Muutoksia kestävä strategia ja ELY-keskusverkosto

Ilmastonmuutos, koronapandemia ja Ukrainan sota. Kun tähän luetteloon lisätään vielä työvoiman kohtaanto-ongelma, niin siinä ovat toimintaympäristöämme reilut pari vuotta hallinneet asiat. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä on alettu puhua dramaattisemmin luontokatona.

ELY-keskusten ja AVIen yhteistä strategiaa 2021–2024 hyväksyttäessä koronasta ei oltu kuultukaan. Venäjä nähtiin ainakin Pohjois-Karjalassa valttikorttina.

ELY-keskusten ja AVIen yhteisen strategian painopisteet 2020-2023.

ELY-keskusten ja AVIen yhteinen strategia on toiminut yllättävän hyvin niin koronapandemian kuin Ukrainan sodan aikana. Painopisteet ”Lisäämme elinvoimaa” ja ”Tavoittelemme hiilineutraaliutta” ovat antaneet hallitusohjelman mukaista suuntaa toiminnallemme. Toimintaympäristön ja tehtävien muuttuessa suunta on pysynyt. Mukaan on tullut koronatukien käsittelyä, vihreän siirtymän nopeuttamista ja muita nopeaa toimeenpanoa edellyttäviä tehtäviä.

Strategian painopistettä ”Turvaamme hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta” on pidetty ensisijaisesti AVIen tehtäviin liittyvänä. Riskienhallinnan ja varautumisen parantaminen sekä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden hyvä taso ovat entistä enemmän tulleet myös ELY-keskusten tehtäväkenttään. Toiminta maakunnallisessa COVID19-tilannekuvatyöryhmässä ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen ovat esimerkkejä roolistamme uusissa ja muuttuneissa tilanteissa.

Vastuullisuutta, osaamista ja yhteistyötä

Mihin sitten perustuu se, että hyvin erilaisessa tilanteessa laadittu strategia on toiminut jopa poikkeusoloissa? Onko strategia ollut niin väljästi muotoiltu ja yleisellä tasolla, että se toimi pandemian sulkiessa yhteiskunnan ja sodan laskiessa rautaesiripun itärajalle?

ELY-keskusten ja AVIen yhteisen strategian 2020-2023 toimintaympäristöanalyysiä.

Selitys löytyy ennen kaikkea vastuullisuudesta, osaamisesta ja yhteistyöstä. ELY-keskusten ihmiset siirtyivät terveysturvallisuussyistä etätyöhön sujuvasti ja noudattivat annettuja ohjeita ja määräyksiä tunnollisesti. Uusien tehtävien vastaanottaminen sujui kunnioitettavaa sitoutumista, osaamista ja yhteisvastuuta osoittaen. Uudet digitaaliset työvälineet otettiin käyttöön tehokkaasti.

ELY-keskusten monialaisia ja hyvin erilaisia tehtäviä hoidetaan lukuisilla erilaisilla tehtävienjaolla ja organisointitavoilla. Sekavasta ja toimialuerajojen pirstomasta organisaatiosta ei ollut tietokaan, kun ELY-keskusverkosto ryhtyi käsittelemään koronatukia. Vapaaehtoiset ihmiset löytyivät helposti. Samoin löytyi säännös resurssien siirtämiseksi sinne, missä niitä eniten tarvittiin.

Tulevaisuuskatsauksia

Poliittiset puolueet, järjestöt ja ministeriöt valmistautuvat jo kevään 2023 eduskuntavaaleihin ja hallitusohjelmaan vaikuttamiseen. Tulevaisuus tarjonnee jälleen monia ennalta arvaamattomia yllätyksiä.

Hallitusohjelma antaa meille taas uutta suuntaa. Vaativissa tilanteissa testatun ELY-keskusverkoston toimivuus on toivottavasti muistissa, kun tulevaisuuskatsauksia ja muita linjauksia laaditaan.

Kesä kaikilla

Ihmiset suhtautuvat muutoksiin ja kriiseihin eri tavalla. Strategian painopiste ”Henkilöstö ja työyhteisö” on joutunut koetukselle. Onneksi ainakin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen henkilöstön oma kokemus työhyvinvoinnista on poikkeusoloja myöten säilynyt ainakin keskimäärin hyvällä tasolla.

Meidän tulee jatkossakin olla strategian mukaisesti ”innostuneita uudistujia ja osaajia”. Tarvitsemme uusia toimintatapoja vahvistamaan yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia. ”Työn tekemisen uudet muodot” on yhteinen kehittämiskohteemme, johon meidän kaikkien kannattaa antaa panoksemme.

Toukokuun lopussa tehdyssä työhyvinvointikyselyssä henkilöstön kirjaamat tunnot kertovat, että kesäloma on monelle odotettu ja tulee tarpeeseen. Tiivis työtahti, muutokset ja aikamme kriisit ovat vieneet voimia. Loma on palautumista, irrottautumista ja voimien keräämistä varten.

Suomen suvi on parhaimmillaan maailman myllerryksistä huolimatta. Toivotan teille kaikille lempeää ja levollista kesää!

Ari Niiranen
ylijohtaja

Pohjois-Karjalassa on ollut Unescon biosfäärialue jo 30 vuotta!

”Unescolta toivottu päätös – Biosfäärialue tulee Ilomantsiin ja Lieksaan,” otsikoi Karjalainen 13.11.1992. Tänä vuonna tulee siis kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Unescon Ihminen ja biosfääri (MaB) -toimikunta hyväksyi Pohjois-Karjalan hakemuksen biosfäärialueeksi ja maakuntaan saatiin Unesco-kohde.

Karjalaisen lehtiotsikoita 1987-1992 ennen biosfäärialueen perustamista. Kuva: Karjalaisen Kaiku-digiarkisto.

Alun perin Suomen biosfäärialueiden perustamista koskevassa esitutkimuksessa esitettiin kuutta soveltuvaa aluevaihtoehtoa, mutta ympäristöministeriö valitsi jatkoselvityksen kohteeksi Saaristomeren ja Patvinsuon seudun. Soveltuvuutta arvioitaessa kiinnitettiin huomiota näiden alueiden suojelumerkitykseen, tutkimus- ja yhteistyöedellytyksiin ja yhteistoiminta-alueiden luonteeseen.

Biosfäärialueen karttakuva 14.1.1993. Myöhemmin biosfäärialue laajeni kattamaan myös Kolin alueen. Kuva: Karjalaisen Kaiku-digiarkisto.

Pohjois-Karjalassa Patvinsuon seudun todettiin tuolloin edustavan hyvin tyypillistä suomalaista metsä-, suo, harju- ja järviluontoa pikkukylineen. Luonnonvarojen käyttö oli pienimuotoista ja monipuolista. Seutu oli jo tuolloin läpikäynyt voimakkaita muutoksia, mukaan lukien asukasmäärän jyrkän vähenemisen ja sen seurausvaikutukset. Näillä perusteilla alue todettiin hyvin soveltuvaksi Unescon biosfäärialueeksi. Näiltä osin suuria muutoksia ei ole tapahtunut – alueen vahvuuksina ovat edelleen luonto ja ihmiset. Kylät ovat edelleenkin syrjäisiä helmiä vaikka Lieksan ja Ilomantsin alueiden väestön väheneminen on jatkunut yli 30 vuotta.

Biosfäärialuetoiminnan alkaessa 90-luvun alussa Venäjän vastainen raja avautui ja yhteistyö ympäristöasioissa alkoi itänaapurin kanssa. Erilaisissa EU-rahoitteisissa hankkeissa kehitettiin luontomatkailukohteita ja -reittejä. Kansainvälinen yhteistyö on biosfäärialuetoiminnan ytimessä ja EU:n CBC Karelia -rahoitusohjelmasta tulikin tärkeä rahoitusväline käytännön toimille.

Maailma on muuttunut paljon 30 vuodessa. Toiminnan alussa ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyvä työ on kuulemani mukaan ollut vaikeaa, mutta yhteydet Venäjän rajan yli saatiin rakennettua tiiviiksi. Tänä vuonna, kun tilannetta katsoo, se tuntuu melkein päinvastaiselta.

Nyt ilmastonmuutokseen sopeutuminen, luonnon monimuotoisuuden kadon estäminen ja kestävät elinkeinomuodot todetaan strategisiksi tavoitteiksi melkein kaikkialla. Tuntuu, että biosfäärialueiden taustalla olevan Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelman ydintavoitteista on tullut ainakin ajatuksen tasolla valtavirtaa ja toiminta on ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin.

Biosfäärialueen ohjausryhmä kokoontui Lieksassa koronan aiheuttaman tauon vuoksi pitkästä aikaa ja juhlisti juhlavuotta. Kokouksessa edustettujen toimijoiden kanssa mietittiin strategisia suuntia toiminnalle.

Toki käytännön toteutuksessa on edelleen haasteita ja työ on hidasta, mutta asenne ja tahtotila on erilainen. Sen sijaan tänä vuonna ei päästykään jo pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen iloitsemaan jälleennäkemisestä venäläisten yhteistyötahojen kanssa. Raskain mielin Venäjä-yhteistyö laitettiin pöytälaatikkoon ja katse on hakeutunut länteen pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Muutos ja mukautuminen ovat kuitenkin biosfäärialueiden toiminnan edellytyksenä. Toiminnan on kehityttävä paikallisten olosuhteiden mukaan ja muututtava niiden kehittyessä ja maailman muuttuessa. Toiminta Pohjois-Karjalassa eroaa miljoonakaupunki Wienin vieressä olevan Wienerwaldin biosfäärialueen toiminnasta ja nykyisin kyläillan järjestämisen ajankohtaa ei enää määritä Kauniiden ja Rohkeiden esitysaika televisiossa.

30 vuoden aikana Unesco-kohteen statusta ei ole vielä onnistuttu maakunnassa hyödyntämään kovinkaan tehokkaasti. Biosfäärialueiden näkyvyys myös kansallisesti on ollut melko heikkoa. Muutos positiiviseen on kuitenkin luvassa, sillä sopivasti juhlavuonna, 15.6. avautunut, uudistunut Kolin luontokeskus Ukko tuo jatkossa esiin Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta ala-aulan esittelytilassa.

Satu Naumanen Metsähallituksesta ja Vilma Lehtovaara Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta Kolin luontokeskus Ukon uuden näyttelyn avajaisissa 15.6.2022. Kuva: Ilkka Elo / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Tiivistä yhteistyötä tullaan jatkossakin tekemään Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa. Muutoksen salaisuus on keskittää voimat, ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.

Vilma Lehtovaara
biosfäärialuekoordinaattori

Kitteellä kuultua – ”Kustannusten nousu on ihan mahotonta, mutta kyllä täällä toimeen tullaan”

Kiteellä Itä-Suomen Arlan Meijerillä järjestettiin torstaina 9.6.2022 kesäpäivätapahtuma, jossa oli esillä paljon erilaisia maaseutuyrittäjyyden ja maatalouden parissa toimivia yrityksiä tuotteineen. Kesäisen lämmin sää suosi tapahtumaa ja paikalle saapuikin runsaasti väkeä. Pitkän koronajakson jälkeen oli selvästi nähtävissä, että ihmiset halusivat kokoontua yhteen sekä vaihtaa kuulumisia. Myös erinomaiset maistiaiset houkuttelivat ihmisiä paikalle. Tuotteitaan oli esittelemässä myös yrityksiä, jotka ovat saaneet tukea ELY-keskuksen maaseuturahaston kautta.

Kuva: Sanna Ruuska / Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Rapsuttelua ja narskuttelua

FinnEasy Oy sijaitsee Pohjois-Karjalassa Hammaslahdessa ja valmistaa eläimille tarkoitettuja karjaharjoja, jotka edistävät tuotantoeläinten hyvinvointia antaen eläimille mahdollisuuden omatoimiseen harjaukseen. Mekaaninen harja antaa virikkeitä ja edistää eläinten hyvinvointia tehokkaammin kuin passiivisesti käytettävä sähkötoiminen harja. Lisäksi mekaaninen harja on eläimen kannalta turvallisempi vaihtoehto, siinä ei ole pelkoa esim. hännän jumiin jäämisestä niin kuin sähkökäyttöisissä harjoissa. Eläin voi harjata itseään omaan tahtiinsa, kunhan oma vuoro koittaa. Harjat ovat osoittautuneet nimittäin niin suosituiksi, että eläimet joutuvat usein odottelemaan omaa vuoroaan päästäkseen kyhnyttelemään itseään. Yli 98 % FinnEasy Oy:n liikevaihdosta tulee viennistä ja vientiä tehdään yli kahteenkymmeneen eri maahan. Markkinamahdollisuuksia karjaharjoille on löytynyt ympäri maailman. Eläinten hyvinvointiin panostetaan nykyään maatiloilla entistä enemmän ja tämä on siivittänyt myös FinnEasy Oy:n viennin kasvua.

ELY-keskuksen kautta myönnetyt yritystuet ovat omalta osaltaan olleet tukemassa yrityksen kasvua ja kehittymistä sen alkutaipaleella. Karjaharjoja voidaan markkinoida tehokkaasti myös digitaalista mediaa hyödyntäen, sosiaalisen median kautta. You Tube -video karjaharjanasennuksesta englantilaisen vloggaaja Tom Pembertonin maatilalla on kerännyt miljoonia katsojia. Keltaiset karjaharjat ovatkin muodostuneet omanlaisekseen ”someilmiöksi” – eläinten harjautuminen on mukavaa ja rentouttavaa katsottavaa.

Kuva: FinnEasy Oy

Narskuttelu Oy on vuonna 2010 aloittanut perheyritys, joka valmistaa ksylitolipastilleja, -purukumia, ksylitolitikkareita sekä ksylitolihammastahnaa omassa tuotantotilassa Kiteen Puhoksessa. Verkkokaupan valikoimiin kuuluvat omien ksylitolituotteiden lisäksi monipuolisesti hammasvälineitä suun ja muun terveyden auttamiseksi.
Yritys on kasvanut autotalliyrityksestä suuremmaksi toimijaksi sekä kotimaan että ulkomaan markkinoille. Oma ksylitolipastillituotanto käynnistyi vuonna 2016, hammastahnan tuotanto alkoi kesällä 2018, erikoispurukumi saatiin markkinoille syksyllä 2019 ja ksylitolitikkarien valmistus alkoi keväällä 2020. Tuotekehitys on ollut nopeaa, joustavaa ja makuvalikoima on laaja.

Kuva: Sanna Ruuska / Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Lähiruokaa ja luomua

Suomiruokaa Ry on perustettu edistämään ja tukemaan suomalaisen ruoan alkutuottajien toimintaa. Kotimainen puhdas ruoka nähdään tässä maailmantilanteessa entistä tärkeämpänä. Pohjois-Karjala on Suomen luomumaakunta – luomun osuus oli vuonna 2021 peräti 27 % kokonaispeltopinta-alasta Pohjois-Karjalassa, kun koko maassa se oli 15 prosenttia. Eniten luomupeltoja kokonaispeltopinta-alaan verrattuna Pohjois-Karjalan pitäjistä oli Nurmeksessa, Tohmajärvellä ja Polvijärvellä. Lähiruokaa ja luomutuotteita tullaan tuomaan esille myös Lähiruokapäivänä 10.9.2022, jolloin tilat ja alkutuottajat avaavat ovensa kävijöille ja esittelevät toimintaansa. Kyseessä on siis oikea maaseudun avointen ovien tapahtuma.

Kuva: Sanna Ruuska / Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Kustannusten nousu suurena huolena

Nuori isäntä katselee esillä olevia karjaharjoja. Olisivathan nuo mukavia kantturoille, mutta kun on jo sovittu että kahden kuukauden päästä lehmät lähtevät teurasauton matkaan kilometritehtaalle ja tilanpito loppuu. Polttoaineiden, sähkön ja lannoitteiden hintojen nousu on tehnyt tehtävänsä -maatilan pito ei toinna enää. Toinen nuori isäntä kuitenkin ostaa harjan pikkuvasikoiden iloksi – tuskin tuo talous siihen kaatuu, tuumaa hän. Toivoa siis on. Tukea haastaviin tilanteisiin on myös saatavilla. ELY-keskuksen palveluvalikoimasta löytyy apua mihin tahansa ratkaisuun nuoret isännät päätyvät ammatinvalintansa suhteen. TE-palvelut tarjoavat neuvoja ammatinvaihtoon liittyvissä kysymyksissä ja myös siihen, jos työttömyys yllättää. ELY-keskuksen maaseutu- ja energia -yksikön asiantuntijoilta löytyy vahvaa tietotaitoa ja asiantuntemusta maaseutuun ja yrittäjyyteen liittyvissä kysymyksissä.

Kuva: Sanna Ruuska / Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Yhteisöllisyys – yhdessä me kyllä pärjätään

Oli mukava nähdä ja kuulla miten ihmiset pitkän koronajakson jälkeen pääsivät vaihtamaan kuulumisia ja tapaamaan toisiaan Kiteen maaseutupäivien merkeissä. Yhteisöllisyys -sana on ehkä vuosien saatossa kärsinyt inflaation, mutta kaikesta huolimatta se on oikea sana kuvaamaan tilaisuuden tunnelmaa. ”Sinnuukin näkkee pitkästä aikaa, miten siulla mennee” -kuului useaan otteeseen.

Maaseudun asukkaat ovat kiinnostuneita toistensa tekemisistä ja huolehtivat toisistaan. Se luo turvaa ja tunteen – kyllä täällä aina toimeen tullaan.

Sanna Ruuska

Suunnittelija

KasvuPOK on ollut mukana TE-toimiston muutoksissa

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen KasvuPOK (ESR) -hanke päättyi toukokuun 2022 lopussa. Hankkeen toiminta käynnistyi syksyllä 2019 ja sen keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen sidosryhmätyötä sekä tukea TE-toimiston asiantuntijoita ja johtoa tulevissa muutoksissa. Toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa oli TE-toimiston asiantuntijoilla sekä johdolla keskeinen rooli ja kiitämme kaikkia suunnittelu- ja toteutustyöhön osallistuneita hienosti sujuneesta yhteistyötä!

Hankkeen alussa

Hankkeen käynnistyessä järjestimme keskustelutilaisuuden kartoittaaksemme TE-toimiston asiantuntijoiden odotuksia hankkeen toiminnalle. Odotuksissa korostuivat muun muassa seuraavat teemat: “Tuki muutostilanteissa, koulutukset, tehokkaampaa alueellista yhteystyötä ELY-keskuksen, TE-toimiston sekä sidosryhmien kesken, asiakaslähtöisyys, tiedolla työskentelyn vahvistamista, toimijoiden yhteisen näkemyksen vahvistamista”.

Mitä on tehty

Näihin tarpeisiin KasvuPOK-hanke on hankkinut työmarkkinoiden tilannekuva -selvityksen MDI:ltä, jota on hyödynnetty laajasti muun muassa palveluiden suunnittelussa. Tuleviin työllisyydenhoidon muutoksiin on varauduttu TE-toimistossa muun muassa pitkäkestoisilla 6–13 kuukauden mittaisilla valmennuskokonaisuuksilla. Esimerkkinä Reijo Myllärin vetämä koko TE-toimiston henkilöstölle suunnattu asiakaslähtöisen palveluohjauksen valmennuskokonaisuus.

Tiedolla johtamista on vahvistettu Power BI -raportointiratkaisujen kehittämisellä, jotka on jo otettu käyttöön TE-toimistossa. Järjestimme syksyllä 2021 Pohjois-Karjalan työllisyystoimijoille Timo Järvensivun vetämän verkostovalmennuskokonaisuuden, jonka tuloksena syntyi verkostotyön käsikirja. Kirjaa on tuloksekkaasti hyödynnetty eri työryhmissä ja verkostoissa muiden valmennuksesta saatujen oppien lisänä.

Lisäksi vuoden 2021 lopulla hankkeen tuella käynnistyi Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen TYO-yksikön, TE-toimiston sekä Joensuun seudun kuntakokeilun ja kuntien yhteisen toimintasuunnitelman valmistelu toimijoiden yhteisissä työpajoissa. Toimintasuunnitelman toteutus jatkuu vuoden 2022 aikana yhteisissä työpajoissa Timo Järvensivun ohjaamana.

Yhteenveto

Hankkeen toimenpiteet ovat perustuneet teiltä ja muilta alueen työllisyystoimijoilta saatuihin tarpeisiin, ja toimenpiteet on kehitetty yhteistyössä toimijoiden kesken. Olemme keränneet kaikista toimenpiteistämme ja valmennuksista palautteita koko hankkeemme ajan, ja niistä saatujen arvioiden mukaan toteutetut toimenpiteet ja valmennukset ovat onnistuneet hyvin ja vastanneet osallistujien odotuksia.

Hanketta suunniteltaessa vuoden 2018 lopulla elettiin kovin erilaisessa maailmassa, kuin tänään. TE-palveluita oltiin muuttamassa kasvupalveluiksi, maakuntauudistus oli käynnissä ja korkean työttömyyden rinnalla oli paheneva kohtaanto-ongelma. Tämä tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, kun maakuntauudistusta eikä kasvupalveluja toteutettukaan. Sen sijaan tuli työllisyyden kuntakokeilut ja tulevaisuudessa häämöttävä työllisyyden hoidon siirtyminen kunnille. Maakunnan työmarkkinoiden tilannekuva on elänyt ja muuttunut monta kertaa hyvin lyhyessä ajassa maailmanlaajuisen pandemian vuoksi, mutta rakenteelliset tekijät – työikäisten määrän väheneminen ja osaavan työvoiman tarve ovat pysyneet ennallaan ja vahvistuneet.

Viimeiset pari vuotta ovat myös osoittaneet sen, että pysyvää on ainoastaan muutos. Työn murrosta on tapahtunut aina ja tulee aina tapahtumaan yhteiskunnan muutosten myllerryksessä. Olennaisinta ei siis ole se, mitä muutetaan tai mikä muuttuu, vaan se kuinka muutos tapahtuu. Hankkeessamme olemme pyrkineet vahvistamaan niitä teemoja, jotka ovat yhteisiä kaikissa muutostilanteissa. Näitä teemoja ovat vaikuttavan luottamukseen perustuvan verkostotyön vahvistaminen, yhteisen tilannekuvan kirkastaminen sekä itsenäisen johtamisen tukeminen muun muassa resilienssi- ja tunnetaitoja vahvistamalla. Uskomme, että nämä taidot ovat ajankohtaisia nyt käsillä olevissa muutoksissa, kuin niissä tulevissakin, joista emme vielä edes tiedä.

