Mitä tehdä turvepelloille?

Muistikuva 60 vuoden takaa: Kaksi isokokoista ja -kouraista vierasta miestä yöpyy muutaman yön kotonamme. He olivat metsänparannuspiirin palkkalistoilla olevia ojankaivajia. Tehtävänään heillä oli kaivaa metsälaitumen keskellä olevalle suopalstalle veto-oja. Työnsä he tekivät räjäyttämällä uoman räjähteillä ja viimeistelivät sen lapiolla.

Kyseessä oli valtion varoista tuettu metsänparannushanke, joten tarkastaja kävi paikan päällä toteamassa työn tehdyksi. Tarkastaja oli kysynyt oppaana olleelta isoveljeltäni, ettei vaan olisi pellon raivaus mielessä.

Nyt voi jo tunnustaa, että peltoa sinne syntyi. Sarkaojitus tehtiin ”suo, kuokka ja neljä poikaa” -menetelmällä. Välillä väkinäisen ahertamisen tuloksena syntyi reilu hehtaari turvepeltoa, mikä oli huomattava lisäys aiempaan vajaan kymmenen hehtaarin peltoalaan. Palsta aidattiin piikkilanka-aidalla turvaan metsälaitumella laiduntavalta nuorkarjalta.

Vuosien ajan tämä ”Anninpuron suon” turvepelto tuotti heinää ja kauraa lypsykarjan tarpeisiin. Alkuvuosina heinät korjattiin pielekseen ja viljasato puitiin suon reunaan tuodulla puimakoneella. Rehusadon lisäksi suosta raivattu turvepelto lienee tuottanut osansa ilmastoamme nyt lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä.

Maatalouden päästöihin tavoitellaan merkittävää pudotusta melko lyhyellä aikavälillä. Turvepellot ovat tässä tarkastelussa erityisen huomion kohteena. Niiden osalta tehtävillä ratkaisuilla on merkitystä, koska turvepeltojen osuus maatalouden päästöistä on korkea. Näin ollen niissä on myös huomattava päästövähennyspotentiaali. Toisaalta niillä on myös merkittävä rooli erityisesti karjatilojen rehuntuotannossa. Yksittäisen tilan tuotannon kannalta turvepellot voivat olla elintärkeitä.

Turvepeltojen määrittely on hankalaa. Joitakin määritelmiä on käytössä, koska erilaisia tilastoja turvepeltojen määrästä on olemassa. Mutta kun turvepeltojen määrittelyssä mennään tila- ja lohkotasolle, törmätään vaikeuksiin. Turvekerroksen maatuneisuus, paksuus ja laajuus vaihtelevat jopa yksittäisen peltolohkon sisällä.

Luotetaanko jo olemassa oleviin maa-analyyseihin vai pitääkö hallinnon lähteä asiaa tutkimaan ja antamaan ”tuomioita” lohkotasolla? Moni asia pitää ratkaista ennen kuin toimenpiteet turvepeltojen osalta voidaan toimeenpanna vaikuttavasti ja oikeudenmukaisesti tila- ja lohkotasolla.

Pohjois-Karjalassa eloperäisiä viljelysmaita on Luonnonvarakeskuksen (Luke) maannostieto-verkkopalvelun mukaan noin 11 000 ha. Tästä pääosa on turvemaita. Viljavuustutkimustietojen perusteella päädytään huomattavasti pienempään arvioon. Koko maassa turvepeltoja on noin 240 000 ha. Erityisen paljon niitä on Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa.

Peltoa poistuu viljelykäytöstä eri syistä koko ajan, ja samalla sitä raivataan lisää. Jyrsimällä tehtävän raivauksen helppous on keskittänyt raivauksen pääosin juuri turvealueille ja siten turvevaltaisiin maakuntiin. Korvauskelpoisuuden rajaaminen on hillinnyt tasaisesti raivausintoa.

Parhaillaan käsittelyssä oleva CAP27-suunnitelma tarjoaa turvepeltojen kohdalle ratkaisuiksi mm. muokkauksen vähentämistä, monivuotisten kasvien (nurmet) viljelyä, ympärivuotista kasvipeitteisyyttä ja kosteikkoviljelyä. Tutkimustuloksia ja käytännön kokemusta kosteikkoviljelystä ei Suomen olosuhteissa juurikaan ole. Keskusteluissa on noussut esiin myös raivauksen rajoittaminen joko totaalisella kiellolla tai tekemällä siitä maksullista.

Metsittäminen ei kuulu CAP-luonnoksen keinovalikoimaan. Olisiko metsitystuki kuitenkin otettava takaisin käyttöön yhtenä vaihtoehtona varsinkin syrjäisten turvepeltojen osalta? Huonosti viljeltyinä tai peräti heitteille jätettyinä ne eivätkä palvele hiilensidonnan eivätkä ruuantuotannon tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla.

Metsittäminen olisi pitkäkestoinen ja pysyvämpi ratkaisu. Metsitystuen käyttöä puoltaa myös nyt käytössä oleva vajaatuottoisten alueiden metsitystuen saama suosio. Hakemusten määrä on ylittänyt kaikki ennakko-odotukset.

Mitä kuuluu tänä päivänä kotitilan suopellolle? Asia oli suurin piirtein tiedossani, mutta kävin silti ihan mielenkiinnosta paikan päällä toteamassa tilanteen.

Edellisestä käynnistäni oli kulunut vuosikymmeniä, joten jo palstan löytäminen tuotti vaikeuksia. Sinne johtanutta tieuraa tai karjaporttia ei erottanut enää maastosta. Muutama maahan jäänyt aitapylväs metsän keskellä auttoi löytämään paikan.

Veto-oja oli edelleen tehtävässään, ja suosaroilla kasvaa toista harvennustaan odottava sankka sekametsä. Huonon sijaintinsa takia ja nykykalustolla hankalasti viljeltävänä palsta metsitettiin 1980- luvulla metsitystuen avulla.

Aikansa tämä turvepelto hoiti tehtäväänsä rehuntuotannossa. Nyt turve puskee puuta ja sitoo hiiltä.

Pekka Tahvanainen
yksikön päällikkö
Maaseutu ja energia -yksikkö

Yhteismenettely tuulivoimahankkeissa – Liperin Korpivaaran tuulivoimapuisto

Tuulivoimaloiden määrä Suomessa on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti ja tavoitteena on edelleenkin kasvattaa tuulivoiman osuutta energiantuotannosta. Tuulivoiman lisääminen edesauttaa Suomen uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista. Vuoteen 2030 tähtäävän kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian käyttöä niin, että sen osuus energian loppukulutuksesta nousee yli 50 prosenttiin 2020-luvulla.

Vaikka tuulivoimaloiden rakentaminen on vilkasta, on Itä-Suomi jäänyt muuta maata jälkeen tuulivoimarakentamisessa. Yksi syistä on puolustusvoimien tutkahäiriövaikutukset, jotka erityisesti Pohjois-Karjalassa, ovat olleet este tuulivoimahankkeiden toteuttamiselle. Nyt kuitenkin myös Pohjois-Karjala on saamassa ensimmäisen tuulivoimahankkeensa. Kyseessä on Liperin Korpivaarassa käynnistymässä oleva tuulivoimahanke, jossa laaditaan tuulivoimayleiskaava ja ympäristövaikutusten arviointimenettely (myöhemmin YVA) yhteismenettelynä. Hanke edellyttää VTT:n tekemän tutkahäiriöselvityksen.

Aiemmin Korpivaaran tuulivoimapuiston toteuttaminen oli tarkoitus tehdä suunnittelutarveratkaisun kautta, joka hyväksyttiin vuonna 2016. Aiemmassa suunnittelutarveratkaisussa ja rakennusluvassa voimaloita on neljä, jotka olivat yksikköteholtaan noin 3–3,5 MW. Suunnittelutarveratkaisu perustui rajaehtoihin, joiden mukaan voimaloiden enimmäiskorkeus tulee olemaan 236 metriä ja enimmäislähtömelutaso 106 desibeliä. Korpivaaran alueelle on tällä hetkellä rakennusluvat neljälle tuulivoimalalle.

Nyt vireillä olevan Korpivaaran tuulivoimahankkeen tavoitteena on selvittää mahdollisuutta rakentaa enintään 9 tuulivoimalaa, joiden yksikköteho on arviolta 6–10 MW ja siten koko tuulivoimapuiston kokonaisteho on noin 60 MW. Voimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 300 metriä. Tuulivoimapuisto liittyisi toteutuessaan suoraan hankealueen läpi kulkevaan Fingridin 110 kilovoltin voimajohtoon. Alustava suunnittelualueen pinta-ala on noin 1 426,2 hehtaaria. Alue sijaitsee Liperin kunnassa Kaatamon alueella, noin 17 kilometrin päässä Liperin kuntakeskuksesta ja noin 4 kilometrin päässä Ristinkylästä. Suunnittelualue on pääosin yksityisessä maanomistuksessa.

Tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely

Tuulivoimahanke vaatii ympäristövaikutusten arviointimenettelyn silloin, kun voimaloiden lukumäärä hankkeessa on 10 tai enemmän tai mikäli hankkeen kokonaisteho ylittää 45 MW. Liperin Korpivaaran tuulivoimahanke on tarkoitus toteuttaa yhteismenettelynä, joka tarkoittaa yleiskaavan ja YVA- menettelyn yhdistämistä. Yhdistettäessä YVA- menettely kaavoitukseen arvioidaan hankkeen ympäristövaikutukset hanketta koskevan kaavoituksen yhteydessä. Erityispiirteenä on, että selvityksiä kerätään kahden eri lainsäädännön mukaisesti ja että tarvittavat selvitykset voivat tästä syystä poiketa toisistaan. Kaavan vaikutusten arvioinnista vastaa kunta ja kyse on suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista. YVA:ssa arvioidaan hankkeen ympäristövaikutukset ja arvioinnin tekee hankkeesta vastaava.

YVA- yhteysviranomaisen tehtävänä on tarkistaa, että ympäristövaikutusten arviointi on aineellisesti riittävä. Yhteysviranomaisen tehtäviin kuuluu myös laatia lausunto ympäristövaikutusten arvioimisesta tehdystä suunnitelmasta sekä antaa yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä.

Toimin Liperin Korpivaaran hankkeessa tuulivoima-asiantuntijana. Tuulivoima-asiantuntijan toimi on Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun ELY-keskusten yhteinen resurssi. Tuulivoima-asiantuntijan tehtävä käsittää tuulivoimayleiskaavojen viranomaisohjauksen sekä YVA- menettelyssä yhteysviranomaisen yhdyshenkilönä toimimisen.

Laura Puoskari

Tuulivoima-asiantuntija

Yrittäjäkoulutusten vaikuttavuutta tutkimassa – kokemuksia harjoittelusta ELY-keskuksessa

Elokuussa alkanut kolmen kuukauden korkeakouluharjoitteluni Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen Työllisyys, yrittäjyys ja osaaminen -yksikössä alkaa tulla päätökseensä. Harjoitteluni aikana olen oppinut ymmärtämään ELY-keskuksen asemaa valtion aluehallinnon toimeenpanija sekä alueiden kehittäjänä yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.

Olen päässyt perehtymään erityisesti työvoimapalveluiden suunnitteluun ja hankintaan, maakunnassa vallitsevaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan sekä erilaisiin hallituksen toteuttamiin työllisyystoimiin ja tuleviin uudistuksiin, kuten pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin sekä TE2024-uudistukseen. Lisäksi olen saanut pintaraapaisun tulevasta Euroopan sosiaalirakennerahaston kaudesta sekä päässyt osallistumaan erilaisiin työllisyystoimijoiden verkostoihin, näin muutamia asioita mainitakseni.

Työvoimapalveluiden vaikuttavuuden määrittely haastavaa

Harjoitteluni päätehtävänä on ollut tiedon tuottaminen työvoimapalveluista sekä niiden vaikuttavuudesta. Tutustuessani vaikuttavuuden arvioimiseen työvoimapalveluiden näkökulmasta huomasin melko nopeasti, ettei kyseessä ole ihan yksinkertainen juttu. Työvoimapalveluissa vaikuttavuuden mittarina usein pidetään sitä, kuinka moni työllistyy palvelun jälkeen. Erityisen haastavaa palvelun vaikuttavuuden arvioimisessa on sen osoittaminen, että lopputulema on juuri kyseisen palvelun ansiota. Koska työllistymiseen johtava reitti voi usein olla melko monimutkainen ja vaikeasti jäljitettävissä, yksittäisen palvelun merkityksen arvioiminen voi muodostua suorastaan mahdottomuudeksi. Toinen seikka, mikä saattaa vaikeuttaa palveluiden vaikuttavuuden kvantitatiivista mittaamista on seurantatiedon puute. Organisaatiolta ei aina löydy tietoa siitä, millainen asiakkaan työllisyystilanne on palvelun suorittamisen jälkeen tai hänen tietonsa eivät välttämättä ole ajan tasalla.

Harjoitteluni pääprojekti, yrittäjäkoulutuskysely, sai alkunsa juuri seurantatiedon puutteesta. Yrittäjäkoulutuskyselyn toteuttamisen motiivina oli saada tietoa siitä, kuinka moni koulutuksen suorittaneista toimi yrittäjänä tai suunnitteli yritystoiminnan perustamista lähitulevaisuudessa. Lisäksi kyselyllä haluttiin kerätä tietoa koulutuksen käyneiden kokemuksista ja erilaisista kehitysehdotuksista koulutusta koskien.

Kyselypohjan kehittämiseen osallistui yrityskoulutusten parissa työskenteleviä henkilöitä sekä ELY-keskuksesta että TE-toimistosta. Kysely lähetettiin 402 asiakkaalle, jotka olivat suorittaneet joko suomenkielisen tai englanninkielisen yrittäjäkoulutuksen viimeisen puolentoista vuoden aikana. Vastauksia saatiin yhteensä 52, jolloin vastausprosentiksi muodostui 13 prosenttia. Vastaajamäärä osoittautui oikein ruhtinaalliseksi, sillä kyselyyn osallistuneet olivat vastanneet hyvin aktiivisesti avoimiin kysymyksiin.

Yrittäjäkoulutuksiin ollaan tyytyväisiä

Kaikista vastaajista yrittäjinä toimi yli kolmannes ja palkkatyössä oli 13 prosenttia. Puolet kyselyyn vastanneista oli siis työllisiä. Työttömänä vastaajista oli 35 prosenttia ja koulutuksessa tai muulla statuksella 15 prosenttia. Tiivistetysti suurin osa yrittäjäkoulutukseen osallistuneista oli hyvin tyytyväisiä sen antiin. Moni oli kokenut saaneensa rohkaisua joko yritystoiminnan aloittamiseen tai sen kehittämiseen sekä oppineensa paljon yrittäjyydestä ylipäätään.

Erityiskiitoksia saivat ammattitaitoiset ja innostavat vetäjät sekä helppous osallistua kurssille. Lisäksi vastauksista saatiin hyviä kehitysehdotuksia tulevia koulutuksia varten. Esimerkiksi käytännönläheisyyttä toivottiin lisää.
Saatujen vastausten perusteella voidaan sanoa, että yrittäjäkoulutuksilla on ollut merkitystä monelle osallistujalle niin yrittämisen aloittamisen kuin oman osaamisen kehittämisen kannalta.

Koulutukset ja kouluttajat ovat innostaneet, rohkaisseet sekä kannustaneet. Kvantitatiivisesti yrittäjäkoulutusten onnistumisesta kertoo se, että yli puolella muista kuin yrittäjänä jo toimivilla oli suunnitelmissa aloittaa yritystoiminta vuoden sisällä. Heistä 66 prosenttia oli kyselyn aikaan työttömänä. Toivottavasti ryhmässä piilevä potentiaali ja motivaatio pääsee toteutumaan mahdollisimman monen kohdalla. Olisikin hyvin mielenkiintoista toistaa kysely samoille henkilöille esimerkiksi vuoden päästä, ja selvittää, kuinka moni päätyi aloittamaan yritystoiminnan.

Yli puolet yrittäjyyskoulutukseen osallistuneista työttömistä suunnitteli yritystoiminnan aloittamista vuoden sisällä. (N=33)

Aiemmin mainitsemiani lukuja ja kyselyyn osallistuneiden vastauksia yhdessä tarkasteltaessa voidaan todeta, että yrittäjäkoulutukset ovat monen osallistujan kohdalla hoitaneet tehtävänsä. Toisin sanoen ne ovat innostaneet koulutuksen käyneitä yrittäjyyden pariin sekä auttaneet realisoimaan tuon vaihtoehdon toteutumista usean osallistujan elämässä. Itse kutsuisin tätä nimenomaan vaikuttavuudeksi.

Kolmeen harjoittelukuukauteen on mahtunut paljon hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia teemoja, joita kuitenkin yhdistää yksi asia – työelämä ja sen eri ulottuvuudet. Työelämän voidaan sanoa melko varmasti koskettavan jokaista meistä jollain tasolla jossain elämämme vaiheessa. Työtä voi joko olla tai sitä voi olla olematta, molempiin vaihtoehtoihin mahtuvat omat merkityksensä ja ristiriitansa. Tärkeintä olisi, että jokainen löytäisi itselleen ja omille voimavaroilleen sopivan paikan yhteiskunnasta ja saisi kokea osallisuutta erilaisissa yhteisöissä. Yrittäjäkoulutusten kaltaisilla palveluilla on selkeästi oma paikkansa tällaisen toiminnan edistämisessä. Toivotaan, että näin on myös jatkossa.

Linda Typpö
korkeakouluharjoittelija, Työllisyys, yrittäjyys ja osaaminen -yksikkö

Maakunnan monipuoliset kulttuuriympäristöt esillä

Tänä vuonna on ollut ja tulee olemaan poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet tutustua Pohjois-Karjalan monipuolisiin kulttuuriympäristöihin, esimerkiksi keväällä julkaistun maakunnallisen kulttuuriympäristöohjelman ja marraskuussa järjestettävän maakunnallisen kulttuuriympäristöseminaarin avulla. Näiden lisäksi tänä vuonna Pohjois-Karjalassa on ollut näyttelyitä, tapahtumia sekä inventointeja ja selvitystoimia, joissa on tarkasteltu ja esitelty maakunnan kulttuuriympäristöjä eli maisemia, perinnemaisemia, rakennusperintöä ja arkeologista perintöä. Lisäksi vuoden lopulla maakuntaliitto julkaisee raportin maakunnan modernista rakennusperinnöstä. Tässä kirjoituksessa esittelen lyhyesti tuoretta kulttuuriympäristöohjelmaa ja tulevaa kulttuuriympäristöseminaaria.

Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöohjelma valmistui työkaluksi esimerkiksi yksityishenkilöille, yrityksille, kunnille, viranomaisille ja järjestöille kulttuuriympäristöjen vaalimisessa ja niiden hyödyntämisessä. Ohjelma on luonteeltaan tietokirjan ja strategian hybridi, ja siinä muun muassa esitellään maakunnan monipuolisia kulttuuriympäristöjä. Ohjelman liitteissä on lueteltu rakennetun kulttuuriympäristön ja maisemien kannalta valtakunnalliset ja maakunnallisesti arvokkaat kohteet sekä erityislainsäädännöllä suojellut rakennukset. Lisäksi yhdessä ohjelman liitteessä esitellään Pohjois-Karjalan arkeologiset erityiskohteet.

Kulttuuriympäristöohjelmassa on myös kolme maakunnan kulttuuriympäristöjä syvemmin luotaavaa artikkelia. Pohjois-Karjalan alueellisen vastuumuseon Ville Hakamäki tarkastelee arkeologista kulttuuriperintöä ja Pohjois-Karjalan maakuntaliiton Jukka Nykänen esittelee maakunnan maisemia. Itse kirjoitin artikkelin, jossa kerrotaan Pohjois-Karjalan taajamien ja liikekeskustojen historiasta ja nykyisyydestä rakennetun kulttuuriympäristön näkökulmasta. Teema valittiin siksi, että ohjelmaa valmistellut työryhmä koki maakunnan keskustaajamien tilanteen paikka paikoin haasteellisena; taajamien hiljentyminen on vakava uhka myös niissä olevalle arvokkaalle rakennusperinnölle.

Kunnan keskusta on kunnan käyntikortti

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut kaupunkien ja pienten kuntien keskustoista. Esimerkiksi niiden rakennettu ympäristö on tärkeässä roolissa sekä kuntien identiteetin että imagon kannalta. Kuntien identiteetti voi liittyä jossakin määrin kuntakeskuksen olemassa olevaan rakennuskantaan, sillä usein rakennettu ympäristö kertoo merkittävällä tavalla kunnan historiasta ja nykyisyydestä. Kunnan imago tarkoittaa ulkoista kuvaa, jonka esimerkiksi vierailija saa kunnasta. Kunnan keskustaajaman rakennuskanta – myös historiallinen ja vanha – voikin antaa vierailijalle käsitystä koko kunnasta; kunta voidaan määritellä lyhyenkin viipymän perusteella esimerkiksi kauniiksi ja viehättäväksi tai vastaavasti rumaksi ja epäviihtyisäksi.

Outokummun Kummunkadun miljöö on osoitettu maakunnallisesti merkittäväksi rakennetun kulttuuriympäristön alueeksi ja taustalla näkyvä Vanha kaivos on vastaava valtakunnallinen kohde. Pääkatu ja sen päässä näkyvä historiallinen kaivosmiljöö on esimerkki, miten pienen kunnan liikekeskustassa voi olla vahvasti läsnä kunnan identiteetin ja imagon kannalta merkittävää rakennusperintöä. Kuva Pekka Piiparinen (2021).

Kulttuuriympäristöohjelman taajamia ja liikekeskustoja käsittelevän artikkelin lopussa esitellään keinoja ja ideoita, joilla kuntakeskustojen ja taajama-alueiden elinvoimaa voitaisiin virkistää ja samalla vaalia niiden historiallisesti arvokasta rakennuskantaa. Kuitenkaan artikkelissa esitetyt keinot eivät yksistään riitä takaamaan keskusta-alueiden elinvoimaa, mutta ne voivat olla avuksi keskustojen kehittämistoimissa.

• Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöohjelma 2021–2027 löytyy tämän linkin takaa (doria.fi)

Kulttuuriympäristöseminaari 24.11.2021

Kulttuuriympäristöohjelmaan kirjoittamani artikkelin lisäksi esittelen taajamiin ja kuntakeskustoihin liittyviä vaalimis- ja kehittämisideoita marraskuun lopulla järjestettävässä maakunnallisessa kulttuuriympäristöseminaarissa. Seminaarin toisessa alustuksessani esittelen tuoretta kulttuuriympäristöohjelmaa. Muita esityksiä seminaarissa pitävät arkeologi Ville Hakamäki, ympäristöasiantuntija Jukka Nykänen ja maakunnan rakennusperintöä selvittänyt Samu Aarnio. Hakamäen aiheena on ”Vuosituhansien kaikuja: Katsaus Pohjois-Karjalan arkeologiseen kulttuuriperintöön ja sen säilyttämisen edellytyksiin”, Nykäsen maakunnan arvokkaat maisemat ja Aarnio kertoo Pohjois-Karjalan modernista rakennusperinnöstä.

Pohjois-Karjalan alueellisen vastuumuseon, Pohjois-Karjalan maakuntaliiton ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen yhteistyössä järjestettävä seminaari pidetään 24.11.2021. Tilaisuus alkaa kello 12 ja paikkana on Joensuussa sijaitseva Carelicumin auditorio osoitteessa Koskikatu 5. Toivon paikan päälle runsasta osanottoa ja vilkasta keskustelua.

Tervetuloa!

Pekka Piiparinen
kirjoittaja työskentelee Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa kulttuuriympäristöasioiden parissa

Kohti uutta normaalia

”Sitten kun palataan normaaliin, niin…” Näin on kuullut usein sanottavan viime aikoina, jopa omasta suustaan. Kaikki ovat odottaneet, että pääsisi tekemään asioita, jotka olivat osa normaalia arkea ennen maailmanlaajuista pandemiaa ja toisaalta myös, että päästäisiin juhlistamaan erityisiä hetkiä tai voitaisiin poistua tutuista kuvioista. Suomi on jo aika pitkällä avautumisessa ja ulkomaillekin on jo liikennettä.

Onko kuitenkaan mahdollista palata täysin siihen mitä oli ennen ja toisaalta onko siihen halua tai tarvettakaan? Nyt alkaa olla viimeinen hetki miettiä miten asioita voisi tehdä toisin. Koronapandemia on jo pakottanut tekemään asioita eri tavalla, mutta nyt olisi mahdollisuus myös isosti muuttaa asioita. Kun monia jämähtäneitä tapoja ja rakenteita ei tarvitse itse hajottaa niiden ollessa jo palasina, on tilaisuus yhdessä miettiä miten palaset kannattaisi liittää takaisin toisiinsa.

Kestävyys ja vastuullisuus ovat teemoja, jotka olivat vahvasti nousussa jo ennen koronaa, mutta pandemia on saanut monen miettimään entistä tarkemmin omia valintojaan. Mutta miten kauan? Ihminen rutinoituu aika nopeasti, tuttuihin uomiin on helppo solahtaa ja asioista tulee nopeasti taas normaaleja.

Millainen voisi olla matkailun uusi normaali?

Matkailussa ensisijaisesti tietysti toivotaan ennustettavuutta ja jatkuvuutta nyt jo yli vuoden epävarmuuden jälkeen. Mutta millaista matkailun tulisi olla? Mikä olisi se ihanne ja miten tästä hetkestä päästäisiin siihen ihanteeseen? Mitä yrittäjät ja ala tarvitsevat juuri nyt, jotta sen suunta saataisiin oikealle kurssille ja pysymään sillä?

Pandemian myötä kysyntä kestäville ja omaperäisille matkailupaketeille on kasvanut. Joillekin yrittäjille se on mahdollistanut omien konseptien uudelleen miettimistä ja kehittämistä. Maailmantilanne on nopeuttanut digitalisaatioloikkaa, joka tuo uusia mahdollisuuksia myös syrjäisemmille seuduille. Riskinhallintastrategioiden merkitys on myös varmasti ymmärretty paremmin.

Kuinka hyvin kestävyys ja vastuullisuus kuitenkaan ymmärretään? Nyt olisi varmasti tarvetta koulutukselle siitä mitä kestävyys oikeastaan merkitsee ja millainen arvo sillä on yrityksille. Jotta digitalisaatiosta saisi parhaan hyödyn, yrittäjien ja toimijoiden pitäisi osata valjastaa se käyttöön. Myös tähän tarvitaan tukea. Tuilla on mahdollista myös edistää eettisten ja kestävien ratkaisujen valintaa.

Koronapandemia on myös tuonut matkailuyrityksiä yhteen ja kestävyyteen ja vastuullisuuteen onkin helpompi pyrkiä yhdessä. Pohjois-Karjalassa on paljon pieniä matkailuyrityksiä. Yhdessä, kun muut toimijat nähdään yhteistyötahoina eikä kilpailijoina, on muun muassa mahdollista luoda valikoima toinen toisiaan tukevia matkailupalveluja, joiden avulla matkailijat viipyvät pidempään alueella.

Yhteistyötä yli rajojen

Nyt tarvitaan myös kokemusten vaihtoa myös yli rajojen. Millaisilla ratkaisuilla on onnistuttu ja mikä ei ole toiminut? Hyviä käytäntöjä ja kokemuksia vaihtamalla saadaan uusia ideoita siihen mitä voidaan paikallisesti pilotoida ja kehittää. Kansainvälinen biosfäärialuetoiminta on juuri tätä ja meillä Pohjois-Karjalassa on biosfäärialue, Unescon kestävän kehityksen yhteistoiminta-alue! Unescon biosfäärialueverkosto kasvoi tänä syksynä ja käsittää nyt 727 kohdetta ympäri maailma 131 eri maassa. Näiden alueiden, joilla tehdään yhteistyötä kestävän kehityksen edistämiseksi ja kokeillaan uusia ideoita, yhteispinta-ala käsittää jo Australian kokoisen alueen.

Kuva: Marie McNulty.

Tarvitaan myös edistyksellisiä toimijoita, jotka ovat esimerkkinä muille. Jaetut ideat voivat olla pieniäkin oivalluksia. Vuonna 2020 päättynyt matkailuun keskittynyt SHAPE -hanke toi yhteen mm. skotlantilaiset ja ilomantsilaiset. Galloway and Southern Ayrshire biosfäärialueella viestinnässä käytetään ”Your ordinary is extraordinary” – slogania. Tämä ilomantsilaisen hankepartnerin lausahdus paikallisille sai aikaan oivalluksen. Hyvä idea leviää ja alkaa elämään omaa elämäänsä.

Pohjois-Karjalan biosfäärialueen juuri julkaistussa strategiassa yhdeksi kehittämisteemaksi on nostettu nimenomaan kestävä matkailu. Biosfäärialuetoiminta tukee kestävän ja vastuullisen matkailun kehittymistä alueella, sillä se tukee sekä luonnonmonimuotoisuuden suojelua, varautumista ilmastonmuutokseen, että alueen elinvoimaisuuden säilymistä vaarantamatta luonnonarvoja. Biosfäärialuetoiminnassa on mukana laaja kirjo eri alojen yrityksiä, ja eri tason toimijoita kunnista pienyrittäjiin. Kun yhteistyöhön osallistuu paljon erilaisia ihmisiä ja toimijoita, myös kestävyyttä pääsee katsomaan monesta eri näkökulmasta ja se taas mahdollistaa oman näkökannan laajentumisen. On helpompi ymmärtää mitä kaikkea kestävyys ja vastuullisuus käsittää. Biosfäärialuetoiminta on yksi työkalu, jolla koronapandemian luomaa muutospotentiaalia voidaan valjastaa käyttöön.

Pohjois-Karjalan biosfäärialue.

Nyt jos koska on aika ei vain miettiä uusia tapoja toimia vaan ottaa niitä käytäntöön. Uudesta tulee normaali hyvin nopeasti ja nyt voimme valita millainen me haluamme sen uuden normaalin olevan.

Vilma Lehtovaara
biosfäärialuekoordinaattori

Vauhtia kasvuun verkostoista

Verkostoja hyödynnetään monipuolisesti kansainvälistyvien ja kasvua hakevien yrityksien palveluissa. Merkittävä julkisia kansainvälistymispalveluja tarjoavien toimijoiden verkosto koottiin yhteen Team Finland -verkostoksi jo vuonna 2011. Nykyisin Business Finland koordinoi Team Finland -verkostoa valtakunnallisesti ja ELY-keskukset alueellisesti.

Team Finland-verkoston tavoite on pk-yritysten viennin kasvattaminen, mutta verkostolla on tehtäviä myös muissa merkittävissä teemoissa; Suomeen kohdistuvien investointien ja meille suuntautuvan matkailun edistämisessä, ulkomaisten osaajien hankkimisessa sekä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymisessä. Verkosto tarjoaa yrityksille laajan palvelujen ketjun neuvonnasta rahoitukseen. Maakunnissa Team Finland -verkostoon linkittyvät mukaan kaikki alueelliset yrityspalvelutoimijat (alueelliset kauppakamarit, Yrittäjät, alueen kehittämisyhtiöt jne.).

Enterprise Europe Network -palvelut ovat EU:n rajat ylittävä palveluverkosto, joka tarjoaa maksuttomia kansainvälistymispalveluja pk-yrityksille. Verkosto toimii yli 60 maassa. Verkoston palveluita tarjoaa noin 600 organisaatiota yli 3000 asiantuntijan voimin. Business Finland koordinoi verkostoa Suomessa. Muut partneriorganisaatiot Suomessa ovat Helsingin seudun kauppakamari ja Turku Science Park .

Verkostoitumiseen tukea tarjolla

Kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisessä yrityksiä kannustetaan verkostoitumiseen ja yhteistyöhön tarjoamalla tähän toimintaa tukevaa rahoitusta.

ELY-keskuksen maaseuturahoituksen kautta myönnettävä tuki yhteistyöhankkeisiin tukee yrityksien keskinäistä yhteistyötä ja verkostoitumista. Tuella kaksi tai useampi toimijaa toteuttavat yhdessä hankkeen, jolla voidaan kehittää esimerkiksi uusia tuotteita ja menetelmiä maataloudessa, elintarvikealalla, metsätaloudessa tai maaseudun pienissä yrityksissä. Tukea on mahdollista hyödyntää myös kansainvälistymisen haasteisiin, kun yritykset ovat maaseudulla toimivia yrityksiä, joiden liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa.

Business Finlandin kansainvälistymispalveluissa on monia vaihtoehtoja verkostomaisesti toimiville yrityksille ja toimijoille. Business Finlandin tarjoamat palvelut tutkimusorganisaatioille kannustavat tutkimuksen ja innovaatioiden kehittämisessä tutkimuslaitoksia ja yrityksiä keskinäiseen yhteistyöhön. Tukea voidaan myöntää yhteisen tutkimusidean kehittämiseen tai uuden tiedon ja innovaatioiden kehittämiseen uuden liiketoiminnan tarpeisiin.

Käytännön asiakasrajapintaa lähellä oleviin verkostoponnistuksiin kannustavat Business Finlandin Group Explorer ja Exhibition Explorer -palvelut. Group Explorer -rahoituksessa vähintään 4 yritystä selvittää yhdessä liiketoimintamahdollisuuksia yhteisesti valitulta kansainväliseltä markkinalta. Yrityksillä tulee olla yhteinen tarjoama tai muu vahva intressi tehdä kehittämistyötä yhdessä.

Exhibition Explorer kertoo jo nimellään, että kyseessä on kannustin yrityksien yhteiselle kansainvälisille, Suomen ulkopuolisille messuille osallistumiseen. Rahoituksen edellytyksenä on, että vähintään neljä kotimaista pk-ja midcap-yritystä hakevat Exhibition Explorer -rahoitusta samaan kansainväliseen messuun liittyen.

Slush Japan 2015, kuva: Petri Artturi Asikainen/Team Finland/Finland Promotion Board.

Horisontti2020-ohjelman rahoituksen kautta yrityksille on avoinna EU:n osaajaverkostot ja yhteistyömahdollisuudet. Tässä verkostossa yhteistyössä onnistuminen avaa merkittäviä yhteistyömahdollisuuksia ja voi johtaa nopeaan markkinan avautumiseen tai tuotekehitykseen toisessa maassa olevan kumppanin kanssa. Näissä verkostoissa suomalaisilla yrityksillä ja toimijoilla on paljon potentiaalia hyödynnettävänä, kun verrataan Suomen ja muiden EU-maiden välisiä onnistumisia rahoituksen saannissa.

Verkostoitumisella voimaa näkyvyyteen

Suomi on varsin pieni maa kansainvälisillä markkinoilla. Meidän kannattaa toimia markkinoille menossa yhteistyössä verkostoituen. Ruotsalaiset nousevat usein esille hyvänä esimerkkinä, kun puhutaan yhteisen näkyvyyden ja verkostojen hyödyntämisestä kansainvälisille markkinoille mentäessä. Heiltä näyttää keskinäinen yhteistyö sujuvan meitä suomalaisia paremmin, ja he tekevät systemaattisemmin yhteistyötä kansainvälisen näkyvyytensä edistämiseksi. Tämä voi johtua osittain heidän kulttuuristaan, jossa keskinäinen tiedonvaihto ja asioista keskustelu on tärkeää. Sitä kautta myös verkostomainen toiminta tapahtuu heillä enemmän luonnostaan. Suurten ja pienempien yrityksien yhteistyöllä esimerkiksi kansainvälisillä messuilla voimme saada laajempaa näkyvyyttä ja näkyä kokoamme suurempana toimijana. Yhteistyö voi myös mahdollistaa kattavamman palvelujen tarjoamisen asiakkaille.

Slush Japan 2015, kuva: Petri Artturi Asikainen/Team Finland/Finland Promotion Board.

Koronatilanteen parantuessa pääsemme vähitellen takaisin normaaliin verkostotyöhön ja tapaamaan toisiamme muutenkin kuin ruudun takaa. Otamme varmasti tästä mahdollisuudesta kaiken irti ja verkostoidumme entistä innokkaammin. Työkaluja, valmiita verkostoja ja kannustumia yhteistyöhön on olemassa, mutta vieläkin enemmän voimme yhdessä tekemisestä saada irti. Monesti se ei vaadi edes rahallista tukea. Enemmän on kiinni omasta halustamme toimia yhdessä ja kyvystä nähdä yhdessä tekemisen mahdollisuudet. Kootaan syksyn aikana kumppanit kasaan ja laitetaan yhdessä verkkoja pyyntiin! Verkostojen voimalla saadaan isot kalat kansainvälisiltä vesiltä.

Tapio Kinnunen
Team Finland kasvu- ja kansainvälistymiskoordinaattori

Mitenkäs meillä meneekään?

Puolivuotisraportoinnit ja ensi vuoden suunnittelu ovat meillä kuten muissakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskuksissa) ajankohtaisia. Katsaus tuloksiin, painottuen tällä kertaa yrittäjyys-, työllisyys- ja henkilöstöasioihin, on Pohjois-Karjalassakin paikallaan.

Hallitusohjelma, yhteinen strategia aluehallintovirastojen (AVI) kanssa, tulossopimus sekä ministeriöiden ja keskusvirastojen toiminnallinen ohjaus määrittelevät tekemisemme suunnan. Pääosin työt ovat sujuneet tavoitteiden mukaisesti. Talouden elpymisen siivittämänä työllisyysaste on Suomessa jo nyt lähes 75 prosentin eli vuoden 2023 tavoitteessa. Pohjois-Karjalassa olemme vielä 70 prosentin tuntumassa.

Työntekijät ja työpaikat kohtaamaan

Yritysasiakkuuksien hoitaminen on monimuotoisten julkisten yrityspalveluorganisaatioiden rakenteessa selkeyttämisen kohteena. ELY-keskusten ja Business Finlandin asiakasohjaus, Team Finland -yhteydenottokonseptin organisointi, alueellisten yritysasiakkuuksien uudistaminen, E-aspan eli asiakaspalvelukeskuksen toiminnan suunnittelu ja yhteydenotot koronarahoitusta saaneisiin yrityksiin ovat työn alla.

Asiakasnäkökulmasta nämä kaikki kehittämistoimet ovat tarpeellisia ja oikean suuntaisia. Meidän on Pohjois-Karjalassa oltava tarkkana siinä, että niukat kansainvälistymiseen ja kasvuun käytettävissä olevat resurssit ja osaaminen eivät valu muualle.

Koronapandemian aiheuttaman lomautuspiikin jälkeen on osaavan työvoiman saatavuus noussut ykkösongelmaksi niin Pohjois-Karjalassa kuin muuallakin Suomessa. Samalla pitkäaikaistyöttömyys on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun . ELY-keskus ja työ- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto) sekä kehittämishankkeemme ovat laajassa yhteistyössä ja monipuolisella keinovalikoimalla vastanneet tilanteeseen.

Työttömien ja lomautettujen määrä Pohjois-Karjalassa 2019-2021.
Kuva: https://tyomarkkinat.pohjois-karjala.fi/tilastot/

Joensuun seudun työllisyyden kuntakokeilu tukenaan mittavat ESR-kehittämishankkeet on käynnistynyt valtakunnallisesti vertaillen hyvin. Työttömien ohjaamisessa palveluihin ja työnvälityksen tuloksellisuudessa on eniten parantamista. ELY-keskuksella on kokonaisvastuu palvelutuotannon jatkuvuudesta ja työllisyystavoitteiden toteutumisesta. Kuntakokeilun osalta meillä on sujuvasta yhteistyöstä huolimatta kovin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa.

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) hallinnonalalla alueelliset CAP-kehittämissuunnitelmat (CAP, Common Agricultural Policy) uutta ohjelmakautta varten valmistuivat ja toimitettiin MMM:öön kesäkuun lopussa. Suomen CAP-suunnitelmasta annettava lausunto koostettiin syyskuun alussa. Pohjois-Karjalassa ohjelman ja lausunnon laatiminen sujuivat muiden maaseututehtävien tapaan ammattitaidolla, laajasti osallistaen ja hyvässä ”maahengessä”. Tämä luo hedelmällisen pohjan edelleen voimakkaassa muutoksessa olevien maaseudun ja maatalouden kehittämiselle myös tulevina vuosina.

Hiilineutraalisuus yhteisenä asiana

Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelma 2020-2027 (doria.fi)

Elinvoiman lisäämistä tavoitellessamme olemme saaneet myös uutta ja ennakoimatonta tekemistä. EU:n elvytyspakettiin liittyvän Suomen kestävän kasvun ohjelman ja sen toimeenpanon valmistelu on työllistänyt myös ELY-keskuksia.

JTF:n (Just Transition Fund) eli oikeudenmukaisen siirtymän rahaston maakunnallisen suunnitelman laatimisessa olemme olleet Pohjois-Karjalan maakuntaliiton kumppanina. Turpeen polttokäytön lopettamisesta johtuvien taloudellisten ja sosiaalisten haittavaikutusten lieventämisessä teemme maakunnassa parhaamme.

Hiilineutraalisuuden tavoitteleminen on koko ELY-keskuksen keskeinen painopiste. Ilmastotyötä tehdään nyt kaikissa ELY-keskuksissa ja kaikilla vastuualueilla. Viime aikoina katseet ovat kohdistuneet erityisesti maatalouteen. Ympäristö- ja ilmastoasioissa Pohjois-Karjalan ELY-keskus on muiden Järvi-Suomen ELY-keskusten kanssa ollut ennakoivasti liikkeellä

VM-Baro – vuoden tärkein kysely

Koronapandemia on näyttäytynyt meille lähinnä etätyösuosituksena, maskin käyttönä, asiakaskontakteissa ja matkustamisen vähentymisenä. Sairaanhoitopiirien, meillä Siun soten, vetämiin Covid19-tilannekuvatyöryhmiin osallistuminen on ollut ELY-keskuksille paitsi työllistävä velvollisuus ja vaikuttamisen paikka, myös tietoa, ymmärrystä ja arvokkaita yhteistyösuhteita luova mahdollisuus.

Henkilöstömme on välttynyt koronatartunnoilta. Etätyöstä huolimatta ja varmaan osittain myös sen ansiosta henkilöstö on suoriutunut tehtävistään tavoitteiden mukaisesti ja hyvin. Kiitokset vastuullisesta ja ansiokkaasta toiminnasta.

Muutaman ”harjoitushälytyksen” kokemuksella olemme valmistautumassa tilanteeseen, jossa etätyö- ja maskisuositukset käyvät tarpeettomiksi. Työntekemisen tavat ovat joka tapauksessa muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Muutos koskee niin tehtäviä, digitaalisuutta, monipaikkaisuutta kuin toimitiloja. Johtamisessa suunta on entistä vahvemmin valmentavaan johtamiseen.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa työhyvinvointi on kyselyjemme perusteella säilynyt hyvällä tasolla. Monipuolista ja vertailukelpoista tietoa kehittämisen pohjaksi saamme jokavuotisen VM-Baro-työtyytyväisyystutkimuksen tuloksista.
Toivon kaikkien Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa vastaavan pian tehtävään vuoden tärkeimpään kyselyyn, VM-Baro-työtyytyväisyystutkimukseen. Tavoitteena on jo viime vuoden hienon vastausaktiivisuuden (86,8 %) parantaminen, täytekakkukahvit ja jokaisen entistä parempi työhyvinvointi. Valtakunnallista ykköspaikkaamme vastausaktiivisuudessa ei kannata vähällä luovuttaa.

Ari Niiranen
ylijohtaja

Lämmin kesä loi poikkeukselliset olosuhteet hyönteismaailmalle

Kulunut lämmin ja kuiva kesä vaikutti luontoon monin tavoin. Linnuilla pesinnät onnistuivat pääosin erinomaisesti. Hyönteismaailmassa useat lajit olivat pari viikkoa etuajassa normaaliaikataulustaan. Tämä vaikutti myös lajien inventointeihin, kartoituksia piti aikaistaa.

Kartoituksia tekevät monet luontokartoittajat ja harrastajat. Viranomaiset keskittyvät uhanalaisiin ja luontodirektiivin lajeihin, mutta resurssit ovat olleet pienet. Nyt Helmi-ohjelman myötä on saatu inventointivoimaa mm. soille, perinnebiotoopeille, harjuille, pienvesille ja lintuvesille. Lintuvesien hoidossa tärkeä on ymmärtää kokonaisuus. Mitkä asiat vaikuttavat vesilintujen runsauteen, mitä ei tiedetä ja inventoidaan lintujen lisäksi sekä koekalastuksen ohella myös muuta eliöstöä ennen mahdollisia kunnostustoimia.

Lummelampikorento Rääkkylän Jokilammella. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorennoista tavataan Suomessa kuutta lajia, joista Pohjois-Karjalassa ei vielä tiettävästi esiinny idänkirsikorentoa. Kirjojokikorento on kirkkaiden virtavesien laji, joten sitä ei lintuvesillä juuri tapaa. Viherukonkorento on meillä riippuvainen sahalehdestä, jonka suojissa lajin toukat kasvavat. Sahalehtivesistöjä on Pohjois-Karjalassa vain pari, joista yksi on lintuvetenä tunnettu Värtsilän Sääperi. Loput kolme direktiivilajia elelevät rehevillä lintuvesillä tai luhdilla. Kaikki kolme lampikorentolajia on Pohjois-Karjalassa varsin harvalukuisia. Lummelampikorento on helpoin kartoitettava, sillä se viihtyy kelluslehtisillä vesillä, sirolampikorento kasvuston reunoilla ja luhtarannoilla sekä harvalukuisin täplälampikorento kasvuston suojissa varsin vaativana kartoitettavana.

Täplälampikorento veneen reunalla Rääkkylän Jokilammella. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Korennoilla on hyvät elinolot Rääkkylässä. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Kävin kesä-heinäkuun vaihteessa kartoittamassa veneellä tai kanootilla Värtsilän Uudenkylänlammen sekä Rääkkylän Jouhtenuksen ja Joki-Hautalammen. Uudenkylänlammelta ei löytynyt direktiivilajeja. Sen sijaan Rääkkylässä oli vahvat esiintymät: Joki-Hautalammella löytyi mm. yli 2000 lumme-, 50 siro- ja 41 täplälampikorentoa sekä Jouhtenukselta vastaavasti 2200, 120 ja 1, vaikka kartoitukset eivät olleet kattavia. Näillä tiedoilla kuitenkin pystyy ohjaamaan mahdollisia vesistöjen kunnostustoimia. Usein kunnostuksilla on myönteinen vaikutus myös korentoihin ja viitasammakoihin, joita on Rääkkylän kohteissa todella paljon.

Sirolampikorento Rääkkylän Hautalammella. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Elokuussa kartoitin Sääperin viherukonkorentoja ja merkitsin sahalehtikasvustoja paikkatietojärjestelmään. Viherukonkorentoja havaitsin 15, myös munivia naaraita. Sahalehdet olivat enimmäkseen upoksissa, mutta niitä vaikutti olevan entiseen malliin eli sen suhteen viherukonkorennon tulevaisuus näyttää paikalla hyvältä. Myös muita ukonkorentoja oli paljon ilmassa, yhteensä satoja. Joukosta löytyi (kuvasta) myös etelänukonkorento, joka on samalla ensimmäinen havainto lajista Pohjois-Karjalassa!

Viherukonkorentonaaras joutui munimaan kokonaan veden alla ja menetti yhden siipensä kalalle! Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Sääperin ainutlaatuisuus ei perustu pelkästään lintuihin, siitä todisteena 9.9. kuvaamani kaksi vaaleakeltaperhosta. Laji on harvinainen Suomessa, mutta tänä vuonna niitä vaelsi tavallista enemmän meille. Havainto sivuaa myös myöhäisyysennätystä, Laji.fi -portaalin mukaan vaaleakeltaperhonen on havaittu samana päivänä Etelä-Suomessa 1952, 1964 ja 2002.

Vaaleakeltaperhonen Sääperin rantapellolla. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Lämmin ja kuiva kesä ei ollut kaikille eduksi. Pienet elämää pursuavat kalattomat lammet kuivuivat jotkut kokonaan, jolloin mm. erittäin uhanalaisen rupiliskon toukkia kuoli paljon. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen, saa nähdä mihin suuntaan jatkossa meidän kesäsäämme muuttuvat.

Jari Kontiokorpi
suunnittelija

Ohjaus ja muuttuva työelämä – jatkuvan oppimisen uudistustyö

Työelämä ei ole koskaan stabiili: työn tekemisen tavat ja teknologia ovat aina olleet muutoksessa. Satojen vuosien aikana tarpeiden ja teknologian kehittymisen myötä elinkeinoja, tehtäviä ja ammatteja on kadonnut ja uusia syntynyt, uudenlaisia työntekemisen tapoja ja työn sisältöjä on kehittynyt.

Muuttuvan työelämän taustalla on isoja muutostekijöitä kuten ilmastonmuutos ja siihen liittyvä Sitran kuvaama ekologinen jälleenrakennus , demografiset muutokset, digitalisoitumisen ja internetin mahdollistamien uusien toimintatapojen synty. Sitran megatrendijulkaisujen mukaan tällä hetkellä on meneillään samanlainen siirtymäaika, kuin mitä teollinen vallankumous tai sähkön laajamittainen käyttöönotto aikanaan merkitsi ihmiskunnalle. Tahti on vain tiivistynyt ja työn muutos on yhä nopeampaa.

Työn muuttuessa myös työelämän osaamistarpeet muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan lähivuosina on uudelleenkoulutettava miljoona suomalaista vastaamaan jatkuvassa muutoksessa olevan työelämän haasteisiin. Uudet syntyvät ammatit edellyttävät usein korkeampaa osaamista kuin väistyvät ammatit. Työelämässä kasvaa myös metataitojen merkitys; meiltä odotetaan digi-, yhteistyö-, asiakaspalvelu- ja itsensä johtamisen taitoja sekä kykyä oppia uutta.

Samanaikaisesti demografisten muutosten kautta työikäisen väestön määrä vähenee ja meidän täytyy yhä enemmän pitää huoli siitä, että mahdollisimman moni työikäinen pystyy kiinnittymään työelämään ja kehittämään osaamistaan. Pohjois-Karjalassa työikäisen väestön määrä on supistunut 2010-luvulla voimakkaasti ja tuo kehitys näyttää jatkuva 2020-luvulla. Toisaalta jos maakunnan nykyisistä työikäisistä yhä useampi työllistyisi, työikäisen väestön määrän supistumisen vaikutukset jäisivät vähäisemmäksi. Ohjaus- ja osaamispalvelujen avulla voimme tukea pohjoiskarjalaisten työllistymistä ja yritysten sekä työpaikkojen rekrytointitarpeiden täyttymistä.

Koulutuksella vastataan muutokseen

OECD:n arvion mukaan Suomessa on hyvin kehittynyt koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia myös työikäisille eri koulutusasteilla. Osallistuminen koulutuksiin on kansainvälisesti korkealle tasolla. Kääntöpuoli on koulutuksen kasaantuminen; meillä on huomattava määrä työikäisiä, jotka eivät osallistu koulutuksiin. Näitä koulutuksessa aliedustettuja ryhmiä ovat mm. yksinyrittäjät, maahanmuuttajat, pienissä yrityksissä työskentelevät, vaikeasti työllistyvät. Koulutus ei riittävästi kohdennu niille yksilöille, jotka eniten työelämän muutoksen ja työllisyyden näkökulmasta sitä tarvitsisivat. Osaajapula on iso haaste, johon voidaan vastata ohjaus- ja osaamispalveluilla. Työ- ja elinkeinoministeriö on ennakoinut, että kaikenlaisten ammatillisen osaamisen kehittämisen palvelujen sekä monipuolisten ja laadukkaiden ohjaus- ja tukipalvelujen tarve kasvaa jatkossa merkittävästi. Työelämän muutoksen myötä ohjausta ja osaamisen kehittämistä tarvitaan pitkin koulutus- ja työuraa; niin nuori ensimmäisten koulutusvalintojen äärellä kuin aikuinen työuran varrella.

Jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän uudistaminen on osa Marinin hallituksen ohjelmaa. Uudistustyön taustalla on työelämän ja osaamistarpeiden muuttuminen. Tavoitteena on monitoimijaisen palvelujärjestelmän parempi kyky ennakoida ja vastata työelämän joskus nopeastikin muuttuviin osaamistarpeisiin joustavasti ja resurssiviisaasti. Parlamentaarinen ryhmätyö ryhtyi työhönsä loppuvuodesta 2019 ja julkaisi viime vuoden lopulla linjaukset , joilla uudistustyötä viedään eteenpäin. Jatkuvan oppimisen vision mukaan kaikilla on työllistymisen ja merkityksellisen elämän edellyttämät tiedot, taidot ja osaaminen, jokainen kehittää osaamistaan työuran aikana ja osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista.

Jatkuvan oppimisen uudistus. Kuva: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Työelämälähtöisen ja työikäisten osaamisen kehittäminen on jatkuvan oppimisen uudistustyön ydin. Työssä oppiminen on yksi keskeinen osa palvelujärjestelmän kehittämistä. Tämä tarkoittaa neuvonta-, tuki- ja ohjauspalvelujen tarpeen lisääntymistä myös yrityksissä, työorganisaatioissa. Haasteena on mm. miten mahdollistetaan osaamisen kehittäminen työn ohessa ja miten sille löydetään aikaa ja tilaa. Työn ja oppimisen limittyminen tai yhtäaikaisuus – se on haaste ja tarvetta on uudenlaisille työelämäpalveluille.

Oppimisen haasteena tiedon hajanaisuus

Aikuisten osallistumista jatkuvaan oppimiseen vaikeuttaa tiedon ja ohjauksen hajanaisuus. Koulutus- ja uraohjauksen palveluja ei ole kattavasti saatavilla ja julkisia ohjauspalveluja ei riitä kaikille. Työssä oleville aikuisille ei ole tarjolla ennakoivaa ohjausta uran muutostilanteissa. Tämän takia monialaisten ja erityisesti aikuisten osaamisen kehittämiseen liittyvien ohjauksen mallien kehittäminen on osa jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän kehittämistä.

Tähän työhön tarvitaan kaikkia ohjauksen ja osaamisen kehittämisen kentällä toimijoita, myös työnantajia. Kun toimijat yhdessä sitoutuvat muutoksen tekemiseen ja kehittävät alueen tarpeisiin sopivia ratkaisuja, voimme paremmin tukea työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.

Vinkkaa parhaista jatkuvan oppimisen käytänteistä ja kokemuksista

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Pohjois-Karjalan maakuntaliiton vetämä jatkuvan oppimisen kehittämistyöryhmä kerää tietoa jatkuvan oppimisen hyvistä käytänteistä myöhemmin syksyllä alkavaa kampanjaa varten. Kerro kokemuksesi ja/tai ideasi ja vastaa kyselyyn 10.9. mennessä: https://link.webropol.com/s/jatkuva-oppiminen

Raisa Lappeteläinen
osaamiskoordinaattori

Vapaus koittaa, vastuu jää

Puolitoista vuotta kestäneet koronarajoitukset ovat pääosin poistuneet. Mahdollisuudet tavata toisia ihmisiä, harrastaa ja matkustaa ovat palanneet. Ravintola-, matkailu- ja tapahtuma-alalla rajoitusten poistuminen tarkoittaa mahdollisuutta harjoittaa elinkeinoa ja palata ansiotyöhön.

Suomen kahdestakymmenestä sairaanhoitopiiristä jo viisitoista kuuluu tällä hetkellä koronaepidemian perustasolle. Puolet kansasta on saanut koronarokotteen. Koko maassa voi järjestää yleisötapahtumia. Vapaus on koittanut.
Pohjois-Karjalassa olemme jo useamman viikon opetelleet entiseen elämänmenoon. Kiteen rantakentällä kannustetaan pesäpalloilijoita, Polvijärvellä karsitaan suunnistajia kansainvälisiin koitoksiin ja Kajasteen lavalle Nurmekseen virtaa tanssikansaa naapurimaakuntia myöten.

Osalle meistä koronatilanne aiheutti työssämme vain työn tekemisen tavan ja paikan muuttumista sekä käsidesin ja kasvomaskin käyttöä. Harrastukset suuntautuivat entistä enemmän kotiin ja luontoon, minkä monet kokivat yllättävän myönteisenä muutoksena.

Ravintola-, matkailu- ja tapahtuma-alaa lukuun ottamatta yritysten ja yrittäjien menetykset jäivät ennakoitua pienemmiksi. Pelätty konkurssiaalto ja suurtyöttömyys pystyttiin torjumaan. Oleellisena apuna ovat olleet julkiset tuet, Pohjois-Karjalassakin noin 45 miljoonaa euroa. Näiden tukien oikeisiin kohteisiin ohjaamisessa ELY-keskuksella on ollut keskeinen rooli.

Pitkäaikaistyöttömyys ja työvoiman kohtaanto-ongelma eivät ole poistuneet mihinkään. Monille ja erityisesti koronatilanteesta hyötyneillä yrityksillä osaavan työvoiman saatavuus on entistä vaikeampaa. Viimekesäinen kausityövoimapula toi esille myös työperäisen maahanmuuton tärkeyden.

Vapauteen sisältyy myös vastuu. Terveysturvallisuudessa se on vastuuta toisten terveydestä, omasta terveydestä ja terveydenhuollon kantokyvystä.

Koronavirus ei vieläkään ole poistunut keskuudestamme. Tapahtumien järjestäjät pitävät huolta muun turvallisuuden ohella terveysturvallisuudesta. Lähikontaktien välttäminen kannattaa edelleen, vaikka koronatartuntoja on maakunnassamme vain muutamia viikossa. Käsihygienia on hyödyllistä aina, erityisesti influenssa- ja flunssakausien lähestyessä.

Moni asiantuntijatyötä tekevä on kokenut koronatilanteen tuoneen rajoitusten lisäksi myös vapautta. Etätyö on muuttunut toivotusta vapaudesta ensin määräykseksi, sitten suositukseksi ja pian osaksi työn tekemisen uusia muotoja.

Etätyöhön sisältyy vastuu paitsi työtehtävistä, myös työtovereista, työyhteisöstä, yhteistyösuhteista ja itsestä. Vastuu on nähtävä tätä hetkeä pidemmälle tulevaisuuteen. Vastuu on tunnistettava itsensä lisäksi myös suhteessa kanssaihmisiin, kuten työuraansa aloitteleviin nuoriin.

Kesäloma on myös vapautta. Nyt sen viettämiseen näyttäisi olevan monipuolisemmat mahdollisuudet kuin vuosi sitten. Lomasta nauttiessamme voimme samalla auttaa koronatilanteesta kärsineitä yrityksiä ja niiden työntekijöitä kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Ari Niiranen
ylijohtaja