E -luokituksesta on moneksi

AriHeiskanenArmeijaan mielivän nuorukaisen suunnitelmiin tulee muutos muutamaksi vuodeksi, mikäli kutsuntoja edeltävässä lääkärintarkastuksessa saa palvelukelpoisuusluokakseen luokan E. Päivittäisen elintarvikkeemme, eli maidon laatu on pääsääntöisesti parhaimmassa luokassa E, jolloin tuottaja saa siitä korkeamman, laatuun suhteutetun hinnan. Moni meistä voi asua rakennuksessa, jonka energiatehokkuusluokka on E tai jonkin pelastuslaitoksen pihalla tai kunnan satamassa voi komeilla öljynsuojarahaston varoilla hankittu E -luokan öljyntorjunta-alus odottamassa vesille pääsyä.  Aikanaan AB ajokortin sai päivitettyä ns. pikku E:ksi maksamalla pienen lisämaksun. Saattaapa joku isommista autoista tykkäävä ajella E-sarjan mersullakin, joiden vanhempia malleja myös ”väyrysiksi” kutsutaan.  Vuokraamalla autovuokraamosta isoimman E -luokan auton saa kuormatilavuutta jo liki parikymmentä kuutiota vaikka muuttokuormaa varten.

Tässä kirjoituksessa ei ole kuitenkaan tarkoitus syventyä mihinkään edellä mainituista E-luokista, vaan keskittyä parhaillaan käynnissä olevaan pohjavesialueiden E-luokitukseen. Suomen pohjavesialueita on kartoitettu jo usean vuosikymmenen ajan, sillä pohjavedellä on etenkin vesihuollon kannalta suuri merkitys ja kaikki maakunnan vesihuoltolaitoksetkin käyttävät vedenhankinnassaan ainoastaan pohjavettä. Pohjavesialueiden luokittelu perustuu pääosin alueen merkitykseen vedenhankinnan kannalta, mutta luokituksella on myös keskeinen merkitys pohjavesien suojelun näkökulmasta. Pohjavesialueiden kartoituksen ja luokittelun tekovastuu on ollut perinteisesti ympäristöhallinnolla.

E-luokitus tulee uutena luokkana perinteisten I ja II –luokkien lisäksi. E-luokituksen status tulee lisämääreenä niille pohjavesialueille, joiden pintavesi- tai maaekosysteemit ovat pohjavedestä suoraan riippuvaisia. Tällaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähteiköt, tihkupinnat, lähdepurot ja norot, lähdelammet ja pohjavesivaikutteiset suot. Luokituksen muutos perustuu vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistä koskevaan lakiin vuonna 2015 tehtyihin muutoksiin. Uuden E-luokan lisäksi roomalaiset numerot (I,II) muutetaan arabialaisiksi (1,2), hyvä niin, sillä ainakin itsellä roomalaisten numeroiden osaaminen loppuu käytännössä III:seen, tosin tässä luokituksessa ei onneksi kakkosta pidemmälle tarvitse osatakaan..

E-luokitukseen liittyvät maastotyöt on saatu maakunnassa tänä vuonna hyvään vauhtiin ja tulostavoitteena on tälle vuodelle sadan pohjavesialueen inventointi. Pohjavesialueita on maakunnassa kaikkiaan 342 kpl, joten tekemistä riittää vielä parille seuraavallekin vuodelle. Homma pitäisi saada valmiiksi vuoden 2019 loppuun mennessä. Maastotöistä on meidän ELY:ssä vastannut pääosin työpari (biologi ja biologian opiskelija), jonka asiantuntemus, työinto ja -motivaatio, on ollut kieltämättä huippuluokkaa. Työtä on tukenut kokenut pienvesiasiantuntijamme ja työtä koordinoinut pohjavesistä vastaava ympäristöasiantuntija. Voi ilolla todeta, että esimiehenä on ollut mukava seurata ja nähdä nuoruuden innon ja toisaalta vuosien kokemuksen ja hyvän paikallistuntemuksen yhteensovittamista tässä työssä. Tässä jos missä on ollut pöhinää, muotisanaa lainatakseni. Pörinää on puolestaan ollut maastotyöntekijöiden korvissa hyttysrikkaan kesän vuoksi.

E-luokitus7Maastotyön sisältö on ollut pohjavesivaikutuksia ilmentävän lajiston tunnistamista (pääosin sammalia), joka on tapahtunut maastossa tai sitten tarkemmin mikroskoopin ääressä toimistolla tai yliopistolla.
Kuvassa Palustriella decipiens (pohjanhuurresammal). Harvinainen lähdelaji, joka esiintyy ainoastaan kaikkein ravinteisimmissa lähteiköissä. Tämä löydös on Tohmajärveltä.

Pohjatietona selvitettävien kohteiden inventointiin on käytetty laajaa paikkatietoaineistoa, jossa on koottua aineistoa esim. metsälain mukaan suojelluista lähteistä. Pohjavesivaikutuksia (esim. pohjaveden purkaumia noroihin) on selvitetty myös tehtävään hankitun lämpökameran avulla.

Pohjavesistä riippuvaisten ekosysteemien kartoitus ei suinkaan tarkoita uusien suojelualueiden tai kohteiden perustamista, koska em. luonnontilaiset luontokohteet ovat jo suojeltuja metsälain, vesilain -tai luonnonsuojelulain nojalla. Luokituksen tarkoitus on tältä osin lähinnä informatiivinen.  Kun riittävä aineisto on pohjavesialueiden osalta kartoitettu (geologiset ominaisuudet ja ekosysteemien riippuvuus pohjavedestä) toimitetaan aineistot kuntiin, suoritetaan tarvittavat kuulemiset ja määritetään lopulta uudet luokat (1,2, 1E ,2E, E) ja rajaukset. Pääsääntöisesti ajatellen pohjavesialueiden rajaukset eivät tule muuttumaan nykyisestä, koska tätä koskeva työ on jo aikoinaan tehty varsin huolellisesti ja perusteellisesti alueiden geologiset ominaisuudet tutkien.

Ari Heiskanen

Mainokset

Seudulliset elinkeinoyhtiöt uusien haasteiden edessä

tahvanainen.pekkaKiteen kaupunki hakee parasta aikaa elinkeinopäällikköä. Hakuilmoituksen mukaan tämä  11 000 asukkaan Keski-Karjalan keskus hakee henkilöä, joka markkinoisi Kiteen aluetta, tiloja ja muita resursseja kontaktoimalla sijoittajia, yrityksiä tai yritystoiminnan käynnistämisestä kiinnostuneita. Tehtävänä on hankkia sekä kansallisin että kansainvälisin yhteyksin Kiteelle sijoittuvia yrityksiä. Tehtävä on uusi ja sijoittuu organisaatiossa suoraan kaupunginjohtajan alaisuuteen. Valittavalta henkilöltä odotetaan laajaa elinkeinoelämän ja tuotannollisen yrityskentän tuntemusta sekä verkostoitumistaitoja.

Keski-Karjalan kehitysyhtiö Keti Oy on Kiteen, Rääkkylän ja Tohmajärven omistama elinkeinoyhtiö. Ketin verkkosivujen mukaan yhtiöllä on kolme päätehtävää: Yritysneuvonta, elinkeinojen ja yritysten toimintaympäristön kehittäminen sekä seudun markkinointi. Toimintaa ohjaa kuntien yhdessä laatima ja hyväksymä seudullinen elinkeinostrategia.

Kokonaisuutena tämä osoittaa vahvaa halua panostaa elinkeinotyöhön niin kunta- kuin seututasolla. Samalla nousee esiin kysymys siitä mikä on keskinäinen työnjako seudullisen elinkeinoyhtiön ja yksittäisen jäsenkunnan elinkeinotyön välillä.

Kitee ei ole tässä asiassa ainoa lajissaan. Monet kunnat ovat jo rekrytoineet tai rekrytoimassa elinvoimajohtajia tai vastaavilla hieman eri nimikkeillä olevia viranhaltijoita suoraan kunnan palvelukseen. Isot kaupungit kuten Oulu, Jyväskylä, Mikkeli jne. ovat irtautumassa elinkeinoyhtiöistä ja ottavat elinkeino/-voima-asiat omaan hoitoonsa. Meidänkin maakunnassa elinvoimajohtaja tai vastaava löytyy ainakin jo Joensuun, Lieksan, Kontiolahden ja Liperin kuntien palveluksesta. Lisäksi moni muukin kunta harkitsee vastaavan henkilön rekrytointia suoraan kunnan palvelukseen.

Miksi näin tapahtuu, vaikka kunnat ovat edelleen mukana seudullisissa elinkeinoyhtiöissä osakasomistajina? Lisäksi tiedossa on, että monen seutuyhtiön liitokset natisevat. Kunnat ovat jäämässä niistä pois tai ainakin haluavat tarkastella maksuosuuksiaan. Tämä kehityskulku ei koske ainoastaan Pohjois-Karjalaa vaan ilmiö on valtakunnallinen. Ovatko omistajakunnat tyytymättömiä omistamansa yhtiön toimintaan? Ovatko seutuyhtiöt alkaneet elämään omaa elämäänsä vai puuttuuko kunnilta keinot ohjata yhtiöitä haluamaansa suuntaan? Vai onko taustalla hankaluudet kuntien välisessä yhteistyössä? Koetaanko, että asioita on helpompi ja tehokkaampaa viedä eteenpäin keskittymällä vain oman kunnan asioihin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin?

Mikäli elinkeinoasiat siirtyvät takaisin yksittäisten kuntien vastuulle niin mikä on seudullisten elinkeinoyhtiöiden rooli jatkossa tässä toimintamallissa?

Oma työurani alkuvaiheessa 1980-luvun alussa työskentelin yksittäisen kunnan maatalouselinkeinoasiamiehen tehtävissä. Tämän nyt jo kuntakartalta kadonneen Pyhäselän kunnan  palveluksessa meitä oli peräti kaksi elinkeinoasioita hoitavaa virkamiestä. Meillä oli hirveää kiire ja paljon tekemistä, tuloksista ei nyt ole paljoa kerrottavaa. Sittemmin 1990-luvulla kunnat luopuivat omista elinkeinoasiamiehistään ja elinkeinoasioita koottiin seutukunnallisesti kuntiin ja myöhemmin yhtiöitettyihin seutuyhtiöihin. Tällöin syntyivät Josek, Pikes ja Keti. Näistä viime mainitun alkuvaiheissa oli ilo olla myös mukana. Keski-Karjalan vahva keskinäinen kuntayhteistyö synnytti paljon hyvää ja seutukunnallinen elinkeinoyhtiö on niistä yhtenä hyvänä esimerkkinä.

Nyt näyttää siltä, että tämä kehitysvaihe on tulossa tiensä päähän. Kunnallinen elinkeinoasioiden hoito hakee uutta potkua ja toimintamallia.

Monien muiden asioiden hoidossa kuntien välinen yhteistyö näyttää olevan tulevaisuuden toimintatapa. Sote-palvelut, palo- ja pelastustoimi, kirjastot, kansalaisopisto jne. ovat esimerkkeinä hyvästä ja asiakkaita palvelevasta sekä toimivasta yhteistyöstä kuntien välillä.

Elinkeinoasioissa kehitys näyttää ainakin osittain kulkevan päinvastaiseen suuntaan.

Maakunnallisen yritys- ja hankerahoituksen näkökulmasta seutuyhtiöt ovat olleet hyviä ja toimivia yhteistyökumppaneita. Myös yrityksiltä on saatu hyvää palautetta seutuyhtiöiden yritysneuvojien toiminnasta.

Toisaalta on syytä tiedostaa se, ettei asioiden keskittäminen ole ainoa oikea tapa hakea uutta ja tehokkaampaa toimintatapaa. Toimitaanpa niin tai näin niin tärkeää on toimijoiden sitoutuminen tehtäväänsä.

Maaseutuasiat tuovat oman mausteensa tähän soppaan. Varsinkin pienemmissä kunnissa päätyönään maataloustukiasioita hoitava maaseutusihteeri on ollut keskeinen voimavara monessakin asiassa, mutta erityisesti maaseudun ja kylien kehittämisessä. Parhaillaan on selvittelyn alla, kuinka tämä kehittämispanos turvataan jatkossa maaseutusihteerien siirtyessä maakuntauudistuksen myötä perustettavien maakuntien maaseutuhallinnon palvelukseen.