Kiitämme kaikkia kuluneista vuosista!

Henna Johansson ja Tuukka Arosara
KasvuPOK (ESR) -hanke

Kohtaamisia, yhteistyötä ja avoimia kysymyksiä – KasvuPOK-hankkeen kokemuksia maakunnan yhteistyön kehittämisestä

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen KasvuPOK-hankkeen kolmivuotisen työn päättää Kohtaamisia, yhteistyötä ja avoimia kysymyksiä -seminaari 6.4.2022. Toukokuun lopussa päättyvä hankkeella tuettiin maakunnan työllisyystoimijoiden verkostotyötä ja yhteisen tilannekuvan rakentamista. Suuri osuus KasvuPOK:n työstä kohdentui TE-palvelujen ja työllisyyspalvelujen rakenteen kehittämisen, vaikuttavuuden parantamisen ja työllisyystoimijoiden osaamisen vahvistamisen teemoissa.

Hanketta suunniteltaessa vuoden 2018 lopulla oli maailma kovin erilainen tähän päivään verrattuna. Tuolloin TE-palveluita oltiin muuttamassa kasvupalveluiksi, maakuntauudistuksen valmistelu oli täydessä vauhdissa. Maakunnan perinteisesti korkean työttömyyden rinnalla tunnistettiin yhä paheneva kohtaanto-ongelma, joka näkyi vaikeutena löytää työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin. Hankkeen siirtyessä toteutukseen muuttui toimintaympäristö nopeaan tahtiin: maakunta- ja kasvupalvelu-uudistukset jäivät toteutumatta ja TE-palvelukentälle kuntien rooli vahvistui työllisyyden kuntakokeilujen myötä.

Korona-aikaan siirtyminen vuoden 2020 maaliskuussa muutti lyhyessä ajassa työllisyystilannetta ja kiihdytti työn muutosta. Hankkeen toimiakana on maakunnan työmarkkinoiden tilannekuva elänyt ja muuttunut monta kertaa, mutta samaan aikaan huoli osaavan työvoiman saatavuudesta on pysynyt ennallaan ja vahvistunut. Nyt tapahtuvat nopeat muutokset korostavat tarvetta ajantasaiselle ja yhdessä jaetulle tilannekuvalle, joka myös edellyttää erilaisten näkökulmien huomiointia ja keskustelua.

Viimeiset pari vuotta ovat jälleen osoittaneet, että pysyvää on ainoastaan muutos ja työmarkkinat eivät ole tässä suhteessa poikkeus. KasvuPOK:n toteutuksessa olemme alusta saakka uskoneet siihen, että parhaiten ajankohtaiset kehittämistarpeet tietävät ne tahot ja henkilöt, jotka ovat päivittäin tekemisissä työllisyyteen vaikuttavien kysymysten parissa. Tästä syystä lähestymistapa hankkeessa on ollut kysyvä ja kuunteleva, ja hankkeen toimintaa on suunniteltu sidosryhmiltä saamiemme palautteiden perusteella yhdessä suunnitellen. Kiitos kaikille tässä työssä mukana olleille!

Hankkeella on pyritty antamaan välineitä ja panostettu sellaisiin teemoihin, jotka kantavat myös tulevissa muutostilanteissa. Tällaisia kantavia teemoja ovat olleet vaikuttavan, luottamukseen perustuvan verkostotyön vahvistaminen, yhteisen tilannekuvan kirkastaminen sekä itsensä johtamisen tukeminen muun muassa resilienssi- ja tunnetaitoja vahvistamalla. Uskomme, että nämä taidot ovat ajankohtaisia nyt käsillä olevissa muutoksissa, kuin niissä tulevissakin, joista emme vielä edes tiedä.

Kohtaamisia

Olli-Pekka Heinosen sanoja mukaillen merkittävät asiat syntyvät ihmisten välisissä kohtaamisissa. Korona-aika muutti totuttuja toimintatapoja ja opettelimme kohtaamaan verkon kautta. Suhtautuminen lähikohtaamisiin on muuttunut ja enenevässä määrin työelämä on siirtynyt etäyhteyksien varaan. Muutos on lisännyt myös tarvetta kehittää työtapoja siten, että kohtaamisista tulee laadukkaampia. Erilaiset yhteistyöalustat ja panostaminen yhdessä tehtävän työn suunnitteluun ja kohtaamisten fasilitointiin ovat nousseet, ja laadukkaampien kohtaamisten edistäminen on ollut keskeinen osa hankkeen avulla edistettyjä toimintatapoja.

Hankkeen käynnistyessä syksyllä 2019 kartoitimme TE-toimiston asiantuntijoiden odotuksia hankkeen toiminnalle. Asiantuntijoiden toiveissa oli saada tukea toimijoiden väliselle yhteistyölle ja saada käytännönläheistä valmennusta konkreettisiin ohjaustilanteisiin, asiakaslähtöisyyden korostamista ja yhteistä keskustelua ja tilannekuvan vahvistamista. Näihin kehittämistoiveisiin hanke on vastannut hankkimalla pidempikestoisia (6 – 13 kk) valmennuskokonaisuuksia ulkopuolisten valmentajien toteuttamana.

Valmennusten sisällöissä huomioitiin valmennuksiin osallistujien tarpeet. Sisällöt suunniteltiin yhdessä TE-toimiston johdon ja asiantuntijoiden kanssa kunkin valmennettavan tiimin työn tukemiseksi. Valmennuksien avulla on muun muassa selkeytetty TE-toimiston asiakasprosesseja ja kehitystarpeita, valmistauduttu uuden asiakaspalvelumallin käyttöönottoon ja muuttuviin asiakaskohtaamisiin, vahvistettu TE-toimiston johdon esimiesosaamista sekä tuettu uuden alkupalvelutiimin yhteistyön ja asiakastyön rakentumista.

Yhteistyötä

Toimivan yhteistyön kannalta on olennaista sanoittaa ja jäsentää tilannekuvaa. Hanke on tuottanut aineistoa tilannekuvan rakentamiseksi ja luonut keskustelun mahdollistavia kohtaamisia työpajoissa. Hankkeen aikana laadittiin maakunnan työllisyyden tilannekuva -selvitys, joka osaltaan konkretisoi haasteiden ja moninaisuutta ja toimijatahojen määrä. Selvityksen taustaksi järjestettiin neljä alueellista työpajaa, joissa käytiin monipuolisesti läpi maakunnan seutujen työmarkkinoiden tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Tilannekuvaan sisältyvät työvoimatarve-ennusteet luovat osaltaan pohjaa yhteiselle kehittämiselle ja koulutuksen suuntaamiselle.

Työmarkkinoiden tilannekuvan jatkotyössä nousi esiin toive maakunnan työllisyystoimijoiden verkostotyöskentelyn vahvistamiselle. Verkostotyön syventämiseksi KasvuPOK-hanke toteutti Pohjois-Karjalan työllisyystoimijoiden verkostovalmennusten sarjan, johon osallistui yli 90 osallistujaa 40:stä maakunnan organisaatiosta. Valmennuksen toteutuksesta vastasi verkostovalmentaja Timo Järvensivu, jonka johdolla käytiin läpi vaikuttavan ja tuloksekkaan verkostotyön teemoja, sekä opeteltiin uusia työkaluja kolmessa työpajassa.

Erinomaiset loppupalautteet ja -arviot saaneen valmennuksen tuloksena syntyi verkostotyön käsikirja, jota ovat tuloksekkaasti hyödyntäneet toiminnassaan useat alueen työllisyyden verkostot ja yhteistyöryhmät entistä toimivamman yhteistyön apuna. Valmennuksessa myös syntyi osallistujien spontaanista aloitteesta työllisyystoimijoiden verkostojen verkosto -foorumi, joka jatkaa toimintaansa ja valmennuksen oppien jatkojalostamista ja käyttöönottoa.

Avoimia kysymyksiä

Näin kolmen vuoden jälkeen voi todeta, että tämän hetken maailma on monella tapaa erilainen kuin hankkeen käynnistyessä. Yhteiskunnan ennakoimattomat muutokset ovat osaltaan jopa tukeneet hankkeelle asetettuja tavoitteita nostaen niiden merkityksen uudella tavalla esiin. Uskommekin, että hankkeen keskeiset teemat – toimijoiden välisen yhteistyön vahvistaminen ja yhteisen tilannekuvan selkeyttäminen – tulevat aina olemaan ajankohtaisia ja toivomme, että hankkeen toimenpiteiden avulla on viety näitä teemoja askel eteenpäin.

Monesti hankkeiden osalta esitetään kysymys, millaisia vaikutuksia kehittämistyöllä on saatu aikaiseksi ja mitä hankkeista jää jäljelle? Lyhyellä aikavälillä tuotokset ja saavutukset on helppo määritellä ja todentaa: KasvuPOK:n tapauksessa keskeisinä tuotoksina nousevat verkostotyön käsikirja ja työmarkkinoiden tilannekuva, jotka molemmat löytyvät ELY-keskuksen sivuilta (https://www.ely-keskus.fi/pohjois-karjala/selvitys-tyomarkkinoiden-nykytilasta-ja-tulevaisuudesta).

Valmiiden tuotosten lisäksi kehittämistyössä, valmennuksissa ja työpajoissa luodaan pohjaa yhteistyön tiivistämiselle ja uusille toimintamalleille. Nämä muutokset ovat vaikeammin mitattavia ja ne tapahtuvat ajan myötä uusien toimintatapojen ja taitojen siirtyessä käytäntöön.

KasvuPOK-hankkeen päättävä työllisyysseminaari järjestetään 6.4.2022 klo 11-15.45 Joensuun tiedepuistossa. Seminaariohjelmassa korostuvat samat teemat, joita hankkeella olemme edistäneet, eli kohtaamiset, yhteistyö ja avoin keskustelu. Seminaariin voi ilmoittautua ja ennakkokysymyksiä esittää 1.4. mennessä osoitteessa: https://link.webropol.com/ep/tyollisyysseminaari06042022

Henna Johansson ja Tuukka Arosara
KasvuPOK-hanke

Korona-ajan ympäristölupavalvontaa etänä, paikan päällä ja hybridinä

Meillä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ympäristövastuuyksikössä valvotaan ympäristölupavelvollisten laitosten toimintaa. Vuosittain ympäristölupien määräaikaistarkastuksia tehdään 35–45 kappaletta ja näiden lisäksi yksikössämme tehdään muita ympäristönsuojelulain sekä jäte- ja vesilain mukaisia tarkastuksia.

Ympäristölupien määräaikaistarkastukset perustuvat riskinarvioinnin perusteella määritettyyn valvontaluokkaan, vuosittain päivitettävään valvontasuunnitelmaan ja sitä tukevaan valvontaohjelmaan. Tarkastusten lisäksi ympäristölupien valvontaan kuuluu mm. vuosi- ja osavuosiraporttien sekä vesistö- ja muiden velvoitetarkkailuraporttien tarkastamista, erilaisia valvontaan liittyviä lausuntoja ja kannanottoja sekä yleisöilmoitusten käsittelyä.

Neova Oy:n Ilomantsin voimalaitos. Kuvassa näkyy myös aktiivihiilitehtaan rakenteita. Kuva: Pauliina Palmgren / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Joskus luvanhaltijoille on myös annettava kehotuksia ja tarvittaessa siirryttävä hallinnollisiin pakkokeinoihin, ellei lupavelvoitteita täytetä muuten.

Itselleni ympäristölupavelvollisten laitosten vastuuvalvojana määräaikaistarkastukset ovat hyvin olennainen ja mielekäs osa työtäni. Tarkastukset vaativat etukäteisvalmistelua ja jälkeenpäin niistä laaditaan tarkastuskertomus, johon tarkastuksella käsitellyt asiat, tarkastuksen tulos ja mahdolliset jatkotoimenpiteet kirjataan.

Valvontaohjelmaan perustuva määräaikaistarkastus on maksullinen viranomaistoimi, ja tarkastusmaksut on määritetty Valtioneuvoston maksuasetuksessa laitosryhmittäin. Ympäristövaikutuksiltaan suurimmiksi luokiteltujen laitosten tarkastusmaksut nousevat yli tuhanteen euroon tarkastuskerralta, kun taas pienemmillä laitoksilla selvitään satasilla. Laitosten tarkastustiheys vaihtelee riskinarvioinnin perusteella määritetyn valvontaluokan mukaan – omissa valvontakohteissani tarkastuksia pidetään sellutehtaalla kaksi kertaa vuodessa ja kunnallisilla jätevedenpuhdistamoilla kolmen vuoden välein.

Vesienkäsittelyaltaita. Kuva: Pauliina Palmgren / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Koronan myötä siirryttiin etätarkastuksiin

Kun koronapandemia kaksi vuotta sitten saapui Suomeen ja tuli määräys etätyöhön siirtymisestä, siirtyivät ympäristölupien määräaikaistarkastuksetkin etäyhteyksien päähän. Aluksi ajatus etätarkastusten pitämisestä tuntui hankalalta, mutta saimme virka-apua Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) Teolliset prosessit-ryhmältä, joka oli tehnyt vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin laajamittaista valvontaa osittain etätarkastuksin jo muutamien vuosien ajan aikatauluhaasteiden ja pitkien välimatkojen takia. Tukesin tarkastajat pitivät ELY-keskuksen ympäristölupavalvojille infotilaisuuden etätarkastusten järjestämisestä omien kokemustensa ja käytäntöjensä pohjalta. Se auttoi hyvin alkuun.

Itse pidin ensimmäisenä koronavuonna 2020 etätarkastuksia lähinnä suurimmille yrityksille, jotka olivat muutenkin jo ottaneet etäneuvottelut käyttöön omassa toiminnassaan. Suurimmilla laitoksilla myös yhtiön omat koronaohjeistukset kielsivät ei-välttämättömät vierailut laitosalueelle. Lisäksi kun isoilla laitoksilla tarkastuksille osallistuu yleensä useita henkilöitä sekä toiminnanharjoittajan että valvontaviranomaisen puolelta, oli järkevää välttää usean henkilön samanaikaista altistumista mahdolliselle virustartunnalle.

Etätarkastuksissakin on puolensa

Ympäristöluvan määräaikaistarkastukset ovat suurelta osalta muutenkin ”paperiasioiden”, kuten lupamääräysten, raportointien ja tarkkailutulosten läpikäyntiä, niin etäyhteydellä pystyy varsin hyvin hoitamaan suuren osan tarkastuksesta ihan yhtä hyvin kuin paikan päälläkin, ellei jopa paremmin. Näyttöä jakamalla toiminnanharjoittajan eri asiantuntijat pystyvät esittämään dokumentteja omilta koneiltaan joustavammin kuin neuvotteluhuoneessa, jossa yleensä vain yksi kone on kytkettynä näyttöön.

Tyypillinen kuva etätarkastukselta. Natriumkloraattisäiliöitä ja parhaillaan tapahtuva kloraattiliuoksen valmistus.

Etätarkastuksille on valvontaviranomaisen puoleltakin helpompi useampien henkilöiden osallistua, kun ei tarvitse varata aikaa matkoihin eikä miettiä autoon tai neuvotteluhuoneeseen mahtumista. Etätarkastuksilla on ollut yleensä meidän yksiköstämme mukana laitoksen vastuuvalvojan lisäksi varavalvoja sekä mahdollisuuksien mukaan yksikön päällikkö sekä muita ympäristöasiantuntijoita tarvittavan erityisosaamisen tuomiseksi tarkastukselle. Tarkastuksille on kutsuttu myös kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen edustaja.

Paikan päällä pidettävään tarkastukseen kuuluu olennaisena osana yleensä laitoskierros, joka kohdistuu valvottavan laitoksen koosta riippuen joko koko laitokseen tai johonkin sen osaan tai toimintoon. Etätarkastuksella laitoskierroksen voi korvata kuvien tai videoiden avulla, joita on pyydetty etukäteen toiminnanharjoittajalta halutuista kohteista tai toiminnoista. Joidenkin laitosten osalta laitoskierrokset on pidetty myös jälkeenpäin koronatilanteen ja -rajoitusten välillä hellittäessä.

Pienemmät laitokset tarkastettiin silti paikan päällä

Pienempien laitosten osalta odotin koronatilanteen mahdollista rauhoittumista ja rajoitusten poistumista ennen kuin sovin tarkastusten ajankohdista. Sainkin tarkastukset pidettyä laitoksilla paikan päällä hieman normaalia rajoitetummalla osallistujajoukolla turvavälejä ja kasvomaskeja käyttäen.

Polttoainesäiliö. Kuva: Pauliina Palmgren / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Pienemmän mittakaavan laitoksilla toiminnan kannalta tärkeimmiltä henkilöiltä ei etäyhteydellä saa välttämättä yhtä hyvin tietoja kaivettua kuin paikan päällä käydyillä keskusteluilla, koska etäyhteydellä toimiminen ei ole yleensä heille kovin tuttua. Joillakin tarkastuksilla toteutettiin myös hybridimallia, eli osa osallistujista oli etäyhteyden päässä ja osa paikan päällä. Tämäkin osoittautui toimivaksi ratkaisuksi – jos jollain osallistujalla oli esimerkiksi flunssaoireita, niin hän pystyi silti osallistumaan kotoaan ja kertomaan omalta osaltaan tarkastuksen kannalta olennaiset tiedot.

Paluu kohti uutta normaalia

Toisena koronavuonna 2021 sain pidettyä lähes kaikki määräaikaistarkastukset laitoksilla paikan päällä rajoitusten höllennyttyä. Loppuvuodesta päästiin jopa suurimmille laitoksille kahden vuoden tauon jälkeen. Oli selkeästi havaittavissa, että keskustelu kävi huomattavasti vilkkaampana kuin etäyhteydellä, kun ei tarvinnut pyydellä puheenvuoroja ja varoa toisten päälle puhumista. Tarkastuksiin tosin kului huomattavasti enemmän aikaa paikan päällä kuin etäyhteydellä – kaikilla oli niin paljon asiaa, kun kasvotusten (vaikkakin maskien takaa) nähtiin. Ja pitihän siinä samalla päivittää myös työpaikkojen ja lähipiirien koronatartuntatilanne, onko osunut omalle kohdalle ja jos ei, niin kuinka lähellä virus on käynyt.

Vuolukivikaivos. Kuva: Pauliina Palmgren / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Nyt on taas uusi valvontaohjelman mukainen valvontakausi käynnistymässä, ja toiveissa on, että pääsemme tekemään tarkastuksia mahdollisimman paljon paikan päällä. Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä, kun rajoituksia on taas entisestään purettu eikä tautitilanne tunnu tällä hetkellä kovin uhkaavalta.

Ympäristölupavalvonnan uusi normaali voi toki olla, että osa tarkastuksista tehdään meilläkin jatkossa ainakin osittain etäyhteydellä. Hyvällä etukäteissuunnittelulla ja esitysten ja dokumenttien pyytämisellä etukäteen toiminnanharjoittajalta tarkastuksella esitettäväksi, etätarkastuksesta on mahdollista tehdä hyvin vuorovaikutteinen ja keskusteleva tilaisuus puuduttavan yksinpuhelun sijaan.

Pauliina Palmgren

Pauliina Palmgren
ympäristöasiantuntija

Muistoja ja kommelluksia työuran varrelta

Reilun neljänkymmenen vuoden työurani on nyt päättymässä. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Tässä muutamia hauskoja muistoja vuosien varrelta.

Leikkuupuimurilla Helsingin kesäyössä

Alkuun tapaus opiskeluajoilta. Olin kesätyössä John Deeren maahantuontikorjaamolla Helsingin Malmilla. Maahantuotavat koneet tulivat pääosin ship & rail -kuljetuksina Jätkäsaaren satamaan. Isot leikkuupuimurit siirrettiin ajamalla yöaikaan Helsingin keskustan läpi muun liikenteen ollessa hiljaisempaa. Ensimmäisellä reissullani opastamassa oli kaksi kokeneempaa asentajaa. Ajoimme puimurit laivan ruumasta laiturille ja aloitimme matkanteon jonossa, minä viimeisenä. Marskin patsaan paikkeilla Mannerheimintiellä ihmettelin, mikseivät edessä olevat puimurit liiku, vaikka vihreä valo palaa. Samaa ihmettelivät myös takana jonossa tööttäilevät autot. Vihdoin juuri valojen vaihtuessa punaiseksi etummaiset puimurit liikkuivat, mutta minä jäin punaisten taakse jumiin.

Vähitellen tajusin jutun juonen. Edellä menevien puimureiden takavalot häipyivät näkyvistä, ja minä jäi puimurini kanssa ihmettelemään, miten Malmille pääsisin. Helsingin keskusta ei ollut kovinkaan tuttu lukuun ottamatta bussireittiä Viikki–keskusta. Ajelin stadionin ja Linnanmäen ohitse kohti Kalliota, josta toivoin pääseväni tutulle Hämeentielle ja siitä edelleen Malmille. Kurvailin pitkin Kallion paikoin ahtaitakin katuja. Eräässä risteyksessä pysähdyin liikennevaloihin, kun viereisestä baarista tuli ulos melkoisen juopunut pariskunta. Mies oli sen verran perillä maataloudesta, että hän ihmetteli, jokos nyt on puintiaika kesäkuussa. Kyselin heiltä reittiä Hämeentielle. Puimurin rappusilla roikkuen he opastivat minut muutaman korttelin matkan, jossa jäivät kotinsa kohdalla pois. He kiittelivät ainutlaatuisesta taksikyydistä ja minä kiittelin opastuksesta edessä jo näkyneelle Hämeentielle.

Kotona olin yöllä noin kahden aikaan. Seuraavana aamuna aamukahvilla onnistuneelle, kuulemma jo perinteiselle kujeelle naurettiin makeasti.

Maatalous kiinnosti jo varsin nuorena.

Kumpi on viisaampi, muna vai kana?

Ensimmäinen varsinainen työpaikka oli väliaikaisen koulutuksen ylimääräisen lehtorin viransijaisuus Siikasalmen maatalousoppilaitoksessa Liperissä. Tuohon aikaan maatalousoppilaitokset pullistelivat oppilaista. Opetusaineita oli äidinkielestä kansantalouteen ja ammattiaineisiin, joista opetin lähinnä kotieläintuotantoa. Oppilaat olivat pääosin maatiloilta lähtöisin, joten käytännön työt olivat useimmille tuttuja. Itselle juuri yliopistosta valmistuneena kotieläinhoidon käytännön opetus oli alkuun haastavaa, sitä puolta kun ei yliopistossa juurikaan käsitelty. Toki minulla oli jonkin verran kokemusta lomittajan ja seminologin töistä, mutta varsinkin sikoihin, lampaisiin ja kanoihin liittyvät työt olivat vieraampia.

Alkusyksystä opetussuunnitelmassa sitten luki kolme tuntia kanojen karsintaa seuraavalle päivälle. Pohdin, mitä se mahtoi olla: karsitaanko kanoilta siivet vai mitä karsitaan? Hiippailin illalla karjamestarin puheille, olisiko hänellä tietoa asiasta. Hän opasti minut 300 kanan häkkikanalaan ja kertoi, että kanojen joukossa on yleensä 10 prosenttia munimattomia kanoja, jotka tulisi löytää, lopettaa ja viedä ruokalaan ruokatarpeiksi. Hän antoi pikakurssin munimattomien tunnistamiseksi ja kehotti tekemään lopettamisen kivuttomasti niskat nurin taittamalla. Sitä ei ehditty kokeilla.

Seuraavana päivänä asia oli esissä heti aamusta vajaan kymmenen hengen pienryhmän kanssa. Etsimme ”munimattoman” kanan punavalaistusta kanalasta ja menimme ulos suorittamaan teloitusta. Aikani kanaa pyöriteltyäni totesin, että onpa sitkeähenkinen yksilö! Myös kana vaikutti hämmästyneeltä, mistä mahtoi olla kyse. Oppilaista eräs nuorimies rykäisi kohteliaasti ja kysyi, voisiko hän koettaa. Ojensin kanan hänelle, ja pienellä kädenliikkeellä ja nytkäytyksellä kanan kaularanka oli poikki ja kana hengetön. Suuren kanatilan tulevana isäntänä (vielä nykyisenäkin) hän kertoi tehneensä tätä satoja kertoja.

Opetustuokion kruunasi kanan nylkeminen yhden teeren kokemuksellani. Sisältä paljastui pari melko valmista kananmunaa ja pitkä rivi tulossa olevia munan aihioita munasarjassa. Totesin, että on hyvä nähdä myös, miltä muniva kana näyttää sisältä päin. Ihan ei kelvannut selitykseksi. Kuulin tästä asiasta pitkin uraani, olihan tuossa oppilasjoukossa muun muassa MTK:n valtuuskunnan puheenjohtajana myöhemmin toiminut isännän alku.

Yksi oppi tästä itselleni oli, ettei opettajan tarvitse olla aina se viisain joukosta. Oleellista on, että paras viisaus saadaan kaikkien tietoon.

Älä kokeile tätä kotona!

Maaseutuasiamies into pinkeänä

1980-luvulla kunnat satsasivat paljon elinkeinotoimintaan palkkaamalla elinkeinoasiamiehiä. Myös maaseutuasioihin panostettiin. Maaseutuasiamiehenä toimiessa oma into uusiin asioihin oli usein kovempi kuin kohderyhmällä, joten asioita piti itse testata. Perhekin jo huolestui näistä jatkuvista kokeiluista. Kokeiltua tuli esimerkiksi varhaisperunan ja vadelman viljelyä, mehiläishoitoa, siemenviljelyä, lihakarjan kasvatusta, turvesuolla urakointia. Myös lypsykarjanavetan rakennussuunnitelmat olivat jo varsin pitkällä, kunnes kaikki muuttui Kiteeltä tulleen puhelinsoiton myötä syksyllä 1985. Sen myötä oma maatalous jäi sivutoimiseksi ja virkamiesura eri tehtävissä on jatkunut näihin päiviin saakka.

Tätäkin tuli tehtyä pari vuotta. Pahoittelen…

Fermereille opetussuunnitelma 10 minuutissa

Itärajan avautuminen 1980-luvun lopulla avasi moni uusia yhteistyömuotoja itänaapurin kanssa. Myös maatalouskoulutukseen rakennettiin yhteistyötä. Maaherra Esa Timonen oli tehnyt korkean tason vierailun Karjalan neuvostotasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin. Matkalla oli ollut esillä myös maatalousalan koulutuksen kehittäminen. Palattuaan maaherra kutsui meidät ammatillisen koulutuksen asiantuntijat puheilleen. Ihan tarkkaan meille ei selvinnyt, mitä oli sovittu, mutta Timonen komensi meidät Petroskoihin tapaamaan sikäläisiä opetus- ja maatalousviranomaisia. Parin viikon päästä kutsut ja viisumit olivat valmiina. Värtsilän rajanylityspaikka oli vielä vaatimaton parin parakin tilapäinen rajanylityspaikka. Venäläiset rajavartijat syöttivät meillä matkaeväämme rajalla ennen kuin lupa maahantuloon heltisi.

Seuraavana aamuna olimme maatalousministeri Turenkovin hulppeassa virkahuoneessa Petroskoissa. Itseni lisäksi matkassa olivat lääninhallituksen, koulutuskuntayhtymän ja aikuiskoulutuskeskuksen edustajat. Alkukohteliaisuuksien jälkeen ministeri Turenkov kertoi, että koulutukseen valitut 10 tulevaa fermeriä ja lehdistö ovat viereisessä huoneessa ja odottavat innokkaina tarkempia tietoja tulevasta koulutuksesta. Me suomalaiset koulutuslähettiläät katselimme toisiamme hämmästyneinä. Mitäs nyt tehdään?

Lääninhallituksen edustaja vastasi jotakin kohteliasta niitä näitä ja siirsi puheenvuoron seuraavalle ”joka kertoo tarkemmin koulutuksen käytännön toteutuksesta”. Koska istuin penkillä viimeisenä, tajusin vähitellen, että minun pitäisi sanoa jotakin konkreettista. Aiemmat puheenvuorot ja tulkkaus antoivat noin 10 minuuttia aikaa rakennella päässäni opetussuunnitelman ja muut tarvittavat asiat.

Kun vuoroni tuli, kerroin muun delegaation hämmästykseksi, milloin koulutus alkaisi, mikä on kesto, pääsisältö ja harjoittelujärjestelyt. Sitten siirryttiin viereiseen huoneeseen kertomaan sama hieman jalostuneena tuleville opiskelijoille ja sikäläiselle lehdistölle. Heillä oli asiasta paljon kysymyksiä, joihin keksimme vastauksia parhaamme mukaan. Tätä merkkitapahtumaa juhlistettiin illalla ja seuraavana päivänä asiaan kuuluvin menoin.

Takaisin Suomeen päästyämme ajoimme suoraan rajalta maaherran puheille. Muista kiireistään huolimatta hän otti meidät heti vastaan kuullakseen, miten matka oli sujunut. Kerroimme sovituista asioista ja myös huolemme yhdestä asiasta. Millä tämä kaikki rahoitetaan? Maaherra Timonen naurahti tuttuun tyyliinsä asialle ja sanoi: Älä sinä siitä huoli! Pääasia on, että yksityisen maanviljelyn jaloa aatetta saadaan naapurinkin käyttöön.

Rahoitus järjestyi monesta eri lähteestä ja koulutuksen juhlallisia avajaisin vietettiin Kiteellä syksyllä 1989. Asia uutisoitiin laajasti, muun muassa illan tv-uutisten päälähetyksessä. Myöhemmin koulutusyhteistyö laajeni merkittävästi, ja viime vaiheessa koulutusta järjestettiin myös kahdessa paikassa Venäjällä, Aunuksessa ja Moskovan eteläpuolella Podolskissa.

Rehunteossa Aunuksessa.

Yksi telefaksi Pohjois-Karjalaan riittää!

Eräs eniten kehittynyt ala viime vuosikymmeninä on tietoliikenne ja -tekniikka. Nyt jonkin sortin tietokone työpöydällä on itsestään selvyys. Työurani alussa 1980-luvulla näin ei ollut. Sähkökirjoituskone oli harvinaisuus, ja suurempia konekirjoitustöitä hoitivat siihen erikoistuneet henkilöt.

Telefaxit tekivät tuloaan laajempaan käyttöön 1980-luvun lopulla. Niinpä mekin laitoimme Kiteen maatalousoppilaitoksessa vireille telefax-laitteen hankinnan. Tämä tarkoitti soittoa ylitarkastaja Marjatta Lahtiselle Opetushallitukseen Helsinkiin. Hän hallinnoin kaikkia 50 maatalousoppilaitosta suvereenisti pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Alkulämmittelynä pyysin matkamääräystä Kesälahdelle tapaamaan oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajaa. Se meni helposti läpi. Ehdotukseeni telefaksin hankinnasta hän suhtautui kriittisemmin kysellen, mihin ihmeeseen tarvitsemme telefaksia! Hän lupasi kuitenkin pohtia asiaa. Lahtiseen voi sikäli luottaa, ettei mikään asia jäänyt puolitiehen ratkaisematta. Niinpä tästäkin asiasta tuli soitto kahden viikon kuluttua, jossa hän kertoi Opetushallituksessa harkitun, että Pohjois-Karjalaan riittää yksi telefaksi ja se sijoitetaan Ilomantsin maatalousoppilaitokseen. ”Voitte käydä siellä faksailemassa.”

Muistelen, että kerran jopa näin teimme.

Yksinkertaisen opetusneuvoksen yksinkertaiset ajatukset

Työskentelin itsekin 2000-luvun alussa muutaman vuoden Helsingissä Opetushallituksessa. Virkanimikkeenä oli opetusneuvos. Varsinkin suku oli otettu nimityksestä – vihdoin suvussa on yksi neuvos. Ihan kaikille ei tullut oikaistua, että kyseessä oli virkanimike ei arvonimi.

Kun olin ollut pari viikkoa virassani, vastaavia tehtäviä opetusministeriössä hoitava hallitusneuvos(!) kutsui minut kertomaan, millaisia tuoreita ajatuksia maakunnasta juuri tulleena minulla on luonnonvara-alan koulutuksen kehittämisestä. Niitähän minulla oli runsaasti. Kuunneltuaan tovin ajatusteni virtaa, joka sisälsi mm. vahvan ajatuksen toiminnan keskittämisestä yhteen oppilaitokseen/maakunta, hän kopisteli piippuaan ja loi katseen ulos työhuoneensa ikkunasta merelle avautuvaan näköalaan.

”Tuollaisia yksinkertaisia ajatuksia saattaa yksinkertaisen virkamiehen päähän tulla”, oli suora palaute esityksestäni. Erityisesti hän kehotti välttämään keskittämisajatuksen levittämistä laajemmalti. Suomi on laaja maa, eikä alueita pidä mennä liikaa määräilemään. ”Vähemmästäkin ne saa ärtymään.” Yhdessä sovittuja ohjauskeinoja tulee käyttää harkiten. Alueet osaavat itse hakea oikeat ratkaisut, mutta sille on annettava aikaa ja mahdollisuus. Porkkana toimii yleensä paremmin kuin keppi.

”Menet esimiehesi puheille omat ajatukset päässäsi ja tulet ulos esimiehesi ajatukset päässäsi”, tuli mieleeni, kun kävelin Kruununhaasta takaisin Hakaniemeen. Mutta vaikka kehitys onkin kulkenut esittämääni suuntaan ja pidemmällekin, ei tuo kokeneemman neuvoksen neuvo aloittelevalle neuvokselle huono ollut. Keskushallinnolla on oma roolinsa ja alueilla omansa.

Hyvä palautusprosentti

Tehtävissämme täällä ELY-keskuksessa teemme paljon erilaisia kyselyjä ja kuulemisia asiakkaille. Erään kerran valmistelimme kuulemiskirjettä viljelijöille uudesta tukiasiasta Ruokaviraston hyvässä ohjauksessa. Kirjeitä lähti useita kymmeniä, ja palautusaikaa oli pari viikkoa. Tavallista on, että palautusten perään joudutaan soittelemaan ja pyytelemään, eikä kaikilta saada vastausta sittenkään.

Nyt kirjeitä alkoi kuitenkin palautua jo seuraava päivänä ja parissa päivässä kaikki olivat palauttaneet kyselyn. Ihmettelimme pikaisia vastauksia ja hyvää palautusprosenttia, kunnes syy selvisi. Lähetekirjeen asetukset ja kirjekuoren osoiteikkuna eivät olleet synkronissa, jolloin lähettäjä osoitetietoineen (ELY-keskus) oli postin lajittelussa valahtanut vastaanottajakohtaan. Kaikki kirjeet palautuskuorineen palautuivat postin lajittelukeskuksen kautta suoraan takaisin ELY-keskukseen käymättä asiakkailla.

Kerrankin kaikki vastaukset palautettiin ajoissa!

Turvepellot ovat olleet paljon esillä viime aikoina. Pekka kuvassa toinen oikealta.

Hiljaa hyvä tulee

Alueellinen maaseutuhallinto on rakentunut 1950-luvun asutuspiireistä tämän päivän ELY-keskuksiin. Hallinnon rakenteita on vuosien saatossa pohdittu suuntaan jos toiseen. Vaikka muutokset hallintorakenteissa ovat hitaita, joskus muutoksia on saatu myös toteutukseen. Näiden ansiosta olen päässyt hakemaan samaa omaa virkaani puolen kymmentä kertaa näiden vuosien aikana. Onneksi valitsijoilla on riittänyt viisautta ja erityisesti pitkämielisyyttä.

Alueellisen maaseutuhallinnon rakennetta pohdittiin 2010-luvun paikkeilla MMM:n vetämässä työryhmässä, jossa olin ELY-keskusten edustajana. Kannatin ajatusta ELY-keskusten ja kuntien maataloushallintojen yhdistämisestä, koska hallinnoimme samaa maaseutuohjelmaa ja asiakkaat ovat yhteisiä. Tätä ajatusta tuki pääosa työryhmästä valmistelun aikana. Lähestyvät kuntavaalit ja ministerin vahva ohjeistus saivat kuitenkin mielet muuttumaan, ja jäin lopulta yksin yhdistämisajatuksineni. Tuon työn tuloksena yksittäisten kuntien maataloushallintoja yhdisteltiin, ja näin syntyivät nykyiset reilut 50 YTA-aluetta. Tällä hetkellä YTA-alueet ovat yhdistymässä edelleen maakunnallisiksi, kuten ELY-keskuksetkin ovat. Tämä muutos on jo toteutunut Pohjois-Karjalassa.

Myös muutaman vuoden takainen maakuntahallinnon uudistuksen valmistelutyö oli mittava ja laaja operaatio, joka jäi kuitenkin toteutumatta siinä laajuudessaan kuin ajatus oli.

Menikö turha työ hukkaan? Ei varmaankaan, isot muutokset ja uudistukset vaativat aikansa.

Lopuksi

Onnittelut sinulle, jos jaksoit lukea tämän pitkähkön jutun loppuun asti.

Elämä on mahdollistanut minulle pitkän ja monipuolisen työuran. Yhdistävänä tekijänä työtehtävissäni on aina kuitenkin ollut maatalous- ja maaseutuasiat eri muodoissaan. Se on auttanut pitämään intoa ja kiinnostusta yllä. Olen saanut tehdä työtä, joka kiinnostaa ja jonka koen olevan vaikuttavaa ja tärkeää.

Tärkeitä ovat myös työtoverit ja työyhteisö. Kiitokset kaikille, joiden kanssa olen tätä työtä saanut tehdä, viime vuodet täällä ELY-keskuksessa.

Välillä ansaittu juhlahetki kahvin ja kakun kera. Pekka pöydän päässä takimmaisena.

Kannustan teitä työssä vielä jatkavia kollegoja hakeutumaan myös uusiin tehtäviin aika ajoin. Vaikka uusi työ tuo aina omat haasteensa, pitkällä tähtäimellä se on palkitsevaa. Myös oman osaamisen kehittämisestä tulee pitää huolta ja muistaa, että elämässä on muutakin kuin työ. Se auttaa jaksamaan työelämän kasvavissa haasteissa.
Olen nyt jäämässä eläkkeelle. Elämässäni alkaa uusi vaihe, jota sitäkin odotan innolla.

Pekka Tahvanainen pitää puheenvuoron 22.2.2022 klo 13-15.30 järjestettävässä Pohjois-Karjalan maaseutu ennen, nyt ja tulevaisuudessa -seminaarissa, jota voi seurata etäyhteyksin. Linkki striimiin löytyy ely-keskus.fi -sivuston tapahtumakalenterista n. tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Pekka Tahvanainen
Maaseutu ja energia -yksikön päällikkö
kirjoittaja siirtyy viettämään ansaittuja eläkepäiviä maaliskuun 2022 alussa

Yhteistyöllä parempaa palvelua asiakkaille – Pohjois-Karjalan yritysasiakkuussuunnitelma v. 2022

Otsikko lupaa paljon, mutta mihin se liittyy? Tietenkin Pohjois-Karjalan alueelle laadittuun yritysasiakkuussuunnitelmaan. Suunnitelma laadittiin vuoden alussa yrityspalvelutoimijoiden yhteistyönä. Vastaavat suunnitelmat laaditaan kaikilla ELY-keskusten toiminta-alueilla Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimana valtakunnallisesti.

Yrityspalvelutoimijat kokosivat suunnitelmaan koko Pohjois-Karjalaa koskevat keskeisimmät tavoitteet, joissa tehdään yhteistyötä ja parannetaan asiakkaiden palvelua vuoden 2022 aikana. Keskeisiksi yhteistyön teemoiksi nousivat tänä vuonna osaava työvoima, yrityksien uudistumisen ja kansainvälistymisen sekä omistajanvaihdoksien edistäminen.

Osaavan työvoiman haaste

Suomen talous on toipunut pandemian aiheuttamasta shokista yllättävän hyvin. Bruttokansantuote on noussut koronapandemiaa edeltävän ajan tasolle, samoin työllisten määrä. Haasteeksi on muodostunutkin osaavan työvoiman löytäminen yrityksien kasvun haasteisiin. Pohjois-Karjalassakin tästä on selkeitä merkkejä. Osaava työvoima onkin tämän vuoden Pohjois-Karjalan yritysasiakkuussuunnitelman kärkiteema.

Osaavan työvoiman turvaamiseen liittyviä toimenpiteitä on onneksi monella tasolla jo käynnissä. Alueellisilla kehittämisyhtiöillä on hankkeita ja toimenpiteitä, joilla osaajatarpeita kartoitetaan ja pystytään konkreettisesti tukemaan yrityksiä osaavan työvoiman rekrytointiin liittyvissä asioissa.

Vuosittain Joensuussa opiskelee noin tuhat kansainvälistä opiskelijaa. Tämän resurssin entistä parempi hyödyntäminen alueemme yrityksien ja elinkeinoelämän tarpeisiin on yhteinen haaste. Asian kehittämiseksi oppilaitoksien kanssa tekee yhteistyötä mm. Pohjois-Karjalan yrittäjät ja Kauppakamari sekä moni muu organisaatio. Teemaan kiinnitetään erityistä huomiota vuoden 2022 aikana.

TE-toimiston valtakunnalliset palvelut ovat alueen yrityksien käytössä ja myös uusia ohjelmia on käynnistymässä. TE-toimiston kautta löytyvän EURES-palveluverkoston kautta yrityksien on mahdollista hakea osaavaa työvoimaa laajasti koko EU:n alueelta. Vuoden 2022 aikana toteutetaan valtakunnallisesti IMAGO-hanketta, jossa yrityksille tullaan tarjoamaan konkreettisia työkaluja yrityksen johtamisen ja työnantajakuvan kehittämiseen. IMAGO-ohjelman maksuttomat valmennukset ja työpajat käynnistyvät alkukeväästä 2022. Osaavan työvoiman kehittämistoimenpiteissä on monta toimenpidettä käynnissä ja yritysasiakkuussuunnitelma tukee koordinoitua tekemistä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yritykset uudistumisen ja kansainvälistymisen polulle

Tärkeänä kokonaisuutena yhteistyölle vuodelle 2022 nähtiin myös uudistumista ja kansainvälistymistä hakevien yrityksien yhteinen tukeminen. Yhteistyöllä uusien yrityksien löytäminen ja aktivointi sekä oikeisiin palveluihin ohjaaminen onnistuu parhaiten.

Vuoden 2022 alussa avautuvat yrityksille uuden EU-ohjelmakauden, Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027, rahoitushaut. Ohjelma tarjoaa Pohjois-Karjalan alueen yrityksille laajat resurssit yrityksien kasvun, kansainvälistymisen, kilpailukyvyn, hiilineutraalisuuden, energia- ja materiaalitehokkuuden sekä digitalisaation edistämiseen. Avautuvien hakujen markkinoinnissa ja neuvonnassa tehdään yhteistyötä yrityspalvelutoimijoiden kesken, että yrityksille uuden kauden rahoitushakuihin olisi mahdollisimman sujuvaa päästä mukaan.

Yrityksien osaamista kansainvälistymisen ja liiketoiminnan uudistamiseksi kehitetään usean toimijan erilaisten aktiviteettien kautta. Markkinainfojen ja erilaisten toimialatilaisuuksien suunnittelussa ja markkinoinnissa tehdään yhteistyötä. Toistensa palvelujen tuntemisen kautta yrityspalveluverkoston toimijat Pohjois-Karjalassa pystyvät tukemaan toisiaan eri palvelujen markkinoinnissa ja auttamaan yrityksiä oikean palvelun äärelle.

Vauhtia omistajanvaihdoksille

Finnvera uutisoi elokuussa 2021, että alkuvuonna oli rahoitettu pohjoiskarjalaisissa yrityksissä omistajanvaihdoksia suhteellisesti eniten Finnveran Itä-Suomen alueen neljästä maakunnasta. Vuoden 2022 aikana Pohjois-Karjalassa halutaan jatkaa laajaa yhteistyötä omistajanvaihdoksien aktivoimisessa ja uusien jatkajien löytämisessä.

Omistajanvaihdos johtaa usein myös monenlaisiin yrityksen kehittämistarpeisiin. Usean toimijan palvelujen kautta voidaan saada apua uuden yrittäjän käytännön tarpeisiin. Muutostilanne voi tarjota mahdollisuuden liiketoiminnan ja yrityksen kehittämiseen, työvoiman tarpeet voivat muuttua ja yrityksen liiketoiminnan rahoitukseen voidaan tarvita uusia ratkaisuja. On tärkeää, että yrityspalvelutoimijat tunnistavat keskinäiset yhteistyönmahdollisuutensa tässä teemassa.

Yhteistyöllä tuloksiin

Pohjois-Karjalan yritysasiakkuussuunnitelmaan valittujen tavoitteiden toteuttamiseen liittyviä toimenpiteitä jokainen yrityspalvelutoimija toteuttaa oman roolinsa mukaisesti. Yhteistyötä tehdään niissä kohdin missä sen avulla tunnistetaan mahdollisuudet paremman palvelun saamiseksi yrityksille ja joissa voidaan saada yhteistyön kautta isommat resurssit ja vaikuttavuus asioiden edistämiseksi.

Team Finland -logo

Miten yhteistyön paikat sitten tunnistetaan? Yhteistyötä voidaan suunnitella ja sopia yhteisissä kokouksissa. Vuoden 2022 aikana valtakunnallisesti kehitetään myös Team Finland -palvelumallia ja malli otetaan myös käyttöön Pohjois-Karjalassa. Team Finland -mallin mukaisesti toimimalla asiakkaan tarpeita selvitetään kokonaisvaltaisesti ja asiakkaan tavanneen organisaation kautta palvelutarpeet jaetaan kumppaniorganisaatioille. Tällöin asiakas saa parhaimmillaan yhden toimijan tapaamisella useamman palvelun liikkeelle. Team Finland -organisaatiot ovat sitoutuneet palvelutarpeiden välittämisessä toisilleen myös määrällisiin tavoitteisiin, jotka vuoden 2022 aikana tulisi saavuttaa valtakunnallisellakin tasolla.

Pohjois-Karjalan yritysasiakassuunnitelman toteutumista seurataan vuoden aikana säännöllisesti ja keskeisempiin haasteisiin ratkaisuja haetaan yhteistyössä. Vuodelle 2022 kohdistuvat kehittämistavoitteet ovat varsin laajoja, joten on todennäköistä, että myös seuraavana vuonna saamme jatkaa samojen tavoitteiden kanssa, työkaluja ja tekemistä hioen entistä paremmaksi.

Tapio Kinnunen
Team Finland kasvu- ja kansainvälistymiskoordinaattori

Enemmän työllisiä, vähemmän hyvinvointieroja

Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmat ovat tarjonneet Pohjois-Karjalalle pian kolmen vuosikymmenen ajan merkittävät kehittämisresurssit. EU:n uusi ohjelmakausi on käynnistymässä. Uudistuva ja osaava Suomi 2021 – 2027 Suomen alue- ja rakennepolitiikan ohjelman ensimmäiset hankehaut ovat avautumassa.

Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) on yksi rahoitusinstrumentti, jonka käyttö on alkamassa. Rahasto tarjoaa mahdollisuudet työllisyyteen, osaamiseen ja osallisuuteen liittyvään kehittämiseen. Uuden ohjelmakauden alkaessa ja ensimmäisen haun avautuessa on hyvä pysähtyä pohtimaan tämän välineen vaikuttavaa käyttöä.

Yritykset mukana

Pohjois-Karjalassa ESR-toiminta on toteutettu myönteisessä ilmapiirissä. Itä-Suomessa yritysten osallistuminen toimintaan on ollut aktiivista. Päättyneellä ohjelmakaudella noin 7 000 osallistuneesta yrityksestä likimain puolet on Itä-Suomesta, näistä lähes 1 500 Pohjois-Karjalasta.

Yritysten osallistumisen yhtenä syynä on se, että maakunnan kehittämisyhtiöt ja elinkeinoyhtiöt ovat monia muita alueita aktiivisempia ESR-toimijoita. Tärkeitä hanketoimijoita ovat myös oppilaitokset, yliopisto, järjestöt ja viime vuosina entistä enemmän myös kunnat. Kokeneiden ja ammattimaisten toimijoiden lisäksi uudet toimijat ovat kehittämistyöhön aina tervetulleita.

Hallinto kevenee, hanketoimijan vastuu kasvaa

Uuden EU-ohjelman laatimisvaiheessa tavoitteena jokaisessa ohjelmakauden vaihdoksessa ollut hallinnon keventäminen. Yleensä olemme joutuneet siinä pettymään. ESR+ -ohjelman osalta vaikuttaa kuitenkin siltä, että näin taitaa tapahtua.

Flat rate, kokonaiskustannusmallit ja osallistujatietojen kirjaamisen keventyminen ovat merkittäviä parannuksia. Samalla kuitenkin hanketoteuttajien vastuu kasvaa. Jatkossa rahoitetaan entistä enemmän tuloksia, jolloin myös indikaattorien ja tulosmittareiden merkitys korostuu.

Viime vuosien kehitys Pohjois-Karjalan kuntien elinkeinoyhtiöiden jakautumisessa on johtanut siihen, että hyvin samanlaisia hankkeita toteutetaan toisista erillään jopa puolenkymmenen eri toimijan voimin. ESR+ on ensisijaisesti maakunnallinen ja alueellinen rahoitusväline. Tuloksellisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi toimijoiden tulisi löytää yhteistyöhönsä toimivia muotoja. Mahdolliset rakenteelliset muutokset ovat omistajien päätettävissä.

Pieniä, suuria vai hyvin suuria hankkeita?

Tulisiko rahoittaa suuria vai pieniä kehittämishankkeita on pysyvä keskustelunaihe, jossa painotukset ja näkemykset vaihtelevat. Hankkeen koko ei sinänsä ratkaise sen vaikuttavuutta.

Erityisesti suurimpien hankkeiden osalta on syytä selvittää hyvin tarkkaan, miten hanke sopeutetaan toimijan muuhun ns. normaaliin toimintaan ja sen volyymiin. Hankkeiden päättyessä iso kysymys on, miten toiminta järjestetään hankkeen antaman kehityssysäyksen jälkeen.

Onko EU-rahoitus häpeäksi?

Parin vuoden aikana olen tiiviimmin seurannut viestintää EU:n osarahoittamista hankkeista. Valitettavan usein rahoituslähde ei ole päätynyt ainakaan tiedotusvälineen uutisointiin saakka. Avoimeen hallintoon kuuluu ja rahoitusehtoihinkin sisältyy, että kerrotaan mistä hankkeen rahoitus on saatu.

Tuensaajien tulee käyttää viestinnässään EU:n rahoituksesta kertovaa logoa.

Päärahoituslähteen kertomatta jättämisellä kansalaisille ja veronmaksajille syntyy virheellinen kuva. ESR+ -rahoituksen käyttäminen jopa 80 %:n osuudella hankerahoituksessa ei liene niin suuri häpeä, etteikö sitä voi selkeästi kertoa. Tiedostusvälineet tekevät sitten omat journalistiset valintansa.

Osallisuudella onnistumme

ESR+ -ohjelma antaa hyvät eväät ratkaista kahta isoa ja ajankohtaista kysymystä: työvoiman saatavuutta ja hyvinvointierojen kaventamista.

Se, miten jatkuvaan oppimiseen, työperäiseen maahanmuuttoon, yksinäisyyden ehkäisyyn, osatyökykyisten työllistymiseen, nuorten mielenterveysongelmiin ja muihin kysymyksiin voimme vastata, on kyvykkäiden hanketoimijoiden ja rahoittajan käsissä.

Vaikuttavien tulosten saavuttamiseksi hankkeiden toimeenpanossa on oltava mukana mahdollisimman paljon ihan tavallisia pohjoiskarjalaisia. Osallisuus on onnistumisen edellytys.

Ari Niiranen
ylijohtaja

Lintuvesien helmiä hoidetaan Helmi-ohjelmassa

Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisen Helmi-elinympäristöohjelman 2021-2030 tarkoituksena on parantaa ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta muun muassa hoitamalla heikentyneitä lintuvesiä. ELY ja Metsähallitus vetoisesti keskitytään Natura-lintuvesien kunnostamiseen, Sotka-hankkeessa tehdään kosteikoita, pyydetään vieraspetoja ja rakennetaan levähdysalueverkostoa, ja lisäksi Kunta- ja Järjestö-Helmessä mainitut tahot voivat hakea avustusta konkreettisiin ennallistamistöihin ja niiden suunnitteluun. Toimintaa on siis laajalla rintamalla.

Helmissä Natura-lintuvedet on priorisoitu ja Pohjois-Karjalassa ykköskohteita ovat Outokummun Sysmäjärvi, Kiteen Päätyeenlahti, ja Tohmajärvellä Peijonniemenlahti, Sääperi sekä Uudenkylänlampi. Näillä lintuvesillä toiminta on jo alkanut ja prioriteetiltaan seuraaville kohteille toimintaa on tarkoitus laajentaa hankkeen edetessä. Mutta miksi kunnostusta ja hoitoa tarvitaan ja vieläpä mittavasti?

Lintuvesiemme helmet ovat himmentyneet

Useimmat niin sanotut lintuvesilajit viihtyvät umpeen kasvavilla järvillä  ja jopa edellyttävät vesien jonkinasteista rehevyyttä, mikä merkitsee runsaasti ravintoa sekä pesimiseen soveltuvia kasvustoja. Mutta liika on tässäkin liikaa. Lintuvesiämme vaivaa jo krooninen ylirehevöityminen, minkä ja muutamien muiden tekijöiden johdosta monet arvokkaimmista lintuvesilajeistamme ovat taantuneet voimakkaasti. Tosin jotkin lajit – kuten kaulushaikara ja ruskosuohaukka – ovat vain runsastuneet järviruovikoiden lisääntymisen myötä.

Mutta niitä kärsineimpiä ovat vesilinnut, jotka jotakuinkin kaikki ovat taantuneet laulujoutsenta ja sinisorsaa lukuun ottamatta. Liiallinen rehevöityminen ja järviin tuleva humuskuorma on erilaisten prosessien kautta johtanut vesistöjen ekologisen tilan heikentymiseen, jossa vedet samenevat, pohjakasvillisuus kuolee ja särkikalat runsastuvat suhteettoman paljon. Näillä kaikilla on suora tai välillinen vaikutus vesilintujen ja etenkin niiden poikueiden heikkoon menestymiseen. Särkikalat kilpailevat samasta pieneliöravinnosta, joka on elintärkeää erityisesti vesilintupoikueille. Uposkasvillisuuden väheneminen on lisäksi ollut tuhoisaa pohjalta ravintoaan etsiville lajeille, kuten romahdusmaisesti taantuneelle tukkasotkalle.

Haapana on taantunut lintuvesillämme. Kuva: Harri Kontkanen.

Sorsien heikentynyttä kannankehitystä vauhdittavat petojen, ja erityisesti vieraspetojen minkin ja supikoiran saalistus. Pedot ovat myös saaneet monet muidenkin lajien pesintää suojaavat naurulokkikoloniat katoamaan lintuvesiltä, mikä on ikävä uutinen sekin. Pesimäaikaan ajoittuvilla huonoilla sääolosuhteilla – joihin ilmastomuutoksella on oma arvaamaton roolinsa – on joinakin vuosina merkittävä negatiivinen lisävaikutus. Vesistöjen rantojen totaalinen umpeenkasvu on rantalaitumia ja avoimia mutarantoja tarvitseville lajeille isku vasten nokkaa. Vesilinnuista tästä on haittaa erityisesti haapanalle, mutta eniten se on vaikuttanut kahlaajien esiintymiseen. Laulujoutsenet puolestaan menestyvät siksi, että ne käyttävät pääasiassa sen tyyppistä kasvisravintoa, jota lintuvesillä riittää ja ne eivät isoina lintuina ole kovin alttiita petojen aiheuttamille pesyetuhoille. Muut vesilinnut ja kahlaajat tarvitsevat kuitenkin kiireisesti apuamme.

Tekohengitystä lintuvesille

Kirjoitin ”tekohengitystä” siksi, että useimmat hoitotoimet toteutettuna kertaluontoisesti tai lyhytaikaisesti tuovat vain väliaikaista helpotusta tukalaan tilanteeseen. Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että Helmi-ohjelma seurannaistoimineen jatkuu kohtalaisen pitkälle tulevaisuuteen. Rehevöitymiskehityksen pysäyttäminen vaatii pitkäkestoista työtä nimenomaan valuma-alueella, mitä onkin vesiensuojelupuolella Elyssämme tehty ja tehdään ansiokkaasti. Ylirehevöityneiden lintuvesien sisäinen kuormitus on silti ongelma vielä pitkään, joten töitä riittää laajalla rintamalla.

Yksi tehokas keino lintuvesien tilan parantamisessa on hoitokalastus, jossa keskitytään liiallisen särkikalamäärän vähentämiseen. Ensimmäinen askel on selvittää kohteen kalaston rakenne koekalastuksin ja haastattelemalla paikallisia kalastajia. Helmissä SYKE:n tukihanke kalastopuolen asiantuntijoineen neuvoo samalla meitä töiden suunnittelijoita ja tilaajia. Hoitokalastuksen vaikutuksia seurataan paitsi linnustossa, niin myös sen vaikutuksia vesikemiaan (rehevyyteen) ja linnuille ja kaloille ravintona tärkeiden vesiselkärangattomien määrään.

Ensimmäinen Pohjois-Karjalassa Helmissä toteutunut ja onnistunut hoitokalastus suoritettiin Sääperillä. Järvikalastus Turtiainen Ky nuottasi tänä syksynä järvestä noin 9000 kiloa kalaa, joista puolet oli pienen pientä särjen sinttiä ja noin kolmannes oli pienehköjä lahnoja.

Hoitokalastusta Sääperillä. Kuva: Jari Kontiokorpi.
Saalina pientä särkeä ja jokunen lahna. Kuva: Jari Kontiokorpi.

Petokaloja – jotka palautetaan takaisin järveen – oli melko vähän, mikä osaltaan on ollut myötävaikuttamassa särkikalojen runsastumiseen. Monin paikoin runsastuvasta lahnasta on tullut jopa särkeä suurempi ongelma lintujen kannalta, koska suureksi kasvaneille lahnoille ei juuri ole enää luontaisia ottajia kalan litteän muodon takia – se ei enää mahdu koskelon eikä hauenkaan suuhun ja iso kala syö enemmän samasta pöydästä kuin sorsat.

Jokainen lintuvesi on erilainen niin kalaston kuin sen kalastettavuudenkin suhteen. Yhdeksi ongelmaksi toteutettavan hoitokalastuksen suhteen on osoittautunut useiden lintuvesien mataluus. Normi kalastusvälineitä ei ole suunniteltu alle metrisessä vedessä operoimiseen. Tämä edellyttäisi uudentyyppisten katiskojen ja rysien suunnittelua ja valmistamista, missä yhteydessä tulisi varmistaa, että pyydykset ovat turvallisia lintujen kannalta.

Kalojen ylettömästä runsaudesta huolimatta monet kalansyöjätkin, kuten silkkiuikku, ovat taantuneet. Muutamia syitä tähän ovat vesien liiallinen samentuminen sekä petojen aiheuttamat pesyetuhot. Silkkiuikun vähenemisen kohdalla myös suurien haukien saalistuksen kohdistuminen sen poikasiin saattaa olla yksi merkittävä tekijä. Riistakeskuksen koordinoima vieraspetopyynti tuonee apua erityisesti vesilinnuille, kahlaajille ja lokeille, jotka maapesijöinä kärsivät huomattavasti supikoirien ja minkkien saalistuksesta. Sysmäjärven ja Päätyeenlahden tehopyyntikohteilla tositoimiin maastossa on jo päästy ja ainakin Sysmäjärvellä ensimmäiset minkit ja supikoirat ovat jo hankkeen pyydyksiin jääneet.

Lisää avovettä ja avoimempia rantoja

Kaikkein umpeenkasvaneimmilla kohteilla, missä avovesialueet ovat jo alle puolet järven pinta-alasta tarvitaan järeimpiä toimenpiteitä, kuten ruoppausta ja vedenpinnan nostoa. Nämä keinot ovat tehokkaita, mutta myös kalliita ja edellyttävät vaativan lupaprosessin, ja yksityismailla on vaikeaa saada kaikilta maanomistajilta lupa veden korkeuden radikaalille muutokselle. Haasteista huolimatta Helmissä on jo saatu kaivinkoneet tositoimiin ensimmäisellä kohteella. Metsähallituksen toimesta aloitettiin joulukuun alussa kunnostus Päätyeenlahden perukassa. Suunnitelman mukaisesti sinne kaivetaan umpeenkasvaneelle luhdalle avovesiallikoita ja vesialueelle rakennetaan kivikehäsaarekkeita turvallisiksi pesimäpaikoiksi lokkilinnuille.

Päätyeenlahden ruoppaukset aluillaan. Kuva: Jari Kontiokorpi.

Värtsilän Uudenkylänlampi on pieni ja lähes täysin umpeenkasvanut lintuvesi, mutta silti lajistoltaan arvokas. Sen kunnostusta on toivottu ja suunniteltu pitkään, ja nyt toive näyttäisi toteutuvan. Kohteelle suunnitellaan parhaillaan sekä vedenpinnan nostoa, että ruoppausta, joiden yhteisvaikutus olisi todennäköisesti erittäin positiivinen hoitotoimenpide. Toivon mukaan hanke voisi ensi vuonna edetä Aluehallintoviraston lupahakemusvaiheeseen.

Vesikasvillisuuden niitot ovat yksi perinteisimpiä ja käytetyimpiä kunnostustoimenpiteitä niin lintuvesillä kuin mökkirannoillakin. Helmin ensimmäiset niitot tehtiin syyskuussa Sysmäjärvellä haastavissa olosuhteissa, koska valtaosa ruovikoiden poistosta tapahtui luhta-alueilla, jossa niitto normikalustolla ei onnistu. Tähän tarvittiin Truxoreita, joilla homma hoituu sekä maalla että vedessä.

Sysmäjärvellä touhusi niittohommissa neljä Truxoria. Kuva: Harri Kontkanen.
Naurulokkikolonia on lintuveden sydän. Kuva: Harri Kontkanen.

Niitoilla avattiin muutaman luodon ympärys ja luodoilta raivattiin puusto. Tämän tarkoitus on kunnostaa luodot ja niiden ympäristö lokkilinnuille soveliaiksi pesimäpaikoiksi. Jos naurulokit hyväksyvät ne koloniansa kodiksi, niin ne houkuttelevat muitakin kosteikkolintuja pesimään pedoille ärhäköiden lokkien turvaan.

Niittojen toinen päätarkoitus on saada avoimia rantoja kahlaajalinnuille ja niiden kavereille. Pelkillä niitoilla toivottavaa avointa lieterantaa ei saada, joten niitetyille aloille aloitettiin aiemmin hyvin vähän käytetty mutta tehokas keino – pressutus.

Rantojen pressutuksella saadaan linnuille tärkeää avointa kasvitonta rantaa. Kuva: Harri Kontkanen.

Pressustus on menetelmä, jossa UV-suojattuja kestopeitteitä laitetaan vähintään yhden kasvukauden ajaksi niitetylle rantaluhdalle. Valoa läpäisemätön peite tukahduttaa kesän aikaan kasvillisuuden ja tuloksena on linnuille ihanteellinen ranta, jossa kahlaajien ohella tykkäävät ruokailla niin sorsapoikueet kuin västäräkitkin. Sysmäjärvellä niittoja ja pressutusta on tarkoitus jatkaa vielä ainakin pari vuotta, ja samalla seurataan tarkasti, miten linnut viihtyvät hoidetuilla aloilla ja kuinka rantojen kasvillisuuden sukkessio pressutuksen jälkeen etenee. Tässä voidaan hyödyntää muun muassa drooni-kuvausta. Rantalaidunnuksella – jota myös pyritään järjestämään – saadaan vielä erityyppistä, mutta yhtä lailla linnuille tärkeää avointa elinympäristöä.

Linnustonseurannalla kiinni kunnostusten vaikutuksiin

Linnustonseurannat ovat oleellinen osa arvioitaessa hoitotoimenpiteiden hyötyjä ja vaikutuksia. Järeimmät kunnostustoimet, kuten ruoppaus, edellyttävät lisäksi monien direktiivilajien (viitasammakko ja muutamat korentolajit) esiintymien kartoittamista ja kasvillisuusselvityksiä suunnittelu- ja lupahakemusvaiheessa. Erilaisia linnustoselvityksiä tehdään ennen ja jälkeen hoitotoimenpiteitä. Yleensä aloitetaan kaikkien pesimälajien kartoituslaskennalla, joka toistetaan muutamia vuosia kunnostusten ja hoitotoimenpiteiden jälkeen. Arvokkaimmilla muuttolintujen levähdysalueilla tehdään sekä kevät- että syysmuuttokaudella 10–20 levähtäjälaskentaa. Vähemmän työläillä otoksina tehtävillä vesilintujen pistelaskennoilla, joissa lasketaan keväällä parimäärät ja kesällä sulkivien sorsien määrät sekä poikueet, päästään myös hyvin kiinni toimenpiteiden vaikutuksiin. Erityisen tärkeitä ovat vesilintujen poikuelaskennat, jotka ehkä tehokkaimmin paljastavat muun muassa vieraspetopyynnin vaikutuksen sorsien pesintöjen onnistumiseen.

Lintulaskennoissa käytetään apuna mm. kaukoputkea, kiikaria ja kameroita. Vasemmalla Pohjois-Karjalankin Helmi-lintuvesikoordinaattori Ilona Helle ja oikealla allekirjoittanut. Kuva: Jari Kontiokorpi.

Parhaillaan hoidettavilta lintuvesiltä on hyvää seurantatietoa vesilintujen poikuelaskentoja myöten Ympäristökeskuksen ajoilta 2000-luvun alkupuolelta lähtien ja vesilintujen parimääristä aina esihistorialliselta Vesi- ja ympäristöpiirin kaudelta saakka. Näissä sarjoissa näkyy vesilintukantojen yleinen taantuma sekä kohdekohtaisia paikallisista olosuhteista johtuvia eroja. Helmissä kaikki seurantamenetelmät ovat tehokkaassa käytössä, ja niiden sekä arvokkaan taustamateriaalin avulla on oletettavaa, että pääsemme kiinni jopa vähäisiinkin ja toivottaviin positiivisiin muutoksiin helmien lintukannoissa. Helmissä ei tehdä varsinaista tutkimusta, mutta hankkeessa kerättyjä linnustoseurantatietoja hyödynnetään yliopistollisessa tutkimuksessa, esimerkiksi arvioitaessa vieraspetopyyntien vaikutusta lintukantoihin.

Helmissä pääpaino keskittyy hoitojen ja kunnostusten käytännön toteutukseen. Niiden rinnalla tarvitaan kuitenkin huolellista suunnittelua sekä vaikutusten seurantaa, jotta pääsemme kiinni tehokkaimpiin toimiviin kohdekohtaisiin menetelmiin. Ja linnut kiittää!

Harri Kontkanen
luonnonsuojeluasiantuntija