Julkisuutta ja tunnustusta

karkkainen.janneYmpäristöön liittyvää julkisuutta ovat viimepäivinä saaneet kristallinkirkkaaksi kunnostettu Littoistenjärvi ja Saimaalla rantakivellä köllöttelevä Pullervo-norppa. Järven kunnostuksen puuhamiehet ja -naiset ansaitsevat tunnutuksen työstään. Sympaattinen Pullervo tekee loistavaa julkisuustyötä uhanalaisen lajin tunnettavuuden kasvattamisessa.

Julkisuutta ovat saaneet myös Hituran ja Terraflamen kaivokset, tosin negatiivissävyistä. Julkisuuteen pyrkiville ja siitä elantonsa saaville julkkiksille jopa negatiivinen julkisuus voi olla eduksi. Ympäristöasioissa vastuuttoman toimijan saama negatiivinen julkisuus voi epäkohtia esille tuomalla myös parantaa ympäristönsuojelua.

Mutta kuinka saada julkisuutta ja tunnustusta kaikille sille arkiselle ympäristön ja luonnon eteen tehdylle työlle, jolla konkreettisesti parannetaan, jos ei sentään maailmaa, niin ainakin lähiympäristöä?

Hienoa työtä paremman ympäristön eteen tekevät monet tahot. Yhdyskuntien jätevesien puhdistaminen, materiaalien kiertotalous, maaseutuyrittäjien tekemät vesiensuojelutoimet ja teollisuuden päästöjensä vähentämiseksi tekemät investoinnit ympäristötekoina jäävät arkisuudessaan meiltä valitettavasti tunnistamatta. Ympäristöä kuormittavan toimijan toki pitääkin aina pyrkiä vähentämään vaikutuksiaan, mutta hyvistä saavutuksista voi ja pitää myös jakaa tunnustusta.

Tunnustusta ansaitsevat myös kaikki ympäristön ja luonnon puolesta kansalaistyötä tekevät ja ammatissaan toimivat henkilöt. Heidän pyyteettömällä puurtamisellaan elinympäristömme säilyy vähintään hyvänä ja usein myös paranee.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja biosfäärialueen vuotuisen ympäristöpalkinnon saajat julkistetaan 13.6. Mammonaa ei jaeta. Ympäristöpalkinto on lähinnä symbolinen tunnustus ja kiitos ympäristön eteen tehdystä hienosta työstä. Tämän tunnustuksen ja sen myötä saaman pienen huomion palkinnon saajat myös ansaitsevat.

Janne Kärkkäinen

Suomi, 100 v.

saarelainen-ritvaSatavuotias Suomi juhlii pyöreitä vuosia. Kannattaa siis pysähtyä toviksi miettimään mitä se meille merkitsee ja millainen tulevaisuus on edessämme? Mitä Suomi antaa sinulle ja mitä se sinulta vaatii?

Joka tapauksessa historiallinen hetki, jota ei kannata missata. Olethan mukana juhlissa?

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen toteaa satavuotiaasta Suomesta, että se on pieni, ketterä ja osaava maa, jonka hyvinvointi on rakennettu luottamuksella ja yhteistyöllä. Tulevaisuuden suuriin haasteisiin kuten työelämän murrokseen ja digitalisaatioon voidaan vastata vain ottamalla kaikkien osaaminen käyttöön. Tarvitaan sosiaalisia innovaatioita siitä, miten osaamisia ja kykyjä voidaan hyödyntää, kun tieto ja ihmiset liikkuvat koko ajan!

Tulevaisuuden tekemiseen tarvitaan yhteistyötä ja luottamusta, tarvitaan unelma ja rohkeutta sen toteuttamiseen. Ja tarvitaan viisautta oppia menneistä, myös virheistä. Tarvitaan uudistumista.

Elyläisinä olemme suuren uudistuksen keskellä. Valtava maakuntauudistuksen prosessi on käynnistynyt, eikä entiseen ole paluuta. On selvää, että iso muutos tarvitaan, koska maailma ympärillä muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Lähivuodet sitten kertovat, miten onnistuttiin. Ehkei heti kerralla ihan kaikki nappiin, mutta toivottavasti ei vie sataa vuotta kuitenkaan.

Rakennamme siis tulevaisuuden Suomea, uutta julkista palvelujärjestelmää ja uutta toimintatapaa. Valmistelua tehdään hyvin avoimella menettelyllä, haetaan ideoita kansalaisilta ja toimijoilta, ja rohkeilla kokeiluilla valitaan parhaimmat mallit käyttöön. Näitä ovat vaikuttavimmat, asiakaslähtöisimmät ja kustannustehokkaimmat toimintamallit. Ei ihan helppo juttu!

Mutta takaisin Suomi 100 -juhlavuoteen. Vuoden aikana on jo yli neljä tuhatta hanketta ja tapahtumaa toteutunut tai käynnistymässä. Näissä on hyvin pieniä paikallisia esim. kyläyhdistyksen järjestämiä tapahtumia, konsertteja tai liikuntatapahtumia. Lisäksi suuria valtakunnallisia hankkeita, esimerkiksi Jukolan viesti Joensuussa tulevana kesänä tai ympäri Suomea käytäviä ajatuspajoja ajankohtaisista kysymyksistä. Myös mukana on pieniä tai suuria vesistötekoja kuten kunnostustalkoita tai tempauksia.

Juhlavuoden kotisivuilla voi tapahtumia tai ohjelmia ja hankkeita ilmoittaa liitettäväksi juhlavuoden tapahtumiin. Myös tuotteille voi hakea Suomi 100 tavaramerkkiä, kiinnostusta on löytynyt runsaasti sinivalkoisista suklaakonvehdeista vaatteisiin ja design -tuotteisiin.

Osallistutko sinä juhlavuoteen? Aloittaa voi vaikka osallistumalla tapahtumiin. Mutta löytyisikö meiltä hyviä ideoita tapahtumista tai hankkeista, joita voisimme itse viedä eteenpäin? Tekoja sata vuotiaalle Suomelle, meille kaikille!

Ritva Saarelainen

MEIJÄN maakunnassa kotoutuminen on ekosysteemi

Sevonius-Male MiaViime aikoina ekosysteemistä on tullut muotisana, jota kuulee monessa yhteydessä verkosto -sanan tilalla. Meillä Pohjois-Karjalassa ekosysteemi-ajattelua alettiin käyttämään kotoutumisen yhteydessä ensimmäisten joukossa jo viime kesänä. Maahanmuutto nostaa aina keskustelussa paljon tunteita ja mielipiteitä. Totuus on, että tilastoennusteet eivät lupaa hyvää alueen väestörakenteelle, ja että maahanmuutto on yksi strateginen valinta, jonka avulla alueilla voi muuttaa huoltosuhdetta tulevaisuudessa. On siksi ratkaisevan tärkeää saada alueelle lisää työpaikkoja ja lisää työntekijöitä.

Tilastollisesti suurin osa maahanmuuttajista ovat nimenomaan työikäisiä ja nuoria kuntalaisia, joista moni haaveilee yrittäjyydestä. Pääkaupunkiseudulla kolmas osa startup -yrityksistä on maahanmuuttajataustaisten ihmisten perustamia. Maahanmuutto on siis hyvä asia koko Suomelle ja elinkeinoelämän kasvulle. Kotoutuminen on se investointi, joka pitää tehdä, jotta maahanmuutto olisi toimiva kokonaisuus.

Kotoutuminen kuvaa maahanmuuttajan alkupolkua, sitä aikaa ja prosessia, kun ihminen muuttaa Suomeen ja rakentaa uuden elämän. Siihen kuuluu valtavasti erilaisia asioita, myös henkistä kasvua. Kotoutuminen ei tarkoita assimilaatiota eikä segregaatiota. Jokainen meistä on ainutlaatuinen, kukaan ei ole täydellinen ja jokainen meistä on tärkeä. Kotoutuminen tarkoittaa sitä että löydetään keino säilyttää oma identiteetti uudessa toimintaympäristössä samalla kun joustavasti muokataan omia toimintatapoja ja ajattelua niin että voi toimia harmoniassa yhteisössä, jossa elää tasaveroisena kuntalaisena. Kotoutuminen ei ole pelkästään maahanmuuttajan asia, se koskettaa meitä kaikkia. Ekosysteemissä kasvetaan ja kehitytään puolin ja toisin, myös me kantasuomalaiset.

Lakisääteinen kotoutumisaika on kolme vuotta, mutta sitä voidaan pidentää erityisistä syistä maksimissaan viideksi vuodeksi. Kenenkään intresseissä ei ole, että kotoutuminen kestää kauemmin kuin viisi vuotta. Kolmekin vuotta on jo pitkä aika. Niin kuin moni muu asia elämässä, myös kotoutuminen, lähtee ihmisestä itsestään.

Muistetaan kuitenkin, että kotoutuminen ei välttämättä riipu omasta tahtotilasta eikä yrityksestä, sillä kotoutuminen on vuorovaikutusta ja maahanmuuttaja on vain osa, joskin tärkeä sellainen, kokonaisvaltaista ekosysteemiä. Muut toimijat ekosysteemissä ovat esimerkiksi TE-toimisto, KELA, kunta, elinkeinoelämä, kouluttajat, järjestösektori ja muut kuntalaiset. Kotoutumisen ekosysteemi sisältääkin valtavasti toimijoita, joista useimmat eivät koe tekevänsä ”maahanmuuttajatyötä”. Kotoutuminen tapahtuu ihmisen arjessa ja ekosysteemi pitää sisällään kaiken mikä koskettaa yksilön arkea.

Toimiva ekosysteemi edellyttää Lean-ajattelua, saumatonta yhteistyötä toimijoiden, yhteisön ja maahanmuuttajan välillä. Meillä Pohjois-Karjalassa tehdään valtavasti hyvää yhteistyötä tämän asian eteen. Ei riitä, että jokainen tekee itsenäisesti erinomaista työtä. Samalla on varmistettava, että kokonaisuudessa jokainen kotoutumisen polku on asiakaslähtöinen prosessi, jossa ihmiset kannatellaan kipupisteiden ja nivelvaiheiden läpi. Myös yhteisöä pitää tukea tässä prosessissa.

Maahanmuuttajat ovat voimavara ja heillä on paljon annettavaa maakunnalle. On luonnollista, että alussa ulkomailta muuttanut ihminen tarvitsee neuvoa ja opastusta, kun hän opettelee kielen ja sen miten suomalainen yhteiskunta toimii. Mutta samalla tavalla kantasuomalainenkin tarvitsee neuvontapalveluja ja opastusta, kun hänen elämäntilanteensa muuttuu. Kantasuomalaisten elämässä vain harvoin niin moni asia muuttuu samaan aikaan ja jos näin tapahtuu, useimmiten tiedetään mistä vastauksia lähdetään hakemaan. Kieli ei ole esteenä tarpeellisen tiedon ymmärtämiseksi ja naapurit, ystävät sekä sukulaiset ovat ympärillä tukemassa tilanteessa omilla kokemuksillaan. Kotoutumisajan tarkoituksena on tuoda maahanmuuttaja tasaveroiseen asemaan, samalle lähtöviivalle sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta.

Viha, epäluulo ja rasismi kasvavat usein pelosta tuntematonta kohtaan. Maahanmuuttajataustaiset ihmiset ilahtuvat, kun saavat mahdollisuuden keskustella ja tutustua Sinuun. Sinä olet heille tärkeä ihminen. He ilahtuvat vielä enemmän, jos haluat tietää heidän elämästään enemmän. Jos jokin asia vaivaa, ei oleteta, että usein kirjoittamattomat tavat ovat kaikille tuttuja. Useimmiten, kun kissa nostetaan pöydälle, tilanne korjaantuu, myös suomalaisten keskuudessa. Muistetaan myös, että kantasuomalaisetkaan eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä. Meistä on moneksi, mutta siitä huolimatta voidaan olla hyviä naapureita ja ystäviä toisillemme. Yksinäisyys on kasvava ongelma myös kantasuomalaisten keskuudessa. Meidän on hyvä tunnistaa, että ystävystymisen eteen, etenkin aikuisena, on tehtävä töitä. Se ei aina tapahdu itsestään. Panostetaan siihen, että tutustumme toisiimme. Meissä on enemmän yhdistäviä, kuin erottavia asioita.

Mia Sevonius-Male

Team Finland – yhteistyöllä maakunnasta maailmalle

Tapion kuvaTeam Finland toimintamalli on rakennettu Suomen taloudellisten etujen edistämiseksi ja yritysten julkisten kansainvälistymispalveluiden kehittämiseksi yritysten tarpeita palvelemaan. Verkoston toiminta edistää Suomen asiaa maailmalla erittäin kattavasti: Suomen taloudellisia ulkosuhteita, suomalaisten yritysten kansainvälistymistä, Suomen maakuvaa sekä Suomeen suuntautuvia ulkomaisia investointeja. Verkosto kokoaa yhteen näiden alojen keskeiset viranomaiset ja organisaatiot maailmalla ja maakunnissa. Pienelle kansantaloudelle verkostomainen toiminta on mahdollisuus tehostaa yhteistyötä sekä tarjota asiakkaille entistä helpompi pääsy laajaan palvelujen kokonaisuuteen.   Koko olemassa olonsa ajan Team Finland on saanut paljon julkisuutta ja monesti isoimmat otsikot ovat olleet toiminnan haasteisiin liittyviä. Tuosta näkökulmasta tehdyllä uutisoinnilla saadaan tietysti enemmän julkisuutta kuin toteamalla, että asiat kehittyvät hyvään suuntaan. Kansainvälistymisen edistäminen on muutoinkin toimintaa, joka herättää intohimoja. Kun intohimoa löytyy, se on yleensä hyvä asia monessakin mielessä. Negatiiviseksi asia voi muodostua, jos intohimot menevät eri suuntiin ja enemmän vaikeuttavat keskinäistä yhteistyötä kuin edistävät. Yhteistyö eri organisaatioiden välillä on koko TeamFinland toiminnan perusajatus. Asiakkaan palvelu voidaan tehdä sujuvalla yhteistyöllä, kun verkoston toimijat tuntevat toisensa.

Yhteistyö ja toistensa tunteminen kehittyy monesti parhaiten yhteisen tekemisen kautta ja kunkin verkostossa olevan toimijan vahvuudet yhteistyössä hyödyntäen. Täällä Pohjois-Karjalassa meillä on ollut hyvää yhteistyötä mm. yhteisten kansainvälistymiseen liittyvien asiakkuustilaisuuksien järjestämisessä. Tilaisuuksia on järjestetty yhdessä eri alueen toimijoiden kanssa. Olemme yhteisesti ideoineet tilaisuuksien sisältöjä, oikeaa ajankohtaa ja tehneet yhteismarkkinointia. Olemme hyödyntäneet tilaisuuksissa uusia viestintäteknologioita ja saaneet suoran live-yhteyden ympäri maailmaa eri Team Finland tiimeihin. Viimeksi olimme yhteydessä Iso-Britannian Team Finland tiimiin ja saimme kuulla tilannepäivityksen brexitistä sekä markkinamahdollisuuksista. Etäyhteyksin pystymme tavoittamaan Team Finland tiimejä maailmalta todella nopeasti ja saamme ajankohtaista tietoa markkinatilanteesta maailmalla.

Team Finland -verkoston kautta on mahdollista tavoittaa 70 paikallista tiimiä eri maissa. Tämä verkosto kattaa kullakin alueella toimivat Suomen viranomaiset, julkisrahoitteiset organisaatiot sekä muut keskeiset Suomi-toimijat. Tätä kautta on käytössä valmiit kanavat yritysten tietotarpeiden hakuun ja asioiden järjestämiseen, kun uutta markkina-aluetta kartoitetaan. Verkostoa voidaan hyödyntää myös, kun Suomeen haetaan uusia investointeja ja halutaan tuoda esiin maailmalla Suomessa olevaa liiketoiminta- ja tutkimus – tai tuotekehityspotentiaalia.

Jatkamalla toimivaa yhteistyötä ja yhdessä ideoimalla uusia toimintamalleja täällä maakunnassa meillä on edelleen mahdollisuus parantaa yhteisten asiakkaidemme tavoitteisiin pääsemistä. Työkaluja ja tietokanavia kehitetään koko ajan myös sähköisten palvelujen puolella. Verkkoon kootaan kaikille avoimia tietolähteitä ja markkinamahdollisuuksia, joita hyödyntämällä suomalainen yritys voi parhaassa tapauksessa tavoittaa suoraan loppuasiakkaan toisessa kohdemaassa. Se onkin jo sitten kokonaan uuden jutun aihe.

Tapio Kinnunen
Team Finland koordinaattori

Totta kai yksi ihminen – vaikka olisi laiska – pystyy muuttamaan maailman!

hokkanen.timo.jLopeta ilmaston muuttaminen, poista maailmasta äärimmäinen köyhyys, epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus. Aloita heti, koska oikeasti olisi pitänyt aloittaa jo viime vuosisadalla!

Keväällä pohjoisessa asuvilla ihmisillä on lisäksi keskeisenä ympäristöongelmana koiran kakka. Lopeta siis myös koirien kakittaminen ulkoilureittien varrelle tai kerää kakat pois, vaikka taskuusi. Kakat saa myös kerätä, vaikkei olisi koiraakaan.

Motivaatio on vaikea löytää, jos tavoitteet ovat näin isoja. Jos kerran olemme menossa pikajunalla helvettiin, ajetaan sitten herroiksi ja mennään ensimmäisessä luokassa. Ja vähän laiskottaakin, kun on aika rankka työviikko. Maailmanparannukseen voi palata vaikka kesälomalla, drinkkiä siemaillessaan.

En taida tuntea ketään täysin välinpitämätöntä ja ympäristövihamielistä ihmistä.   Hyvin eri näkökulmista ihmiset kyllä maailmaa katsovat ja muutoksen pelko on yleistä.

Yksi ylimääräinen pulla päivässä kerryttää painoa neljä kiloa vuodessa väittävät ne, jotka ovat katsoneet asiakseen moisen laskea. Entäpä jos keksii kävellä vastapainoksi puoli tuntia enemmän joka päivä kuluttaen pullan energian ja säästäen myös luonnonvaroja kun ei autolla kulje.  Pulla katoaa ja ympäristö kiittää.  Joskus voi tulla mieleen, että omenalla saattaisi ehkä korvata pullan.

Teot voivat olla pieniä tai suuria, mutta olennaisinta on muutos (parempaan) ja sen jatkuvuus.

YK on listannut laiskan ihmisen agendan maailman parantamiseksi (katso täältä). Lista on pitkä ja kaikki alkaa Sinusta ja minusta, tietoisuudesta, ajatuksista ja välittämisestä. Siis sen oivaltamisesta, mikä on tärkeää.  Suurin muutos onkin korvien välissä.

YK luokittelee laiskan ihmisen ympäristöteot kolmeen luokkaan: helpoimmat voi tehdä sohvalla maaten, toisessa luokassa ovat muut kotona tehtävät toimet ja kolmannessa kategoriassa ovat kodin ulkopuoliset askareet.

Käytä vain jos tarvitset, vaivaa itseäsi niin kehosi kiittää, muista muitakin, mutta hyvässä hengessä ja kannustaen. Aloita pienistä asioista ja siirry isompiin. Vaikuta yhteisiin asioihin. Tee itsellesi tapoja jotka auttavat ylläpitämään muutosta. Löydä kavereita tukemaan muutosta.

Professori Eero Paloheimoa vapaasti siteeraten: Maailman tilannetta ei voida parantaa olennaisesti, koska riittävän moni ei ole huolissaan samasta asiasta yhtä aikaa.

Eero Paloheimon ajoista tilanne on muuttunut ja ilmastonmuutos on kuitenkin tuonut meidät kaikki samojen ympäristöasioiden ääreen yhtä aikaa. Myös asevarustelu yllyttää jälleen yhteistyöhön.

Maailman muuttamiseen ei tarvitse olla Yhdysvaltain presidentti, joka sentään tekee parhaansa toteuttaakseen uuden, uljaan unelmamaailmansa.

Totta kai yksi ihminen pystyy muuttamaan maailman, muttei tietenkään yksin. Ensimmäisen ns. energiakriisin aikana 1970-luvun puolivälissä keskityttiin energiansäästöön oikein valtion toimin. Energiaa säästyi yhteistoimin liikaa ja säästäminen lopetettiin, koska vanhat talousopit vaativat kasvua. Samat opit ovat vieläkin voimassa. Yhdessä niitä voidaan muuttaa. Muutosta voi kokeilla vaikka kunnissa. Äänestämällä voi vaikuttaa, vaikka olisi laiska muuttumaan.

Timo J. Hokkanen

Vireillä olevat maankäyttö- ja rakennuslain uudistukset

mononen.irmaParhaillaan eduskunnan käsittelyssä on MRL:n (maankäyttö-ja rakennuslaki) muutosesitys, jonka tarkoituksena on mm. muuttaa ELY-keskuksen tehtäviä siten, ettei ELY-keskus enää jatkossa ohjaisi kuntien toimintaa, vaan ainoastaan edistäisi kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä. Muutosta on perusteltu siten, että se korostaisi kunnallisen päätöksenteon itsenäisyyttä ja ELY-keskuksen roolia kunnan alueidenkäytön suunnittelua ja rakennustoimen järjestämistä edistävänä asiantuntijaorganisaationa. Hallituksen esityksen perustelu on tässä tilanteessa hieman erikoinen, koska kunnilla on tähänkin asti ollut ns. kaavamonopoli alueellaan. Tämä on merkinnyt sitä, että kunnat ovat itsenäisesti käsitelleet ja hyväksyneet kaikki alueelleen laadittavat kaavat. ELY-keskuksen kaavaohjaus on ollut alueidenkäytön asiantuntijana sekä lausunnonantajana toimimista. Kunta ei ole ollut sidottu ELY-keskuksen lausuntoihin, vaan on voinut itsenäisesti päättää kaavoista.

On totta, että kaupungit ja kunnat, joissa on kunnan oma kaavoittaja, eivät jatkossakaan tarvitse ELY-keskusta edistämään kaavoitusta. Sen sijaan tällaisissa kunnissa on tarvetta päätösten valvonnalle. Pienissä kunnissa, joissa osaamista ja henkilöresursseja ei ole kaavoitustehtäviin, tilanne on toisenlainen.  Näissä kunnissa ELY-keskuksen rooli on edistää, ohjata ja valvoa kaavoitusta. ELY-keskuksen asiantuntijaohjaustyö on koettu näissä kunnissa tärkeäksi. On todennäköistä, ettei jatkossakaan pienissä kunnissa saada kaavoitukseen lisää resursseja. ELY-keskuksen kaavaohjaustyölle on jatkossakin todellista tarvetta, eikä hallituksen esityksessä ole tehtävien poistamiseen esitetty tosiasiallisia perusteita.

ELY-keskusten tehtäviä aiotaan muuttaa myös siten, että jatkossa ELY-keskusten on valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon vaikutuksiltaan valtakunnalliset ja merkittävät maakunnalliset asiat. Mikäli säännöstä tulkitaan sananmukaisesti, niin käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, ettei ELY-keskus voisi jatkossa valittaa kuntien yleis- ja asemakaavoista, puhumattakaan maanomistajien laatimista ranta-asemakaavoista. Valitusoikeuden ulkopuolelle jäävät myös poikkeamispäätökset, suunnittelutarveratkaisut ja rakennusluvat.  ELY-keskukset ovat tähän asti käyttäneet valitusoikeuttaan äärimmäisen maltillisesti. Valitukset ovat menestyneet tuomioistuimissa hyvin. Hallintotuomioistuimet ovat noin yhdeksässä kymmenestä tapauksesta ratkaisseet asian ELY-keskuksen valituksessa vaaditulla tavalla. Tämä osoittaa sitä, että ELY-keskukset ovat puuttuneet aiheellisesti kuntien lainvastaiseen menettelyyn.

Kuntien maankäyttöratkaisujen laillisuusvalvontatehtävää ei voida jättää kuntalaisten tehtäväksi. Heiltä ei voida odottaa asian vaatimaa osaamista. Voidaan aiheellisesti kysyä, kenen tehtäväksi jatkossa jää varmistaa, että kaavat täyttävät MRL:ssä niille asetetut sisältövaatimukset, onko osallistumismahdollisuudet turvattu kaavaprosesseissa, perustuvatko kaavat tarvittaviin selvityksiin, kohdellaanko kansalaisia yhdenvertaisesti tai kuka huolehtii yleisen edun valvomisesta? Valitusoikeuden rajaaminen johtaisi siihen, että MRL:n säännöksiä ei enää noudatettaisi, koska lainvastaisistakaan päätöksistä ei todennäköisesti valitettaisi.  Valitusoikeuden rajaamiselle ei ole esitetty mitään asiallisia perusteita. ELY-keskuksilla tulee jatkossakin olla mahdollisuus valittaa, mikäli kunnan päätöksissä on oleellisesti rikottu MRL:n säännöksiä tai yleinen etu edellyttää muutosta ratkaisuun.

Nyt suunniteltu MRL:n muutos tulisi olemaan voimassa noin puolitoista vuotta ennen kuin uudessa maakuntauudistuksessa alueidenkäytön tehtävät järjestetään kokonaan uudelleen. Henkilökohtaisesti näen, ettei näin suureen ELY-keskuksen tehtävien ja toimivallan muutokseen ole tarkoituksenmukaista ryhtyä näin lyhyen ajan takia.

MRL on ollut voimassa pian 20 vuotta. Laki on kuitenkin jo vanhentunut eikä vastaa enää nykypäivän alueidenkäytön suunnittelun tarpeita. Lain voimassaoloaikana siihen on tehty lukuisia osauudistuksia. Nyt suunnitelulla osauudistuksella ei saavuteta niitä todellisia uudistuksia, joita tämän päivän alueidenkäytön suunnittelussa tarvitaan. MRL edellyttää kokonaisuudistusta, jossa luodaan uusi maankäytön suunnittelujärjestelmä vastaamaan tämän ajan maankäytön suunnittelun tarpeita.

Irma Mononen

Uuden äärellä, muutoksen melskeessä – vaiko sittenkään?

Keränen-Kultanen Minna 62Uusi työ, uudet tehtävät, maakuntauudistus. Kaikenlaista uutta riittämiin, näin voisin helposti ajatella. Mutta kun tarkemmin mietin, niin onko kaikki sitten aina niin uutta vai olisiko enemmänkin kyse siitä, että ympäri mennään ja yhteen tullaan, jonkinlaisesta ympyrän sulkeutumisesta? No, varmasti molemmista, mutta uskonpa, että meidän kunkin kannattaisi välillä pysähtyä uusien asioiden äärelle miettimään, että mistä uusissa asioissa oikeastaan onkaan kyse.

Olen paljasjalkainen pohjois-karjalainen, joka ajautui miehenhakumatkalla Etelä-Karjalaan vähän reiluksi kymmeneksi vuodeksi, kunnes tuli aika palata takaisin kotiin, yhdessä miehen kanssa. Kymmenen vuotta tein kotona työtä Pohjois-Karjalan markkinoimiseksi, kunnes aika oli kypsä: nyt olen paluumuuttaja ja sain mukanani myös yhden uuden pohjois-karjalaisen. Tai oikeasti ostimme talon täältä jo viitisen vuotta sitten, ja koti muuttui tänne, mutta työllistyminen Pohjois-Karjalaan antoi kohdallani odottaa aina viime syksyyn saakka. Uusi koti ei siis olekaan enää uusi, enkä koe olevani myöskään uusi pohjois-karjalainen, sillä henkisesti olin sitä koko Etelä-Karjalan vuosieni ajan. Tämän henkilökohtaisen asiani suhteen ei siis ole oikeastaan mitään uutta, sen sijaan ympyräni sulkeutui.

Aloitin työt täällä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa suunnittelijana lokakuun alussa viime vuonna, takana on nyt siis vajaa puoli vuotta tätä uutta työtä. ELY-keskus itsessään oli minulle toimintaympäristönä tuttu, olinhan työskennellyt Lappeenrannan vuoteni sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa että sen alaisessa TE-toimistossa. Yllättävän paljon olen myös törmännyt uudessa työssäni Enon kunnan aikaisen työskentelyni yhteistyökumppaneihin, tuttuja on riittänyt. Ei tämä kaikki siis niin uutta olekaan. Ja ennen kaikkea helppo oli tulla tänne kotiseudulle työhön, omanlaiseni mentaliteetin omaavien ihmisten joukkoon. Työtehtäväni toki ovat uusia minulle. Olen varsinainen sekatyömies, ja se on mahdollistanut nopeaa tutustumista niin oman talon sisällä kuin myös ulkopuolella sidosryhmäkumppaneihin. Tehtäviini kuuluu täällä johdon assistentin tehtävät, viestinnän tehtäviä sekä toiminnan suunnitteluun ja seurantaan liittyviä tehtäviä. Uutta opeteltavaa on riittänyt paljon ja riittää vielä jatkossakin. Mutta kaikki on minusta hyvin mielenkiintoista.

Mielenkiintoista on myös päästä seuraamaan lähestulkoon aitiopaikalta yhtä suurta uutta, joka tulee vaikuttamaan minuunkin ja työhöni suuresti: maakuntauudistus tai Meijän maakunta. Oma työhistoriani koostuu noin kymmenen vuoden virkaurasta kunnassa ja toisesta samanmoisesta valtiolla. Nyt luvassa on uraa maakuntahallinnossa, uusi kokemus sekin. Joskin minulle ei ehkä niin suuri kuin monelle toiselle. Maakunta organisaationa ja työnantajana tulee olemaan käsitykseni mukaan lähellä kunnallista toimintamallia, joten siinä mielessä työnantajan vaihtuminen tullee kohdallani olemaan taas ympyrän sulkeutumista. Kaikille se ei sitä ole, ja tämä uusi voi aiheuttaa myös ennakkoluuloja, pelkojakin. Toisaalta suurin osa uuteen maakuntaan siirtyjistä jatkaa kuitenkin oman, tutun perustyönsä parissa. Minulle taas on varmasti luvassa työn sisällön kanssa uudistuksia, jopa suuriakin muutoksia. Nykyinen suunnittelijan työni on sisällöltään sellainen, että varmasti uudessa maakunnassa ei täsmälleen samanlaista toimenkuvaa löydy. Mutta sen murehtimiseen en halua energiaani tässä hetkessä käyttää, sillä se ei murehtimalla miksikään muutu; kenelläkään kun ei ole vielä vastauksia tämän kaltaisiin kysymyksiin. Ehtiihän sitä murehtia myöhemminkin, jos ylipäänsä tarvetta murehtimiseen on. Sen sijaan valmistautuminen on hyvästä, ja muutoksen mielessä pitäminen, aktiivinen seuraaminen ja siihen vaikuttaminenkin silloin, kun se on mahdollista. Paljon uutta tämä maakuntauudistus mukanaan tuo, siitä ei ole epäilystäkään, mutta vain aika sen lopulta sitten näyttää, että kuinka paljon. Vai käykö sittenkin enemmän niin, että ympäri mennään ja yhteen tullaan?

Minna Keränen-Kultanen

%d bloggers like this: