Hyvää kesää kaikille

Koli4

Kiitokset jälleen lukijoille ja kirjoittajille!

Ehkäpä syksyllä jatketaan…

Tässä vielä linkki ylijohtajamme ”Tulevaisuus -kirjoitukseen” Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kesän uutiskirjeessä.

Mainokset

Heinäseivästelyä

SeivasorvokkiMaakuntauudistus on taas mielenkiintoisessa vaiheessa ja siitä on paljon kerrottavaa… Maatalouden puolelta mm. lomituspalveluista ja heinäseipään roolista muutoksessa…

Onko muuten ikinä koskaan tullut mieleen, miten monikäyttöinen vempain onkaan tuo perinteinen heinäseiväs, suomalaisen maatalouden kolmas jalka? Tai viides, jos esim. suomenhevoiselta kysytään.

 

 

Heinäseiväshyppy
Yöllä varkain, yli sarkain,
alastulo heinälatoon,
suoraan kullan kainaloon.

Mutta, huono onni, Juha,
pieleen meni, heinänuha.

(Ohjaus: Teuvo Tulio)

Virallinen seiväs
Syyn jäykkään lakiin kansa ties:
seipään niellyt virkamies.

Konkretiaa tutkimukseen
Tutkimuksen idis puuttui,
kunnes fiilis tyystin muuttui!
Raamitti heinäseiväs viimein sen,
jutun viitekehyksen.

Hätäapu
Korisfrendin visiitti,
isäntänä hobitti.
Huoli nousi sängystä,
jatkopala seipäästä

Rakentelua
Perinteinen unelmatalo,
harmaantuva heinälato.

Seivasviitta

 

Sinne sun tänne
Minne mennä maailmassa,
globaalissa kaaoksessa?
Aina suunnan näyttää yks,
agraarinen GPS!

 

 


Stalkkeri
Jos heinäseipäistä aidan laittaa,
muistaa kannattaa,
naapurit rei’istä tapittaa!

Nauti Suomen kesästä!
Ota ilo irti vaikka heinäseipäästä!

Juha Kokkonen

Asiantuntija tai asiakas hukassa – CRM auttaa

Tapion kuvaAsiakkaan arvo on yritystoiminnassa selkeä. Maksava asiakas tuo yrityksen kassaan liiketoiminnan pyörittämiseen tarvittavat voimavarat. Yritystoiminnassa asiakkaaseen liittyvä tieto on tästä syystä myös arvokasta. Tämän tiedon tulee olla jatkuvasti päivittyvää ja helposti löydettävissä.

CRM – (Customer relationship management) järjestelmät mahdollistavat asiakastiedon hallinnan. Ne auttavat hallitsemaan asiakassuhteita ja pysymään kärryillä siitä, missä minkäkin asiakkaan kanssa mennään. Järjestelmän avulla voidaan löytää uusia asiakkaita ja luoda myynti- ja markkinointistrategioita, jotka pohjautuvat asiakastietoon. Tietoja voi kätevästi analysoida, suodattaa, raportoida ja jalostaa johdon, asiakaspalvelun, myynnin ja markkinoinnin käyttöön. Vaikka palvelija vaihtuisi välissä, tiedetään mitä viimeksi on sovittu.

CRM-järjestelmät ovat olleet käytössä myös täällä virastomaailmassa pidemmän aikaa. Järjestelmien hyödyntämistä on osittain hidastanut ehkä se, että julkisen puolen ei ole tarvinnut kilpailla asiakkaista tai asiakaspalvelun laadusta niin selkeästi kuin yksityisellä sektorilla. Jos yksityisellä sektorilla asiakaspalveluprosessi tökkii, asiakas helposti vaihtaa paremman palvelun luukulle. Julkisella puolella tietyt palvelut saa useimmiten vain tietystä osoitteesta.

CRM-järjestelmästä saadut hyödyt ovat kiinni siitä, miten aktiivista järjestelmän käyttö on ja kirjataanko sinne oikea tieto. Tässä ei ole eroa julkisen tai yksityisen sektorin välillä. Järjestelmien käyttöön ottoon liittyy aina haasteita. Järjestelmästä saatu hyöty ontuu heti, jos järjestelmän käyttö on vapaaehtoista. Silloin asiakkaisiin liittyvistä tiedoista osa jää hyödyntämättä, mikä synnyttää lisäkustannuksia organisaatiolle. CRM-järjestelmän käyttöä tulee johtaa ja seurata tavoitteellisesti. Tehtyjä kirjauksia tulee hyödyntää asiakaspalveluun liittyvässä toiminnassa. Kun järjestelmän käyttäjät käytännössä huomaavat, että järjestelmään kirjaamiseen käytetystä ajasta on hyötyä omassa työssä, se motivoi käyttöä.

Asiakastietojen hallinnassa on myös keskeistä riskien huomiointi. Asiakastietojen tulee olla organisaation hallussa, ei ainoastaan yksittäisen työntekijän hallussa. Tämä edellyttää, että asiakkaan palveluun liittyvät keskustelut ja dokumentit kirjataan järjestelmään, josta ne ovat löydettävissä, vaikka yksittäinen työntekijä ei olisi enää organisaation palveluksessa. Asiakaspalveluprosessin nopeuden, läpinäkyvyyden ja laadun kannalta tämä on keskeistä.

Nyt yritysasiakkaiden hoidossa julkisella puolella ollaan CRM-järjestelmien suhteen ainutlaatuisessa tilanteessa. Käyttöön ollaan ottamassa järjestelmää, joka on useamman organisaation yhteiskäytössä. Uuden yhteisen CRM-järjestelmän käyttäjiä ovat ELY-keskukset, TE-toimistot, Tekes, Finnvera, Finpro ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Järjestelmä tulee myös Ulkoministeriön ja sen edustustoverkoston käyttöön.

Uusi järjestelmä tuo toteutuessaan eri organisaatioiden toiminnan enemmän kuin askeleen lähemmäs yhden luukun periaatetta. Kaikilla edellä mainituilla organisaatioilla on mahdollisuus nähdä asiakkaalle eri organisaatioista annetut palvelut ja toimenpiteet. Järjestelmä mahdollistaa toimijoiden yhteisen asiakasohjauksen ja asiakastarpeiden täsmentämisen. Kun käytössä päästään pidemmälle järjestelmä mahdollistaa myös yhteisen asiakasviestinnän ja –aktivoinnin. Näin suuren muutoksen tekemiseen liittyy paljon haasteita, mutta kun niistä selvitään, asiantuntijoiden työ nopeutuu, asiakkaiden palvelukokemus paranee ja asiakkaiden hallinnollinen taakka vähenee. Mahdollisuudet kustannusten säästöön ovat merkittäviä. Onnistuminen edellyttää vain jokaisen omaa aktiivista järjestelmän käyttöönottoa.

Tapio Kinnunen

Keke-agentteja tapaamassa

AriHeiskanenKun kekekierros on taas takanapäin ja vuoden suoritteet ovat itse kullakin selkeänä mielessä, voisi ajatella otsikon mahdollisesti tarkoittavan esim. jotain tiukkailmeistä reviisoria, joka kävisi kehityskeskustelukierroksen antia lävitse syvällisesti pohtien ja kehittämisideoita pursutellen. Korjattakoon tämä virheellinen mielikuva kuitenkin heti alkuunsa, tällaisesta agentista ei tässä blogissa ole tietenkään kyse. Katsotaan, mistä nämä agentit löytyvät ja mitä heidän tehtäväkuviinsa mahtaa liittyä?

Tallustelen huhtikuun kuulaassa pakkasaamussa kohti kaupungin linja-autoasemaa ja siellä odottavaa linja-autoa, joka vie meidät pohjoiseen suuntautuvalle bioenergiahankkeiden opintomatkalle. Matkan järjestäjänä toimivat yhteistyössä Kohti öljyvapaata ja vähähiilistä Pohjois-Karjalaa, Poweria biomassasta ja Kohti vähähiilisiä kyliä –hankkeet. Joensuusta matkaan starttaa reilu kymmenen osallistujaa ja Nurmeksesta vielä toinen saman suuruinen joukko. Mukana on edustajia em. hankkeista, maakunnan liitosta, Karelia AMKista, maaseudun sivistysliitosta (MSL) ja muita teemasta kiinnostuneita paikallisaktiiveja kuten mm. kotiseutuneuvos Pentti Seutu. Matkanjohtajamme Reetta liittyy joukkoomme Nurmeksesta ja hän mainitsee sivumennen aamusanoissaan jotain jostain keke-agenteista, kun juomme aamukahvia Nurmeksen absin remontin keskellä olevassa, osin rakennusmuovilla vuoratussa kahviossa piikkauskoneiden metelöidessä taustalla.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme on Itikan tila Iisalmessa, joka on kuulemma saanut ihan oikeasti nimensä inisevistä ja piikki sojossa lentävistä otuksista, joita tilalla on aikanaan ollut nykyistä enemmän tiheiden rantapusikoiden takia. Tila kuuluu Savon Siemen ketjuun, eli toimii siemenviljapakkaamona. Tutustumme erilaisiin erottimiin ja seuloihin, joilla viljat kunnostetaan siemenviljaksi. Yritän rakennuksen sokkeloissa selvittää, löytyisikö keke-agentteja täältä hämyisestä ja pölyisestä tilasta, mutta turhaan. Tilalla on mm. tuulivoimala, maalämpö- ja aurinkosähköjärjestelmä, munkkirasvojen biodiesellaitteisto (jolla tuotetusta dieselistä ei nykykoneet kuitenkaan tykkää, vanhat fortsonit ja massikat kuitenkin kulkee nykimättä). Uusimpana investointina on suunnitteilla biokaasutuslaitteiston hankinta ja mahdollisesti liikennepolttoaineen tuotanto. Paljon yritystä kuitenkin suhteellisen pienessä mittakaavassa.

Seuraava kohteemme on itse pääministerimme perustama Kempeleläinen firma Volter, joka on juuri muuttanut uusiin ja uljaisiin tuotantotiloihin. Kuten kaikki Suomen kansalaiset varmaan tietävät, ministeri ei ole nykyisin enää osakkaana firmassa, eikä siis esiinny Volter –pipo päässä. Firma valmistaa pula-ajoista tutun perustekniikan (häkäpönttö) siivittämänä pien CHP-laitoksia (siis yhdistettyä lämmön ja sähköntuotantoa), joissa polttoaineena on hake. Näitä viedään maailmalle useisiin kohteisiin, missä halutaan omavaraista energiantuotantoa. Uudet tuotantotilat hohtavat puhtautta ja väljyyttä, mutta keke-agenteista ei tarkkaavaisesta seurannasta huolimatta näy vilaustakaan. Pentti Seutu muistelee porukoille, kuinka häköpönttölinjureita piti työntää sakean savun siivittämänä vastamäessä ja kuinka niiden polttoaineeksi valmistetiin rubikinkuution kokoisia koivupalikoita, tämä jos mikä oli biotaloutta parhaimmillaan. Myös em. ministerimme autoili jokunen vuosi sitten Chevyn El Caminolla, jonka lavalla höyrysi häkäpönttö. Auton mallinimi muuttuikin kansan keskuudessa heti El Kaminaksi.

Hyvin Oulussa levätyn yön jälkeen matka jatkui Iin Micropolikseen, jossa saimme kuulla Iin kunnan menestystarinasta HINKU-kuntien saralla. Yskimistä ei enemmälti kuulunut, joten hinku tässä yhteydessä tarkoittanee siis hiilineutraalia kuntaa. II on sitoutunut tavoittelemaan jopa kovempaa päästötavoitetta kuin HINKU-kunnat yleensä. Kun Suomen HINKU-kunnat esitellään kartalla, on ilo huomata miten Pohjois-Karjala ja muutoinkin Itä-Suomi erottuu edukseen. Ii:n kunta käyttää sähköautoja, maalämpöä sekä useiden kunnan kiinteistöjen katoilla komeilee aurinkopaneelit. Öljylämmitystä ei ole enää käytössä ja koko ajan mietitään uusia energiaystävällisiä toimia päästöjen hallitsemiseksi. Kun vielä kunnan läpi kulkevan valtatie nelosen 25 000 vuorokautisen ajoneuvon käsittävän liikenteen pystyisi johtamaan tunnelissa tai toisen kunnan kautta niin hyvä kuulemma olisi.

Siirryimme kunnan infosta sähköautojen sirisevässä kyydissä Pohjois-Iin alakoululle, jossa meitä oli koulun johtavan opettajan ja keppareiden (keppihevoset) lisäksi vastassa kolme alakoululaista power-point esityksineen. Koululaiset esittelivät itsensä ylpeästi keke-agenteiksi, Jes lopultakin tärppäsi. Keke-agentteja on joka luokalla kaksi ja he partioivat pareina koulun tiloissa vuoroin. Agenttien käytössä on valaistusmittareita ja pintalämpötilamittareita, joilla he tekevät säännöllisiä mittauksia ja tallentavat tulokset tarkasti tietojärjestelmään. Koulu on mukana eurooppalaisessa Euronet 50/50 hankkeessa, joka tarkoittaa sitä, että koulu saa käyttöönsä puolet vuoden aikana koululla säästetystä energiasta kertyneestä tulosta. Viime vuonna tämä toi koulun käyttöön ylimääräistä noin 1600 euroa, jolla oli ostettu oppilaiden toiveiden mukaan ulkoliikuntavälineitä mm. pulkkia, joilla opettajatkin tykkäävät laskea. Johtava opettaja totesi agenttien olevan niin tehokkaita, että opettajien tilaan lataukseen jätetyt läppärit on yleensä irrotettu huomaamatta latauksesta ennen kuin akut ovat juurikaan ehtineet vetää virtaa itseensä..

Agenttien tapaaminen oli loistava päätös mukavalle opintomatkalle. Oli hienoa nähdä, että kestävään kehitykseen liittyvät asiat ovat vahvasti ja innostuneesti mukana jo koulutien alkuvaiheessa. Hyviä ideoita jalkautettavaksi moneen muuhunkin toimintaan.

Ari Heiskanen

Vain yksi on joukosta poissa

tahvanainen.pekkaIrwin Goodman kaipaili Sven Tuuvaa linnan juhliin laulussaan ”Vain yksi on joukosta poissa”. Juhlan tuntuivat sujuvan hyvin vaikka yksi osapuoli puuttuikin.

Maakuntauudistus etenee, ja asiaa koskevaa uutisointia tunkee jokaisesta tuutista. Työtä tehdään kiihtyvällä tahdilla niin valtakunnan kuin maakuntatasolla. Vaikka itsekin on asiassa kovasti mukana, tuntuu välillä, ettei kaikkea tarpeellisesta pysty seuraamaan. Tässä voi vain toivoa, että uudistus saadaan kaikilta osin toteutettua vaikkapa puutteellisenakin. Muuten on vaarana, että legendaarinen lausahdus ”Menee turha työ ihan hukkaan” uhkaa toteutua.

Korjattavaa varmasti jää. Mikään organisaatio ei ole valmis varsinkaan syntyvaiheessaan.

Omasta mielestäni syntyvästä maakuntakokonaisuudesta puuttuu yksi keskeinen elementti. Jostakin kumman syystä ammatillinen koulutus jätettiin tulevan maakuntahallinnon ulkopuolelle. Uudistuksen alkuvaiheessa tätä asiaa sivuttiin, mutta todettiin ammatillisen koulutuksen olevan niin hyvin järjestettyä, ettei sitä pidä sotkea tähän uudistukseen.

Kummastelulle on mielestäni kuitenkin perusteita. Koko maassa ammatillinen koulutus on jo kauan sitten siirretty valtiolta ja yksityisiltä koulutuksen järjestäjiltä pääosin kunnallisille koulutuksen järjestäjille. Pohjois-Karjalassa tämä taho on juuri nimensä Riveriaksi muuttanut koulutuskuntayhtymä, joka aikanaan muodostettiin yhdistämällä lukuisa joukko kuntien, kuntayhtymän, valtion ja yksityisten ylläpitämiä erillisiä oppilaitoksia. Kuntayhtymällä on omat kuntien valitsemat valtuustonsa, hallituksensa ja muut hallinnon tarvitsemat rakenteet. Samat rakenteet, joita tulevalle maakunnallekin parhaillaan rakennetaan.

Kuka olisi parempi ja vastuullisempi ammatillisen koulutuksen järjestäjä, vastuutaho ja perään katsoja kuin suorilla demokraattisilla vaaleilla valittu maakuntavaltuusto ja sen muodostama eri alojen yhteinen hallinto? Tarvitaanko erillisiä vastaavia elimiä ammatillisen koulutuksen ympärille, kun esimerkiksi huomattavasti suuremmasta sote-osiosta vastaavat erilliset rakenteet saadaan uudistuksen yhteydessä purettua?

En tässä mitenkään moiti nykyisen koulutuksen järjestäjän eli Riverian toimintaa. Se on monella tapaa mitattu, arvioitu ja hyväksi havaittu sekä ansioistaan palkittu.

Kyse on enemmän tulevaisuudesta.

Ammatillinen koulutus ja sen kehittäminen on keskeinen elementti koko maakuntamme kehittymisen kannalta. Koulutuksen tulee tuottaa osaavaa ja ammattitaitoista työvoimaa oikeille aloille oikeaan aikaan. Tämä haastava tehtävä tarvitsee nopeaa reagointia ja tuntosarvia moneen suuntaan. Maakunnat tulevat hallinnoimaan mittavia kehittämis- ja tukikokonaisuuksia sekä työllisyys- ja kasvupalveluita, joihin moniin ammatillinen koulutus liittyy tai ainakin sen pitäisi liittyä. Pystyisimmekö löytämään tästä kokonaisuudesta synergiaetuja, jotka loisivat meille kansallista kilpailukykyä ammatillisessa koulutuksessa ja laajemminkin menestystä koko maakunnalle? Ammatillinen koulutus tukisi maakuntaa ja uskoakseni myös toisinpäin eli maakunta voisi tukea ammatillista koulutusta. Oman hallinnon rakentamisen, sen jatkuvan uudistamisen ja ylläpidon sijaan koulutus voisi keskittyä varsinaiseen päätehtäväänsä eli laadukkaan koulutuksen tarjoamiseen nuorille ja aikuisille.

Pohdinnan arvoinen asia tässä yhteydessä olisi myös, mikä on harvenevan lukioverkoston paras ylläpitäjätaho jatkossa. Pystyvätkö kunnat löytämään tarvittavaa yhteistyötä tässä asiassa?

Ammatillista koulutusta uudistetaan parhaillaan. Keskeisenä ajatuksena on lisätä työelämän ja koulutuksen yhteistyötä. Tosin täällä sinällään toimivat alakohtaiset ammatillisen koulutuksen ohjausryhmät jostakin syystä lakkautettiin tässä yhteydessä. Joka tapauksessa tarkoitus on viedä koulutusta entistä enemmän työpaikoilla tapahtuvaksi. Tähän tarvitaan hyviä yhteyksiä työpaikkoihin, yrityksiin ja ylipäätänsä ympäröivään yhteiskuntaan. Tätäkin taustaa vasten yhteinen maakuntahallinto rakenteineen tarjoaisi nämä yhteydet ja rakenteet valmiina.

Toki tätä hallinnon kokonaisuutta tuleville maakunnille on ihan riittävästi näin alkajaisiksi muutenkin. Kokonaisuus voi täydentyä myöhemminkin, jos niin halutaan ja yhdessä päätetään.

Kun tarkemmin miettii, niin kyllä näistä ”juhlista” toinenkin taho puuttuu. Metsä on varsinkin meille pohjoiskarjalaisille tärkeä elinkeino. Mikä olisi tämän keskeisen leipäpuumme julkishallinnon oikea paikka? Mutta tämän pohdinta olisikin jo toisen jutun arvoinen.

Pekka Tahvanainen

Talvi on peruutettu!

hokkanen.timo.jYstäväni pilkkihenkilö (tästä voi tiedostava päätellä, että hän on nainen, muuten sanoisin pilkkimies) tuli viime joulukuussa minua vastaan poikkeuksellisen apeilla mielin. Utelin syytä varovasti, etten kajoaisi herkkiin henkilökohtaisiin asioihin. Jos hän olisi vaikka jäänyt riistapoliisin haaviin pilkkiratsiassa käytettyään liikaa Trofodermin-huulirasvaa tai pukki olisi antanut etukäteisilmoituksen, ettei uutta moottorikairaa tänä jouluna tule.

-Olin jo kaivanut varastosta pilkkijakkaran, teroittanut kairan, kiillottanut pilkit ja ruokkinut toukat.  Aamun lehdestä lukemani tieto iski kuin Trumpin iso nyrkki palleaani.   -Ei Pielisellä voi pitää pilkkikisoja, koska jää on niin ohutta ettei sitä edes uskalleta mennä mittaamaan, tuttava vaikeroi.  – Talvi on peruutettu.

Tämä kauhistuttava uutinen pysyi mielessäni kauan.

-Pielisellä ei voi enää pitää pilkkikilpailuja. Pogostan Hiihtokin on vaakalaudalla. Hienoa, että kaikkien marsujen isä aurinkoinen, herra PKO, Juha Kivelä esikuntineen on pysynyt lujana ja varustaa vuosittain Kolin laskettelurinteet niin paksulla keinolumella, että Hotelli Kolin wellness-kylpylän paljusta voi sentään seurata merkittäviä laskettelukilpailuja vaikka juhannukseen.

Onneksi suomalaisten vaikerrukset kuultiin;  lunta ja pakkasia on sittemmin riittänyt. Nyt vaikeroimme liian lumen, huonosti hoidettujen, muhkuraisten liikenneväylien, kovan tuulen ja pakkasen kourissa. Pielisenkin voi pelotta ylittää jäätietä pitkin ja pilkkijät voivat kairata yli puolen metrin jäätä.  Joitakuita omistavan luokan jäseniä voi kuitenkin arveluttaa, kun työpaikalta tai kotoaan poistuttuaan ei voi olla enää varma, että rakennus on palatessa saman näköinen kuin lähtiessä. Tai että mökillä tai kotona olisi saatavilla tuiki tarpeellista sähköä!  – Onhan se tykky kuitenkin niin kaunista, vaikkei lypsämättä jäänyt lehmä sitä oikein ymmärrä.

 Talvea ei peruutettu. Aplodeerataan ja huokaistaan helpotuksesta?  POTUS Trump kaipasi jo joulukuussa lämpimämpää (”…good old global warming…”).  Tämä kommentti tyrmättiin oikopäätä, ja erityisen ymmärtämätönhän se onkin.

Äkilliset, ennustamattomat ja jyrkät vaihtelut (ääri-ilmiöt) ovat ilmastonmuutoksen arkipäivää. Jo muutamia viikkoja pohjoisnavan polaaripyörre on ollut normaalia heikompi. Pohjoisnavalla on ollut ennätyksellisen lämmintä ja koko Euroopassa vuodenajan keskiarvoihin verrattuna erittäin kylmää. Kukaan ei voi taata milloin tilanne ”normalisoituu”.

Talvesta on syytä olla huolissaan monesta syystä. Äskeisessä kokouksessa itävaltalaiset kertoivat lukuisten hiihtokeskusten toiminnan loppumisesta. Kallista lunta on tehtävä, jos hiihtokeskustoimintaa halutaan pitää väkisin yllä. Ja artistihan sen maksaa. Samaan hengenvetoon kerrottiin, että hiihtäminen on monille itävaltalaisille jo liian kallista.

Kesä on Keski-Euroopassa korvaavien kesätoimintojen kehittämisessä helpompi ja pidempi kuin Suomessa. Koli on kesäpaikkana poikkeus ja sen toiminta voi muutoksessa jopa vahvistua, vaikka kesäsäät ovatkin viime- ja toissavuoden tapaan yhtä arvoituksellisia kuin talvenkin. Arvuuttelun lisäksi olisi viisasta olla mukana niissä toimissa, jotka vähentävät ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia.

Timo J. Hokkanen

**

Tämä blogikirjoitus on The IGNORANT Fake Media –konsernin tuotantoa. Se on epäilemättä propagandaa, valehtelua ja tietoista kärjistämistä, kuten erään kansanedustajan ympäristöä – erityisesti metsäasioita – koskevat kommentit. Toki samalla tavoin pohjimmiltaan hyvää tarkoittava.

Pohjois-Karjalan rakennetun ympäristön piirteitä

Pekka_PiiparinenVaikka Pohjois-Karjala on kuulunut suuren osan historiastaan periferiaan, jonka taloudelliset olosuhteet ovat olleet esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomea selvästi niukemmat, on maakunnassa monipuolinen ja paikka paikoin laadukaskin rakennettu kulttuuriympäristö. Pohjois-Karjalasta voidaan löytää kaikki tärkeimmät arkkitehtoniset tyylisuuntaukset 1800-luvun alkupuoliskolta lähtien ja historian saatossa rakennuksia ovat olleet suunnittelemassa monet maamme eturivin arkkitehdit, kuten Alvar Aalto, Carl Ludvig Engel ja Eliel Saarinen.

Pohjois-Karjalan vanhimmat säilyneet rakennukset ovat 1700-luvulta, mutta moniin muihin Suomen maakuntiin verrattuna Pohjois-Karjalan rakennuskanta on verrattain nuorta. Tämä johtuu useasta syystä ja niistä merkittävin liittyy talouteen. Pääomia näyttävään rakentamiseen ei useinkaan ole ollut ja rakentaminen on toteutettu yleisesti ottaen vaatimattomammin kuin esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Myös maantieteellinen sijainti on vaikuttanut Pohjois-Karjalan rakennuskannan ikärakenteeseen. Alueella on käyty paljon sotia, joissa on tuhoutunut huomattavat määrät rakennuksia. Myös rakennusmateriaaleilla on ollut vaikutusta rakennusten ikään. Maakuntaa rakennettiin 1960-luvulle saakka pitkälti puurakennuksin ja kalliimpi kivirakentaminen jäi sangen pienilukuiseksi. Huonoon kuntoon ajautuneita puurakennuksia – esimerkiksi lahovaurioiden vuoksi – on usein korvattu uudisrakennuksilla. Puutaloja on tuhoutunut paljon myös tulipaloissa.

Maaseudun rakennuskantaan on vaikuttanut myös kaskikulttuuri ja Pohjois-Karjalassa kaskeaminen oli maanviljelyn päämuoto 1800-luvulle saakka. Usein siihen liittyi liikkuva elämäntapa, jossa myös rakennukset saattoivat kulkea omistajiensa mukana. Osittain paikasta irrallisen kaskikulttuuriasumisen vuoksi pohjoiskarjalaiselle maaseudulle ei toteutettu yhtä näyttävää ja juurevaa rakentamista kuin Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Pohjois-Karjalan maaseudun rakennetun ympäristön ilmeessä näkyy myös vallinnut pientilavaltaisuus. Suuret maatilat olivat harvinaisia eikä maakuntaan syntynyt koskaan varsinaista kartanolaitosta, vaikkakin alueelle rakennettiin niitä muistuttavia hoveja. Hovit olivat kruunun virkamiesten hallinto- ja asuinpaikkoja.

Verrattuna Etelä- ja Länsi-Suomeen, esiintyy Pohjois-Karjalan rakennetussa ympäristössä tiettyä yksilöllisyyttä. Esimerkiksi maatilojen pihapiirit Itä-Suomessa muodostuivat aikoinaan niin, että rakennusten sijoittelussa ei ollut selkeitä sääntöjä ja yhdenmukaisuuksia. Tämä yksilöllisyys tulee vastaan maaseudulla tänäkin päivänä; pihapiirit ovat toisiinsa nähden erinäköisiä, niin rakennuskannan, niiden sijoittelun kuin yleisen ympäristön hoidon suhteen. Yksilöllisyys näkyy myös säilyneissä historiallisissa puutaloissa, sekä maaseudulla että kaupungeissa, ja usein rakennuksiin on toteutettu omaperäisiäkin muutostöitä.

Vaikka Pohjois-Karjalan olosuhteet ovat olleet usein haastavia, on maakunnan rakennettuun kulttuuriympäristöön muodostunut tiettyjä valtakunnallisiakin erityispiirteitä. Yksi niistä on ortodoksinen puinen pyhäkkörakentaminen, mikä selittyy ortodoksien suhteellisesti suurella osuudella väestöstä. Metsätalous tuli maakuntaan 1700-luvun lopulta lähtien ja myös tähän liittyvästä rakentamisesta on säilynyt rakennuskantaa. Pohjois-Karjalassa on esimerkiksi runsaasti entisiä metsätyökämppiä.

Maakunnassa on virrannut paljon vuolaita koskia, joita on valjastettu sähköntuotantoon. Tästä johtuen vesivoimalaitoksia on Pohjois-Karjalassa suuremmassa määrin kuin esimerkiksi Etelä- tai Länsi-Suomessa. Maakunnan runsaat vesistöt ovat mahdollistaneet myös kalastuksen harjoittamisen. Rikkaasta kalastuskulttuurista on jäänyt muistoksi merkittävä määrä kalasaunoja ja -majoja, etenkin Höytiäiselle. Rajamaakuntana Pohjois-Karjalaan on toteutettu paljon maanpuolustukseen liittyvää rakennuskantaa, kuten varuskuntia ja rajavartioston asemia.

Niukoista taloudellisista olosuhteista johtuen Pohjois-Karjalassa on säilynyt jonkin verran mökkimäistä asutusta. Yksittäisiä mökkejä on sekä maaseudulla että taajamissa. Aikoinaan maakunnassa oli jopa pieniä mökkikyliä, joiden rippeitä on säilynyt esimerkiksi Outokummun Hiekkapalstalla ja Viinijärven Kirkkosärkällä. Myös vaara-asutus on yksi maakunnan rakennetun ympäristön erityispiirteistä, joskin sitä on muodostunut myös muun muassa Pohjois-Savoon ja Kainuuseen.

Pohjois-Karjalasta voidaan nimetä joitakin kohteita, joilla on erityistä merkitystä valtakunnallisellakin tasolla. Maakunnan pääkaupunki Joensuun keskusta-alue on pinta-alaltaan Suomen suurin yhtenäinen kaupunkikeskustan ruutuasemakaava. Tämän vuoksi Joensuun liikekeskustan yhteyteen on toteutettu modernia lähiömäistä rakentamista enemmän kuin missään toisessa historiallisessa ruutuasemakaavakaupungissa.

Puu-Nurmes on Sisä-Suomen yhtenäisin historiallisella asemakaava-alueella oleva puurakennusten alue ja Puu-Juuka antaa edustavaa kuvaa suomalaisen pitäjän keskustasta ennen modernia rakentamisen tapaa. Outokumpuun rakennettiin aikoinaan Suomen suurin ja merkittävin kaivosyhdyskunta, jonka rakennuskanta on säilynyt hyvin. Paikkakunnalta löytyvät maamme massiivisimmat historialliset kaivosteollisuusrakennukset. Lieksan Pielisen museossa on Suomen toiseksi suurin ulkomuseo.

Pekka Piiparinen

%d bloggers like this: