Biosfäärialuetoiminta käytännössä: esimerkkejä Pohjoismaista

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

ELY-keskuksen koordinoima biosfäärialuetoiminta ei ole laajasti tunnettua Pohjois-Karjalassa – eikä oikeastaan koko Suomessa. Taustalla oleva UNESCO:n Ihminen ja biosfääri (MAB) -ohjelma tarjoaa joustavan kehyksen, jonka avulla voidaan kehittää alueellista kestävyyttä, vahvistaa paikallisyhteisöjä ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Ohjelman vahvuus on sen monimuotoisuus – mutta juuri se tekee siitä myös vaikeasti hahmotettavan.

Jotta biosfäärialueiden mahdollisuudet avautuisivat konkreettisemmin, kurkistetaan, mitä kaikkea naapurimaiden biosfäärialueilla on tehty.

Islannissa on biosfäärialuestatuksen haku käynnissä

Aloitetaan Islannista, jossa tosin ei vielä ole biosfäärialuetta. Snæfellsnesin alue on hakenut statusta ja odottaa hyväksyntää. Alueella biosfäärialue nähdään työkaluna, joka voi tukea paikallisia tavoitteita: nuorten pysymistä alueella, yrittäjyyden vahvistamista, yhteisöjen itsetunnon kasvattamista ja kestävää paikallistaloutta.

Miten biosfäärialueen nähdään sitten auttavan? Biosfäärialuestatuksen hyötyinä nähdään muun muassa kansainvälinen tunnustus ja arvostettu asema, joka tuo mukanaan myös laadunvarmistusta. Ohjelma korostaa paikan merkitystä ja paikallisidentiteettiä sekä ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta – järjestelmää, jonka ominaisuuksia voidaan kehittää ohjelman avulla. Lisäksi biosfäärialue tarjoaa markkinointimahdollisuuksia, erityisesti kestävästi tuotetuille tuotteille ja ympäristöille, esimerkiksi brändäyksen ja sitoumusten kautta. Osallistuminen tuo alueen osaksi kansainvälisiä verkostoja, joiden kautta voidaan jakaa kokemuksia, oppia muilta ja rakentaa uusia kumppanuuksia.

Snæfellsnesissä on jo toteutettu Citizen Science Seal -kansalaistiedehanke, jossa matkailijat ja paikalliset osallistuvat hylkeiden havainnointiin ja laskentaan. Ideana on, että osallistujat kirjaavat havaintonsa – kuten hylkeiden määrän, sääolosuhteet ja ajankohdan – lomakkeelle, ja vastaavat QR-koodin kautta kyselyyn kokemuksestaan. Hanke yhdistää tieteellisen tiedonkeruun ja ympäristökasvatuksen – ja tekee luonnon tarkkailusta yhteisöllistä.

Norjassa kehitettiin uusia ruokaelämyksiä

Tullaan Islannista askel lähemmäs Norjaan, jossa Nordhordlandin biosfäärialue on toistaiseksi ainoa biosfäärialue. Taste of Nordhordland -hankkeessa luotiin verkosto paikallisista ruoantuottajista, kalastajista, maanviljelijöistä ja matkailualan toimijoista, ja kehitettiin yhteinen ”Smak av Nordhordland” -merkki, jota verkoston jäsenet voivat käyttää tuotteissaan. Lisäksi järjestettiin tapahtumia, kuten Creative Food Day, joissa kehitettiin uusia ruokaelämyksiä paikallisista raaka-aineista. Hanke vahvisti paikallistaloutta ja kestävää matkailua sekä tuki luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön säilyttämistä, tarjoten samalla esimerkin siitä, miten biosfäärialue voi toimia kestävän kehityksen alustana ruoan ja elinkeinojen kautta.

Alueella haluttiin myös lisätä tietoisuutta kiertotaloudesta sekä tukea opetusta ja paikallisyhteisöjen osallistumista kestävän kehityksen edistämiseen. Exhibition: Circular Resources in Nordhordland -hankkeessa luotiin näyttely, joka esittelee YK:n kestävän kehityksen tavoitteita paikallisessa kontekstissa biosfäärialueella. Näyttely jakautuu neljään teemaan: elämä maalla, elämä meressä, maatalous ja teollisuus. Sisältö pohjautuu tutkimukseen, tilastoihin ja paikallisiin tarinoihin, ja se esitetään monipuolisesti muun muassa lyhytelokuvien, pelien ja kosketeltavien elementtien avulla.

Ruotsissa luotiin digityökalu luonnon kestävyyden analysointiin

Kansalaistieteen, yritysyhteistyön ja ympäristökasvatuksen lisäksi biosfäärialueet monesti pyrkivät palvelemaan kuntia, jotka ovat osa biosfäärialuetta. Ruotsissa Lake Vänern Archipelago and Mount Kinnekulle-biosfäärialueen Analysis of Infrastructure for Biological Diversity -hankkeessa kehitettiin ja testattiin digitaalista työkalua, jonka avulla voidaan analysoida maisemien kykyä ylläpitää biologista monimuotoisuutta ja tukea vihreän infrastruktuurin suunnittelua biosfäärialueen kolmessa kunnassa.

Työkalun avulla arvioitiin maisemien ekologista kestävyyttä, herkkyyttä ja epävakaiden alueiden sijaintia viidellä valitulla biotooppimaisemalla. Tuloksena kunnille tuotettiin tietopohja ja suunnittelutyökalu, joka tukee tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa ja ekologisesti kestävää maankäyttöä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Kansainvälisellä yhteistyöllä luontopohjaisia ratkaisuja suuriin haasteisiin

Viimeisenä esimerkkinä nostetaan esiin Itämeren alueen biosfäärialueiden yhteistyöhanke Supported by Nature. Siinä on mukana biosfäärialueita Tanskasta, Ruotsista, Saksasta, Puolasta, Virosta ja Suomesta (Saaristomeren biosfäärialue). Sen tavoitteena on edistää luontopohjaisten ratkaisujen (Nature-based Solutions) käyttöä yhteiskunnallisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja kestävän kehityksen edistämisessä.

Hanke koostuu viidestä osaprojektista, jotka keskittyvät erilaisiin ympäristöihin, kuten kaupunkeihin, rannikkoalueisiin ja kulttuurimaisemiin. Biosfäärialueille rakennetaan oppimisympäristöjä, joissa luontopohjaisiin ratkaisuihin ja niiden hyötyihin voidaan tutustua joko virtuaalisesti tai käytännön kohteilla. Hankkeessa luodaan myös ohjeita luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen sekä tuetaan yhteistyötä eri toimijoiden – kuten kuntien, tutkijoiden ja kansalaisten – välillä.

Supported by Nature -hankkeessa on mukana myös Kristianstad Vattenriket biosfäärialue Ruotsista, joka juhannusviikolla järjesti Waves for Change -nuorisofoorumin. Biosfäärialueiden välisen yhteistyön myötä, myös Pohjois-Karjalasta pääsi kaksi nuorta osallistumaan tapahtumaan, verkostoitumaan ja tutustumaan hankkeen Mjöån-oppimiskohteelle, jossa koskikunnostuksen avulla pyritään parantamaan meritaimenen kutumahdollisuuksia ja paremman taimenkannan kautta vähentämään liian suureksi kasvaneita kolmipiikkipopulaatioita (kala) Itämeressä. Mukana oli nuoria kuudesta maasta ja 10 biosfäärialueelta. Kuva: Vilma Lehtovaara.

Biosfäärialue on siis työkalu, jota voidaan alueella käyttää monin eri tavoin. Se voi olla esimerkiksi alusta nuorten osallistumiselle ja ympäristökasvatukselle, väline paikallisen elinkeinotoiminnan kehittämiseen, tuki kuntien suunnittelulle ja päätöksenteolle sekä silta kansainväliseen yhteistyöhön ja oppimiseen.

Jos haluat lukea lisää esimerkkejä, tutustu Sample collection – Local Actions for Biodiversity -julkaisuun (norden.org), jossa esitellään lisää biosfäärialueiden konkreettisia tekoja englanniksi.

Lisää tietoa ja käytännön esimerkkejä Pohjois-Karjalan biosfäärialueen toiminnasta aiemmissa blogikirjoituksissa:

Vilma Lehtovaara
biosfäärialuekoordinaattori

Elinvoimakeskukset valtion aluehallinnoksi, Lupa- ja valvontavirasto sujuvoittamaan luvitusta

Valtion aluehallinnon uudistus
~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) ja aluehallintovirastojen (AVI) perustamista vuonna 2010 luonnehdittiin ”vuosisadan hallinnonuudistukseksi”. Vuosisata oli tällä kertaa 16 vuotta, mikä on varsin tavanomainen julkisen organisaation elinkaari. Työtä jatketaan vahvassa Itä-Suomen elinvoimakeskuksessa ja monialaisessa valtakunnallisessa Lupa- ja valvontavirastossa. Itä-Suomen elinvoimakeskuksen toimialue on Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alue. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen valtion aluehallintouudistusta koskevaksi lainsäädännöksi 18.6.2025.

Kolmas kerta toden sanoi

Vuosisata oli muuttua Pohjois-Karjalan osalta vuodeksi. Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmisteltiin ELY-keskusten määrän vähentämistä viidestätoista yhdeksään. Tämä ensimmäinen kerta olisi tarkoittanut Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen lopettamista. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman ohjelmaan yhdistämistä ei kuitenkaan ministeriöiden ja kolmen vastuualueen ELY-keskusten yllätykseksi tullut. Valtion aluehallinnon rakenne linjattiin säilytettäväksi.

Kataisen hallituksen aikana tehdyt tehtävien keskittämiset kuitenkin muuttivat keskuksia. Merkittävimpinä muutoksina olivat EU:n alue- ja rakennepolitiikan tehtävien keskittäminen neljään keskukseen vuonna 2014 sekä seuraavana vuonna hallinto- ja kehittämistehtävien siirtäminen perustettuun KEHA-keskuksen.

Toinen kerta oli pääministeri Juha Sipilän hallituksen 2015–2019 suurin hanke: maakunta- ja soteuudistus. Tavoitteena oli vuotuisten kustannusten alentaminen kolmella miljardilla eurolla ja palvelujen yhdenvertaisuuden parantaminen. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja pelastuspalvelujen, maakunnan liittojen lakisääteisten tehtävien ja järjestämisvastuun ja TE-toimistojen tehtävien kanssa suurin osa ELY-keskusten tehtävistä oli tavoitteena siirtää 18 maakuntaan. Oikeusharkintaiset ympäristötehtävät oli määrä siirtää valtakunnalliseen ”LUOVA-virastoon”, joka olisi vastannut pitkälle nyt muodostettavaa Lupa- ja valvontavirastoa. Mittavan, jopa pari miljardia euroa maksaneen valmistelutyön, aikataulumuutosten ja poliittisten käänteiden jälkeen maakuntauudistus kaatui erimielisyyksiin Sipilän hallituksen mukana naistenpäivänä 8.3.2019.

Sanna Marinin hallituksen aikana päätetyt hyvinvointialueet kokosivat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja pelastustoimen 21 hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille vuoden 2023 alusta. Julkiset työllisyyspalvelut taas siirtyivät kuntien järjestämisvastuulle 45 alueelle työllisyysalueen tai yksittäisen kaupungin hoitoon tämän vuoden alussa. Samalla poistuivat valtion paikallishallinnon virastoista ELY-keskusten alaiset TE-toimistot. Valtion paikallishallinnon virastoja ovat laajoista toimialueistaan huolimatta enää poliisilaitokset.

Kolmas kerta toden sanoi, kun eduskunta nyt hyväksyi hallituksen esityksen valtion aluehallintouudistusta koskevaksi lainsäädännöksi. Muutokset astuvat voimaan vuoden 2026 alussa.

Itä-Suomeen vahva elinvoimakeskus

Vuoden 2026 alusta alkaen valtion aluehallinnon muodostavat kymmenen elinvoimakeskusta. Muita valtion aluehallinnon virastoja ei sen jälkeen enää ole.

Hallitusohjelmassa elinvoimakeskusten tavoitteita ja roolia kuvataan varsin niukasti puhumalla ”vahvoista alueista”. Elinvoimakeskuksista muodostuu tehtäviltään, toimialueiltaan ja henkilöstömääriltään kovin erilaisia.

Itä-Suomen elinvoimakeskuksen toimialue ja toimipaikat: Kuopio (päätoimipaikka), Joensuu, Mikkeli.
Itä-Suomen elinvoimakeskuksen toimipaikat.

Itä-Suomen elinvoimakeskuksesta on muodostumassa vahva muutenkin kuin toimialueen neliökilometreillä mitattuna. Henkilöstön määrällä noin 250 ihmistä työllistävä elinvoimakeskus on perustamisvaiheessa toiseksi suurin. Päätoimipaikka on Kuopio ja toimipaikat ovat Joensuussa ja Mikkelissä.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta Itä-Suomen elinvoimakeskukseen on siirtymässä 56 henkilöä eli 65 % henkilöstöstä. Kolmanneksi suurimpaan elinvoimakeskukseen eli Kaakkois-Suomen elinvoimakeskukseen on siirtymässä viisi vesitalouden osaajaa eli 6 % henkilöstöstä. Sisä-Suomen elinvoimakeskukseen siirtyy yksi ilmasto- ja kiertotalousasioita hoitava henkilö. Henkilömäärät tulevat vuoden kuluessa todennäköisesti hieman muuttumaan esimerkiksi työpaikanvaihdosten vuoksi. Tehtävät, virat ja toimintamenomäärärahat joka tapauksessa siirtyvät, mutta henkilöstön virkapaikat säilyvät.

Itä-Suomen elinvoimakeskuksessa EU:n alue- ja rakennepolitiikan tehtävien hoitaminen keskuksen toimialueella ilman toimialueen laajennuksia mahdollistaa tehtävien tehokkaan integroinnin muuhun elinkeinojen ja osaamisen kehittämiseen. Kunnossa pidettäviä teitä on huikeat 16 000 kilometriä. Maaseudun kehittämistä tulee hoidettavaksi laajalla tehtäväkirjolla ja vahvojen maatalousalueiden valvontatehtävät. Metsävaroiltaan ja järviltään rikkaassa Itä-Suomessa riittää työtä ympäristöasioiden edistämisessä sekä kalataloustehtävissä koko Järvi-Suomessa.

Elinvoimakeskusten tehtäviä, jotka on jaoteltu seuraavien otsikoiden alle: Maaseutu, Liikenne, Elinkeinot ja työllisyys, Maahanmuutto, Ympäristö sekä Rahoitus, kehittäminen ja seuranta.
Elinvoimakeskusten tehtäviä.

Lupa- ja valvontavirastolle suuret odotukset

Koko uudistuksen keskeisimpänä tavoitteena on vahvistaa yhdenmukaista lupa- ja valvontakäytäntöä alueesta riippumatta ja sujuvoittaa lupaprosesseja. Hallitusohjelmassa valtion aluehallinnon uudistuksen suurimmat odotukset kohdistuvat siten Lupa- ja valvontavirastoon.

Eduskunta hyväksyi valtion aluehallintouudistusta koskevan lainsäädännön kanssa samana päivänä hallituksen esityksen lainsäädännöksi, jonka tarkoituksena on toteuttaa yhden luukun periaatetta ympäristöasioiden käsittelyssä uudessa Lupa- ja valvontavirastossa ja edistää lupa-asioiden käsittelyn yhdenmukaisuutta ja sujuvuutta.

Lupa- ja valvontavirastossa ympäristöön liittyvät lupa- ja valvontatehtävät muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden. ELY-keskusten ”tarkoituksenmukaiset tehtävät” ovat osa jopa 700 henkilön ympäristöosastoa. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta virastoon on siirtymässä 24 henkilöä eli 28 % henkilöstöstä. Myös Lupa- ja valvontavirastoon siirtyvän henkilöstön virkapaikat säilyvät entisellään.

Asiakkaiden ja sidosryhmien, varsinkin elinkeinoelämän järjestöjen, odotukset luvituksen sujuvoittamiselle niin puhtaan siirtymän hankkeissa kuin muissakin prosesseissa ovat korkealla. Edellytykset tähän ovat lainsäädännön ja ahkeran valmistelun ansiosta olemassa. Uuden, suuren ja monialaisen viraston käynnistyminen vie aina aikansa, joten myös kärsivällisyyttä ja hyvää vuorovaikutusta tarvitaan.

Rakenteet selkeät, palvelut toimiviksi

Itä-Suomen elinvoimakeskukselle ja Lupa- ja valvontavirastolle laajassa yhteistyössä henkilöstön kanssa laaditut organisaatiorakenteet ovat selkeät. Lupa- ja valvontaviraston valmistelussa ja toimeenpanossa myös prosessien kuvaamiseen on paneuduttu huolella. Elinvoimakeskusten muutokset toiminnassa ovat pienempiä, mutta jo loppuvuoden aikana toimintatapojen ja palvelujen uudelleen järjestämiseen ja yhtenäistämiseen on panostettava, jotta toiminnan käynnistyminen ensi vuoden alussa olisi sujuvaa.

Johdon ja esihenkilöiden nimeämisen aikatauluihin, tietojärjestelmämuutoksiin, käyttöoikeuksiin ja moniin muihin käytännön asioihin liittyy kysymyksiä, jotka on muutoksessa ratkaistava. Näistä osa on ohjaavien ministeriöiden ja keskusvirastojen käsissä, mutta hyvää ja ennakoivaa yhteistyötä tarvitaan.

ELY-keskusten keskeiset tavoitteet aluehallinnon säilymisestä ja monialaisista virastoista ovat täyttymässä. Tehtävien keskittämisten, päätoimipaikkojen ja hallinnonalakohtaisuuden vuoksi jostakin jouduttiin myös tinkimään. Tärkeintä on, että yhteiskunnan, asiakkaiden ja sidosryhmien odotukset palvelujen saatavuudesta, yhtenäisyydestä ja nopeudesta täyttyvät.

ELY-keskuksille ja laajasti sen henkilöstölle on suotu hyvät mahdollisuudet osallistua muutoksen valmisteluun ja toimeenpanoon. Kaikkien vastuuhenkilöiden sitoutuminen ja henkilöstön laaja osallistuminen ansaitsevat kiitokset. Työskentely Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon ELY-keskusten muutosryhmässä, sen alatyöryhmissä ja työpajoissa on ollut sujuvaa ja tuloksellista. Yhteistyö on ollut rakentavaa, tasapuolista, eri osapuolia kunnioittavaa, avartavaa ja innostavaa. Kiitos naapureille!

Taloustilanne ja syksyllä täsmentyvät lisäsäästötarpeet eivät anna parasta mahdollista alkua elinvoimakeskuksille ja Lupa- ja valvontavirastolle. Toisaalta uudet rakenteet ja laajentuvat toimialueet sisältävät myös potentiaalia tehostaa toimintaa.

Palveluja ja yhtenäisyyttä

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toiminnalliset tulokset, asiakas- ja sidosryhmäpalautteet sekä henkilöstön työtyytyväisyys ovat pysyneet hyvällä tasolla. Työyhteisön yhtenäisyys ja työhyvinvointi ovat kuitenkin koetuksella henkilöstön suuntautuessa eri virastoihin tai työnhakuun.

Pidetään kaikki osaltamme huolta palvelutasosta vuoden loppuun saakka ja sujuvasta siirtymisestä uuteen. Onnistumisen edellytyksenä on se, että huolehdimme myös henkilökohtaisesta ja koko työyhteisömme hyvinvoinnista. Kesäloma ja irtiotto antavat uutta näkökulmaa ja energiaa myös työhön ja sen muutoksiin.

Lämmin kiitos alkuvuoden toiminnasta Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen asiakkaille, sidosryhmille ja henkilöstölle. Hyvää ja antoisaa kesää sekä luottavaisin mielin tulevaan!

Ari Niiranen

Ari Niiranen
ylijohtaja

Luonnon LUMOa Pohjois-Karjalaan

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi
Norpan pesälaskijat Marjatta Laitinen, Mika Pirinen ja Risto Laitinen suunnittelevat laskentareittiä. Kuva: Pirkko Siikamäki / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Kello löi jo viisi, pesätarkastajat herätkää! Tiedossa on poikkeuksellinen työpäivä toimistotyöläiselle. Pikaisen aamiaisen jälkeen auton keula kohti Heinävettä ja norppavesiä. Jo maastopäivän aloitus oli enteellinen: Vihtarin kohdilla tien yli lipui lapinpöllö. Iso pöllö istahti kuusen oksalle ja hetken katsoimme toisiamme silmästä silmään. Vaikuttava kohtaaminen ja hieno alku päivälle, jonka päätavoitteena oli tutustua vapaaehtoisten norppapesätarkastajien tekemään luonnonsuojelutyöhön Heinävedellä.

Itselleni kuten muillekin suomalaisille tiivis luontoyhteys on elintärkeää. Henkilökohtaisen ja tiiviin luontosuhteen vuoksi etenkin lähiluonnon muuttuminen ja omakohtaiset kokemukset luontokadosta huolettavat monia.

Luonnon monimuotoisuus on heikentynyt ihmistoiminnan seurauksena. Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden kehityksen kääntäminen elpymisuralle. Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan kestävää luonnonvarojen käyttöä ja luonnon tilan parantamista suojelun, ennallistamisen ja hoidon keinoin. Me tiedämme jo tarpeeksi luonnon monimuotoisuuden hyödyistä, luontokadon pysäyttämisen tärkeydestä ja monimuotoisuutta lisäävistä toimista. Kriittinen kysymys on, miten me pystymme edistämään ja vauhdittamaan luonnon monimuotoisuustyötä eri puolella Suomea?

LUMO-ohjelmat maakuntiin

Yksi keino monimuotoisuustyössä on maakunnallisten LUMO-ohjelmien, eli luonnon monimuotoisuuden toimenpidesuunnitelmien laatiminen. Ensivaiheessa LUMO-ohjelmissa tunnistetaan maakunnan arvokkaimmat luonnon monimuotoisuuden keskittymät sekä tarkastellaan niiden välisiä yhteyksiä. Tunnistusvaiheen jälkeen LUMO-ohjelmissa määritetään maakunnalliset tavoitteet monimuotoisuuden edistämiselle ja turvaamiselle, sekä toimenpiteet, joiden avulla luonnon monimuotoisuuden väheneminen pysäytetään.

Yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa sovitut toimenpiteet käsittävät etenkin ennallistamis- ja hoitotoimia sekä monimuotoisuuden lisäämistoimien suosituksia ja ohjeita. Tavoitteille ja toimenpiteille määritellään myös vastuutahoja. LUMO-ohjelmat laaditaan ELY-keskus vetoisesti, mutta tiiviissä yhteistyössä maakuntien keskeisten toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Kaikki toimenpiteet lähtevät vapaaehtoisuudesta ja yhteisestä halusta löytää ratkaisuja. Yhteistyö ja laaja sitouttaminen ovat lähtökohtina, jotta ohjelmat aidosti ovat vaikuttavia ja huomioivat alueiden erityispiirteet ja tarpeet.

Miksi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää?

Vetovoimainen elinympäristö ja sen osana monimuotoinen luonto tukevat alueiden elinvoimaisuutta. Paikallinen luonto on tärkeää ihmisten virkistäytymisen ja henkisen palautumisen kannalta. Tiedetään myös, että hyvin toimivat ekosysteemit tukevat paikallista toimeentuloa ja luontaiselinkeinoja. Pohjois-Karjalassa on vahva luonnossa ja luonnosta elämisen perinne. Kirkkaita kalavesiä, hyviä marja- ja erästelymaita sekä lajirikkaita luontokohteita arvostetaan ja ne luovat perustaa paikalliselle yrittäjyydelle.

Globaalin turvallisuustilanteen kiristyessä on noussut esille monimuotoisen luonnon ja muun muassa luonnonsuojelualueverkoston merkitys edellytysten luojana kansalaisten kriisinkestävyydelle. Retkeilyn ja metsästyksen kautta luonnossa liikkumis- ja selviytymistaidot kehittyvät ja kiinnostus luonnonantimien hyödyntämiseen herää. Osittainen omavaraistalous lisää henkistä kriisinkestävyyttä ja luottamusta tulevaan, mikä on tärkeää kansallisen turvallisuudenkin kannalta.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista, sillä monimuotoinen luonto kestää paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten sään ääri-ilmiöitä ja lämpenevää ilmastoa. Konkreettiset ennallistamishankkeet, kuten vaelluskalojen elinolosuhteiden parantaminen, voivat nopeasti parantaa luonnon monimuotoisuutta ja alueen elinvoimaa. Luonnonarvomarkkinat ja yksityissektorin osallistuminen voivat tarjota uusia ansaintamalleja maanomistajille ja lisätä toimeliaisuutta. Monimuotoisuustyössä on paljon potentiaalia, joka on osin vielä hyödyntämättä ja konkreettiset käytännöt ovat vasta muotoutumassa.

Pohjois-Karjalan LUMO-ohjelmaa laatimaan

Pohjois-Karjalassa maakunnallisen LUMO-ohjelman laatimista ollaan juuri käynnistämässä. Ohjelma tehdään ELY-vetoisesti, mutta yhdessä pohjoiskarjalaisten toimijoiden kanssa. Tärkeä on saada mukaan Pohjois-Karjalan väki laajasti – niin tietoiseksi luonnon monimuotoisuuden tilasta ja sen kohentamistoimista kuin konkreetista työtä tekemään ruohonjuuritasolla.

Miten luodaan paremmat edellytykset luonnon monimuotoisuustyön toimeenpanolle nykyisessä toimintaympäristössä? Miten saadaan eri toimijat mukaan työhön ja kuinka toimet rahoitetaan? Luonnon tilan parantamiseksi tehdään jo nyt paljon erilaisia toimia, mutta luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan laajamittaisempaa otetta. EU:n ennallistamisasetuksen voimaanastumisen myötä luonnon tilan parantamiselle tuli aikaan sidotut määrälliset velvoitteet ja tavoitteet aina vuoteen 2050 saakka. LUMO-ohjelma on yksi keino lähteä hakemaan vastauksia kiperään kysymykseen luontokadon kampittamisesta.

Vapaaehtoisissa on voimaa

Saimaanorppa ihmettelemässä pesänlaskijoita. Kuva: Pirkko Siikamäki / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Vaikka haaste tuntuu isolta, oma huhtikuinen norpan pesälaskentakokemus valoi uskoa tulevaisuuteen. Oli vaikuttavaa päästä seuraamaan kolmen sukupolven edustajien intoa ja sitoutumista saimaannorpan suojelutyöhön. Heidän vuodenkiertonsa määrittyy norpan mukaan – talvella tehdään pesäkinoksia, keväällä lasketaan pesintätulos ja seurataan karvanvaihtoa sekä kesällä jännätään kuuttien elossa säilymisen puolesta.

Yhteisen maastotyöpäivän päätös Kolovedellä vapaaehtoisten pesälaskijoiden kanssa oli erityisen mieleenpainuva: maalta käsin sulapaikkaa kiikaroidessamme suojelutyön kohde saapuikin tarkkailemaan meitä pesälaskijoita. Utelias norppa sukelsi vähin erin lähemmäksi tuulen alapuolelle keräämään lisätietoa elinpiirilleen ilmaantuneista otuksista. Aikansa nuuhkittuaan norppa pulahti rauhallisen tyylikkäästi jatkamaan omaa eloansa Kolovedellä. Me pesälaskijat olimme vielä tovin hiljaa ikimuistettavan hetken äärellä. Jos luonnossa ylipäätään on pyhyyttä, tässä hetkessä sitä oli.

Lisätietoa

Pirkko Siikamäki
Luonto ja alueidenkäyttö -yksikön päällikkö

Huoltovarmuus ja varautuminen maataloudessa ja ruokajärjestelmässä

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

Huoltovarmuus tarkoittaa varautumista mahdollisiin kriiseihin, normaaliolojen vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä jatkuvuudenhallintaa turvaamalla elintärkeät toiminnot kuten elintarvikehuolto, jotta yhteiskunta ja elinkeinoelämä toimivat ja ihmiset voivat turvallisesti elää arkeaan.

Järjestelmällisellä huoltovarmuustyöllä varaudutaan ylläpitämään yhteiskunnan kriittiset toiminnot mahdollisimman normaaleina näissä tilanteissa. Suomessa huoltovarmuutta varmistetaan yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Poikkeusoloja varten on olemassa varautumisjärjestelmät ja suunnitelmat, joita päivitetään säännöllisesti ja toimivuutta testataan harjoituksissa.

Elintarvikehuolto on olennainen osa huoltovarmuutta. Elintarvikehuollon tehtävänä on turvata väestön riittävä ravinnon saatavuus, laatu ja turvallisuus kaikissa tilanteissa. Ruokajärjestelmän eri osissa, kuten maatiloilla, elintarvikkeiden jalostuksessa, jakelussa, kaupassa ja ruokapalveluissa huoltovarmuutta pidetään yllä erilaisilla toimenpiteillä.

Maataloudessa häiriötilanteet voivat aiheutua muun muassa vaihtelevista tai poikkeuksellisista sääoloista (kuivuus, märkyys, ilmastonmuutos), markkinahäiriöistä (markkinatasapaino), poliittisista riskeistä (elintarvikkeiden käyttäminen poliittisena aseena), kyberuhkista, tuotantopanosten saatavuusriskeistä (toimitusvaikeudet) ja tuotantohäiriöistä maatilatasolla (epidemiat, onnettomuudet, henkilöriskit).

Suomen ruokaturva on kärkitasoa

Kuva: @maaseutuverkosto.

Suomi on taloudellisesti ja teknologisesti kehittynyt yhteiskunta ja kansainvälisen arvioinninkin perusteella Suomen ruokaturva on kärkitasoa. Globaalisti ruokahuolto tarvitsee kuitenkin tuotannon ja tuotantokyvyn kasvattamista. Väestön kasvu, sodat, pandemiat ja ilmastonmuutoksen synnyttämät sääilmiöt koettelevat ruoan huoltovarmuutta globaalisti. Kunkin maan omasta tuotannosta kulutetaan pääasiassa 80 % tuotantomaassa.

Koronaepidemia paljasti keskitetyn ruoantuotannon haavoittuvuuden. Ukrainaan kohdistuneen Venäjän hyökkäyksen seurauksena kotieläimille tarkoitettujen valkuaisrehujen hinnat nousivat ja typpilannoitteiden ja energian saanti ulkomailta vaikeutui. Suomessa 80 % elintarvikeomavaraisuus on huoltovarmuuden kannalta riittävä. Koska elintarvikeketjut toimivat avoimilla markkinoilla, on vientiä ja tuontia luonnollisesti oltava.

Elintarvikkeiden vienti tukee samalla riittävän kotimaisen huoltovarmuuden ylläpitämistä. Arvoltaan elintarvikkeiden tuonti on kolminkertainen vientiin verrattuna, joten viennin edistämiseen tarvitaan edelleen panostamista.

Varautumisella ennakoidaan ja pyritään hallitsemaan paremmin mahdollisia kriisitilanteita

Kuva: @maaseutuverkosto.

Kotimaisen tuotannon osittainen riippuvuus tuontipanoksista on tosiasia. Muun muassa maatalouden tarvitsema polttoaine, kasvinsuojeluaineet ja typpilannoite ovat pääasiassa tuonnin varassa. Maataloudessa tarvittavien tuontiraaka-aineiden ja -tuotantopanoksien osuutta on mahdollista vähentää ravinne-, energia- ja valkuaisrehuomavaraisuutta parantamalla. Maatiloilla onkin lisätty omavaraisuutta uusiutuvan energian tuotantoa sekä valkuaiskasvien (pavut ja herneet) viljelyä kehittämällä.

Eläintuotanto parantaa myös ruokajärjestelmän kriisinkestävyyttä. Erityisesti pohjoisissa viljelyolosuhteissa kotieläintuotanto – varsinkin nurmikasveja käyttävä nautakarja – on tärkeä huoltovarmuustekijä, koska se mahdollistaa ravinnon tuottamisen myös silloin, kun kasvinviljely on haastavaa. Turvemaiden säilyttämisellä tuotannossa voidaan varautua kuivuuskausiin ja samalla hyödyntää maan typpivarantoa.

Keskitetty tuotanto, logistiikka ja kauppa ovat kyllä tehokkaita, mutta varsin häiriöherkkiä erilaisissa riskitilanteissa. Tuotannon hajauttamisella on merkitystä eikä tuotannon keskittyminen pelkästään tehokkaimmille yksiköille tai edullisimmille tuotantoalueille ole eduksi huoltovarmuuden kannalta.

Toiminnan jatkuvuus on elintärkeä osa huoltovarmuutta. Maataloustuotannon kannattavuus on yksi kriittinen tekijä, koska vain kannattavalla tuotannolla on mahdollista vastata huoltovarmuuden tarpeisiin. Maatalouden on oltava jatkossakin kiinnostava ja motivoiva toimiala, jotta sekä uudet aloittavat että tuotantoon panostavat ja investoivat yrittäjät pystyvät huolehtimaan osaltaan ruokajärjestelmämme toimivuudesta.

Timo Tanskanen
Maaseutuyksikön päällikkö

Uutta kohti – yhteistyössä

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

Aika monelta meistä taisi mennä ohi viime marraskuussa ollut 90-vuotismerkkipäivä. Marraskuun ensimmäinen päivä vuonna 1934 aloitti toimintansa Joensuun kaupungin kunnallinen työnvälitystoimisto. Tuosta hetkestä lähtien Pohjois-Karjalassa on ollut tarjolla julkista työnvälitystoimintaa. Yksityistä työnvälitystä kaupungissa oli ollut tarjolla jo aikaisemmin. Vajaa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1961, julkinen työvoimapalvelu siirtyi valtion hoidettavaksi. Näistä työnvälitystoiminnan varhaisista vuosista kertoo 50 vuotta työnvälitystä Pohjois-Karjalassa-selvitys, jonka Joensuun työvoimapiiri julkaisi vuonna 1984. Selvityksen teki FM Kari Väkeväinen.

Vuodenvaihteessa 2024–2025 ympyrä sulkeutui, kun parin vuoden ajan valmisteltu TE24-uudistus siirsi julkiset työvoima- ja yrityspalvelut valtiolta takaisin kuntien järjestettäväksi. Joensuun kaupungin hallinnoima Pohjois-Karjalan työllisyysalue aloitti toimintansa vuoden 2025 alusta. Pohjois-Karjalan kaikki 13 kuntaa muodostavat nyt yhteisen työllisyysalueen, jonka vastuukuntana toimii Joensuun kaupunki.

TE-palveluiden toiminta päättyi 31.12.2024. 1.1.2025 aloittaneen Pohjois-Karjalan työllisyysalueen vastuukuntana toimii Joensuun kaupunki.

Valtion rooli työllisyyden hoidossa muuttuu

TE24-uudistuksen myötä valtion rooli työllisyydenhoidossa muuttuu merkittävästi. Vaikka vastuu julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä siirtyi kunnille ja kuntien muodostamille yhteistoiminta-alueille, valtio vastaa muun muassa työllisyyspolitiikan ja lainsäädännön kehittämisestä sekä työllisyyspalvelujen rahoituksesta kuntien rinnalla. Kunnille on luotu rahoitusmalli, joka kannustaa kehittämään työllisyyttä edistäviä paikallisiin tarpeisiin sopivia palveluja.

Valtion rooli painottuu jatkossa niin työllisyysalueiden ohjaukseen ja valvontaan kuin alueelliseen yhteistyöhön. TE24-uudistuksen yhteydessä vahvistettiin ensimmäiset työllisyyden edistämisen valtakunnalliset tavoitteet. Niiden toteutumista seurataan niin valtakunnallisesti kuin työllisyysalueilla.

Tammikuun lopussa valtioneuvosto asetti työllisyyden edistämisen valtakunnallisen neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on tukea työ- ja elinkeinoministeriötä työllisyyden edistämisen ohjaamisessa, seurata ja ennakoida palvelujärjestelmän toimivuutta ja käsitellä työllisyyden edistämistä koskevia kehittämistarpeita. Neuvottelukunnan jäsenistössä ovat laajasti edustettuina eri toimijat. Eri ministeriöiden rinnalla neuvottelukunnassa on edustajia muun muassa kunnista, ELY-keskuksista, hyvinvointialueilta sekä työmarkkinajärjestöistä.

ELY-keskuksen tehtävä valtion aluehallinnon viranomaisena on edistää alueellista työllisyyttä ja työvoiman osaamista. Tätä tehdään muun muassa tukemalla alueen yritystoimintaa ja sen kehittämistä, työ- ja koulutusperusteista maahanmuuttoa, maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä, rahoittamalla kehittämishankkeita, tuottamalla kokonaiskuvaa ja ennakointitietoa alueen työmarkkinoista sekä työvoima- ja osaamistarpeista. ELY-keskukset tekevät toiminta-alueillaan tiivistä yhteistyötä työllisyysalueiden, kuntien, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa varmistaakseen, että työllisyyspalvelut ovat tehokkaita ja vastaavat paikallisiin tarpeisiin.

Pohjois-Karjalassa vahvistetaan työllisyydenhoidon yhteistyöverkostoja

Yksi valtakunnallisista työllisyyden edistämisen tavoitteista liittyy yhteistyöhön ja verkostoihin: vahvistetaan alueen elinvoimaa yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa. Tätä tehdään Pohjois-Karjalan työllisyysalueen viime vuonna käynnistämässä työllisyyden ekosysteemityössä. Pohjois-Karjalan työllisyystilanne ja väestörakenne on haastava, mutta alueella on myös potentiaalia ja mahdollisuuksia. Vahvistuva maakunnallinen ja paikallinen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden kehittää toimintakäytäntöjä ja palveluja. Tämä voi johtaa parempaan palvelujen laatuun ja tehokkuuteen sekä vahvempaan paikalliseen talouteen.

Raisa Lappeteläinen
Yksikön päällikkö

Eletään sitä idässäkin

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

Itä-Suomi ja laajemmin itäinen Suomi ovat olleet ollut erityisen huomion kohteina lähes kolme vuotta. Venäjän kaupan, matkailijavirtojen ja puuntuonnin loppuminen Ukrainan sodan seurauksina ovat vaikuttaneet eniten rajamaakuntiin. Maantieteellinen sijaintimme ei ole ainakaan etu muutenkin kiristyneillä rahoitusmarkkinoilla.

Alkuvuodesta 2024 hallitus käynnisti Itäisen Suomen ohjelmatyön alueen mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi. Itäisen Suomen ohjelman konkreettisia toimia on odotettavissa ensi kevään kehysriihen jälkeen. Sen sijaan jo pari viikkoa ennen joulua saimme useita myönteisiä uutisia elinkeinoelämästä.

Elintarviketeollisuus vahvistuu

Maidontuotanto Pohjois-Karjalassa on viime vuosina laskenut noin 105 miljoonan litran tasolle. Tavoitteestamme 150 miljoonaa litraa vuodessa olemme kaukana. Tämä on aiheuttanut huolta elintarviketeollisuutemme säilymisestä ja kehittymisestä. Pielisen Karjalan leipomoala on joka tapauksessa kehittynyt vahvasti maatalouden kustannushaasteista ja leipomojen maantieteellisestä sijainnista huolimatta.

Valion päätös siirtää Vantaan tehtaan toiminnot Joensuuhun on erittäin merkittävä. Päätöksen merkitys on sataa uutta työpaikkaa suurempi. Yritys perustelee päätöstä nimenomaan sijainnilla: Joensuun tehdas sijaitsee vireällä maidontuotantoalueella. Tämä rakentaa vakaata pohjaa maatalouden ja ennen kaikkea maidontuotannon tulevaisuudelle Pohjois-Karjalassa.

Valion juuston valmistuksen ja pakkauksen keskittäminen Joensuuhun on tunnustus myös tehtaan johdolle ja työntekijöille tehdystä työstä. Kun 4 300 työntekijää työllistävä, maitotilojen omistama yritys keskittää toimintojaan rajamaakuntaan, rohkaisee se toivottavasti muitakin yrityksiä.

Yrityksen kehittämisavustus pohjana

Tämän vuoden toisessa Pohjois-Karjalan rahoituskatsauksessa raportoimme lähes seitsemän miljoonan euron suuruisesta yrityksen kehittämisavustuksesta Kiteelle. Etelä-Savon ELY-keskus oli myöntänyt rahoituksen Aisti Corporation Oy:lle ensimmäisen kaupallisen tuotantolaitoksen rakentamiseen hiilineutraalin akustiikkalevyn valmistukseen.

Joulukuussa jyväskyläläinen teknologiayhtiö Aisti kertoi saaneensa kokonaisrahoituksen kasaan ja aloittavansa tuotannon saneerattavana olevassa Puhos-hallissa vuonna 2026. Tehtaan työllistävä vaikutus olisi alkuvaiheessa noin 30 henkilötyövuotta, jatkossa mahdollisesti enemmänkin.

Ilahduttavaa oli kuulla, että toimitusjohtajan mukaan Kiteen kaupungin vastaanoton lisäksi ELY-keskuksen tukipolitiikka houkutteli investoimaan Itä-Suomeen.

Nato-kortti pöytään

Joensuulainen ilmalaivayhtiö Kelluu Oy kertoi viime viikolla alkavansa kehittää puolustusliitto Natolle tunnistus- ja valvontaratkaisuja. Naton Diana-ohjelmaan pääsi Suomesta vain kolme yritystä, joten ihan kaikki innovatiivisuus ei pesi suurimmilla kaupunkiseuduillamme. Joka tapauksessa yhteistyö VTT:n ja eri yliopistojen kanssa on välttämätöntä.

Kelluu Oy:n ilmalaivat ovat erinomainen esimerkki kaksoiskäyttötuotteista. Kaksoiskäyttötuotteilla tarkoitetaan tuotteita, myös ohjelmistoja ja teknologiaa, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin.

Puolustuspoliittisesti merkittävät ja NATO-jäsenyyden tuomat infrahankkeemme suuntautuvat länsirannikolle ja Pohjois-Suomeen. Sen sijaan kaksoiskäyttötuotteet ja puolustustarviketeollisuus ovat mahdollisuus, johon Suomen ja Pohjois-Karjalassakin kannattaa tarttua.

Kolme muutosta hallinnossa

ELY-keskuksiin kohdistuu nyt kolme isoa muutosta: julkisten työllisyyspalveluiden järjestämisvastuun siirtyminen kunnille, toiminnan sopeuttaminen supistuviin määrärahoihin ja valtion aluehallintouudistus.

Vuoden 2025 alussa valtion, pääasiassa TE-toimistojen, hoitamat työllisyyspalvelut siirtyvät kunnille. Pohjois-Karjalassa tehtävät siirtyvät Pohjois-Karjalan työllisyysalueelle, isäntäkuntana Joensuu. Toivotan menestystä koko työllisyysalueelle ja sinne siirtyville Pohjois-Karjalan TE-toimiston, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja KEHA-keskuksen työntekijöille.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen sopeuttamissuunnitelman toteuttaminen julkisen talouden tasapainottamiseksi on toteutunut hyvin. Kiitokset esihenkilöille ja koko henkilöstölle toiminnasta, jolla työt tulevat tehdyiksi, mutta yt-neuvotteluja edellyttäviä henkilöstöön kohdistuvia toimenpiteitä ei nyt tarvita.

Valtakunnallisen Lupa- ja valvontaviraston toimeenpano on jo pitkällä. Itä-Suomen elinvoimakeskuksen toimeenpano on sujunut hyvässä yhteistyössä Etelä-Savon ja Pohjois-Savon ELY-keskusten kanssa. Muodostumassa on vahva toimija luontevalle toimialueelle ja laajalla tehtäväkokonaisuudella.

Joulurauhaa ja valoa vuoteen 2025

Kuva: Jon Norppa / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen asiakkaille, sidosryhmille ja henkilöstölle. Rauhaisaa joulunaikaa ja valoa vuodelle 2025!

Ari Niiranen
ylijohtaja

Nuorten käsitys maakunnan mahdollisuuksista muuttui positiivisemmaksi vihreän siirtymän tutustumisretkillä

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Yksi kommentti

Pohjois-Karjalan ELY-keskus toteutti vuonna 2024 neljä opiskelijoille suunnattua vihreän siirtymän ekskursiota Pohjois-Karjalan kuntiin. Tavoitteena oli tutustuttaa nuoria osaajia ilmastonmuutoksen hillintään, sopeutumiseen, kiertotalouteen sekä vihreään siirtymään liittyviin toimijoihin ja tuoda esille, millaisia mahdollisuuksia maakunnalla on näiden teemojen saralla tarjottavanaan. Retkille osallistui yhteensä 80 opiskelijaa, pääosin ympäristöpolitiikan (Itä-Suomen yliopiston) ja energia- ja ympäristötekniikan (Karelia-ammattikorkeakoulun) opiskelijoita Suomesta sekä 17 eri maasta.

Vierailukohteiksi valikoitui yrityksiä ja muita kestävyystoimia toteuttaneita organisaatioita Lieksan, Kontiolahden, Joensuun, Outokummun ja Kiteen seuduilta. Retkillä tutustuttiin yritysten, kohdekuntien ja aluetason ilmastotyöhön, kaivannaissektorin kiertotalouteen, biokaasun tuotantoprosesseihin, tilakohtaisiin uusiutuvan energian toimiin, kiertotaloutta edistävään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, jätehuollon kiertotalousnäkökulmiin, ja moniin muihin vihreään siirtymään linkittyviin toimintoihin maakunnassa. Esillä olivat myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmat, kuten yhteisöllinen kylätoiminta sekä kotoutumis- ja harrastustoiminta maahanmuuttajille.

Ekskursiot toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Karelia-ammattikorkeakoulun, Joensuun seudun kuntakokeilun, Joensuun kaupungin työllisyyspalveluiden, Ilmastokestävä Pohjois-Karjala 2030 -hankkeen, sekä kohdekuntien ja paikallisten yritysten kanssa. Hanke rahoitettiin ympäristöministeriön Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle osoittamista ilmastotyön edistämis- ja kehittämistehtävän määrärahoista.

Saavutettavuus ja työmahdollisuudet olisivat tärkeitä maakunnan pitovoimalle

Opiskelijat pääsivät tutustumaan Lieksaan rakennettavaan biokaasulaitokseen keväällä 2024.

Ekskursiopäivien alussa ja lopussa opiskelijoilta kerättiin näkemyksiä kohdekunnista ja laajemmin Pohjois-Karjalan alueesta, sekä yleisempää palautetta päivästä. Ennakkomielikuvissa moniin kohteisiin liitettiin syrjäisyys, pienuus ja moni ajatteli niiden olevan hiljeneviä paikkoja, joissa “ei ole oikein mitään”. Toisaalta halpa asuminen, luonto ja sympaattisuus mainittiin ja esimerkiksi Outokummun osa tiesi jo etukäteen vilkkaasta yrittäjyydestä. Vaihto-opiskelijoista suurin osa tunsi vain Joensuuta ja oli käynyt korkeintaan muutamassa paikassa kaupungin ulkopuolella.

Osa opiskelijoista tunsi Pohjois-Karjalan aluetta jo entuudestaan hyvin, mutta joukossa oli myös paljon muilta paikkakunnilta tulleita, joille alue ei ole tuttu. Liikkuminen oli ylivoimaisesti suurin este maakuntaan tutustumisessa laajemmin. Esteinä mainittiin jonkin verran myös ajan, rahan ja kiinnostuksen puute. Erityisesti vaihto-opiskelijoilla nousi liikkumisen ohella esiin myös, ettei tiedetä oikein mihin kannattaisi mennä.

Kaikilla neljällä retkellä vastaajien näkemykset omista mahdollisuuksistaan Pohjois-Karjalassa muuttui positiivisempaan suuntaan. Suurin osa osallistujista ei vielä osannut sanoa, aikooko jäädä Pohjois-Karjalaan. Työmahdollisuuksia pidettiin tärkeimpänä seikkana, joka helpottaisi Pohjois-Karjalaan asettumista tai jäämistä opintojen jälkeen. Samalla toivottiin lisää mahdollisuuksia harjoittelupaikkojen suhteen. Vastauksissa nousi usein esiin myös tarve kattavammille julkisen liikenteen yhteyksille niin maakunnan sisällä, kuin Etelä-Suomeenkin päin. Osalla suomalaisista opiskelijoista sosiaaliset verkostot ovat alkuperäisellä kotipaikkakunnalla, mikä helposti aiheuttaa vetoa pois maakunnasta. Vaihto-opiskelijoilla esiin nousi myös toive matalammasta kielikynnyksestä.

Retkillä opiskelijat saivat tilaisuuden nähdä konkreettisia esimerkkejä kestävyyshaasteen taklaamiseksi, ja enemmistö osallistuneista toivoi, että opintojen aikana olisi enemmän mahdollisuuksia päästä tutustumaan maakuntaan ja mahdollisiin työnantajayrityksiin.

Oivalluksia tulevaan: kestävyys Pohjois-Karjalan valtiksi?

Vierailu Linnunsuolla keväällä 2024.

Retkien parasta antia oli nähdä, miten kestävyysteemoja opiskelevien nuorten käsitys Pohjois-Karjalasta muuttui positiivisempaan suuntaan jo muutaman tunnin tarkemman tutkailun pohjalta. Maakunta ja sen tarjoamat mahdollisuudet näyttäytyvät potentiaalisempina, kun panostukset ilmaston kannalta parempiin ratkaisuihin ja vihreän siirtymän vauhdittamiseen tehdään näkyväksi.

Miten sitten valjastaa kestävyys entistä vahvemmin Pohjois-Karjalan mahdollisuudeksi?

  • Toimia ja panostuksia kestävyyteen tehdään niin yrityksissä, kunnissa kuin aluetasollakin. Kestävyystoimien tunnistamisessa ja niiden viestimisessä ulospäin on parannettavaa.
  • Kestävyys voi toimia ”myyntivalttina” muuttotappiolisille kunnille / syrjäseuduille ja niiden yrityksille. Maakunnan mahdollisuuksia tulee markkinoida osaavalle työvoimalle, ja yhteistyötä yritysten ja oppilaitosten välillä vahvistaa.
  • Muualta tulleille maakunnan esitteleminen laajemmin on erityisen merkityksellistä, sillä omia verkostoja ei välttämättä ole ja Joensuun ulkopuolinen alue on monelle aivan tuntematonta.
  • Harjoittelumahdollisuuksia maakunnassa olisi varmasti laajemmin, mutta vaatii työtä, että opiskelija ja työpaikat kohtaavat. Myös opinnäytetöitä olisi mahdollista hyödyntää laajemmin.
  • On tärkeää tuoda esiin paikalliskulttuuria – myös yleinen mielikuva ja alueen “virkeys” vaikuttavat siihen, minne halutaan jäädä asumaan.
  • Mielikuvia on mahdollista (ja pitää!) muuttaa positiivisten esimerkkien avulla.

Keväälle 2025 suunnitellaan tilaisuutta, jossa nuorten parissa työskentelevät hanketoimijat vaihtavat kokemuksia ja keskustelevat yhteistyöstä nuorten osallisuuden lisäämiseksi maakunnassa. Yhteistyötä tarvitaan, että voidaan mahdollistaa nuorten tutustuminen maakuntaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin laajemmin myös jatkossa.

Blogin kirjoittajat
Kukka-Maaria Hamunen ja Vilma Lehtovaara

Tulvametsiä etsimässä

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

Kyykistyn huvittuneena nappaamaan kuvan ruo’onpätkien sekaan hautautuneesta päättömästä muovijoutsenesta. Viikon luontokuva, kirjoitan ystävälleni WhatsApp-viestin saatetekstiksi. Epäonnisen sorsalinnun vieressä lojuu kaikenlaista muutakin Pielisjokeen päätynyttä roinaa, jonka tulva on kaapannut mukaansa yläjuoksulla ja heittänyt lopulta tänne Putaansaareen.

Tässä tapauksessa virtaveden tuomat roskat ovat ilahduttava yllätys, sillä ne ovat oiva merkki syvälle metsään voimalla tulvineista vesimassoista. Ympärilläni kohoaa luonnontilainen koivikko, ja tähytessäni maahan viita- ja korpikastikoiden lomaan huomaan harmaan tulvalietteen peittämän lehtikarikkeen seassa laikun palmusammalta. Bingo – olen yhyttänyt sisämaan tulvametsän.

Kesän inventoinneissa vastaan tuli myös tervaleppämetsiä. Kuvassa Honkaniemen tervaleppäkorpi. Kuva: Roosa Pajari / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Luonnonsuojelulain uudistus

Aloitin harjoittelijana Pohjois-Karjalan ELY-keskuksella huhtikuun loppupuolella. Tehtävänkuvanani tulisivat olemaan luonnonsuojelulain luontotyyppien, pääasiassa tulva- ja tervaleppämetsien, inventoinnit. Tarvetta inventoinneille toi viimevuotinen luonnonsuojelulain uudistus, jossa lakia päivitettiin vastaamaan paremmin ilmastonmuutoksen ja luontokadon asettamiin haasteisiin. Samalla laissa määriteltyihin suojeltaviin luontotyyppeihin tehtiin muutoksia.

Vaikka jotkin uhanalaiset luontotyypit jäivät uudistuksessa vaille lain suojaa, tehtiin sen yhteydessä myös laajennuksia joidenkin 64 §:n nojalla suojeltavien luontotyyppien määritelmiin. Esimerkiksi tervaleppäkorpien ohella suojeltaviksi päätyivät tervaleppälehdot ja -luhdat, mikä lisää mahdollisuuksia saattaa arvokkaat tervaleppävaltaiset metsät suojelun piiriin. Toisaalta lakiin kirjattiin joitakin aivan uusia luontotyyppejä, joihin sisämaan tulvametsätkin kuuluvat.

Kapulakielisen määritelmän mukaan tulvametsillä tarkoitetaan vesistön rannassa sijaitsevia, tulvan aikaan kosteita ja ajoittain kuivuvia, lehtipuuvaltaisia metsiköitä, joiden kasvillisuuden rakennepiirteissä ja lajistossa näkyvät toistuvan tulvan vaikutukset. Tulvavaikutus pitää havupuut, sammalet ja varvut enimmäkseen loitolla. Tulvan tuoma liete on tehnyt tulvametsistä hedelmällisiä ja siten otollisia viljelymaita, minkä vuoksi suuri osa alueista on raivattu pelloiksi. Luontotyyppiä uhkaavat myös vesistöjen säännöstely ja perkaukset, ojitukset sekä metsänkäsittely.

Kenttäkerroksessa vallitsivat tyypillisesti kastikat ja sarat. Pohjakerros oli hyvin niukka ja aukkoinen: sammallajisto koostui tyypillisesti muun muassa palmusammalista ja korpikarhunsammalesta (kuvassa). Kuva: Roosa Pajari / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Perehtymistä ja tekemistä

Kevät kului uuteen työyhteisöön ja -ympäristöön tutustumisen ohella tulvametsistä koottuun kirjallisuuteen ja paikkatietoaineistoihin perehtyessä, koulutuksiin osallistuessa sekä lopulta inventoitavien alueiden maanomistajia kirjelmöidessä. Sisämaan tulvametsäkohteiden etsimistä helpottava vihjeaineisto perustui pitkälti Suomen ympäristökeskuksen tuottamaan Potentiaaliset tulvametsät ja metsäluhdat -aineistoon (tuttavallisemmin POTUT), jonka pohjana toimivat tulvariskitietojen lisäksi muun muassa puusto-, maaperä- ja maankäyttöaineistot. 

Kesäkuun puolella, kahlattuani läpi inventointioppaan, jos toisenkin ja maakuntamatkailtuni paikkatieto-ohjelma QGISissä halki Pohjois-Karjalan, pääsin viimein loiskimaan tuliterillä Sieveilläni todelliseen tulvametsään. Jo ensimetreillä kävi selväksi, ettei luontotyypin määrittely maastossa ollut varsinaisesti läpihuutojuttu. Kevään 2024 ennätystulvien vaikutukset näkyivät tulvametsissäkin tavanomaista pidempään, ja vielä pitkälti heinäkuun puolella oli haastavaa sanoa, kuivuivatko jotkin kohteet kesäksi vai pysyivätkö normaalistikin kosteina ympäri vuoden.

Miten tulisi suhtautua luontotyypin määritelmän luonnontilaisuusvaatimukseen silloin, kun tulva nousee alueelle vanhaa ojauomaa pitkin? Milloin taas rannan pajuluhdan ja tulvavaikutuksen yläpuolelle sijoittuvan kangasmetsän väliin jäävä tulvinut metsäkaistale on tarpeeksi leveä, jotta se voidaan lukea tulvametsäksi ja sen suojelemisen voidaan katsoa edistävän luontotyypin säilymistä? Entä kuinka paljon luhta- tai kangasmetsälajeja tulvametsän kenttä- ja pohjakerroksesta saa löytyä?

Helle ja kiperät kysymykset ajukoppaani korventaen vuoroin rämmin, vuoroin tepastelin halki keskenään hyvin erilaisten metsien, luhtien ja pusikoiden. Virkatehtävien hoitamisen lomassa keräsin tulvametsistä aineistoa graduuni, ja usein viihdyin maastossa verenhimoisten hyttysten noutopöytänä kellon ympäri.

Suurin osa kesän aikana löytyneistä tulvametsistä oli koivuvaltaisia. Kuvassa tulvametsää Putaansaaressa. Kuva: Roosa Pajari / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Opettavainen kokemus

Kesän mittaan sain käytännön tasolla huomata, ettei luonto useinkaan taivu ihmisen asettamiin ahtaisiin raameihin ja pudotusvalikoiden laatikoihin. Vähitellen silmät kuitenkin harjaantuivat tunnistamaan ympäristöstään edukseen erottuvat tulvametsäkandidaatit yhä paremmin sitä mukaan, kun kohteita karttui. Maastokauden lähestyessä loppuaan olin jo koko lailla varmistunut siitä, että suurin osa Pohjois-Karjalan tulvametsistä oli lähinnä epämääräisiä, kapeahkoja vaihettumisvyöhykkeitä rantaluhtien ja kevättulvien ulottumattomissa olevien metsien välissä.

Jokien varsilla sijaitsevat varteenotettavat kohteet sen sijaan olivat useimmiten puustoltaan liian käsiteltyjä tai ojitettuja täyttääkseen luontotyypin määritelmän, ja monin paikoin myös jokien virtaaman säännöstely tai perkaukset olivat muuttaneet tulvametsien vesitaloutta liian voimakkaasti.  Toisaalta koko joukko luontotyypin esiintymiä saattaa odottaa yhä löytäjäänsä, sillä tänä kesänä inventoinnit kohdistuivat enimmäkseen vasta Joensuun, Kontiolahden, Rääkkylän, Kiteen ja Lieksan seutuville. Myös tervaleppämetsien osalta inventoinnit ovat yhä alkutekijöissään.

Marraskuun lopussa kolme kuukautta harjoittelua ja neljä kuukautta suunnittelijan töitä sisällään pitänyt pienoisurani Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa tulee tämän vuoden osalta päätökseensä. Luonnonsuojelulain luontotyyppi-inventointien suunnittelu ja toteutus alusta loppuun ovat olleet kokonaisuutena opettavainen kokemus, jonka myötä niin ammattitaitoni kuin -identiteettinikin ovat kehittyneet kuin varkain. Inventointityön lomassa ovat tulleet tutuiksi myös monet muut valtion virkahenkilöiden työnkuvaan kuuluvat tehtävät, innostavista kollegoista ja lämminhenkisestä työyhteisöstä puhumattakaan. Tässä kohtaa onkin hyvä kiittää kuluneesta vuosipuolikkaasta ja toivottaa tunnelmallisia talvikuukausia niin työtovereille kuin ainutlaatuiselle luonnollemmekin.

Roosa Pajari
suunnittelija

Viestintäharjoittelijana ELY-keskuksessa

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

Valkoposkihanhia, metsälehmuksia ja poliisiauton kyydissä matkustamista. Näitä ja monta muuta asiaa sisältänyt korkeakouluharjoittelu Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa on tullut päätökseen.

Olen toiminut viestintäharjoittelijana kuluneen syksyn ajan. En olisi osannut joulukuussa 2023 arvata pääseväni näin monipuoliseen ja opettavaiseen seikkailuun harjoittelijana valtion virastossa. Kuluneet 3 kuukautta ovat yllättäneet positiivisesti.

Harjoittelu alkoi rytinällä ja intensiivisen perehdytysviikon päätteeksi pääsinkin jo valokuvausreissulle yhdessä viestintäsuunnittelijan kanssa. Tältä reissulta mukaan tarttui satoja valokuvia ja mallasleipä. Tälle reissulle katosi myös jotain. Kermankoskeen hukkuivat yhdet aurinkolasit ja ajatus tavallisesta toimistotyöstä.

Tehtäväni ELY-keskuksella

Työnkuvani muodostui pian ensimmäisten viikkojen aikana, kun minut otettiin mukaan erilaisiin projekteihin mitä vaihtelevimmin aihepiirein. Pääsin suunnittelemaan lyhytvideoita ELY-keskuksen toiminnasta ja asiantuntijoiden työstä. Minulle tulivat tutuiksi erilaiset työtehtävät elinkeinoelämä- ja ympäristövastuualueilta. Oli opettavaista päästä kurkistamaan miltä näyttää peltovalvonta. Saada tietää miten jätteenkuljettajia valvotaan. Huomata, että luonnon monimuotoisuuteen ja biosfäärialueeseen panostetaan ihan konkreettisesti.

Video- ja valokuvaustyöskentelyn lisäksi tehtäviini on kuulunut monipuolista sisällöntuotantoa. Olen muun muassa julkaissut tiedotteita, blogitekstejä, somejulkaisuja ja intranetin uutisia sekä päivittänyt verkkosivuja. Harjoitteluni on sisältänyt vaihtelevassa suhteessa kirjoittamista, suunnittelua, valokuvausta, oikolukemista, infografiikoiden tuottamista, lukemista, videokuvausta – unohtamatta verkostoitumista.

Linssin takana ja edessä. Kuva: Jon Norppa / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Maakuntamatkailua ja yleissivistystä

Pohjois-Karjalan ELY-keskus tarjosi työn lomassa mahdollisuuksia maakuntamatkailuun. Tutuiksi tulivat Kiteen peltojen laidat ja käytiinpä ihmettelemässä Tohmajärven kunnallistalon alla sijaitsevaa historiallista luolaakin. Pääsin osallistumaan mielenkiintoisiin ja ajankohtaisiin tapahtumiin, kuten Nurmeksessa järjestettyyn Maaseutuparlamenttiin. Päivän puheenvuoroja kuunnellessani ja viestintätyöpajaan osallistuessani ajattelin, kuinka erilaisia tehtäviä viestinnällä onkaan. Pohjoiskarjalaisena opiskelijana ja tulevana viestijänä voin vaikuttaa siihen mistä puhutaan ja miten puhutaan.

Mitäs minulle sitten jäi käteen? Olen saanut sopivassa suhteessa oppia ja taitoja tulevaisuuden työelämää varten. Monipuoliset harjoittelutehtäväni toivat käytännönläheistä osaamista akateemisten opintojeni vastapainoksi.

Pääsin osaksi asiantuntevaa ja lämminhenkistä työyhteisöä, jotka pitivät huolen siitä, että viestintäsubstanssin lisäksi opin paljon myös muista ELY-keskusten tehtävistä. Päivät olivat vaihtelevia, sillä yhtenä hetkenä keskusteltiin hoitokalastuksesta, toisena rakennuslupalain uudistuksesta ja kolmantena jo jostain aivan muusta. Voisinkin sanoa yleissivistykseni kasvaneen huomattavasti kuluneen syksyn aikana.

Olen kiitollinen Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle näistä kuukausista. Kirjoitukseni voisin päättää ohjaajani Ilkka Elon antamiin tsemppeihin keskellä videoiden leikkausoperaatiota:

Älä aina pyri olemaan täydellinen. Tee parhaasi, mutta älä viilaa projektiasi loputtomiin. Aika ja resurssit ovat rajallisia.

(Huom. ohje soveltuu kaikille, riippumatta siitä mitä sinulla on juuri nyt työpöydälläsi!)

Lilian Korhonen
viestintäharjoittelija

Maaseudun oma SuomiAreena järjestetään Nurmeksessa 26.­–28.9.2024

~ Pohjois-Karjalan ELY-keskus ~ Kommentoi

Maaseutuparlamentti 2024 järjestetään ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalassa, Nurmeksessa torstaista lauantaihin 26.–28.syyskuuta. Tämä yhteiskunnallinen maaseututapahtuma järjestetään paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten toimijoiden yhteistyönä, ja tapahtumaa koordinoi maaseutupolitiikan neuvosto (MANE). Maaseutuparlamentti on tarkoitettu kaikille maaseutujen tulevaisuuden kehittämisestä ja kansallisesta maaseutupolitiikasta kiinnostuneille. Tapahtuma yhdistää ihmiset kylistä kaupunkeihin ja valtionhallintoon.

Maaseutuparlamentti tuo politiikan, yritysmaailman ja kulttuurin huippunimiä Nurmekseen. Lavalle nousevat muun muassa työministeri Arto Satonen, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah, europarlamentaarikko Elsi Katainen, kauppaneuvos Harri Broman ja Pohjois-Karjalan oma kulttuurilähettiläs, laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen.

Maaseutuparlamentti tapahtuman mainos.

Maaseutuparlamentti järjestetään 26.–28.9.2024. Kuva: Maaseutuparlamentti.fi

Kolmipäiväinen tapahtuma sisältää monipuolista ohjelmaa: retkiä paikallisiin yrityksiin ja matkakohteisiin, keskusteluita ja puheenvuoroja ajankohtaisista teemoista, työpajoja, miniseminaareja sekä paikallista kulttuuria ja ruokatarjontaa.

”Odotan tilaisuudelta mielenkiintoisia keskusteluja niin nykyisten kuin uusienkin kumppanuuksien kanssa, ennakkoluulottomia avauksia ja uusia ideoita maaseudun kiperien haasteiden ratkaisemiseksi, innostumista sekä – maaseudulla kun ollaan – tietenkin hyvää ruokaa. Maaseutuparlamenttia voikin hyvällä syyllä kutsua maaseudun SuomiAreenaksi.”

Maaseutuparlamentti on Suomen suurin ideafestivaali, joka kokoaa yhteen kaikki maaseudun tulevaisuudesta kiinnostuneet ihmiset. Kuva: Maaseutuparlamentti.fi

Maaseutuparlamentti järjestettiin ensimmäisen kerran valtakunnallisena tapahtumana vuonna 2017 Leppävirralla, Pohjois-Savossa. Tapahtumassa tartuttiin rohkeasti päivän ja tulevaisuuden kriittisiin maaseutuaiheisiin sekä nostettiin niitä päivän politiikan agendalle. Lisäksi tapahtumassa esiteltiin maaseudun kehittämisen menestystarinoita sekä edistettiin maaseudun toimijoiden, päättäjien ja median keskusteluyhteyksiä.

Maaseutuparlamentin keskeinen tehtävä onkin osallistaminen ja yhteisen tahtotilan luominen maaseudun kehittämiselle.

”Toivon tapahtumaan osallistujille jäävän kotiin viemisiksi jonkun uuden idean tai oivalluksen, jota voi omassa toiminnassaan hyödyntää. Uskon myös, että tapahtuman osallistujille välittyy monista hyvistä retkikohteista kuva Pohjois-Karjalan maaseudun nykytilasta sekä alueen monipuolisesta osaamisesta ja yrittäjyydestä.”

Nähdään Nurmeksessa!

PS. Tilaisuus on avoin kaikille maaseudusta kiinnostuneille ja osallistuminen on maksutonta, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen.

Timo Tanskanen
Maaseutu ja energia -yksikön päällikkö