Mitähän se palvelujen järjestäminen tarkoittaa?

saarelainen.ritvaMonilla kunnilla on ollut jo kauan käytössä tilaaja – tuottaja -malli. Siinä kunta tilaa palveluja pääosin ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Ne ovat voineet olla julkisia, yksityisiä tai yhdistysmuotoisia toimijoita. Kunta on voinut myös tuottaa palveluja itse, varsinkin sote-palveluissa näin on tehtykin. Tällöin organisaation sisään on luotu rakenne, jossa tilaaja- ja tuottajatoiminnot ovat vähimmillään eriytetty eri yksiköihin. Käytännössä tuottaminen on eriytetty kirjanpidollisesti omaksi liikelaitokseksi tai kuntaomisteiseksi yritykseksi kuten esimerkiksi elinkeinoyhtiöt.

Miksi on pitänyt eriyttää? Lainsäädäntö ja kustannuspaineet ovat luonnollisesti siihen ohjanneet. Julkisten eli siis veronmaksajien rahoilla toimivien organisaatioiden tulee toimia läpinäkyvästi ja kustannustehokkaasti. Avoimessa kilpailussa voidaan valita vaikuttavuudeltaan ja kustannuksiltaan paras tuottaja. Tilaaja – tuottaja -toimintamalli on yksi vastaus näihin tarpeisiin.

Taustalla on kuitenkin se, että on haluttu luoda markkinoita uusille kasvaville palveluyrityksille. Valtakunnallisesti julkiset toimijat hankkivat tuotteita ja palveluja miljardeilla euroilla vuodessa. Joensuun seudun osalta summa on noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Jos osa tästä avataan yritysten kilpailulle, ja osa siitä tulee maakunnan yrityksille, tarkoittaa se merkittävää uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja alueelle.

Tilaaja voi myös valmiiden tuotteiden tai palvelujen lisäksi sopia johonkin tunnistettuun tarpeeseen liittyen yritysten kanssa yhteisestä uuden tuotteen tai palvelun kehittämisestä. Tällöin tilaaja saa itselleen tarkasti räätälöidyn innovatiivisen ratkaisun ja yritys potentiaalisen uuden asiakkaan sekä referenssin markkinointiin. Innovatiiviset hankinnat toimivat vahvana yritysten tuotekehityksen generaattoreina.

Järjestäjä – tuottaja -toimintamalli on hyvin samanlainen kuin yllä kuvattu tilaaja – tuottaja -malli. Tulevassa aluehallinnon uudistuksessa maakuntaan suunnitellaan perutettavaksi palvelulaitos. Se olisi itsenäinen oikeushenkilö ja toteuttaisi maakunnan palvelustrategian mukaisia tuottamistehtäviä. Toisin sanoen se vastaisi maakunnan omien palvelujen tuottamisesta, paitsi silloin kun sille tulisi velvoite hankkia palvelut ulkopuolelta.

Tällainen tilanne voisi muodostua silloin, kun maakunnan järjestämisvastuulla olevia palveluja tuotetaan kilpailutilanteessa, jossa markkinoilla on muitakin palvelujen tarjoajia. Näitä voivat olla osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset tai säätiöt. Olennaista tulee olemaan varmistus siitä, että tuottajalla on ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Valintakriteereinä tulee olemaan myös palveluiden yhdenvertainen saatavuus, laatu ja vaikuttavuus.

SOTE-palveluiden lisäksi selkeimmin tulevan maakunnan järjestämisvastuu on määritetty työvoima- ja yrityspalveluihin. Näissä palveluissahan on paljon muita toimijoita markkinoilla. Valtioneuvoston keväinen linjaus on, että maakunta toimii järjestäjänä ja palvelutuotanto hankitaan pääsääntöisesti kriteerit täyttäviltä kuntatoimijoilta, yksityisiltä toimijoilta tai yhdistyksiltä.  Niiden puuttuessa maakunta voi tuottaa palvelut itse palvelulaitoksessaan.

Mitä on järjestämisvastuu?

Maakuntauudistuksen osalta SOTE-palveluissa siitä on jo lakiesitysluonnos lausuntokierroksella. Mutta työvoima- ja yrityspalvelujen osalta ei vielä ole kovin tarkkaa käsitystä. Ilmeisesti ei ihan samanlainen SOTEn kanssa kuitenkaan?

Maakunta järjestäjänä tulee huolehtimaan siitä, että asiakkaille muodostuu sujuvat palvelukokonaisuudet. Järjestäjä myös vastaa viranomaispäätöksistä ja käyttää julkista valtaa. Järjestäminen tulee sisältämään vastuun kyseisten palvelujen tuotantorakenteesta ja sen ohjauksesta. Lisäksi järjestäjä vastaisi palvelujen vaikuttavuuden ja laadun sekä kustannustehokkuuden arvioinnista.

Paljon avoimia kysymyksiä vielä on, mutta suunta ainakin selvä. Työvoima- ja yrityspalvelujen osalta meillä Pohjois-Karjalassa on alkamassa maakunnallinen kokeiluhanke, jossa voidaan räätälöidä meille sopivaa toimintamallia. Mutta saadaanko valmista vuoden 2019 alkuun, jää kyllä nähtäväksi.

Ritva Saarelainen

Kesäjuttuja

karkkainen.janneMelua, pölyä, hajua, maisema- ja viihtyisyyshaittaa sekä sameaa vettä rannassa. Kesäaika sujui ympäristön valvonnan kannalta hyvinkin tutuissa merkeissä.

Kansalaisilta tuli kuluneenakin kesänä useita kyselyjä heitä lähiympäristössä kismittävistä häiriöistä. Haittaa kärsivät rauhaisaa kesää kodeissaan ja kesämökeillään viettävät lomalaiset.

Joku voisi ajatella, että mitä ne taas valittavat. Kyse on kuitenkin toisen toiminnasta haittaa kärsivän kansalaisen oikeudesta selvittää haittaa aiheuttavan toiminnan laillisuus ja mahdollisuudet haitan poistamiseen tai ainakin vähentämiseen. Haitankärsijällä on oikeus esittää vaatimuksia jopa toiminnan rajoittamiseksi tai keskeyttämiseksi. Kansalaisvalvonnalla on viranomaisen valvonnassa myös huomattava merkitys.

Valvoja suhtautuu yhteydenottoihin vakavasti. Aiheelliset yhteydenotot on erotettava aiheettomista ja myös niistä, joissa viranomaisesta haetaan pelkästään lyömäasetta muuhun keskinäiseen riitelyyn. Ilmoitusten taustat selvitetään ja haitasta ollaan yhteydessä aiheuttajaan ja haittaa pyritään vähentämään tai poistamaan.

Toisen lomanvietto menee pilalle asiasta, jota toinen ei koe häiriöksi. Haitta koetaan eri tavalla tai toisten toimesta arvioidaan erilaiseksi. Haittaa joutuvat arvioimaan haitankärsijä, toiminnanharjoittaja, valvoja ja lupaviranomainen.

Yleensä, jos haitta on ilmeinen, haittaa voidaan vähentää nopeastikin toiminnanharjoittajan toimesta. Toiminnanharjoittajallekin on hyvä asia, että vaikutusalueella vallitsee rauha. Joskus toiminnanharjoittaja ei ole ollut tietoinen häiriön merkittävyydestä naapurustossa. Yleensä toimijoilla on hyvä valmius haitan syiden etsimiseen ja vähentämistoimiin.

Valvoja joutuu haasteelliseen ja vastuulliseen tilanteeseen arvioidessaan haitan suuruutta ja miettiessään hallinnollisia toimia. Valvoja voi joutua käyttämään hallinnollisia pakkokeinoa haitan rajoittamiseksi. Tai päättää, että haitta ei ole sellainen, että niitä tarvittaisiin. Olipa ratkaisu minkä suuntainen hyvänsä, valvoja kertoo viime kädessä hallintopakkopäätöksen valitusosoituksessa, kunkin mahdollisuuksista viedä asia eteenpäin, mikäli ratkaisu ei tyydytä.

Valvojan kannalta parhaita ovat tilanteet, joissa aiheelliseksi todettu haitta onnistutaan poistamaan päästöä rajoittavilla toimenpiteillä nopeasti toiminnanharjoittajan omaehtoisilla toimilla. Hienoa on myös se, että haitankärsijä huomaa konkreettisesti asian korjaantuneen.

Valitettavasti joskus aloitteentekijän mielestä haitta ei kuitenkaan ole poistunut toimista huolimatta, vaan jopa lisääntynyt. Toiminnanharjoittajan mielestä häneltä edellytetyt toimenpiteet ovat olleet kohtuuttomia ja turhia. Lopputulema voi olla se, että kukaan ei ole tyytyväinen ja kiukun kohde on valvoja! Onneksi näin käy harvoin.

 Janne Kärkkäinen  

Tienvarren roskapankki

tahvanainen-pekka1-e1328509904668[1]Asumme maalla suuren valtatien varrella. Viime kevään siivousinnostuksen vallassa tuli kerättyä roskia myös tienvarrelta. Minkä verran ja millaista tavaraa autoilijat tienvarsille heittelevät? Siitä tässä tarkemmin.

Tutkimusaineistoa kerättiin noin puolen kilometrin matkalta ja se analysoitiin tarkemmin kahden valotolpan väliltä. Tutkimusalue sijaitsee noin 30 km Joensuusta etelään valtatie kuuden varrella.

Etelään suuntautuva liikenne oli heitellyt tälle noin 80 metrin matkalle 112 roskaa. Sopivasti yleisen hätänumeron verran siis. Joensuuta kohti matkaavat olivat heitelleet 70 roskaa. Luku ei sisällä tupakantumppeja, joita tietenkin oli runsaasti. Tältä puolen kertyi lisäksi iso säkillinen kolaripaikan roinaa: pelastuslaitoksen teippejä, auton osia, kuramatto, lasinpalasia ym. Alkoholilla lienee ollut osuutta asiaan, koska paikalla oli runsaasti kaljatölkkejä ja kaljaboxin kuoria. Jopa yksi avaamaton, mutta valitettavasti reiästä tyhjiin valunut tölkki löytyi L.

Savukeaskeista päätellen tupakkakauppa Suomen puolella ei ole kovin kannattavaa. Tienvarrelta löytyi runsaasti askeja, mutta vain yksittäisiä suomalaisia askeja. Ennen tupakkalain muutosta tupakkaa tuotiin Niiralan kautta 1 800 kartongin päivävauhtia, joten viskottavaa on riittävästi.

Tässä yhteydessä voi myös tutkailla sitä mitä ihmiset syövät autoissa. Roskista päätellen huikopalana otetaan enimmäkseen kinkku- ja makkarasiivuja, kaiketi kylmiä nakkeja, roiskeläppäpitsaa, suklaata, karkkia ja juotavaa ei-kevyt jugurttia. Tuollaisesta menusta päätellen autoilijat olisivat hyvä kohderyhmä ravitsemusvalistukselle.

Entä sitten juomapuoli? Autoissa (toivottavasti vain matkustajien) matkanaikaista janoa sammutetaan enimmäkseen tölkkioluella. Lisäksi juodaan energiajuomia ja limsaa. Suosituinta on appelsiinilimsa. Tuoremehua näyttää menevän sekä tölkistä että pulloista.

Pullojen ja tölkkien panttipalautus tehoaa täälläkin. Pantilliset pullot sopivat siis pyörimään auton lattioilla. Puolen kilometrin matkalta kahta puolen tietä kertynyt iso pullo- ja tölkkisaalis tuotti hyvän mielen lisäksi rahapalkkaa vain 60 centtiä.

Rajaliikenteen vaikutus näkyy myös tässä roskapankin sisällössä. Etelästä tulevat viskovat ulos autoistaan enimmäkseen venäläisiä kalja- ja limpparitölkkejä. Joensuusta tulijat ovat varanneet evääkseen lähinnä ruokaa ja kahvia, jotka on sitten raskaan kaupunkireissun jälkeen nautittu ensimmäisen 30 km:n aikana. Roskaavatko suomalaiset vai venäläiset suhteessa enemmän, siihen tämä tutkimus ei tuonut vastausta.

Mikä on tienvarsien niittämisen vaikutus? Tämän erittäin puutteellisen ja pintapuolisen tutkimuksen perusteella roskat pienenevät! Ne murskaantuvat siinä missä ketokukatkin, mutta samalla yhdestä roskasta tulee monta roskaa.

Jos haluat roskata oikein tehokkaasti, heitä tienvarteen styroksia. Yhdestä styrokspalasta tulee suuri joukko pikkustyrokspalleroita, joita tuulikin pystyy levittämään.

Luonto näytti hoitaneen penkalla lojuneen jäniksen raadon reilussa vuodessa olemattomiin, mutta ihmisten heittelemiin roskiin luonnon teho ei riitä tai ainakin ajanhammas on tehottomampi. Kaljatölkki säilyy luonnossa satoja vuosia, lasipullo ei maadu koskaan, muovipullo kestää yli 250 vuotta, tupakantumppikin 5-20 vuotta, tupakka-aski viis vuotta, kertakäyttökahvimuki kolme vuotta. Tunnetustihan kahvi nautitaan autossa muovikannellisesta mukista. Tässä tapauksessa yhdestä ulosheitetystä roskasta tulee kaksi roskaa ja irronnut muovikansi säilyy luonnossa valitettavan pitkään.

Oman erityisongelmansa aiheuttavat tienvarsilta pelloille päätyvät roskat ja erityisesti metallitölkit. Rehun sekaan erilaisten koneiden terien läpi hienona metallisilppuna päätyessään ne ovat aiheuttaneet kotieläimille jopa kuolemantapauksia.

Puolen kilometrin matkalta kahta puolen tietä roskaa kertyi kaikkiaan viisi isoa muovikassillista. Olisiko se noin 100 litraa eli kilometriä kohden 200 litraa jätettä. Koska roskaa näyttää kertyvän koko ajan uutta ja lisää niin mihin tämä lopulta johtaa? Vaikka tien ylläpitäjät jossakin määrin keräävät roskia niin ovatko tienvartemme siitä huolimatta vähitellen katettu erilaisella jätesilpulla?

Ketkä roskia heittävät tienvarsille? Aniharvoin olen itse ollut kyydissä, jossa autossa olevat heittelisivät enää nykypäivänä roskia huoletta ulos auton ikkunasta. Mutta jostakin sinne tätä uutta uusiutuvaa luonnonvaraa näkyy kertyvän.

Roskaamisesta ei voitane syyllistää ketään tai mitään erityistä ihmisryhmää. Tehokkainta ja varminta on, jos itse kukin omalta osaltamme huolehdimme, ettemme heittele roskia autoista tienvarsille. Ja päätellen jätebisneksen ympärille kasvavan liiketoiminnan määrästä kyse on rahanarvoisesta tavarasta. Hoidetaan jätteet ja roskat sinne minne ne kuuluvatkin eli ei luonnon kiertokulkuun vaan jätteiden keruun kautta kierrätykseen.

Pekka Tahvanainen

Tyyntä myrskyn edellä

AriNiiranen
Tuhansien järvien maassa useimmat ovat kesän aikaan olleet vesillä. Minulla tämä jäi yhteen, mutta sitäkin hienompaan kertaan. Liikenneviraston vieraana sain olla vuonna 1893 rakennetun höyrylaiva S/S Saimaan syleilyssä nimensä mukaisella järvellä ja kanavalla. Hyvin rakennettu alus on kestänyt vuosikymmenestä toiseen, tyyntä ja myrskyä.

Kulunut heinäkuu oli valtiohallinnossa tavanomaista tyynempi. Toivottavasti syynä ei ollut elinkeinoelämän vaikeuksista, heikosta työllisyydestä ja valtion taloustilanteesta johtuva toimettomuus yhteiskunnassa, vaan osoitus asioiden olevan järjestyksessä. Julkinen keskustelu niin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta kuin maakuntauudistuksesta oli kesälläkin vilkasta. Nyt oli joka tapauksessa hyvää aikaa hoitaa tekemättä jääneitä tehtäviä, perehtyä asioihin, suunnitella tuleva – ajatella.

Suunnittelua ja ajattelemista kyllä riittääkin. Maakuntauudistukseen liittyvät luonnokset ja linjaukset avaavat todella mittavan hallinnon muutoksen konkreettisesti. Muutoksen tekeminen edellyttää valtavan määrän suunnittelua, päätöksiä ja niiden toteuttamista – työtä ja erityisesti yhteistyötä.

On helppo ennakoida, että seuraavat heinäkuut eivät ole hallinnossa yhtä rauhallisia kuin tänä vuonna. Nykyisten tehtävien hoitamisen lisäksi puretaan vanhaa, rakennetaan uutta ja sovitellaan yhteen. Tavoitteena on selkeä kunta – maakunta – valtio -rakenne. Se on hyvä tavoite.

Lähtökohtana on tietysti kansalaisten, yritysten ja yleinen etu. Kun julkisia tehtäviä siirrellään, siirrellään myös toimivaltaa. Silloin saattaa asiakas välillä unohtua. Myrskyjä on ennustettavissa, ennen kuin kuntien, suurten kaupunkien, maakuntien ja valtion eri virastojen väliset suhteet on järjestetty uuteen asentoon.

S/S Saimaata rakennettiin Turussa W:m Crichton Co:n telakalla vain puoli vuotta. Laivan rakentaneet eri alojen ammattilaiset tunsivat tekniikan ja osasivat asiansa. Kaunottaren kyydissä ovat seilanneet sitten niin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov, Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa kuin Suomen presidentit kolmea viimeistä lukuun ottamatta.

Sitten Crichtonin, nykysin Meyer Turku Oy:n, telakka on kokenut lukuisat muutokset. Suomen päämiehet ovat vaihtuneet Bobrikovista Niinistöön, Neuvostoliitto on syntynyt ja hajonnut.

Hyvä hallinto on vakaata. Monissa myllerryksissä se mahdollistaa niin perusoikeuksien toteutumisen kuin kukoistavan elinkeinoelämän. Kun suomalaisen hallinnon uutta alustaa nyt rakennetaan, on hyvänä mallina S/S Saimaa. Tavoitteena on monien asiansa osaavien nopeasti rakentama, mutta aikaa ja muutoksia kestävä vakaa lopputulos.

Kari Tapion sanoin: ”Myrskyn jälkeen on poutasää”. Näin varmaan laulettaisiin Suomessa järjestettävien olympiakisojen avajaisissakin. Toivottavasti näin lauletaan myös maakuntauudistuksen toteuduttua.

Ari Niiranen

 

Hyvää kesää!

Juhannusruusut2014 2

 

Tapaamme blogin merkeissä jälleen elokuussa.

Kiitokset lukijoille ja kirjoittajille.

Tuhat uutta työpaikkaa

saarelainen.ritvaTuhat uutta työpaikkaa Pohjois-Karjalaan kahdessa vuodessa? Tavoite on hyvä ja nykyisissä työllisyysnäkymissä haastava, mutta ehdottomasti myös realistinen.  Miten siihen päästään? Tästä on kysymys Pohjois-Karjalan Ely-keskuksen, TE-toimiston ja maakuntaliiton sekä kuntien yhteisessä hakemuksessa työvoima- ja yrityspalvelujen alueelliseen kokeiluun. Valmistelussa olivat mukana myös kaikki merkittävimmät alueelliset toimijat kehittämisyhtiöistä koulutusorganisaatioihin sekä yritysten edustajista yhdistystoimijoihin.

Työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä valtionvarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, valtioneuvoston kanslian kokeilutoiminnon sekä Suomen kuntaliiton kanssa julistivat haettavaksi alueellisia kokeiluja, joilla luodaan asiakaslähtöinen, kokonaisvaltainen ja hallinnonalarajat ylittävä sekä kustannusvaikuttava toimintamalli vuoden 2019 jälkeiseen aikaan.

Eli nyt halutaan kokeilla erilaisia malleja, joilla tulevan maakuntauudistuksen linjauksia mahdollisimman hyvin toteutettaisiin. Nämä linjaukset valtioneuvosto julkisti 5.4.2016. Niissä todetaan, että työvoima- ja yrityspalvelujen järjestämisvastuu tulee olemaan uudella maakunnalla, mutta pääsääntöisesti näiden palvelujen tuottamisesta voidaan sopia kriteerit täyttävien kuntien, yksityisten ja kolmannen sektorin tuottajien kanssa.

Tavoitteeksi hakijoille asetettiin toimintatapojen ja -mallien uudistaminen asiakaslähtöisesti ja kustannustehokkaasti. Kokeilulla tulisi saavuttaa myös työttömyyden julkiselle taloudelle aiheuttamien kokonaiskustannusten osalta 10 % säästö.

Pohjois-Karjalan hakemuksen tavoitteena on vahvistaa maakunnan elinvoimaa luomalla tuhat uutta työpaikkaa. Se on 1.7 % tämän hetkisestä työpaikkamäärästä. Pääosin uudet työpaikat syntyisivät maakuntaohjelman painopistealoille, biotalouteen, teknologiateollisuuteen sekä hyvinvointialalle. Suoria aluetalouden vaikutuksia työpaikkalisäyksellä olisi noin 150 miljoonaan € vuodessa, välilliset mukaan lukien noin 220 miljoonaa.

Tuloksiin pyritään neljällä kokeilulla. Ensimmäinen ”Uusi maakunnallinen kasvupalvelu” helpottaisi pienten yritysten työllistämisen kynnystä, esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkausta sekä aktivoisi verkostona yrityksiä kasvuloikkaan. Toisessa kokeilussa työmarkkinoilla tapahtuvia siirtymiä ”työstä työhön ” sujuvoitetaan ja nopeutetaan toimijaverkoston yhteisillä tietoalustoilla sekä aktivoimalla työnhakijaa yrittäjämäiseen toimintaan sekä työnantajia ennakoimaan työvoimatarpeitaan. Kolmannessa kehitetään toimintamallia, jossa nuorien siirtyminen työhön tai yrittäjyyteen sujuvoituu tuomalla valmennuksia ja muuta tukea aiempaa varhaisemmin eli jo opiskeluvaiheeseen. Neljäs kokeilu kohdistuu kuntien roolin vahvistamiseen tuetun työllistämisen mallissa ja sujuvoitetaan moniportaisia prosesseja päällekkäisyyksiä karsimalla.

Kokonaisvaltaisessa uudistuksessa haemme vaikuttavuus- ja laatukriteereitä järjestäjä – tuottaja -mallille. Joissain palveluprosesseissa voidaan kokeilla myös jaettua järjestäjäroolia kuntien kanssa, sekä toimivalta ja toimintaresurssien siirtoja valtiolta kriteerit täyttäville kunnille.

Kaikissa kokeiluissa palveluja kehitetään asiakashyödyn näkökulmasta. Lean -menetelmän avulla palveluprosesseja sujuvoitetaan ja nopeutetaan riippumatta siitä missä palvelu tuotetaan. Uusien palvelumallien käyttöönotto edellyttää yhteisiä tietoalustoja. Kokeilussa selvitetään mahdollisuutta tiedonsiirtoihin valtion ja kuntien tietojärjestelmien välillä. Lisäksi selvitetään voidaanko kehittää tehokas ohjauksen työväline vaikutusten seuraamiseen olemassa olevien tietokantojen louhintaa hyödyntämällä.

Työllisyyspalvelujen kokonaiskustannukset maakunnassamme viime vuonna olivat noin 260 miljoonaa €. Kymmenen prosentin säästö olisi siten 26 miljoonaa €.  Tämä summa on mahdollista säästää aikomiemme toimenpiteiden myötä työttömyysturvaetuuksien tarpeen vähenemisellä sekä kuntien työmarkkinatukimaksujen alenemisena.

Kokeilualueet valitaan vielä ennen juhannusta. Syksyn aikana suunnitelmia tarkennetaan ja toteutus pääsee käyntiin aikaisintaan vuoden 2017 alussa. Tulee kiire saada tuloksia ennen kuin uudet maakunnat aloittavat toimintansa.

Lisähaasteita tuo varsin epäselvä tilanne kuntien roolista työllisyysasioissa. Valtioneuvoston huhtikuinen linjaus järjestämis- ja tuottamisrooleista on sinällään selkeä, mutta tulevaisuuden kuntien tehtävissä korostuu jatkossa elinvoiman kehittäminen ja siihen liittyen vastuu työllisyysasioiden hoidosta. Kokeiluilla olisi mahdollista selkeyttää rajapintaa.

Jos Pohjois-Karjala valitaan yhdeksi kokeilualueeksi, pääsemme kehittämään alueelle soveltuvaa uutta maakunnallista toimintamallia työvoima- ja yrityspalvelujen osalta. Aluetalouden vaikutusten lisäksi merkittäviä hyötyjä syntyy asiakkaillemme sujuvampien ja nopeampien palvelujen myötä.

Edelläkävijän paikka on auki!

Ritva Saarelainen

Sujuvasti

anblogiSäädösten sujuvoittaminen on yksi vuoden ikään ehtineen pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoitteista. Norminpurkutalkoita on kutsuttu koolle jo pidemmän aikaa. Talkooporukan kokoaminen ei tunnetusti ole aina helppoa. Varsinkin jos on syötävä omia eväitä – tai peräti toimivaltaa.

Ympäristöhallinnon neuvottelupäivät järjestettiin viime viikolla sujuvasti kesäisessä Mikkelissä. Koolla oli ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ympäristövirkamiehiä. Sidosryhmien kanssa siellä keskusteltiin erityisesti sujuvoittamisesta ja biotaloudesta.

Keskustelun virittämiseksi heijastettiin seinälle insinöörimäinen prosessikaavio. Kaavio kuvasi eteläsavolaisen maaseutuyrittäjän biokaasulaitoshankkeen etenemistä. Tai paremminkin se kuvasi sitä, miten se ei ole edennyt.

Parin vuoden aikana erilaisiin lupiin liittyen hankkeessa oli jo reilut 50 vaihetta lupahakemuksen kuulutuksista naapurisovun hieromiseen. Yrittäjä oli ollut tekemisissä ainakin seitsemän eri viranomaisen kanssa, useimman kanssa monta kertaa. Edessäpäin oli vielä useampi viranomaiskontakti, koska rakennuslupakin oli vielä hakematta.

Pienyrittäjälle jo ympäristöluvan hakeminen on varsin ainutkertainen ja vieras asia. Päällimmäiseksi ratkaisuksi ei noussutkaan normien purkaminen, vaan hankeen ammattitaitoinen suunnittelu ja kokonaisuuden tuntevan asiantuntijan neuvot etukäteen.

Virkamiehellä on jo hallintolain mukaan toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Tätä palvelualttiutta korosti myös keskustelussa mukana ollut ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka.

Hyvien hankkeiden edistäminen ja ihmisten auttaminen antavat työniloa myös virkamiehen arkeen. Viranomaisen voimavarat ovat kuitenkin rajalliset. Muitakin, kuten elinkeinoyhtiöitä ja konsultteja, tarvitaan yrittäjien ja kansalaisten auttajiksi.

Ympäristöhallinnossa on jo paljon hallitusohjelman suuntaista kehittämistä käynnissä: luparajoja nostetaan; lupamenettelyjä muutetaan ilmoitusmenettelyksi; ympäristölupia tarkistetaan vain tarvittaessa; lupia kootaan ns. yhdelle luukulle; luvista käydään ennakkoneuvottelut, luvat ja valvonta keskitetään samaan valtion virastoon ja palveluja sähköistetään. Tulevaisuudessa suunta jatkuu samana.

Kaikilla säännöksillä on aina niitä säädettäessä ollut jokin tarkoitus ja tavoite. Normikaan ei purkaudu ilman uutta normia. Ympäristönsuojelun tasosta tuskin moni haluaa tinkiä. Normeja ei aina kannatakaan purkaa, vaan nimenomaan sujuvoittaa toimintatapoja.

Hankkeen etenemistä ei sujuvoita pelkästään toiminnanharjoittajan ja viranomaisten hyvä yhteistoiminta. Moni hanke etenisi sujuvammin, jos myös lähiympäristö ja naapurit otetaan ajoissa ja reilusti huomioon. Myös sujuvoittaminen on mitä suurimmassa määrin ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Ari Niiranen

%d bloggers like this: