Kenen syy työttömyys on nyt – entä tulevaisuudessa

kristiinamTyöttömyys ei ole TE -toimiston vika tai syy. Melkein 30 -vuotinen virkahistoriani työhallinnossa antaa valmiudet vielä viimehetkillä ihmetellä sitä, millaista aiheetonta arvostelua kohdistetaan julkisuudessa TE –hallinnon (työkkäreiden) toimintaan. Työttömyyden syihin en kajoa niiden moninaisuuden vuoksi, mutta ihmettelen joitain suhtautumisilmiöitä. TE-toimiston perustehtävään kuuluu osaavan työvoiman turvaaminen työmarkkinoille. Työnhakijarekistereissä on runsaasti osaajia ja sellaisia ihmisiä, joiden osaamista voidaan sovitusti kehittää vastaamaan kysyntään.  Suuret työttömien määrät sysätään mielikuvissa yksin työkkäreiden vastuulle. Kevyesti ajatellaan, että työkkärissä ei osata työskennellä vaikuttavasti. Miksi julkisuus ei osoittele kriittisemmin siihen suuntaan, jossa on todelliset mahdollisuudet uusien työpaikkojen luomiseen.  TE –toimistolla on toki käytettävissään  joitain keinoja kysynnän kasvattamiseen eli uuden yritystoiminnan aloittamiseen tai vanhan laajentamiseen, mutta työvoiman laaja-alaisen kysynnän lisäämiseen on paremmat mahdollisuudet muilla tahoilla.

Jokin aika sitten luin jostain historialähteestä, että 1700 –luvun hoveissa oli käytössä sijaiskärsijäjärjestelmä, jossa kuningasperheen prinssille otettiin kasvukumppaniksi aatelisperheen poika. Tämän aatelispojan tuli toimia prinssin sijaiskärsijänä eli jos ja kun prinssi syyllistyi rangaistavaan tekoon, piiskattiin aatelinen sijaiskärsijä. Vertaan tilannetta työkkäreiden tilanteeseen. Korkein lainsäätäjä laatii viisaudella eriasteisia normeja kaikkien noudatettavaksi. Usein asiakkaille tehdyt normiperusteiset ratkaisut aiheuttavat monenlaista negatiivista podettavaa. Mielipahat puretaan virkamiesten aateliin eli ratkaisun tehneeseen työntekijään, joka on toiminut virkavastuullisesti ja noudattanut vallitsevia, säädöspohjaisia ohjeita.

Näin maakuntauudistuksen etsikkoaikana olen tunnistavinani, että julkinen media lyö nyt tätä aatelia avokämmenellä. Tulkitsenko oikein, että nyt joidenkin mielestä on sopiva hetki todistaa laajemminkin veronmaksajille, että romutettavaksi sovittu organisaatio on saamassa ansionsa mukaan? Uudistuksia en vastusta ymmärtäen yhteiskunnan kehittymisen ja modernisoinnin välttämättömyyden, mutta sitä harmittelen, että toistuvasti osoitetaan negatiivista kritiikkiä juuri TE –toimistoja kohtaan. Alueemme valtalehti Karjalainen otsikoi 21.2.2017 työllisyystilastoinfonsa: Työttömyystilanteessa pientä piristymistä. Jutun sisältö oli otsikon mukaisesti työttömyyden analysointia. Aamupalapöydässä korotin ääneni kysymällä, että miksei sitäkään voitu kirjoittaa, että työllisyystilanne on piristynyt.

Tällaiseen journalistiikkaan on ihmetellen totuttu. Kerran kuukaudessa pääsemme otsikoihin työttömyystilastojen valossa. Tilaston nimi on työllisyyskatsaus, mutta media esittelee vallitsevan tilanteen työttömyyttä läpikäyden. Faktoja ei pidäkään kaunistella, mutta omaksuttu menokulma työllisyystilanteen tarkasteluun vaikuttaa negatiivisesti kansalaismielipiteeseen. Hyvällä tahdolla tilanteen voisi kuvata myös toisin. Koskaan en ole törmännyt medioissa esim. sellaiseen tietoon, että kuinka korkealla työttömyys olisi ilman työkkärin uurastusta. Pohjois-Karjalassakin työttömyysaste sahasi koko viime vuoden valtakunnan jumbosijalla ollen 17 – 18 %:n välillä, mutta ilman työkkärin toimintaa luvut olisivat liikkuneet 24 -25 %:n välillä.

Toki arvosteluumme törmää muissakin yhteyksissä.  Luin viimevuonna julkaistua tohtori Kati Reijosen kirjoittamaa, vakavaa kirjaa ”Lyhyt matka perille”. Kirja on hyvä sen sisältöä tarvitseville, mutta yksi otsikko tarinoineen ällistytti. Hän kirjoittaa omakohtaisista kokemuksista ”työvoimattomuustoimistossa” asioinnistaan. Kertoo kollektiivisesta nöyryytyksestä, jossa ilma on tiheänä pettymyksiä, pelkoa ja epäonnistumisen tunteita. Yleistä tunnelmaa hän vertaa hautaustoimistoon tai saattohoitokotiin ja ehdottaa toimiston nimen muuttamista työvoimattomuustoimistoksi. Hänen arvionsa mukaan kaikki edellä kuvattu tunnepuoli on tarttunut myös työntekijöihin. Tästä minä niiiin mieleni pahoitin, jotta lopetin kirjan lukemisen sivulle 65. – Mutta mikä minä olen häntä tuomiten arvioimaan, hänen omaa kokemaansa. Se kuitenkin harmittaa, että viisaan ihmisen julkisuudessa esittämät omat kokemukset muuttuvat yleiseksi faktaksi ja etenkin heillä, joilta puuttuu tilanteen omakohtaisuus.

Arkitotuus on, että työkkäreissä asioi enimmäkseen tyytyväisiä ihmisiä, jotka saavat tai ovat saaneet ohjausta ja  tukea omien ratkaisujensa tekemiseen. Asiakkaan omatoimisuutta tuetaan jo siitä syystä, että työmarkkinoilla arvostetaan sisäistä yrittäjyyttä ja työnantajat odottavat sitä palkkatyöntekijältäkin. Onnistunut ohjausprosessi valmentaa työnhakijan menestymään omatoimisesti rekrytointiprosessissa. Työkkäriin tulee lähes viikoittain myönteisiä asiakaspalautteita saatujen vinkkien ja itsetunnon vahvistumisten positiivisista vaikutuksista. Niistä riemuitaan kaikkien ansioina. Myös tukiprosesseihin kuuluvat työntekijät voivat tuntea osallistuneensa kokonaisuuteen. Huomioitavaa on, että näistä ei mediassa juurikaan näy kertomuksia. Ei vaikka juuri valmistuneet valtakunnalliset henkilöasiakaspalautteet ovat alueellamme maan parhaat (I/16) ja työnantajienkin arvioiden mukaan maan viidenneksi (V/16) parhaat arvioinnit kategoriassa ”palvelu on ollut kokonaisuudessaan hyvää”.

Laajaa yhteistyöverkostoa on aina kiinnostanut yhteistyö TE –hallinnon suuntaan. Senkaltainen voimavarojen yhdistäminen on vahvistanut työntekijöiden uskoa oman työpanoksensa merkitykseen. Näitä yritys- ja työntekijäpuolen parhaaksi toimivia yhteisöjä on maassamme sadoittain. Kaikilla on osaamista ja intoa sovitella kanssamme omat tavoitteensa yhdeksi työmarkkinoitamme palvelevaksi kokonaisuudeksi.

Tämä vuodatus ei ehdi enää vaikuttamaan , koska hallinto kiihdyttää megavauhdilla digiloikkaansa ja samanaikaisesti hallintoa ollaan jakamassa palasiin. Luettuaan tekoälytutkija prof. Timo Honkelan juttuja ymmärtää, että jossain vaiheessa robotiikan kehittymisen ansiosta monet ohjauksellisetkin työt hoituvat robottien avustamina. Pian robotit mallintavat tunteita ja kielenkäytön nyansseja pystyen antamaan ohjauksellista palvelua ihmisen lailla. Tulevaisuuden ihmisillä on paljon vapaa-aikaa, jonka mielekäs käyttäminen lienee työhön verrattavaa toimintaa. Itseäni tuo ei ajatteluta, koska tässä kohtaa digiloikan ottamiseen kuluu vielä runsaasti vuosia.  Kehityskaaressa ollaan onnistuttu luomaan vasta heikkoja tekoälyjä, joita seuraa vahva tekoäly tavoitteena supertekoäly, joka huippufyysikko Stephen Hawkingin mukaan pystyy kehittämään itseään, karkaamaan ja luomaan maailmaan rauhan tai vaihtoehtoisesti tuhoamaan sen. – Toivon, että pian TE –hallinnon käynnistämästä  Työmarkkinatori –järjestelmästä tulee onnistuneesti niin pitkäikäinen, jotta luonnollinen poistuma riittää ihmisresurssien lempeään vähentämiseen – riippumatta siitä missä kohtaa maakuntaorganisaatiota he työskentelevätkään.

Mietiskelee  Martikaisen Kristiina, virkauralta pian vapautuva,

  • ex –johtava työvoimaneuvoja
  • ex –apulaisjohtaja
  • ihan pian ex –palvelujohtaja
  • ikuinen työkkäriläinen

Näkymä tulevaisuuteen

saarelainen-ritvaSuurten muutosten kynnyksellä on usein tapana painaa jarrua, jos edessä näkyy vain sumua. Aika luonnollista se onkin.  Jos tietoa ei ole, niin niitä kyllä arvotaan ja mitä synkempi arvaus, sitä tehokkaammin se leviää.

Maakuntauudistuksen edetessä meidän elyläisten toiveena henkilöstökyselynkin perusteella on kuulla johdolta visioita tulevaisuudesta. Hahmotusta millaista näkymää on luvassa! Millainen tuleva maakunta ja myös tuleva lupa- ja valvontavirasto ovat, mitä tehtäviä niissä tehdään ja ketkä meistä niitä tekevät ja keiden kanssa? Myös on mietitty miksi koko uudistus on pantu vireille, mitä hyötyä siitä on ja kenelle?

Vuosi 2019 on varsin pian, niinpä uudistuksen edellyttämät lakimuutokset, varsinkin keskeisimmät puitelait kuten maakuntalaki, sen voimaanpanolaki ja rahoituslaki ovat pian siirtymässä eduskunnan käsittelyyn ja sen hyväksymisen myötä myös kirkastuvat ja tarkentuvat maakunnan tehtävät ja toiminnan edellytykset. Valmistelussa ovat nyt keväällä eduskuntaan käsittelyyn aiotut lakiesitykset valtion lupa- ja valvontavirastosta sekä maakunnan alue- ja kasvupalveluista. Syksyllä näitä esityksiä seuraavat lukuisat substanssilakiuudistukset. Nyt niiden sisällöistä tiedetään vielä varsin vähän.

Tulevasta maakunnasta aiotaan tehdä itsehallintoalue, jossa asukkaat voivat vaikuttaa päätöksentekoon valitsemalla valtuuston toimintaa johtamaan sekä erilaisiin kuulemisiin ja kyselyihin osallistumalla. Maakunnan tulisi myös kehittää alueensa toimintaa ja taloudellista kestävyyttä. Tavoite on asukkaiden hyvinvointi ja alueen tasapainoinen kehitys.

Maakunnalla ei ole verotusoikeutta, vaan sen tulot tulevat budjetista yleiskatteellisena, jota valtuusto voi päätöksillään ohjata tai valtiorahoittajan toimesta korvamerkittynä ao. tehtävään. Tällaisia ovat esimerkiksi maaseutu- ja rakennerahastojen tehtävät.

Valtioneuvosto pyrkii uudistuksella turvaamaan asukkaille palvelut eri alueilla tasapuolisesti tilanteessa, jossa julkisia menoja karsitaan. Keinoina nähdään mm. digitaalisuuden hyödyntäminen sekä osittainen, lähinnä sote- ja kasvupalvelujen, palvelutuotannon siirtyminen markkinoiden hoidettavaksi. Tällöin maakunnalle jäisi näiden tehtävien osalta järjestäjätehtävät sekä eräät merkittävää julkista valtaa sisältävät viranomaistehtävät, ja mahdollisesti oma yhtiöitetty palvelutuotanto, mikäli markkinoilta ei riittävästi löydy kriteerit täyttäviä palveluntarjoajia.

Maakunnan palveluja kehitetään vaikuttavuuden, asiakaslähtöisyyden ja kustannustehokkuuden kriteereillä. Palvelukokonaisuuksia on suunniteltu olevan kaksitoista, näiden sisältö, toimintamalli ja organisoituminen jää tulevan maakunnan itse ratkaistavaksi:

Kasvupalvelut
Kotoutumispalvelut
Maatalous- ja elintarvikepalvelut
Maaseudun kehittämispalvelut
Vesi ja kalatalouden palvelut
Vesien ja merenhoidon palvelut
Ympäristöterveyden palvelut
Pelastus- ja turvallisuuspalvelut
Alueiden kehittämispalvelut
Alueiden käytön palvelut
Joukkoliikennepalvelut
Sosiaali- ja terveyspalvelut

Nykyisten ELY-keskusten ja osin TE-toimistojen keskitettyjen tehtävien, kuten rakennerahastojen hallinnointi, liikenne- ja infrastruktuuri sekä kalatalous, osalta on selvää, ettei jokaiseen kahdeksaantoista maakuntaan voida resursoida tarvittavaa määrää henkilöstöä kaikkiin näihin tehtäviin. Niinpä onkin tarpeen sopia näiden osalta maakuntien välisestä yhteistyöstä.  Maakunta voisi siirtää tehtäviään toiselle maakunnalle tai vaikkapa virkamies voi olla useamman maakunnan yhteisenä resurssina.

Vuonna 2019 Pohjois-Karjalan maakunnassa työskentelee noin 7000 virkamiestä tarjoten palvelujaan maakunnan asukkaille ja asiakkaille. Suurin osa toimii sote-tehtävissä, mutta merkittävä määrä myös maaseudun palveluissa, erityisesti lomitustehtävissä. Siirtymäajan jälkeen kasvupalveluja tuotetaan pääosin kilpailun kautta yritysten toimesta. Uudistus saatiin onnistuneesti maaliin – saatiinhan?

Valmistelutyötä on tehty jo vuoden verran maakunnissakin. Pohjois-Karjalan valmistelutyön etenemistä, mm. tiekartta ja toimintamallien kuvauksia, voi seurata maakuntaliiton sivuilta ja tiedotteista (www.pohjois-karjala.fi/maakuntauudistus) ja valtakunnallisia uutisia on koottu Maakuntauudistus -sivuille (www.alueuudistus.fi).

Ritva Saarelainen

Seuraava kirjoitus viikolla 8

Aikaansa kutakin

myllynen.pekkaHelmikuu 1978: Urho Kekkonen oli juuri valittu Tasavallan Presidentiksi, viimeisen kerran. Ne olivat ensimmäiset Tasavallan Presidentin valitsijamiesvaalit, joissa sain äänestää.

Helmikuu 1978 merkitsi allekirjoittaneelle myös varusmiespalveluksen päättymistä ja virkailun aloittamista Pohjois-Karjalan lääninhallituksessa. Valtiotieteen kandidaatin paperit Helsingin Yliopistosta olin saanut käteeni marraskuussa 1977 varusmiespalvelun aikana.

Toimin työsopimussuhteisena tutkijana lääninsuunnittelussa. Palkkarahoja lääninsuunnittelussa oli käytettävissä vain osalle vuotta. Tuolloin ratkaisu tähän ongelmaan oli se, että toinen puoli palkasta koostui työllistämisen kautta virastotyöntekijän tehtävistä eri osastoilla. Parin ensimmäisen vuoden aikana minulla olikin kymmenkunta eri palkkausmuotoa.

Ensimmäisinä tehtävinäni osallistuin Pohjois-Karjalan läänin alueellisen kehittämissuunnitelman eli LAKSin viimeistelyyn. Lääninhallituksillahan oli tuolloin aluekehitysvastuu. LAKS oli tavallaan tuon ajan maakuntaohjelma, jonka valmistelua eri lääneissä koordinoi valtioneuvoston kanslian suunnitteluosasto. Toisena alkuaikojen isompana tehtävänäni oli osallistuminen sairaalakuntainliittoselvityksen laatimiseen, eli sen aikainen sote-selvitys: Pohjois-Karjalan läänin sairaalakuntainliittojen uudelleenjärjestämismahdollisuudet.

Tuon ajan virkailu poikkesi monessa kohtaa olennaisesti nykyisestä: suurin osa esittelijä- ja päällikkötason virkamiehistä laativat tekstinsä kynällä, kumilla ja konseptipaperilla, ja iso joukko konekirjoittajia kirjoitti ne sitten puhtaaksi. Itselläni tosin oli käytössä piskuinen Facit-kirjoituskone, jolla paukuttelin kymmensormijärjestelmällä tekstini, mutta nekin menivät useimmiten lopulta konekirjoittajien puhtaaksikirjoitukseen.

Varsinaisia kopiokoneita ei ollut. Kalkkeeripapereita käytettiin pienempiin kopiomääriin. Isompia kopiomääriä varten oli markkinoilla jo offset-painatusta, jota ei ollut kuitenkaan lääninhallituksen hallussa. Niinpä    LAKSin tekstisivujen monistustyö hoidettiin Pohjois-Karjalan seutukaavaliiton offsetilla. Koneellista lajittelua ei vielä tunnettu. Näin ollen kaikki monistetut 86500 sivua lajiteltiin käsin talkoilla lääninhallituksen isossa kokoussalissa rinkiä kiertämällä.

Kun lääninsuunnittelun toimistosihteeri Raija Hirvonen ojensi valmiin kirjapainossa sidotun LAKSin lääninhallituksen suunnittelupäällikölle Yrjö Matilaiselle ja Yrjö avasi sen keskeltä, niin ko. sivu oli ylösalaisin. Raija kävi läpi kaikki 700 kpl LAKSeja todeten, että missään muualla ei lajittelutalkoiden tuloksena ollut sivua ylösalaisin. Todennäköisyys 1/86500 oli toteutunut!

Ensimmäiset pari vuotta työskentelin samassa pienessä työhuoneessa Markku Ahtiaisen ja Raija Hirvosen kanssa. Se oli ahtaudestaan huolimatta loistava perehtymispaikka nuorelle virkamiehelle, myös iloiseen virkamieshuumoriin.

Pohjois-Karjala oli monella mittarilla arvioituna maan häntäpäässä. Elinkeinoelämän kehitystä pyrittiin vauhdittamaan valtakunnallisesti Pohjois-Karjala toimikunnan perustamisella vuonna 1980.  Pääsin toimikunnan päätoimiseksi sihteeriksi lähes vuoden ajaksi ja siis tuolloin valtioneuvoston kanslian palkkalistoille, toimipaikkana kuitenkin lääninsuunnittelu. Minulle annettiin tehtäväksi toimikunnan mietinnön valmistelu jaostojen tekemien esitysten pohjalta.

Pohjois-Karjala toimikunnan sihteerin tehtävät olivat tosi hieno näköalapaikka sekä valtakunnan että myös maakunnan politiikkaan ja hallintoon. Erityisesti opin arvostamaan toimikunnan ensimmäisen puheenjohtajan, tuolloisen valtiovarainministerin Paul Paavelan jämerää kokousten vientiä: hän käynnisti keskustelun kustakin käsiteltävästä asiasta ja loihti esitettyjen näkemysten pohjalta hetkessä yhteisen päätöksen siitä. Paavelan työ jäi valitettavasti kesken hänen äkillisen poismenonsa vuoksi.

Toimikunta tehtaili ison joukon toimenpide-esityksiä Pohjois-Karjalan kehittämiseksi, joiden esitysten pohjalta valtioneuvosto teki periaatepäätöksiä. Näiden periaatepäätösten toteutumista lähti seuraamaan maakunnallinen seurantaryhmä, jonka sivutoimisena sihteerinä toimin lääninsuunnittelusta käsin.

Näissä merkeissä soittelin kaikki ministeriöt läpi selvittäen, miten ne ovat toteuttaneet näitä valtioneuvoston periaatepäätöksiä. Tuolloin pääsin huomaamaan, missä se todellinen valta usein oli: yksi ministeriön ylijohtaja totesi yhteen valtioneuvoston periaatepäätökseen viitaten tylysti, että niin kauan kuin hän on toimessaan, ko. valtioneuvoston periaatepäätöstä ei toteuteta!

Lääninhallituksen virkailu ei ollut pelkästään kirjailua, vaan meillä virkamiehillä oli elävä yhteys läänin väestöön. Mm. kylätoimikuntia perustettiin vinhaa vauhtia eri puolille Pohjois-Karjalaa ja osallistuimme silloin tällöin iltaisin kylätoimikuntien kokouksiinkin. Yritysten asioita edistettiin yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Vuonna 1983 käynnistyi maaseudun työpaikkatukikokeilu Pohjois-Karjalassa, aluksi neljässä kunnassa levittäytyen asteittain koko lääniin, sittemmin läänin kehittämisrahan pienyritystuen muodossa. Tällöin minulla oli tilaisuus kiertää kollegani Olli Lihavaisen ohella joka puolella maakuntaa noin tuhannessa pienyrityksessä, kun kunkin kunnan elinkeinoasiamiehen kanssa kävimme paikan päällä tutustumassa avustusten hakijoihin ja hankkeisiin. Ne olivat todella opettavaisia työreissuja, jolloin opin arvostamaan paljon pohjoiskarjalaisen ihmisen kykyä kehittää oma tapansa hankkia elantonsa itselle ja monesti myös toisillekin.

Näissä yritystuissa byrokratia oli karsittu minimiin. Laadimme itse haku- ja päätös- yms. lomakkeet, tutustuimme hankkeisiin paikan päällä kunkin kunnan alueella elinkeinoasiamiehen laatiman kierrosohjelman mukaisesti ja teimme tukipäätökset heti näiden kierrosten jälkeen. Myös maksatukset hoidettiin hyvin vähällä byrokratialla, ainakin asiakkaan näkökulmasta katsottuna. Tuen saaja toimitti meille kuitit hankkeensa toteuttamisesta. Näistä kuiteista toimistosihteeri laati sitten listat, joiden pohjalta tuki maksettiin.

Suuret ja pienetkin asiat tässä virkailussa kohtasivat: Maaherra Esa Timonen ajoi Uimaharjun tehtaiden laajentamishanketta ns. Metsä-Karelia -hankkeen avulla. Tässä tarkoituksessa Timonen kutsui koolle kuntien kokouksen, jonka sihteeriksi Timonen kutsui allekirjoittaneen. Käsittelimme satojen miljoonien markkojen hanketta. Väliajalla pistäydyin työhuoneessani, jonne tuli käymään yksi pienyritystuen saaja tuoden mukanaan muutaman sadan markan kuitit hankkeestaan.

Minulla oli lääninhallituksen tehtävissäni tilaisuus tehdä yhteistyötä myös kuntien kanssa monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi erityisaluemenettelyssä pääsin seuraamaan, miten jossakin päin lääniä kuntien välinen yhteistyö pelasi lähes saumattomasti, jossakin taas hyvinkin takkuillen. Myös maaherran kuntavierailujen järjestäminen oli oivallinen tilaisuus tehdä yhteistyötä kuntien kanssa eri asioissa. Mielenkiintoinen kokemus oli myös se, kun vuosituhannen vaihteen jälkeen olin 3 kuukautta virkavapaalla laatimassa Lieksan ja Nurmeksen aluekeskusohjelmahakemusta.

Läänin- ja piirihallintoviranomaisten neuvottelukunnan sihteerinä olin laajasti yhteyksissä silloisten piirihallintoviranomaisten kanssa, jolloin pääsin toteamaan sen vahvan pohjoiskarjalaisuuden, joka leimasi niiden kaikkien toimintaa. Vastaavasti läänin aluepoliittisen neuvottelukunnan sihteerinä sain tiiviin yhteyden maakunnan poliittisiin päättäjiin, ja tuo neuvottelukunta oli tavallaan esivaihe 1990-luvun alussa käynnistyneen lääninneuvottelukunnan toiminnalle.

Erityisen tiiviistä yhteyttä pidimme sekä maakuntaliiton että seutukaavaliiton kanssa. Esim. yhteistyö seutukaavaliiton kanssa oli Pohjois-Karjalassa poikkeuksellisen vahvaa. Ainoana alueena maassamme lääninhallitus ja seutukaavaliitto laativat vuonna 1992 Pohjois-Karjalassa yhteisen tavoite-seutusuunnitelman ”Pohjois-Karjalan valinnat – eväät 2000-luvulle”.

Sitä edeltänyt läänin tavoitesuunnitelma vuosille 1985 – 2000 oli ensimmäinen viritys ohjelmaperusteiseen aluepolitiikkaan, joka tuli myöhemmin tutuksi mm. EU-ohjelmista. Se oli myös siinä mielessä merkittävä virstanpylväs, että tavoitesuunnitelman toteuttamiseen oli tuolloin käytettävissä uusi kehittämisrahoitus, läänin kehittämisraha.

Vuonna 1992 taloon tuli uusi maaherra, Hannu Tenhiälä. Hän halusi mahdollisimman laajat joukot lääniä kehittämään. Maaherran lähettämänä kiersin näissä merkeissä maakunnassa lukuisten toimijatahojen piirissä keräten niiden kehittämisideoita. Syntyi yritys- ja työllisyysmuistio Pohjois-Karjalan kehittämiseksi: ”Pohjois-Karjalaa porukalla kehittämään”.

Tämän kehittämisasiakirjan kymmenien kehittämisideoiden joukossa yhtenä esityksenä oli silloisen Tekesin Joensuun alueyksikön päällikön Jorma Pietiläisen idea siitä, että maakunnan väestöstä tulisi vuosittain nostaa esille henkilöitä, jotka ovat omalla esimerkillään vaikuttaneet merkittävästi maakunnan kehittymiseen.

Tältä pohjalta laadin suunnitelmat lääninhallituksen ja maakunnan nuorkauppakamareiden yhteiseksi hankkeeksi ”Maakunnan kehittäjäpalkinto”. Ensimmäinen maakunnan kehittäjäpalkinto myönnettiin Heikki Kirkiselle vuonna 1993, joka mm. aiemman yliopistopanoksensa lisäksi johti ko. vuonna merkittävää Karjala Pariisissa -tapahtumaa. Myöhemmin Joensuun nuorkauppakamarin kumppaniksi tässä kehittäjäpalkintohankkeessa tuli Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, ja edelleenkin Maakunnan kehittäjäpalkinto jaetaan vuosittain maakunnan uudenvuoden juhlassa loppiaisaattona.

Vuoden 1994 alusta aluekehitysvastuu siirtyi valtakunnallisesti lääninhallituksilta maakunnan liitoille, jotka olivat syntyneet maakuntaliittojen ja seutukaavaliittojen yhdistämisen tuloksena. Tässä tilanteessa vahvasti aluekehityksen parissa toimineena allekirjoittanut lähti uusille urille, eli 5 kk:n työharjoitteluun Kilpailuvirastoon Helsinkiin. Oli mielenkiintoista havaita sisältäpäin, miten iso ero on uuden viraston ja vanhan, monelta suunnalta ahdistetun viraston yleisessä fiilingissä.

Työharjoittelun jälkeen hoidin Pohjois-Karjalan lääninhallituksessa kilpailunrajoitusasioita. Samalla alkoi kamppailu oman läänin puolustamiseksi, johon myös monella tapaa osallistuin. Päätökset ns. suurlääneistä tehtiin. Järjestimme kesällä 1997 Pohjois-Karjalan lääninhallituksen viimeisen avoimien ovien päivän, johon ideoin paikalle kaksi pohjoiskarjalaista, jotka olivat syntyneet 1.3.1960 eli samana päivänä kuin Pohjois-Karjalan lääni aloitti toimintansa. Sen myötä halusimme osoittaa, että vaikka oma lääni menee, Pohjois-Karjala edelleen säilyy.

Itä-Suomen lääninhallitus aloitti toimintansa 1.9.1997 ja niin allekirjoittaneestakin tuli sen virkamies, lähinnä kilpailunrajoitusasioissa. Ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa, koska siirryin jo puolen vuoden jälkeen 1.3.1998 lukien puoli vuotta aiemmin aloittaneen Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskuksen esikuntaan, johon TE-keskuksen johtaja Matti Kuosmanen allekirjoittaneen kutsui.

Alkoi mielenkiintoinen uusi seikkailu, eli osallistuin uuden viraston ylösajamiseen johtajan apuna. Ensimmäiset pari vuotta olivat monella tapaa merkilliset: luotiin uusi virasto, jossa johtajalla oli aluksi hyvin vähän todellista valtaa, paljon vähemmän kuin alaisillaan osastopäälliköillä.  Parin vuoden jälkeen TE-keskuksista tehtiin normaaleja päällikkövirastoja, ja keskuksen toiminnassa alettiin löytää ja myös hyödyntää entistä enemmän synergioita.

TE-keskuksen aikana kansainvälistyminen erityisesti EU:n ja Venäjän suuntaan lisääntyi voimakkaasti. Itselläni oli tilaisuus osallistua Venäjän lähialueille suuntautuneisiin useisiin vierailuihin, joissa etsittiin sopivia yhteistyömuotoja. Kovasta yrityksestä huolimatta tällä saralla ei oikein saavutettu merkittäviä käytännön tuloksia.

Pääsin osallistumaan TE-keskusten kehittämiseen laatuvastaavan ominaisuudessa. Pohjois-Karjalan TE-keskus sai useimmissa asiakastyytyväisyyttä ja sidosryhmien tyytyväisyyttä kuvaavissa tutkimuksissa maan kärkitasoa olevat tulokset, mikä oli tietysti osaavan henkilöstön ansiota.

Kova näytön paikka TE-keskukselle ja muille toimijoille tapahtui 15.1.2007, jolloin oli ns. musta maanantai: Perlos Oyj ilmoitti lopettavansa tuotantonsa kokonaan Joensuussa. Aiempien vuonna 2006 toteutettujen irtisanomisten kanssa kaikkiaan noin 1600 henkilöä ja alihankkijat mukaanlaskien yhteensä yli 2000 työpaikkaa menetettiin. Itselläni oli tilaisuus rustata muutamassa tunnissa eri yhteistyötahojen kanssa äkillisen rakennemuutoksen (ÄRM) määrärahahakemukset ministeriölle, josta tulikin pikavauhtia ÄRM-määrärahat hakemustemme mukaisina. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa toimi saumattomasti. Vastaavalla tavalla, tosin pienemmässä mittakaavassa toimittiin myös Keski-Karjalan ÄRM-tilanteissa. Elinkeinoelämän ja työllisyyden nousuja ja laskuja ennakoimme eri toimijoiden kanssa yhteistyössä mm. Alueelliset kehitysnäkymät -katsausten laadinnan yhteydessä.

Aluehallinnon uusimiseen tuli jälleen paineita viime vuosikymmen loppupuolella. Itsekin toimin aktiivisesti täällä Pohjois-Karjalassa ELY-muutostyöryhmiä pyörittämässä ja niiden työtä koordinoimassa, kun TE-keskuksen, ympäristökeskuksen ja pieneltä osin myös lääninhallituksen toimintoja yhdistettiin saman lipun alle: syntyi Pohjois-Karjalan ELY-keskus, joka sai virtaa aivan uusista, ulkoapäin tulleista johtajista Ari Niirasesta ja Ritva Saarelaisesta. Muutosmyllerrys ei jäänyt kuitenkaan tähän eikä alkuperäisille ELY-keskuksille annettu juuri lainkaan aikaa osoittaa kyntensä, kun jo uudelleenorganisointeja ELY-rakenteissa suunniteltiin ja osittain myös toteutettiin. Ja nyt ollaankin todella suuren hallinnonuudistuksen edessä, kun parin vuoden päästä aloittavat uudet maakunnat. Onnea tälle uudistukselle!

Mikä on virkamiehen elämässä muuttunut 40 vuodessa? Sähköiset tietojärjestelmät ovat vallanneet valtaosan virkamiehen elämästä toimivat ne sitten tai eivät. Muutos on valtava, kun ajatellaan sitä, että 40 vuotta sitten kaukopuheluitakaan ei ollut vielä automatisoitu, eli kaukopuhelut tilattiin keskuksesta! Tietokoneita ei ollut virastossa vielä kenelläkään. Kellokorttijärjestelmää ei ollut lainkaan eikä myöskään liukumia käytössä. Kaikki tulivat töihin klo 8:00:ksi ja lähtivät töistä klo 16:15, paitsi kesäaikaan tuntia aiemmin. Kirjoittamattomana pukukoodina miehillä oli kravatti kaikkina virkapäivinä. Kukin sai tupakoida missä lystää, omassa työhuoneessakin! Mutta samoja Pohjois-Karjalan ja sen asukkaiden etua ajavia virkamiehiä olimme silloin ja myös tänä päivänä!

Siirtyessäni 39 vuoden palveluksen jälkeen reserviin haluan kiittää teitä kaikkia hyvästä yhteistyöstä vuosien varrelta ja onnea teille tuleville vuosille!

Pekka Myllynen

Ensi vuonna tavataan

Joulua

Blogi jatkuu tammikuun lopussa vuonna 2017.

Kiitokset kirjoittajille ja lukijoille.

Kasvaa, kasvaa… kasvupalvelu

saarelainen-ritvaKasvupalvelu on uusi ja nykyistä parempi konsepti tuottaa yrityksille, yhteisöille tai henkilöasiakkaille kokonaisvaltaisempia julkisrahoitteisia palveluja kasvun ja kehittymisen tueksi. Tämä on tavoite. Ei kyllä mitenkään uusi; onhan ”yhdestä luukusta” unelmoitu jo vuosia Yritys-Suomi ja TeamFinland konsepteissa. Miksi sitten nyt onnistuttaisiin paremmin?

Työ- ja elinkeinoministeriö tähtää uudistuksella asiakaslähtöiseen, vaikuttavaan ja kustannustehokkaaseen toimintamalliin. Kasvupalvelujen valtakunnalliset toimijat kuten Tekes, Finnvera ja Finpro sekä tulevat uudet maakunnat vastaavat asiakkaiden palvelujen saumattomasta kokonaisuudesta maakunnasta maailmalle ja päinvastoin.

Uusi tuleva toimintatapa tai -malli yhdistää asiakkaiden tarvitsemat, mutta sirpaleiseksi kokemat valtakunnallisten toimijoiden sekä maakunnallisten kuten ELY-keskusten ja TE-toimistojen työnvälitykseen ja työnhakijoiden työllistymiseen liittyvät sekä yrittäjyyteen ja yritysten kilpailukykyyn, kasvuun ja kansainvälistymiseen liittyvät palvelut vaikuttaviksi kokonaisuuksiksi.

Käytännössä siis tavoite on arvioida asiakkaan tarvetta kokonaisvaltaisesti ja tuoda siihen tarvittavat palvelut helposti saataville. Tätä meillä Pohjois-Karjalassa jo on kokeiltukin; yritysten kehittämishankkeiden rahoituspäätösten yhteydessä asiakkaan tarvetta vaikkapa henkilöstön rekrytointiin tai osaamisen kehittämiseen on arvioitu samanaikaisesti ja palvelut tuotu yritykselle aktiivisesti ja räätälöityinä tarjolle.

Kasvupalvelu on siis yritystoiminnan edistämisen lisäksi myös työmarkkinoiden muutoksiin vastaamista. Asiakkaina voivat olla yksityiset henkilöt, yritykset ja yhteisöt sekä julkiset organisaatiot. Suunnitellut palvelukokonaisuudet muodostuvat tietopalveluista ja palveluohjauksesta, rekrytointi- ja konsultointipalveluista, rahoituspalveluista, osaamisen kehittämisen ja kansainvälistymisen palveluista sekä innovaatioympäristön palveluista.

Uudistuksella pyritään vähentämään säätelyä ja tuomaan toimivaltaa lähemmäksi asiakasta. Julkisen hallinnon rooli tulee enemmän mahdollistajaksi, jolloin toteuttamisen vastuu siirtyy jollain aikatähtäimellä markkinoiden hoidettavaksi. Uskotaan, että näin lisätään asiakkaan valinnanmahdollisuutta sekä mahdollistetaan uusien palveluinnovaatioiden sekä -yritysten syntymistä.

Käyttöön otettava maakunnallinen järjestäjä – tuottaja -toimintamalli tulee tarkoittamaan palveluissa monituottajamallia, sikäli jos ja kun useampia palveluntuottajia on tarjolla. Tuleva maakunta nimeää palveluntuottajat kilpailuperiaatteella, viimesijaisesti – jos muita tuottajia ei löydy – maakunta voi tuottaa palvelut itse, mutta läpinäkyvästi ja yhtiöitettynä.

Tällä hetkellä työvoima- ja yrityspalveluissa hankitaan julkisen hankintamenettelyn kautta valtakunnallisesti noin 300 miljoonalla eurolla palveluja. Mikäli nykyisiä hallinnon itse toteuttamia tehtäviä siirretään markkinoiden tuotettavaksi, olisi lisäpanostus merkittävä vauhdittaja markkinoille.

Uudistuksen suurimpia haasteita ovat varmastikin palvelumarkkinoiden syntyminen, palvelujen laadun ja kustannustehokkuuden vaihtelut eri maakunnissa sekä asiakkaiden yhdenvertaisuuden varmistaminen. Miten esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa olevien palvelut saadaan varmistettua ja asiakasohjaus toimivaksi palvelujen vahvasti digitalisoituessa.

Kasvupalvelu-uudistus ei kohdistu kuntien elinvoimatehtäviin. Siten jää maakunnittain sovittavaksi miten mahdollistuu esimerkiksi kuntaomisteisten yhtiöiden rooli palvelujen tuottajana! Kasvupalvelut voidaankin nähdä aluekehityksen vahvana työkaluna. Uudistuksen ajoittuminen maakuntauudistuksen yhteyteen antaa meille eväitä rakentaa omaa maakuntaa ja sen asiakkaita parhaiten palveleva malli. Markkinalähtöiseen malliin muuttaminen edellyttää kuitenkin pitkää siirtymävaihetta.

Ritva Saarelainen

Uuteen alkuun Tanskan malliin

anblogiMaakuntauudistus voi onnistuessaan luoda edellytykset aluehallinnolle, joka soveltuu hyvin yhtenäiselle ja kaukana metropolialueesta sijaitsevalle maakunnalle. Pohjois-Karjala on juuri tällainen maakunta. Maakunnallisen itsehallinnon aste  ilman verotusoikeutta muistuttaa Tanskan tilannetta: paljon tehtäviä, vähän valtaa. Pohjois-Karjalan ELY-keskus antoi lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksesta maakuntalakipaketiksi marraskuun alussa.

Lakiluonnoksista puuttuu vielä oleellisia osia liittyen muihin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin sekä niiden rahoitukseen ja siirtoon maakunnille. Valtion lakkautettavilta organisaatioilta, ELY-keskuksilta, TE-toimistoilta ja aluehallintovirastoilta, siirrettävät tehtävät ja henkilöstö jäävät tässä suhteessa vielä eri asemaan kuntasektoriin nähden.  Merkittävä on vuoden 2017 puolella lausunnolle tuleva parintuhannen sivun lakipaketti.

Maakuntauudistuksessa kootaan monia tehtäväkokonaisuuksia tarkoituksenmukaisesti. Maaseudun kehittämisen ja viljelijäpalvelujen kokoaminen maakuntaan avaa hyviä näkymiä niin asiakaspalvelun kuin kustannustehokkuudenkin kannalta. Työvoima- ja yrityspalvelujen järjestäminen maakunnassa mahdollistaa niiden kehittämisen vaikuttavaksi kasvupalveluksi. Järjestäjä-tuottaja -mallin toteuttaminen tuo myös käytännön haasteita. Kokeiluhankkeiden käynnistämisessä on jo saatu esimakua tulevasta. Määrärahojen jakohahmotelmat ovat Pohjois-Karjalan kannalta suorastaan tyrmääviä.

Oikeusharkintaa sisältävien tehtävien järjestäminen maakunnissa riippumattomiksi ja tasapuolisuusvaatimukset täyttäviksi ei vielä vakuuta. Poliittinen ohjaus voi maakunnissa ulottua ratkaisuihin, jotka viranhaltijan tulisi voida tehdä pelkästään oikeusharkintaa käyttäen. Uuden valtion viraston tehtäviksi linjatut luonnonsuojelun, ympäristövaikutusten arvioinnin sekä ympäristölupien ja niiden valvonnan tehtäväkokonaisuus mahdollistaa asiakaslähtöisen ja tehokkaan toimintatavan. Myöskään puolueettomuus ja riippumattomuus ei näiltä osin muodostu ongelmaksi.

Monet pienehköt, mutta erityisosaamista tai maakuntaa suurempien aluiden tarkastelua vaativat tehtäväalat, kuten kala- ja vesitalous, edellyttävät  maakuntien välistä yhteistoimintaa. Toivottavasti vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistoiminta riittää näiden tehtävien jatkuvuuden ja tehokkaan hoitamisen järjestämiseksi.

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) ollaan lakkauttamassa vuoden 2018 lopussa. Toiminta käynnistyi edellisessä vuosisadan aluehallintouudistuksessa, ALKU-hankkeen tuloksena, vuonna 2010. Vajaan vuosikymmenen elinkaarella ELY-keskuksen rakentaminen sekä toiminnan käynnistäminen, vakiinnuttaminen, kehittäminen ja sopeuttaminen jäävät suurelta osin hyödyntämättä. Saavutetut tulokset kestävät kyllä kriittisenkin tarkastelun. Mahdollisuuksia olisi kuitenkin ollut paljon enempäänkin.

Päätökset maakuntauudistuksen tehtäväsiirroista olisi hyvä saada mahdollisimman nopeasti. Suuret muutokset hallituksen aiempiin linjauksiin aiheuttaisivat takapakkia valmistelutyöhön. Maakuntauudistusta tulee toteuttaa määrätietoisesti turvaten toiminnan jatkuvuus ja palvelujen saatavuus myös muutoksen aikana.

 Ari Niiranen

%d bloggers like this: