämä on tehtävä ennen kuin lopullinen rahoituskanava on mahdollista selvittää. Huomioon on otettava muun muassa voimassa oleva lainsäädäntö.

Tätä vastuuselvitystä laaditaan parhaillaan Pirkanmaan ELY-keskuksen Maaperä kuntoon -ohjelmaan kuuluvana selvityksenä. Selvitys valmistuu kevään 2023 aikana. Odotamme Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa mielenkiinnolla selvityksen valmistumista ja etenkin sitä, tuleeko selvitys antamaan yksiselitteistä vastausta metallipitoisen maaperän puhdistamis- ja kustannusvastuista. On kuitenkin todennäköistä, että kustannusvastuut selviävät vasta kullekin kunnostettavalle alueelle tehtävän kohdekohtaisen tarkastelun kautta.

Petri Naumanen
ympäristöasiantuntija

Maaseudun kehittämistä ja EU-ohjelmia

Viime vuonna päättyi edellisen ohjelmakauden Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toimeenpano uusien hankepäätösten osalta. Seitsemän vuoden mittaista ohjelmakautta jatkettiin kahdella vuodella, koska uuden kauden toimeenpanon käynnistämiseen tarvittavat Euroopan unionin ja samalla myös kansalliset säädökset eivät olisi ehtineet valmistua ajoissa.

Toimintaympäristössä tapahtuneiden yllättävien ja ennakoimattomien muutosten vuoksi siirtymäkauden aikana otettiin käyttöön lisäksi EU:n elpymispaketti. Siihen liittyviä varoja suunnattiin hankkeisiin, joilla edistetään vihreää siirtymää ja digitalisaatiota. Eniten varoja kohdennettiin uusiutuvan energian tuotantoon liittyvien investointien tukemiseen.

Ohjelmarahoituksen tarkoitus on olla vastikkeellista eli toiminnalla on saatava aikaan toivottua muutosta, kuten lisätä yrittäjyyttä ja elinvoimaa maaseudulla tai vaikuttaa ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Yritystoiminnan käynnistämistä ja kehittymistä sekä investointeja tuetaan, jotta niiden vaikutuksesta luotaisiin työpaikkoja, saataisiin aluetalouteen kasvua ja lisää hyvinvointia. Tukemisen tavoitteena on saada investointeja liikkeelle, toteuttaa ne nopeammin tai laajempana sekä laadukkaammin kuin ilman tukea.

Yritystuella uusia työpaikkoja ja yrityksiä

Viime vuonna maaseuturahastosta myönnettiin yritystukea 64 hankkeeseen yhteensä 5,8 miljoonaa euroa, jolla vaikutetaan osaltaan 13 uuden yrityksen käynnistämiseen ja 120 uuden työpaikan syntymiseen. Pohjois-Karjalan maaseudulla on kehitetty yritystoimintaa hyvin laajalla toimialakirjolla. Investointi- ja kehittämistukea on myönnetty matkailun, elintarvikkeiden jalostuksen, puu- ja metalliteollisuuden, palvelutuotannon, uusiutuvan energian tuotannon, pakastuskuivaustoiminnan ja lannoitevalmistuksen hankkeisiin.

Kehittämishankkeilla on tavoitteena tuottaa ja edelleen välittää uutta tietoa sekä kehittää osaamista ja elinkeinotoimintaa. Hankkeilla on edistetty myös viljelytoiminnan kehittämistä ja monipuolistamista, luonnonmukaista tuotantoa ja maatalouden ympäristötoimenpiteitä.

Laajakaistahankkeiden rahoittaminen on yksi esimerkki siitä, kuinka yleisillä kehittämisinvestoineilla parannetaan maaseudun toimintaympäristöä. Tukemalla valokuituverkkojen rakentamista saadaan nopeat tietoliikenneyhteydet myös sellaisille harvaan asutuille alueille, joille investointeja ei syntyisi markkinaehtoisesti.

Maatilojen rakenteen kehittämistä ja kilpailukykyinvestointeja tuetaan, jotta yrityksillä olisi edellytykset toimia kannattavasti yhteisillä sisämarkkinoilla. Niin ikään työympäristön, eläinten olosuhteiden ja uusiutuvan energian investointeihin on myönnetty rahoitusta maatiloille.

Energiainvestoinneista tuleva tuotantokapasiteetin lisäys on yksi mittari, jolla ohjelmarahoituksen tuloksia ja vaikuttavuutta todennetaan. Maatilatoiminnan jatkuvuuden kannalta olennainen kysymys on uusien yrittäjien kiinnostus aloittaa maatilayrittäjinä. Tältä osin tilanne on todella haasteellinen ja huolestuttava – viime vuonna maaseutuohjelmasta rahoitusta sukupolvenvaihdoksiin myönnettiin vain kahdelle maatilalle.

Ohjelmakaudet vaihtuvat, mutta pitkäjänteinen työ jatkuu

Tänä vuonna käynnistyvällä CAP-strategialla jatketaan maaseudun kehittämisrahoituksen toimeenpanoa siitä mihin edellisellä ohjelmakaudella jäätiin. Ohjelmarahoituksen työkalut ovat pitkälti samanlaiset, mutta uusiakin toimenpiteitä on tarjolla esimerkiksi yritystoimintaa harkitsevien ja aloittavien yrittäjien tukemiseen.

Kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa, joka täytyy saada jatkumaan ohjelmakausien yli. Tämän päivän ratkaisujen ja uusien innovaatioiden kehittäminen on usein aloitettu jo vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Alkavalla ohjelmakaudella meillä täytyy olla ennakointikykyä ja näkemystä siitä, miten kehittämispanostuksia suunnataan siten, että tulokset ja vaikuttavuus kantavat myös pidemmälle kuin vain tämän päivän akuutteihin pinnalla oleviin tarpeisiin tehtävät ratkaisut.

Kehittämistoimia on tarpeen tehdä monella eri tasolla hyödyntäen monipuolisesti erilaisia toimenpiteitä. Silloin kun halutaan saada aikaan systeemisiä ja kestäviä muutoksia, ei ole välttämättä olemassa helppoja tai nopeita ratkaisuja. Tarvitaan rakentaa polkuja tulevaisuuteen kaikkien toimijoiden ja rahoitusohjelmien yhteistyönä.

Timo Tanskanen
yksikön päällikkö

Takamatkalta eturiviin

Euroopan unionin ohjelmakauden vaihdokset aiheuttavat joka seitsemäs vuosi muutoksia niin yrityksille, kehittäjäorganisaatioille, viljelijöille kuin viranomaisille. Alkanut vuosi 2023 on muutosten osalta supervuosi. Siirtymäkausien, tietojärjestelmien viivästymisten ja vihreän siirtymän vuoksi tulee käyttöön useita rahoitusvälineitä. Osalla näistä on lyhyt käyttöaika.

Rahoitusta tarjolla etupainotteisesti

Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakausi Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 käynnistyi virallisesti marraskuun alussa vuonna 2021. Rakennerahasto-ohjelman mukaisten yritysten kehittämisavustusten käsittely saatiin tietojärjestelmäviiveiden vuoksi käyntiin kuitenkin vasta viime syksynä. Toivottavasti kovin monesta yritysten kehittämishankkeesta aika ei ajanut ohi.

Rakennerahaston rinnalla on lähes samoilla ehdoilla käytettävissä oikeudenmukaisen siirtymän rahasto. Tämän fossiilitaloudesta luopumisen haittoja lieventävän rahoitusvälineen käyttömahdollisuus on ajallisesti hyvin rajallinen. Tämän rahaston mahdollisuudet kannattaa käyttää etupainotteisesti, mihin korkeammat tukitasot voivat olla kannusteena.

Yritysten kehittämiseen on nyt ELY-keskuksissakin rahoitusta poikkeuksellisen hyvin. Tästä syystä ei kannata liikaa pohtia sitä, mistä rahastosta yritystemme tulevaisuuteen sijoitetaan. Tärkeintä on, että julkinen rahoitus suuntautuu vaikuttaviin, liikevaihtoa, vientiä, työpaikkoja ja elinvoimaa lisääviin kohteisiin. Luonnollisesti tämä tapahtuu säädösten ja ohjelmien mukaisesti.

Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -alue ja rakennepolitiikan ohjelmaan liittyvistä ajankohtaisista asioista, kuten rahoituksen hakemisesta ja tapahtumista Itä-Suomessa löytyy rakennerahastojen sivuilta Itä-Suomi | Rakennerahastot.

Kehittämishankkeita, mutta kenen toteuttamana?

Kehittämishankkeiden rahoittaminen uuden ohjelmakauden varoista on myös käynnistymässä. Pohjois-Karjalassa on monia kokeneita ja osaavia hanketoimijoita. Uudet tekijät ovat aina tervetulleita, olivatpa ne sitten kuntia, oppilaitoksia tai yhdistyksiä – paikallisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti toimivia.

Uuden ohjelmakauden alkaessa on huolta aiheuttanut kuntarahoituksen ja omarahoituksen löytyminen hyvillekin hankkeille. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelyihin ja hyvinvointialueiden perustamiseen liittyen kuntataloudessa on haasteensa. Tässä tilanteessa rahoituksen suuntaamineen kehittämiseen voi edellyttää aikaisempaa tiukempaa harkintaa.

Hyvinvointialueet, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue eli Siun sote niiden joukossa, voivat olla merkittäviä kehittämishanketoimijoita vahvuusalueillaan. Millaisen roolin Siun sote haluaa ottaa ja pystyy ottamaan kehittämishanketoimijana, jää nähtäväksi.

Tässä vaiheessa näyttää onneksi siltä, että ainakin näin ohjelmakauden alussa kehittämishanketoimijat ovat aktiivisesti liikkeellä. Toivottavasti myös hankkeet ja niiden rahoitus voivat vihdoin pyörähtää täyteen vauhtiin.

Maaseutupolitiikan ohjelma käyntiin

Myös CAP27-suunnitelman eli Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakauden mukaisen suunnitelman toteutus käynnistyi vuoden 2023 alussa. Kahden vuoden siirtymäkausi 2021 – 2022 hoidettiin vanhan ohjelman sisällöllä, mutta uuden ohjelman rahoilla.

Ohjelma sisältää jonkin verran muutoksia maaseudun kehittämisen tukiin, mutta ennen kaikkea viljelijätukiin. ELY-keskuksen toimintaan yksi merkittävästi vaikuttava muutos on satelliittipohjaisen peltovalvonnan käyttöönotto. Teknologian hyödyntämismahdollisuus on tervetullut uudistus, joka kuitenkin vaatii uuden oppimista niin viranomaisilta kuin viljelijöiltäkin.

CAP27-koulutuksista ja info-tilaisuuksista löyhtyy tietoa osoitteesta CAP27 koulutus- ja infotilaisuudet kevät 2023.

Tietoa ja yhteistyötä

Uudet ohjelmakaudet ja rahoitusvälineet edellyttävät paljon uuden oppimista. Kevättalven aikana järjestetään lukuisia koulutuksia, infoja, webinaareja ja muita tilaisuuksia, joissa asiantuntijoiden kanssa pääsee perehtymään uusien ohjelmien mahdollisuuksiin ja vaatimuksiin.

ELY-keskus pitää tiivistä ja säännöllistä yhteyttä kaikkiin maakunnan yrityspalvelutoimijoihin, kuten kuntien elinkeinoyhtiöihin. Tällä halumme varmistaa sen, että ajantasainen ja tärkeä tieto niin nyt esillä olleista kuin muistakin välineistä olisi kaikkien saatavilla. Tässä, kuten rahoittajaviranomaisten keskinäisessäkin yhteistyössä ovat ELY-keskusten lisäksi mukana myös TE-toimisto, Business Finland ja Finnvera.

Kansainvälisestä turvallisuustilanteesta huolimatta ja erityisesti siitä syystä, meidän kannattaa Pohjois-Karjalassa olla eturivissä hyödyntämässä tarjolla olevat kehittämismahdollisuudet, joita länsimainen ja eurooppalainen yhteistyö turvallisuuden lisäksi tarjoaa.

Ari Niiranen
ylijohtaja

 

 

  

Vihreän siirtymän kyydissä

Keskustelu ja toimenpiteet energiaan liittyvistä asioista saivat uuden käänteen Venäjän hyökätessä Ukrainaan helmikuun lopulla. Energian hinnan voimakas nousu on ollut yleinen puheenaihe aina kun ihmisiä on kokoontunut yhteen. Sähkösopimukset ja hintatason vertailu on ollut keskusteluissa tyypillistä, toisilla on käynyt sopimuksissa parempi tuuri ja toiset maksavat sähköstä kovaa hintaa ja elävät lisäksi aikataulutettua elämää sen suhteen, milloin mitäkin sähkölaitetta kannattaa pitää päällä.

Energiamurros on ollut vauhdikasta ja en itsekään osannut arvata, että olisin tänä vuonna mukana Joensuuhun suunnitellun vihreän vedyn tuotantohankkeen ennakkoneuvottelussa. Nyt odotellaan jo hankkeen YVA-arviointiohjelman tulemista vireille.

Biokaasulla vauhtia vihreään siirtymään

Iso-osa maakunnan energiamurrokseen ja vihreään siirtymään liittyvistä hankkeista näyttäisi keskittyvän Joensuun Iiksenvaaran voimalaitoksen ja sen naapuritonttien ympäristöön. Vihreään siirtymään liittyviä hankkeita, kuten biokaasulaitoksia on myös suunnitteilla Pielisen-Karjalan alueelle, joista ainakin Juuan hanke (Nestlen kastiketehtaan yhteyteen rakennettava laitos) on rakenteilla. Lisäksi maatilamittakaavan biokaasulaitoksia on ollut useita luvantarvelausunnolla viime aikoina.

Viime viikolla osallistuin Circwaste-hankkeen järjestämään biokaasuseminaariin, jossa vierailtiin Biokympillä ja Koivikon kartanolla Kiteellä ja kuultiin paikallisten yrittäjien näkökulmia biokaasun tuotantoon. Koivikon kartanon hankkeen toteutus ratkeaa ensi vuoden aikana, joten momentum tunnistetaan nyt olevan käsillä.

Biokympillä biokaasun jalostuslaitoksen ja tankkausaseman rakennustyöt ovat alkaneet. Ensi keväänä yhtiö toimittaa biokaasua myös Joensuussa marraskuun alussa avatun Wegan tankkausasemalle ja avaa samalla myös oman tankkausaseman Kiteelle. Jatkossa kaasuautoilijat voivat huristella siis lähiseudun biojätteistä tuotetulla polttoaineella, mikä tarkoittaa myös eurojen jäämistä talousalueelle, eikä öljy-yhtiöiden taskuun.

Tuulivoimalat eivät ole edenneet, aurinkovoimalahankkeita jo vireillä

Kuten hyvin tiedetään, niin tuulivoimalla ei näytä olevan puolustusvoimien näkökulmasta katsottuna sijaa maakuntamme alueella. Asiaa syvemmin tutkiskeleva työ on tehtävään palkatun selvityskenraalin toimesta kuitenkin parhaillaan käynnissä ja valmistuu tammikuun loppuun 2023 mennessä.

Aurinkovoimalahankkeita näyttäisi kuitenkin olevan maakunnassa muutamia vireillä esim. käytöstä poistetuille turvesoille. Hyvä niin, sillä edellä todettu vetyhankkeen toteutuminen tarkoittaisi myös sitä, että ns. vihreää sähköä pitää olla silloin reilusti tarjolla. Jos sitä voidaan tuottaa lähialueella, niin aina parempi.

Uusista energiantuotantohankkeista keskusteltiin myös pari viikkoa sitten Joensuussa pidetyillä valvontapäällikköpäivillä. Haasteina näiden osata tunnistettiin mm. se, ettei ympäristölainsäädäntö ole aivan ajan tasalla mm. YVA:n (ympäristövaikutusten arviointimenettely) tai ympäristölupaperusteiden osalta. Energiamurroksen vauhti on siten ollut lainsäätäjää nopeampi.

Lauha talvi toiveissa

Tulevan talven osalta on julkisuudessa tuotu esille mahdolliset sähkökatkot ja varautuminen niihin. Aggregaatti- ja polttopuukauppa on käynyt hyvin.  Polttopuiden hintataso on ollut ennätyskorkea ja monilla myyjillä myytävät klapit ovat loppuneet jo aikoja sitten.

Vaikka uhkakuvia onkin tulevan talven osalta ilmassa, lienee meidän huoli kuitenkin aika pieni siihen nähden, mikä tilanne on parhaillaan Ukrainassa. Joka tapauksessa voitaneen yhdessä toivoa lauhaa talvea meille ja Ukrainaan sekä sopivaa tuulenvirettä tuulivoimaloiden siiville vihreää siirtymää siivittämään missä ne sitten pyörivätkään.

(Jutun kuvitukset: Ilkka Elo, kuvat tehty Craiyon-tekoälyohjelmalla)

Ari Heiskanen
Ympäristövastuu-yksikön päällikkö

Maaseuturahasto elintarvikealan kehittäjänä

Pohjois-Karjalan ELY-keskus myönsi viime viikolla kiteeläiselle Nordic Freeze Dry Oy:lle 700 000 euroa tukea pakastekuivauslaitoksen kone- ja laiteinvestointeihin. Investointien kokonaissumma tulee olemaan yli 2 miljoonaa euroa. Tukipäätöksen taustalla on pitkäjänteinen, useita vuosia kestänyt elintarvikesektorin kehitystyö.

EU:n maaseuturahaston tukia Pohjois-Karjalassa ohjaa pääasiassa alueellinen maaseutusuunnitelma. Sen tavoitteena on mm. elintarvikeketjun kehittäminen, jota varten maakunnassa on varsin suuri hankekanta. Keskeisimpiä tuloksia v. 2014–2022 aikana tehdystä kehittämistyöstä ovat mm. marjanviljelyalan merkittävä kasvu ja pakastekuivausteknologian ympärillä tehtävä, jopa valtakunnan tasolta katsoen merkittävä kehittämistyö.

Mustikoita odottamassa poimimista ja pakastamista. Kuva: Ilkka Elo / Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Pakastekuivauksen kehittämiskokonaisuuteen kuuluu kaksi yritysryhmähanketta, useita yrityshankkeita ja nyt tukipäätöksen saanut pakastekuivauslaitoksen laiteinvestointihanke.

Tavoitteena on, että yritysryhmähankkeiden, yrityshankkeiden ja laitosinvestointihankkeen tuloksena syntyy merkittävää uutta liiketoimintaa pakastekuivausteknologiaan perustuen. Laitos tarvitsee ympärilleen laajan yhteistyöverkoston, jonka turvin yrityksissä voidaan tehdä tuotekehitystä myös vientimarkkinoita ajatellen.

Tämä kokonaisuus mahdollistaa luonnon- ja maataloustuotteiden jalostusarvon kasvun, joka luo lisää hyvinvointia sekä liiketoimintaa kasvattamatta alkutuotantoa. Toisaalta se antaa mahdollisuuden myös luonnontuotteiden laajemmalle hyödyntämiselle ja siihen teknologiaan soveltuvan maataloustuotannon kasvun.

Alkutuotannosta jatkojalostamiseen

Tämä kehitys on Pohjois-Karjalassa tarpeellista, koska perinteinen maatalouden alkutuotanto on vähenemässä ja luonnontuotteiden jalostusaste on matala. Maatalouden monipuolistamisen kehitystyö on käynnissä marja-alan lisäksi myös vihannesviljelyn osalta, missä tosin ollaan vasta hyvin alkuvaiheessa.

Nämä laajemmat kehitysoperaatiot muodostuvat maaseutuohjelman näkökulmasta lähes aina pitkäaikaisesta kehittämistyöstä, joka kestää yksittäisiä ohjelmakausia pidempään. Kehittämistyö muodostuu monien erityyppisten hankkeiden rinnakkaisesta ja peräkkäisestä kokonaisuudesta.

Yksittäisellä hankkeella harvoin edistetään laajempia ja pidempikestoisia strategisia tavoitteita. Tässä mielessä pitkäkestoisiin ohjelmiin sidottu hanke- ja yritysrahoituksen muodostama kokonaisuus on välttämätön laajempien kehittämiskokonaisuuksien toteuttamisessa.

Pohjois-Karjalan vahvuutena toimijoiden väliset verkostot

Elintarvikealan kehittämisessä on Pohjois-Karjalan yhtenä selkeänä vahvuutena eri toimijoiden välinen yhteistyö ja hankkeiden epävirallinen yhteistyö. Tämä mahdollistaa esim. eri hankkeiden vahvuuksien yhdistämisen suurempia yhteisoperaatioita (esim. lähiruokapäivä) varten. Samalla se tarjoaa foorumin keskustella alan asiantuntijoiden välillä jatkossa tarvittavista kehittämistoimista ja niitä varten tarvittavasta yhteistyöstä. Tämä on näkynyt viime aikoina erityisesti vihannesviljelyn kehittämiseen liittyvien operaatioiden valmistelussa ja toimeenpanossa.

Tärkeää on rakentaa viljelijöiden ja yrittäjien keskinäisiä verkostoja kunkin asian ympärille. Verkostot voivat onnistuessaan tukea jäsentensä toimintaa todella merkittävällä tavalla, kuten on nähty esim. ilomantsilaisten herukanviljelijöiden tapauksessa. Heillä on mm. yhteiskoneita ja yhteinen pakastamo.

Tuotannollisen yhteistyön lisäksi ei sovi vähätellä sitä, että viljelijöiden ja yrittäjien yhteistyö tarjoaa taloudellisen hyödyn lisäksi myös henkistä tukea.

Tuottajaorganisaatioiden perustamisen tuki on tulossa käyttöön. Lisäksi alueelliseen käyttöön on tulossa innovaatioryhmiä koskeva tuki, jolla alkutuotantolähtöisten innovaatioiden kehittämistyötä voidaan tukea niin, että alkutuotannon ympärille kootaan asiantuntijoista koostuva innovaatioryhmä. Lisäksi käytössä oleva korotettu investointituki ryhmiin kuuluville alkutuottajille saanee jatkoa.

Terho Sirviö
maaseudun kehittämisen asiantuntija

.

Tarinoita luontokohtaamisista

Törmään työssäni eläinten ja ihmisten välisiin konflikteihin lähes viikoittain. Suomalaisten suhtautuminen luonnonsuojeluun on viime vuosikymmeninä muuttunut myönteisemmäksi. Samalla olemme kuitenkin vieraantuneet luonnosta. Yksittäisten ihmisten ja eläinten väliset konfliktit lisääntyvät. Erityisesti alkukesällä, ihmisten siirryttyä mökeilleen, alkaa puhelin soida ja moninaisia ongelmia joutuu ratkomaan. Vuosien saatossa on vastaan tullut hauskojakin tapauksia, joista joitakin tässä teille kerron.

Kadonneiden golfpallojen arvoitus

Vajaa vuosikymmen sitten sain puhelinsoiton erään golfkerhon toiminnanjohtajalta. Hän kertoi huolestuneena, että heiltä häviää vuosittain tuhansia golfpalloja. Olivat aluksi epäilleet pallojen jäävän pelin tuoksinassa golfbägeihin tai taskuihin, mutta olivat nyt todennäköisesti löytäneet syyllisen.

Sovimme, että menen paikan päälle selvittämään kadonneiden pallojen arvoitusta. Sovittuna päivänä sonnustauduin maastoasuun ja nappasin mukaani kiikarit. Golfkentällä piilouduimme harjoituslyöntikentän laidalle metsikköön toiminnanjohtajan kanssa ja jäimme seuraamaan, mitä kentälle jääville golfpalloille tapahtuu.

Kauan meidän ei tarvinnut tilannetta tarkkailla, kun kentälle laskeutui yönmusta korppi ympärilleen tähyillen. Kun lintu oli todennut tilanteen turvalliseksi, nappasi se kentältä golfpallon ja lensi tiehensä. Tiesin entuudestaan varislintujen kuljettavan mitä eriskummallisimpia asioita, mutta korppien mieltymyksestä golfpalloihin en ollut aiemmin kuullut.

Päivän mittaan näimme useiden korppien käyvän pallovarkaissa. Kadonneiden golfpallojen arvoitus oli osittain ratkennut. Miksi ja minne korpit palloja veivät, tämä vaati vielä selvitystä.

Golfpallo värinsä ja muotonsa puolesta muistuttaa linnunmunaa ja saattaa näin houkutella korppeja. Päätimme kokeilla, onko pallon värillä vaikutusta. Golfkerho tilasi harjoituskentän käyttöön punaisia ja vaaleanpunaisia palloja. Muutaman päivän testitulosten perusteella todettiin myös punaisten ja vaaleanpunaisten pallojen houkuttelevan korppeja yhä pallovarkaisiin.

Taustojen tutkiminen paljasti, että alueella on erittäin runsas ja tiheä korppikanta, jolle löytyi myös hyvä selitys: golfkentän lähellä toimi suuri teurastamo. Teurastamon teurasjätteiden käsittelyä parannettiin, minkä seurauksena alueen korpit vähenivät. Golfkentän pallot alettiin korjata harjoituskentältä nopeasti lyöntivuorojen jälkeen ja näin kadonneiden pallojen ongelma saatiin ratkaistuksi – lukuun ottamatta sitä, minne korpit pallot loppujen lopuksi kuljettivat.

Tämä seikka jäi useaksi vuodeksi selvittämättä. Muutamaa vuotta myöhemmin sain puhelinsoitin, jossa soittaja kertoi löytäneensä eräästä saaresta sadoittain vanhoja golfpalloja. Korpit olivat kuljettaneet pallot yöpymispaikkanaan pitämäänsä saareen. Kadonneiden golfpallojen arvoitus oli nyt lopullisesti ratkennut ja selvitetty.

Palokärki saa kyydin

Tikkalinnut aiheuttavat silloin tällöin vahinkoa hakkaamalla talojen hirsi- tai lautaseiniä tai puhelinpylväitä. Sain eräänä päivänä puhelinsoiton harmistuneelta kansalaiselta. Hän kertoi asuvansa vanhalla puurakenteisella koululla ja oli käyttänyt runsaasti aikaa ja rahaa koulun kunnostamiseen.

Palokärki oli nyt kuitenkin innostunut hakkaamaan vasta maalattua ulkovuorilaudoitusta ja aiheuttanut näin vahinkoa. Arvelin palokärjen etsivän rakennuksesta ruokaa ja mietimme koulun omistajan kanssa ratkaisukeinoja.

Asian ollessa vielä pohdintavaiheessa asiakas ilmoitti, että palokärkeä ei ole enää näkynyt ja ongelma näyttää ratkenneen itsestään. Sovimme samalla, että asiakas laittaa vireille avustushakemuksen, sillä palokärjen aiheuttamista vahingoista on mahdollisuus saada valtiolta avustusta. Avustushakemus saapui ja hakijalle myönnettiin avustus vahinkojen korjaamiseksi.

Palokärjestä ei kuulunut tai näkynyt vuoteen yhtikäs mitään, kunnes seuraavana syksynä sama koulunomistaja soitti ja kertoi palokärjen palanneen tekemään tuhojaan. Nyt ei ollut aikaa pidempään pohdiskeluun ja otinkin yhteyttä vanhaan tuttuun, joka on rengastanut tuhansittain eri tikkalintuja.

Tilannetta pohdittuamme päätimme pyydystää tikan ja siirtää se alueelle, jossa ei lähimailla ole sopivia puurakennuksia. Taitava rengastaja sai palokärjen verkkoonsa, palokärki värirenkaat jalkaansa ja lopulta valtion kyydin itärajalla olevaan ikimetsään. Vanhan koulun vuorilaudoitus on sittemmin säilynyt koskematta ja toivon, että palokärkikin on tyytyväisempi saadessaan hakata ikimetsän haapoja ja honkia vuorilautojen sijaan.

Käpytikka ja seinäkello

Kuten jo aiemmin mainitsin tikkalinnut aiheuttavat rakennuksille vahinkoa hakkaamalla hirsiseiniä ja vuorilaudoitusta. Tikat hakkaavat puuta joko rakentaessaan pesäkoloa, etsiessään ruokaa tai ilmoittaessaan rummuttamalla reviirin rajoja.

Eräänä alkukesän päivänä soi puhelin ja soittaja kertoi heidän kesämökillään olevan tikan, joka käy säännöllisesti hakkaamassa hirsiseinää. Uudehkon mökin seinään oli jo syntynyt muutamia pieniä koloja. Lupasin käydä katsomassa tilannetta sammalla jo pohtien tikan käyttäytymisen syytä.

Arvelin uudessa mökissä olevan jonkin kuoriaislajin tai sen toukkia, jotka houkuttavat tikan paikalle. Mökillä sain lämpimän vastaanoton tuoreiden kanelipullien ja kahvin kera. Juttelimme mökin omistajapariskunnan kanssa ja kerroin aikaisemmista kokemuksistani tikkojen parissa. Kahvittelu- ja tarinatuokion jälkeen aloimme isännän kanssa tutkimaan mökin rakenteita ja etsimään syytä tikan käytökselle.

Ullakolta löytyi muutama tukkimiehentäi, mikä on melko normaali näky uusissa puu- ja hirsirakennuksissa. En uskonut tämän lajin vähäisenä määrin esiintyessään aiheuttavan tikan kiinnostusta. Minua ihmetytti tikan hakkaamien jälkien sijainti pienehköllä alueelle ulkoseinässä. Tutkimme seinää ja kuunnellessani mahdollisten kuoriaisten toukkien ääniä hirsirakenteesta kuulin seinäkellon raksutuksen ja tiesin, että tämä ongelma on ratkaistu.

Kerroin mökin omistajapariskunnalle teoriani siitä, että mökin sisäseinällä olevan vanhan seinäkellon raksutus voi kuulostaa tikan korvissa jonkin toukan ruokailuääneltä ja saa nälkäisen tikan tutkimaan hirsiseinää tarkemmin. Huomasin isäntäväen hieman epäilevän teoriaani mutta he suostuivat seuraavaan kokeeseen.

Siirsimme seinäkellon paikkaa toisaalle ulkoseinässä ja pyysin sitten isäntäväkeä seuraamaan tikan käyttäytymistä. Muutaman päivän kulutta mökin emäntä soitti ja kertoi, että tikka oli siirtynyt hakkaamaan ulkoseinää juuri siitä kohtaa mihin seinäkello oli siirretty. Isäntä oli jo todennut tämän mysteerin näin ratkenneen ja ratkaissut koko ongelman siirtämällä kellon kohtaan, josta äänen ei pitäisi siirtyä tikan korviin. Näin olikin tapahtunut ja tikka oli jättänyt ainakin toistaiseksi mökin rauhaan. Myhäilin loppupäivän tyytyväisenä siitä, että tämä tapaus sai onnellisen lopun.

Tarinoilla oli onnellinen loppu mutta mikä näiden tarinoiden opetus voisi olla? Ehkäpä se, että asioita kannattaa selvittää: pyrkiä löytämään tapahtumille selitys ja syy, ja tarttua vasta sitten varsinaiseen ongelmaan. Ikävä kyllä meillä ihmisillä tuntuu usein olevan luonnon tai eläinten aiheuttamien ongelmien kanssa aika vähän ymmärrystä tai haluaa löytää luonnon (ja ehkäpä lopulta myös ihmisten) kannalta paras ratkaisu.

(Jutun kuvitukset: Ilkka Elo, kuvat tehty Craiyon-tekoälyohjelmalla)

Mika Pirinen
lajivahinkokoordinaattori

 

 

60 vuotta Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP tai engl. CAP) on harjoitettu vuodesta 1962. Yhteinen maatalouspolitiikka onkin EU:n vanhin ja pisimmälle integroitu politiikan ala, johon on sovellettu ensimmäisenä myös yhteisön sisämarkkinasääntöjä.

Maatalouspolitiikan tavoitteet määriteltiin vuoden 1957 Rooman sopimuksessa aikana, jolloin elintarviketuotannossa vallitsi niukkuutta ja yhteisen politiikan tarve liittyi vahvasti elintarvikehuoltoon sekä ruuan tuotanto- ja kulutusmahdollisuuksiin. Euroopan yhteisön kuusi perustajamaata asettivat tavoitteet yhteiselle maatalouspolitiikalle:

• maatalouden tuottavuuden lisääminen edistämällä teknistä kehitystä sekä tuotantoa järkiperäistämällä ja hyödyntämällä tuotannontekijöitä parhaalla mahdollisella tavalla
• kohtuullisen elintason takaaminen maataloudessa työskenteleville
• tarvikkeiden saatavuuden varmistaminen
• markkinoiden vakauttaminen
• kohtuullisten kuluttajahintojen takaaminen

Maatalouspolitiikka perustuu kolmeen periaatteeseen eli yhteisiin sisämarkkinoihin (tuotteiden vapaa liikkuminen yhteisillä sisämarkkinoilla), yhteisöpreferenssiin (sisämarkkinatuotteiden suosiminen) ja yhteisrahoitukseen (markkinajärjestelyt ja viljelijöiden tuet maksetaan EU:n maatalousbudjetista eli Euroopan maatalouden takuu- ja ohjausrahastosta).

Tavoitteiden saavuttamiseksi otettiin käyttöön hinta- ja markkinatukeen perustuva talousjärjestelmä. Tällä mekanismilla viljelijät saivat takuuhinnan tuotteistaan, ulkomaisille tuotteille määrättiin tullimaksuja ja valtiot ryhtyivät toimiin markkinahintojen laskiessa.

Ylituotanto uhkana 1970 ja 1980 -luvuilla

1970- luvulle tultaessa elintarvikkeiden tuotanto ja saatavuus kasvoivat. Viljelijöiden tulot polkivat kuitenkin paikallaan maataloustuesta huolimatta. Ylituotanto ja hintatuki uhkasivat johtaa markkinoiden epätasapainoon, minkä vuoksi ehdotettiin maatalousalan laajaa nykyaikaistamista, jotta voitaisiin parantaa viljelijöiden elintasoa ja välttää markkinoiden vääristymistä. Uudistuksen tarkoituksena oli optimoida viljelyala ja yhdistää tiloja suuremmiksi yksiköiksi.

1970-luvulla ja 1980-luvun alussa maataloustuotannon määrä alkoi ylittää kysynnän. Syntyi ylijäämiä, minkä seurauksena elintarvikkeita joko myytiin polkuhintaan tai paljon alhaisemmilla hinnoilla maailmanmarkkinoilla. Tämän vuoksi EU otti vuonna 1984 käyttöön muun muassa maidon kiintiöjärjestelmän, jonka tarkoituksena oli rajoittaa ylituotantoa. Samaan aikaan ulkoiset toimijat aiheuttivat yhä enemmän painetta, sillä ne syyttivät Euroopan yhteisöjä liiallisesta protektionismista ja vaativat markkinoiden vapauttamista.

Monien muutosten maatalouspolitiikka

Vaikka EU:n maatalouspolitiikan perustavoitteet ovat edelleen relevantteja ja pääpiirteissään olemassa samakaltaisina nykyisessä EU:n perussopimuksessa (SEUT), on yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettu sen 60 vuoden aikana useaan otteeseen vastaamaan uusia haasteita ja tavoitteita.

Yhteisen maatalouspolitiikan yksi suurimmista muutoksista tehtiin vuonna 1992 kun maatalouskomissaari Ray MacSharryn aikana valmistellun politiikan uudistuksen myötä markkinatukijärjestelmästä siirryttiin viljelymaan pinta-alaan ja eläinten määrään perustuvaan viljelijöiden suoraan tulotukeen. Lisäksi viljelijöille asetettiin uusia ympäristönsuojeluvelvoitteita sekä kannustimia elintarvikkeiden laadun parantamiseksi.

Vuoden 1995 alusta Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, jolloin viljelijät joutuivat sopeutumaan yhdessä yössä kansallisesti harjoitetusta maatalouspolitiikasta Euroopan unionin yksinomaisessa päätösvallassa olevaan maatalouspolitiikkaan.

Maatalouspolitiikkaan tehtiin 1990-luvulla myös muita uudistuksia, jotka liittyivät laajemmin maaseutualueiden kehittämiseen. Uuden Agenda 2000 -ohjelman johdosta perustettiin YMP:n toinen pilari maaseudun kehittämistä varten. Toiminta tunnetaan käytännössä mm. erilaisista maaseudun kehittämishankkeista sekä pienyritysten investointi- ja kehittämisrahoituksesta. Samaan kehittämistoimintaan kuuluu myös maaseudun laajakaistainfrastruktuurin rakentaminen, jota on rahoitettu kansallisen rahoituksen lisäksi eniten EU:n maaseuturahastosta jo useamman ohjelmakauden ajan.

Uusi vuosituhat toi yhteiselle maatalouspolitiikalle jälleen uusia haasteita. Ruokaturvasta huolehtimisen lisäksi politiikalla oli vastattava uusiin huolenaiheisiin, kuten ilmastonmuutokseen, eläinten hyvinvointiin sekä elintarviketurvallisuutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeviin vaatimuksiin. Vuoden 2013 uudistuksessa näihin vaatimuksiin pyrittiin vastaamaan muun muassa tukien viherryttämisellä ja maatalouden kestävyyden parantamisella, tuen tasapuolisemmalla jakautumisella rajoittamalla suurtilojen tukea sekä kannustamalla nuoria maatalousalalle. Uudistuksella lisättiin myös maaseudun kehittämishankkeisiin suunnattuja menoja.

Maaseutupolitiikan uudet haasteet ja tavoitteet muuttuvassa maailmassa

Vuoden 2020 jälkeisellä uudistuksella otetaan käyttöön uusi strateginen lähestymistapa, jonka mukaisesti jäsenmaat laativat strategiasuunnitelmat (Suomen CAP- suunnitelma 2023- 2027) omien tarpeidensa ja EU:n laajuisten tavoitteiden mukaisesti. Suunnitelmissa on kuitenkin otettava huomioon komission Green Dealin kunnianhimoiset tavoitteet koskien ilmastonmuutosta ja ympäristön tilan parantamista.

Miten yhteinen maatalouspolitiikka tulee kehittymään seuraavan kuudenkymmenen vuoden aikana jää nähtäväksi. Vastuu omasta ruokahuollosta ja elintarviketurvasta on muuttuvissa olosuhteissa edelleen yhteisen politiikan perusteena. On varauduttava ennalta arvaamattomiin poliittisiin riskeihin sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuviin häiriöihin.

Vauraan Euroopan on myös muistettava globaali ja sosiaalinen vastuu omasta ruuan tuotannostaan maailmassa, jossa satoja miljoonia kärsii aliravitsemuksesta ja ihminen kuolee nälkään arviolta joka neljäs sekunti.

Timo Tanskanen

Yksikön päällikkö

Uutta kohti

Suomessa ja koko maailmassa on tilanne, jossa tulevaisuus näyttää varsin epävarmalta. Tulevaisuus on tehtävä, vaikka Euroopassa on sota. Uutta kohti on mentävä luottavaisin mielin.

Tulevaisuuskatsauksia

Seuraavat eduskuntavaalit pidetään keväällä 2023, tarkemmin 2. päivänä huhtikuuta. Uusi hallitusohjelma linjaa lähivuosien politiikkaa. Hallitusohjelman laatimisen pohjaksi ministeriöt julkaisivat syyskuussa tulevaisuuskatsauksen (valtioneuvosto.fi). Se antaa tuleville päättäjille kuvan nykytilanteesta ja ehdotuksia ratkaisuiksi tunnistettuihin haasteisiin.

Myönteinen muutos on se, että 12 ministeriön katsaukset on ensimmäistä kertaa koottu yhdeksi julkaisuksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki katsoisivat samaan suuntaan. Kansliapäälliköiden johdolla laaditut ministeriökohtaiset katsaukset sisältävät myös ristiriitaisia näkemyksiä.

Strategisia kärkiä

ELY-keskusten strategiaseminaarissa syyskuun lopulla ohjaavien ministeriöiden johtavat virkamiehet esittelivät tulevaisuuskatsaustensa strategisia kärkiä. Työ- ja elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja ympäristöministeriön nostoista löytyi paljon yhteistä.

Turvallisuus ja huoltovarmuus tulevat Venäjän hyökättyä Ukrainaan olemaan keskeisesti esillä myös ELY-keskuksen tehtäväkentässä. Meillä on moninainen rooli yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ylläpidossa maataloustuotannosta yritysten toimintaedellytyksiin.

Vihreä siirtymä ja työvoiman saatavuus ovat paitsi ensi vuoden tulossuunnittelun, myös tulevien vuosien keskeisiä teemoja.

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat koetelleet ja koettelevat julkista taloutta. Inflaation kiihtyessä ja korkojen noustessa julkiseen talouteen kohdistuvat uudet paineet. Valtion velkakustannukset kasvavat. Julkisen talouden säästötarpeista huolta kantava ministeriöiden virkamiesjohto ei ole yksin.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) rahoituksen lisäämistä on tavoiteltu jo usean hallituksen voimin. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteena oleva neljän prosentin osuus bruttokansantuotteesta jää toteutumatta. Julkisen TKI-rahoituksen osuus on noin kolmannes. Ministeriöiden katsauksista ja puheenvuoroista päätellen lisäpanostuksia tavoitellaan myös tulevalla kaudella. Tulevaisuuden työpaikkoja ei synny ilman tutkimus- ja kehittämistyötä.

Digitalisaation eteneminen, tiedon hyödyntäminen ja automaatio tulevat vaikuttaman työhömme kiihtyvällä tahdilla. Tällä on luonnollisesti vaikutuksensa myös siihen, millaisilla rakenteilla ja organisoinnilla töitä teemme.
ELY-keskukset monialaisina ja poikkihallinnollisina viranomaisina pystyvät vastaamaan moniin vaikeisiin kysymyksiin, jotka eivät rajoitu yhdelle politiikkalohkolle. Meillä on vahvoja näyttöjä niin koronapandemian taloudellisen haittojen estämissä kuin vihreän siirtymän edistämisessä.

Uudistumista, osaamista ja osallisuutta

Tulevaisuuskatsauksissa maalailtuja tulevaisuuden näkymien lisäksi ELY-keskuksilla on lähempänäkin paljon uutta. EU:n alue- ja rakennepolitiikan uusi ohjelmakausi on alkanut, maatalouden CAP-suunnitelman toteuttaminen on käynnistymässä ja pian siirrymme uusiin yhteiskäyttöisiin toimitiloihin. Työllisyyspalvelujen siirtyminen kuntiin vuonna 2025 ratkeaa tulevan talven aikana.

Epävarmassa maailmassa on paljon myös myönteistä. Pohjois-Karjalan yritysten vienti vetää, työllisyys on parantunut ja merkittäviltä ympäristövahingoilta on vältytty. Kaikkeen uuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua uteliain ja positiivisin mielin.

Turvallisinta on pitää huolta osaamisesta ja osallisuudesta. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen henkilöstölleen järjestämään Kohti uudistuvaa työkulttuuria -valmennukseen osallistuminen on yksi mahdollisuus valmistautua tulevaan. Tulevaisuutta sen tarkemmin tuntematta sen tekemiseen kannattaa meidän kaikkien osallistua.

Ari Niiranen
ylijohtaja

Muutoksia kestävä strategia ja ELY-keskusverkosto

Ilmastonmuutos, koronapandemia ja Ukrainan sota. Kun tähän luetteloon lisätään vielä työvoiman kohtaanto-ongelma, niin siinä ovat toimintaympäristöämme reilut pari vuotta hallinneet asiat. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä on alettu puhua dramaattisemmin luontokatona.

ELY-keskusten ja AVIen yhteistä strategiaa 2021–2024 hyväksyttäessä koronasta ei oltu kuultukaan. Venäjä nähtiin ainakin Pohjois-Karjalassa valttikorttina.

ELY-keskusten ja AVIen yhteisen strategian painopisteet 2020-2023.

ELY-keskusten ja AVIen yhteinen strategia on toiminut yllättävän hyvin niin koronapandemian kuin Ukrainan sodan aikana. Painopisteet ”Lisäämme elinvoimaa” ja ”Tavoittelemme hiilineutraaliutta” ovat antaneet hallitusohjelman mukaista suuntaa toiminnallemme. Toimintaympäristön ja tehtävien muuttuessa suunta on pysynyt. Mukaan on tullut koronatukien käsittelyä, vihreän siirtymän nopeuttamista ja muita nopeaa toimeenpanoa edellyttäviä tehtäviä.

Strategian painopistettä ”Turvaamme hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta” on pidetty ensisijaisesti AVIen tehtäviin liittyvänä. Riskienhallinnan ja varautumisen parantaminen sekä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden hyvä taso ovat entistä enemmän tulleet myös ELY-keskusten tehtäväkenttään. Toiminta maakunnallisessa COVID19-tilannekuvatyöryhmässä ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen ovat esimerkkejä roolistamme uusissa ja muuttuneissa tilanteissa.

Vastuullisuutta, osaamista ja yhteistyötä

Mihin sitten perustuu se, että hyvin erilaisessa tilanteessa laadittu strategia on toiminut jopa poikkeusoloissa? Onko strategia ollut niin väljästi muotoiltu ja yleisellä tasolla, että se toimi pandemian sulkiessa yhteiskunnan ja sodan laskiessa rautaesiripun itärajalle?

ELY-keskusten ja AVIen yhteisen strategian 2020-2023 toimintaympäristöanalyysiä.

Selitys löytyy ennen kaikkea vastuullisuudesta, osaamisesta ja yhteistyöstä. ELY-keskusten ihmiset siirtyivät terveysturvallisuussyistä etätyöhön sujuvasti ja noudattivat annettuja ohjeita ja määräyksiä tunnollisesti. Uusien tehtävien vastaanottaminen sujui kunnioitettavaa sitoutumista, osaamista ja yhteisvastuuta osoittaen. Uudet digitaaliset työvälineet otettiin käyttöön tehokkaasti.

ELY-keskusten monialaisia ja hyvin erilaisia tehtäviä hoidetaan lukuisilla erilaisilla tehtävienjaolla ja organisointitavoilla. Sekavasta ja toimialuerajojen pirstomasta organisaatiosta ei ollut tietokaan, kun ELY-keskusverkosto ryhtyi käsittelemään koronatukia. Vapaaehtoiset ihmiset löytyivät helposti. Samoin löytyi säännös resurssien siirtämiseksi sinne, missä niitä eniten tarvittiin.

Tulevaisuuskatsauksia

Poliittiset puolueet, järjestöt ja ministeriöt valmistautuvat jo kevään 2023 eduskuntavaaleihin ja hallitusohjelmaan vaikuttamiseen. Tulevaisuus tarjonnee jälleen monia ennalta arvaamattomia yllätyksiä.

Hallitusohjelma antaa meille taas uutta suuntaa. Vaativissa tilanteissa testatun ELY-keskusverkoston toimivuus on toivottavasti muistissa, kun tulevaisuuskatsauksia ja muita linjauksia laaditaan.

Kesä kaikilla

Ihmiset suhtautuvat muutoksiin ja kriiseihin eri tavalla. Strategian painopiste ”Henkilöstö ja työyhteisö” on joutunut koetukselle. Onneksi ainakin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen henkilöstön oma kokemus työhyvinvoinnista on poikkeusoloja myöten säilynyt ainakin keskimäärin hyvällä tasolla.

Meidän tulee jatkossakin olla strategian mukaisesti ”innostuneita uudistujia ja osaajia”. Tarvitsemme uusia toimintatapoja vahvistamaan yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia. ”Työn tekemisen uudet muodot” on yhteinen kehittämiskohteemme, johon meidän kaikkien kannattaa antaa panoksemme.

Toukokuun lopussa tehdyssä työhyvinvointikyselyssä henkilöstön kirjaamat tunnot kertovat, että kesäloma on monelle odotettu ja tulee tarpeeseen. Tiivis työtahti, muutokset ja aikamme kriisit ovat vieneet voimia. Loma on palautumista, irrottautumista ja voimien keräämistä varten.

Suomen suvi on parhaimmillaan maailman myllerryksistä huolimatta. Toivotan teille kaikille lempeää ja levollista kesää!

Ari Niiranen
ylijohtaja