SOTE- ja maakuntauudistuksen myötä kunnan päätehtävä on entistä selkeämmin elinvoiman ylläpito ja kehittäminen. Tätä taustaa vasten tuo yllä kuvattu kehitys on ymmärrettävää. Kunnat voivat ja haluavat keskittyä enemmän elinvoima-asioihin ja sen tärkeänä osana yrityselämän edellytysten kehittämiseen.

Viime aikoina lähinnä Joensuun toimesta on herätelty keskustelua maakunnan ja erityisesti Joensuun korkeasta työttömyydestä. Olemme näissä tilastoissa valitettavasti maan kärkitasoa. Onpa elinkeinoasioiden hallintomalli mikä tahansa, yhteistyön eri organisaatioiden ja niissä toimivien ihmisten välillä on pelattava. Työttömyyden vähentämiseksi on paljon tehtävää ja tehtävissä. Siihen tarvitaan kaikkien organisaatioiden panostusta sekä saumatonta ja tuloksekasta yhteistyötä.

Pekka Tahvanainen

Kulttuuriympäristön hoitoa ennen, nyt ja tulevaisuudessa

karkkainen.janneMinulle kulttuuriympäristöä on niin perinteinen maaseutu- ja kylämaisema peltoineen ja rakennuksineen kuin taajamien eri aikakausille ajoittuva rakennettu ympäristökin. Aiempien tehtävien johdosta tunnen erityistä lukkarinrakkautta ympäristön hoitotyötä kohtaan.

Aikanaan ympäristökeskus teki aktiivisesti itse kulttuuriympäristön hoitotyötä. Silloinen ympäristöviranomainen oli valtion työllistävä virasto. Työvoimaviranomainen myönsi ympäristökeskukselle määrärahaa suoraan tukityöllistämiseen sen hetken työllisyystilanteen perusteella.

Työllisyystilanne ei tuolloin ollut nykyistä parempi. 1990-luvun puolivälin jälkeen ja 2000-luvun alkuvuosina työllistimme maakunnassa tukitoimin useana vuonna yli 100 työtöntä ympäristönhoitotöihin. Raivattiin kylämaisemia, rakennettiin luontopolkuja ja kunnostettiin vanhoja rakennuksia. Hoitotöitä tekivät maaseudun rakennemuutoksen myötä työttömiksi jääneet maa- ja metsätaloustöihin tottuneet monitaitoiset miehet ja naiset.

Työttömyyden torjuntakeinona nälkävuosien hätäaputöistä periytyvä suora tukityöllistäminen valtiolle väheni kuitenkin 2000-luvun alkuvuosien jälkeen. Ympäristönhoitohankkeiden toteutuksessa siirryttiin EAKR- ja ESR-aikaan. Jonkin aikaa hankkeissa työllistämisestä vastasi ns. kolmas sektori eli yhdistykset.

Työvoimapolitiikka muuttui, mutta niin muuttui myös aluehallinnon virastorakenne. ELY-keskuksessa yhdistyivät työllistävä viranomainen ja työllisyyttä edistävä viranomainen. ELY-keskuksesta tuli myös merkittävä EU-rahoituksen myöntäjä. Tukityöllistäessään viranomainen olisi työllistänyt itselleen ja hankkeita edistäessään rahoittanut omaa toimintaansa. Omista hankkeista luovuttiin.

ELY-keskuksen tavoitteita ajatellen viimeisimmästä rakennusperintöhankkeesta saadut kokemukset olivat hyvin kaksijakoiset. Kulttuuriympäristön hoidon kannalta hanke oli menestys ja se saavutti myös kansainvälistä tunnustusta pokkaamalla EU:n Europa Nostra –kulttuuriperintöpalkinnon. Toisaalta työllisyysvaikutukset jäivät hankkeen keston aikaisiksi ja elinkeinokytkökset ja -vaikutukset vähäisiksi.

Nykyisin ELY-keskus edistää kulttuuriympäristön hoitoa monin keinoin. Tuemme toisten hankkeita Leaderilla ja muulla maaseutuohjelma-rahoituksella, maatalouden ympäristösopimuksin ja avustamalla rakennusperinnön hoidossa. Lisäksi teemme kulttuuriympäristön hoitoon liittyvää suunnittelua ja inventointia sekä osallistumme ohjelma- ja strategiatyöhön. Kulttuuriympäristöt huomioidaan edistettäessä kuntien maankäytön suunnittelua.

Hienoa työtä kulttuuriympäristön hoidossa tehdään monella taholla. Valtaosan käytännön hoitotyöstä tekevät yksityiset henkilöt ja yhteisöt. Esimerkiksi Outokummussa yksityishenkilöt ovat perustamassa osakeyhtiötä kaivosyhtiön entisen pääkonttorin uutta käyttöä varten.

Tulevassa maakuntahallinnossa kaikki nykyiset viranomaisella olevat työkalut ovat käytössä.  Luonnonsuojelun, alueiden käytön edistämisen ja kulttuuriympäristötehtävien ympärille rakentuu maakunnassa vaikuttava tehtäväkokonaisuus, joka tulee hyötymään maakunnan muista kehittämistehtävistä ja toisin päin.

Myös kulttuuriympäristön hoitotöiden seuraava nousukausi on tulossa, mutta se ei tule alussa muistelluilla vanhoilla keinoilla. ELY-keskuksessa aloitti tällä viikolla Pekka Piiparinen näissä tehtävissä. Tervetuloa ideoimaan kulttuuriympäristön hoitoa yhdessä Pekan kanssa.

Janne Kärkkäinen

Vielä on kesää jäljellä

saarelainen-ritvaEnsi kesää odotellessa lopetellaan ensin tämä nykyinen. Aika monelle meistä eläminen rytmittyy vuodenkierron mukaan; syysmyrskyistä joulun odotukseen, talvipakkasista kevään aurinkoon ja vihdoin kesän lämpöön ja vapauteen. Pian loppukesän rentous vaihtuu töissä tai kouluissa olijoille uuden rupeaman suunnitteluun ja toimeenpanoon.

Meillä elyissä ajankohtaista loppukesäisin on luonnollisesti valtion budjetin valmistelu ja sen vaikutukset töihimme. Keskustelut ovat parhaillaan käynnissä ministeriöiden kanssa, ja lopputulema ei ole vielä tiedossa. Kuitenkin alustavia arvioita on, että Elyjen ja TE-toimistojen toimintamenoihin saattaa tulla pieniä tarkistuksia.

TE-toimistojen osalta vaikuttaa siltä, että perusrahoitus vähenee koko ajan, mutta budjetissa tai lisätalousarvioissa tuodaan korvamerkittyjä määrärahoja poliittisten linjausten mukaisiin painotuksiin. Esimerkiksi viime vuosina näin on käynyt maahanmuuttajien kotoutumisen tai pitkäaikaistyöttömien haastattelujen osalta.

Julkisen keskustelun perusteella budjettiriihessä puidaan julkisten yritystukien remonttia. Selvitystä näistä on tehty, ja jaettu tuet säilyttäviin ja uudistaviin tukimuotoihin. Esimerkiksi maaseudun yritystuet olisivat pikemmin ensimmäistä kategoriaa ja Tekesin innovaatiotuet jälkimmäistä. Valtaosa tukielementeistä liittyy toimialojen veroluontoisiin etuihin vaikkapa energia-, laiva- ja kuljetusaloille. Kuljetustuen lakkautus ainakin tulee budjettiriihessä esille. Elyjen yritystuet käytännössä liittyvät EU-ohjelmiin, rakennerahastoon ja maaseuturahastoon. Ohjelmat luonnollisesti jatkuvat ainakin nykyisen ohjelmakauden loppuun.

Työllisyystilanne huolestuttaa

Toinen suurempi kokonaisuus budjettiriihen listoilla on varmasti työllisyys. Hallituksen tavoite 72 % työllisyysasteesta ei näytä toteutuvan. Ja vaikka työllisyystilanne valtakunnallisesti on selvästi parantunut, niin osaavan työvoiman saatavuus vaikkapa Lounais-Suomen auto- ja laivateollisuuden tarpeisiin on ollut haasteellista. Työttömyysturvaan rakennetaan työnhakijoita velvoittavampaa mallia. Lisäksi rakenteellisia uudistuksia on tulossa, mm. tutkintoon tähtäävä työvoimakoulutus siirtyy ensi vuoden alusta Opetus ja kulttuuriministeriön vastuulle. Osa Elyjen ja TE-toimistojen tehtävistä ja tietysti määrärahoista siirtyy meiltä pois uudistuksessa, pääosa kuitenkin jää.

Pohjois-Karjalassa työllisyystilanne ei ole muiden maakuntien tavoin lähtenyt paranemaan, ainakaan toivotulla vauhdilla. Valtakunnan suurin työttömyys ja kasvava pitkäaikaistyöttömyys ovat herätelleet meitä ja kuntia liikkeelle. Kyse on merkittävästä inhimillisestä sekä taloudellisesta ongelmasta. Koko maakunnan osalta vuonna 2015 työttömyyden suorat hoitomenot olivat yhteensä noin 150 miljoonaa euroa, ja heijastusvaikutuksineen paljon suuremmat. Joensuun vetovastuulla on juuri käynnistymässä yhteistyössä monen toimijan kanssa Työllisyyden kasvuohjelma, ja toki siihen muutkin kunnat voivat osallistua. Tälle ohjelmalle on tarvetta.

Ja maakuntauudistuskin etenee

Maakuntauudistus etenee, ja kesän aikana päätettiin jatkaa valmistelua vielä vuodella. Siten uudet maakunnat aloittavat toimintansa vuoden 2020 alussa. Muutoksen aiheutti erityisesti sote-alueen lakiluonnosten perustuslaillinen arviointi. Lait siltä osin joudutaan kirjoittamaan uudelleen. Tämä sama tulkinta vaikuttaa osittain myös kasvupalveluihin (työvoima- ja yrityspalvelut). Näin ollen koko maakuntalakipaketin eduskuntakäsittely siirtyy ensi kevääseen. Näyttäisi siltä, maakuntauudistuksen virallinen valmistelutoimielin aloittaisi vuoden päästä kevätkesällä, uuden maakuntavaltuuston vaalit pidettäisiin ensi syksynä ja päätösvaltainen maakuntavaltuusto astuisi remmiin alkuvuodesta 2019. Aikataulumuutos on monelta osin helpotus, on hyvä valmistella huolella näin suuri uudistus.

Päätös maakuntien uudesta aloittamisajankohdasta jätti kuitenkin avoimeksi uudistukseen kytkeytyvät muut uudelleen organisoitumiset. Esimerkiksi LUOVA viraston osalta näyttäisi vahva tahtotila olla sen perustaminen jo vuoden 2019 alussa. Liikennevirastouudistus, jossa Elyjen keskitetyt lupa- ja asiakaspalvelutehtävät siirrettäisiin liikennevirastolle, on myös aikataulullisesti toteutumassa todennäköisesti vuoden 2019 alussa. Eviran ja Mavin yhdistyminen ajoittuisi vuoden 2019 alkuun, mutta sen vaikutus maakuntauudistuksen aikatauluun ei liene kovin tiivis. Työttömyysturvatehtävien siirtyminen TE-toimistolta KELAn ja työttömyyskassojen hoidettavaksi oli myös suunniteltu vuoden 2019 alkuun. Toteutuessaan nämä tarkoittaisivat satojen nyt Elyjen ja TE-toimistossa työskentelevien siirtymistä uusiin organisaatioihinsa vuotta ennen maakuntien perustamista. Elyjen yhteisen kannanoton mukaan kaikki nämä uudistukset tulisi ajoittaa yhtäaikaiseksi.

Niin, ensi kesää odotellessa…

Ritva Saarelainen

Kirjoitukset jatkuvat vkolla 35

blogikukkanen
Kiitokset kirjoittajille ja lukijoille!

Lue ylijohtajan kesätervehdys maakuntauudistuksen tiimoilta ELY-keskuksen uutiskirjeestä.

 

Ammatillinen koulutus uudistuu

tahvanainen.pekkaValmisteilla on iso ammatillisen koulutuksen uudistus. Uudistus yksilöllistää opintopolkuja ja kannustaa erilaisten oppimisympäristöjen käyttöön. Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöä halutaan lisätä.

Reformilla pyritään siihen, että ammatillinen koulutus vastaisi nykyistä paremmin opiskelijoiden ja työelämän muuttuviin tarpeisiin. Tutkintojen määrää vähennetään huomattavasti (351 > 164) ja ne ovat aiempaa laaja-alaisempia.

Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan jo vuoden 2018 alussa.

Merkittävä muutos on myös se, että haku ammattiopintoihin olisi jatkuvaa ja nuoret sekä aikuiset opiskelevat saman lain ja asetusten mukaisesti. Aiemminhan jako aikuisten ja nuorten kesken on ollut vallitseva toimintatapa niin opetuksen hallinnossa ja oppilaitoksissa kuin myös käytännön opetuksen toteutuksessa.

Osaamisen osoittaminen näyttöjen avulla otetaan aiempaa laajemmin käyttöön. Opiskelija voi valmistua ammattiin aiempaa nopeammin, sillä tutkinnon suorittamisaika voi vaihdella yksilöllisesti muun muassa opiskelijan aikaisemman osaamisen mukaan. Osaamisen arviointiin osallistuu myös työelämän edustajat entistä enemmän. Tutkintojen ammattitaitovaatimuksista ei kuitenkaan tingitä, ei myöskään opiskelijan oikeudesta saada tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta. Myös jatko-opintokelpoisuus toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin otetaan huomioon.

Myös rahoitusjärjestelmä uudistetaan. Koulutuksen järjestäjien saamaan rahoitukseen vaikuttaa opiskelijamäärien (50%) lisäksi aiempaa voimakkaammin opiskelijoiden suorittamat tutkinnot (35%) ja koulutuksen jälkeinen työllistyminen ja/tai jatko-opinnot (15%).

Tuo kaikki edellä oleva kuulostaa hyvältä ja kannatettavalta. Varmasti uudistuksessa on paljon hyvää, mutta sisältyykö uudistukseen joitakin riskejä? Perustan seuraavat omat pohdinnat parinkymmenen vuoden työkokemukseen ammatillisen koulutuksen eri tehtävissä ja ohjauselimissä.

Huolta herättää monessa se, että keskeisenä syynä uudistuksen taustalla ovat tarpeet säästää ammatillisen koulutuksen kustannuksia. Lähiopetuksen määrästä on tingitty jo vuosikymmeniä. Toimin itse aikanaan opetustehtävissä, jolloin opettajajohtoista opetusta annettiin 40 tuntia viikossa, sitten se pudotettiin 35 tuntiin, seuraavassa vaiheessa tultiin jo alle 30 tunnin ja nyt mikä lienee tilanne. Puuttuvat tunnit on ajateltu korvautuvan opiskelijan omatoimisella opiskelulla. Onkohan näin tapahtunut?

Koulutusvastuun siirtäminen aiempaa laajemmin työpaikoille ja työnantajille tuonee myös säästöjä. Toisaalta jos tämä aidosti onnistuu käytännössä, voi työpaikoilla tapahtuva koulutus ja oppiminen olla uudistuksen merkittävin parannus.  Positiivista on myös se, että opettajat joutuvat tai pääsevät aiempaa enemmän kanssakäymiseen oikeiden työpaikkojen ja aidon työelämän kanssa. Nuorien ja innokkaiden opiskelijoiden tulo työpaikoille tuoneen oman piristyksen työpaikkojen mahdolliseen harmaaseen arkeen. Kenties tuoreet opit ammatillisesta koulutuksesta voivat toimia uudistuksien ja uudistumisen moottoreina työpaikoilla.

Kuinka innolla työpaikat ja työnantajat koulutustehtävän ottavat vastaan jää nähtäväksi.  Tässä on varmasti niin alakohtaista  kuin suhdannevaihteluista johtuvaa vaihtelua. Oppiminen pitäisi kuitenkin pystyä turvaamaan kaikilla aloilla ja kaikkina aikoina.

Tähän saakka koulutuskorvauksia oppisopimusta lukuun ottamatta ei juuri ole maksettu työssäoppimispaikoille. Tyytyvätkö työnantajat tähän jatkossa, jos koulutettavia tulee enenevässä määrin työpaikoille? Oman haasteensa tuovat erilaiset oppijat. Kaikilla on opittavaa ammatillisessa osaamisessa ja osalla myös asenteessa. Löytyykö haasteellisimmille oppijoille työssäoppimispaikkoja ja lisääntyykö eriarvoisuus ja syrjäytyminen entisestään? Erilaisten ohjaus- ja tukipalvelujen saatavuudesta ja resursoinnista tulee huolehtia.

Toki työelämän on ymmärrettävä ja otettava osavastuu ammatillisten osaajien saamisesta alalle jatkossakin. Edistyneimmät toimialat ja työnantajat panostavatkin jo nyt merkittävästi yhteistyöhön ammatillisen koulutuksen kanssa. Tähän saakka yhteiskunta on huolehtinut suurelta osin kaikkien alojen ammatillisesta koulutuksesta ja toteuttanut sen pääosin oppilaitoksissa. Tavallaan uudistuksessa on kyse paluusta juurille; Ammatillisen osaamisen siirto joskus kauan sitten tapahtui vain ja ainoastaan työssä ja työpaikoilla. Siitä on vähän kerrassaan siirrytty kisälli – mestari ym. asetelmien kautta oppilaitosympäristöön. Tämän uudistuksen myötä opetusta ollaan palauttamassa enenevässä määrin takaisin ”sorvin ääreen”.

Pekka Tahvanainen

Julkisuutta ja tunnustusta

karkkainen.janneYmpäristöön liittyvää julkisuutta ovat viimepäivinä saaneet kristallinkirkkaaksi kunnostettu Littoistenjärvi ja Saimaalla rantakivellä köllöttelevä Pullervo-norppa. Järven kunnostuksen puuhamiehet ja -naiset ansaitsevat tunnutuksen työstään. Sympaattinen Pullervo tekee loistavaa julkisuustyötä uhanalaisen lajin tunnettavuuden kasvattamisessa.

Julkisuutta ovat saaneet myös Hituran ja Terraflamen kaivokset, tosin negatiivissävyistä. Julkisuuteen pyrkiville ja siitä elantonsa saaville julkkiksille jopa negatiivinen julkisuus voi olla eduksi. Ympäristöasioissa vastuuttoman toimijan saama negatiivinen julkisuus voi epäkohtia esille tuomalla myös parantaa ympäristönsuojelua.

Mutta kuinka saada julkisuutta ja tunnustusta kaikille sille arkiselle ympäristön ja luonnon eteen tehdylle työlle, jolla konkreettisesti parannetaan, jos ei sentään maailmaa, niin ainakin lähiympäristöä?

Hienoa työtä paremman ympäristön eteen tekevät monet tahot. Yhdyskuntien jätevesien puhdistaminen, materiaalien kiertotalous, maaseutuyrittäjien tekemät vesiensuojelutoimet ja teollisuuden päästöjensä vähentämiseksi tekemät investoinnit ympäristötekoina jäävät arkisuudessaan meiltä valitettavasti tunnistamatta. Ympäristöä kuormittavan toimijan toki pitääkin aina pyrkiä vähentämään vaikutuksiaan, mutta hyvistä saavutuksista voi ja pitää myös jakaa tunnustusta.

Tunnustusta ansaitsevat myös kaikki ympäristön ja luonnon puolesta kansalaistyötä tekevät ja ammatissaan toimivat henkilöt. Heidän pyyteettömällä puurtamisellaan elinympäristömme säilyy vähintään hyvänä ja usein myös paranee.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja biosfäärialueen vuotuisen ympäristöpalkinnon saajat julkistetaan 13.6. Mammonaa ei jaeta. Ympäristöpalkinto on lähinnä symbolinen tunnustus ja kiitos ympäristön eteen tehdystä hienosta työstä. Tämän tunnustuksen ja sen myötä saaman pienen huomion palkinnon saajat myös ansaitsevat.

Janne Kärkkäinen

%d bloggers like this: