ELY-keskuksen ympäristövastuualueella tehdään hyvin moninaisia ympäristötehtäviä. Ympäristönsuojelu ja vesienhoito -yksikössä vesienhoitotehtävät sekä vesiin vaikuttavien ympäristöluvallisten toimintojen valvontatehtävät kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa vesistöjen hyvää tilaa ja kuormituksen kestävyyttä arvioitaessa. Yksi ajankohtaisimmista tiiviin yhteistyön paikoista on tällä hetkellä Outokummussa sijaitseva Sysmäjärvi. Sysmäjärven vedenlaadussa on tapahtunut vuosien saatossa voimakkaita muutoksia, jotka ovat olleet seurausta teollisuuden ja asutuksen jätevesistä. Vaikutuksia on myös luontaisesti alueen geologisesti rikkaista maa- ja kallioperäolosuhteista, kuten alueella runsaana esiintyvästä mustaliuskeesta. Ihmistoiminta sekä luontaiset olosuhteet vaikuttavatkin rinnakkain ympäristöömme.
ELY-keskuksen ympäristönsuojelutiimissä tehdään muun muassa ympäristönsuojelulain mukaisten ympäristölupien valvontaa. Ympäristöllinen sääntely on kehittynyt vähitellen 1900-luvulla, ja nykypäivänä tuntemamme ympäristönsuojelulaki on loppujen lopuksi melko tuoretta lainsäädäntöämme. Ympäristölainsäädäntö sekä sen mukaiset menettelyt ovatkin kehittyneet valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, ja ne ovat myös jatkuvassa muutoksessa. Vuonna 1961 voimaan astui vesilaki ja 1992 ympäristölupamenettelylaki, joka nivoi yhteen aiemmat sijoituslupaa, ilmalupaa ja jätelupaa koskevat lait. Vuonna 2000 astui voimaan ympäristönsuojelulaki, johon myös vesilain mukainen pilaamislupa otettiin mukaan ympäristölupamenettelyyn. Vuonna 2014 ympäristönsuojelulaki uudistettiin kokonaisuudessaan. Outokummun historiassa merkittävien vanhojen kaivosten ympäristövastuut perustuvat silloiseen voimassa olleeseen lainsäädäntöön, ja viranomaisten aikoinaan tekemiin lupiin ja päätöksiin, ja ovat siten osaltaan ajankuvansa mukaisia.
Sysmäjärven nykytila
Itse Sysmäjärvi on matala, rehevä ja viljelyalueiden ympäröimä järvi. Järven pinta-ala on noin 6,9 km2, keskisyvyys noin 1,5 metriä (suurin syvyys reilu 5 metriä). Järveen laskevia jokia/ojia ovat Kesselinjoki, Kuusjoki, Ruutunjoki ja Lahdenjoki. Sysmäjärvi purkaa vetensä Sysmänjokeen, joka yhtyy Taipaleenjokeen, ja laskee lopulta Oriveden Heposelkään. Aikanaan kaivostoiminnan vaikutukset ovat näkyneet selvästi aina Sysmänjoessa, Taipaleenjoessa ja Heposelällä asti.
Vesienhoidossa Sysmäjärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi veden laadun, koekalastuksen, kasviplanktonbiomassan sekä hydromorfologisen muuttuneisuuden perusteella. Järven kemiallinen tila on hyvää huonompi muun muassa nikkelin ympäristölaatunormin ylittyessä. Sysmäjärvi kuuluu Natura 2000 -suojelualueisiin, ja lintuvetenä se on yksi Suomen arvokkaimmista sekä kansainvälisestikin arvokas. Luontoarvojen osalta järven umpeenkasvu ja rantojen pensoittuminen ovat kuitenkin alueen suurimpia uhkia. Järvi on valittu Helmi-ohjelman kohdejärveksi, jossa on toteutettu lintuvesikunnostuksia vuosina 2021–2023. ELY-keskuksen luonnonsuojelutiimillä on ollut merkittävä rooli Helmi-ohjelman toteutuksessa sekä kunnostuksissa.
Ympäristöllisen sääntelyn tiukentumisen myötä myös Sysmäjärveä kuormittavien toimintojen ympäristölupien raja-arvot ovat vuosien saatossa tiukentuneet, ja ympäristöluvallisissa toiminnoissa on kehitetty prosesseja vesistökuormituksen sekä jätevesimäärien pienentämiseksi. Vanhojen toimintojen osalta vedenlaadun tarkkailutulosten perusteella Sysmäjärveen Keretin suunnasta laskevan Ruutunjoen vedenlaatu on myös kohentunut etenkin 2000-luvulla virtaamien ja ainepitoisuuksien laskun myötä. Myös pohjaveden haitta-ainepitoisuudet ovat laskeneet kaivostoiminnan loppumisen ja kaivoksen sulkemistoimenpiteiden jälkeen. Kuitenkin vuodesta 2015 alkaen Sysmäjärven syvännealueella on alettu havaita joka kevät toistuva happamuuspiikki, ja järven pH:n käyttäytymisessä onkin havaittavissa siitä alkaen keväisin selvä muutos.
Nykytilan selvitystä yhteistyössä
Muutokseen liittyvien kemiallisten ja biologisten prosessien ymmärtäminen, Sysmäjärven moninainen kuormitushistoria, nykykuormitus sekä alueen luonnonolosuhteet huomioiden, ei kuitenkaan ole helppo ja yksinkertainen tehtävä. Niinpä Pohjois-Karjalan ELY-keskus kutsui syksyllä 2023 kaikki Sysmäjärven vesistön velvoitetarkkailuun osallistuvat ympäristöluvalliset toimijat yhteiseen palaveriin Sysmäjärven nykytilaa koskien.
Tapaamisessa nähtiin yhteisesti tärkeäksi selvittää Sysmäjärven nykytilaa ja siinä tapahtuvia prosesseja, jotta järven kantokyky voidaan nyt ja jatkossa turvata. Loppuvuodesta 2023 nykytilan selvitystä lähdettiin edistämään, ja kustannukset sovittiin yhteisesti jaettaviksi. Konsulttityönä laadittava kirjallinen selvitys järven nykytilasta on valmistumassa huhtikuussa 2024. Tarkastelussa on mukana mm. pinta- ja pohjavesikuormitus, pistekuormitus, hajakuormitus, järven hapetus, sedimentit sekä järven tilavuuden ja vedenvaihtuvuuden muutokset pohjapadon sekä umpeenkasvun myötä. Raportissa tullaan nostamaan esille myös jatkosuosituksia.
Alueen vesistökuormituksesta tiiviisti listatun historiakatsauksen myötä on helpommin ymmärrettävissä, mitä kaikkea Sysmäjärvi on lähihistoriassaan nähnyt, ja mitkä kaikki järven nykytilaan voikaan vaikuttaa erinäisten monimutkaisten prosessien kautta.
Lyhyt katsaus Sysmäjärven kuormitushistoriaan
Sysmäjärven kuormitushistoriassa merkittävä Outokumpu -yhtiön tarina alkoi, kun Itä-Suomesta Kuusjärven kunnassa sijaitsevasta Outokummun kukkulalta löydettiin rikas kupariesiintymä vuonna 1910. Kuparintuotanto käynnistyi muutamassa vuodessa, ja ensimmäinen kuparitehdas valmistui vuonna 1913 niin sanotulla vanhalla kaivoksella. 1920-luvun lopulle tultaessa kaivos oli jo laajentunut nykyaikaiseksi tuotantolaitokseksi, kun uudet tuotantolaitokset valmistuivat elokuussa 1928. Outokumpu Oyj:n toiminta alkoi Vanhasta Kaivoksesta, ja jatkui myöhemmin Mökkivaaralla (1939–1954), Keretissä (1954-1989) ja Vuonoksessa (1972-1985). Kaivoksista saatiin kuparin ohella sinkkiä, nikkeliä, kobolttia, rautaa, kultaa ja hopeaa.
Muita alueen pistekuormittajia ovat Ruutunjoen varressa toimiva Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) koerikastamo, jonka vesiä on johdettu Ruutunjokeen 1988 alkaen. Lahdenjoen kautta 1972 vuodesta alkaen on johdettu Vuonoksen kaivoksen (1972–1985) ja rikastamon purkuvesiä. Nykyisin alueella toimii Elementis Minerals B.V. Branch Finlandin Vuonoksen talkkirikastamo. Myös Outokummun kaupungin Jokipohjan jätevedenpuhdistamon jätevesiä on alettu johtamaan Lahdenjoen kautta 1973 alkaen. Jätevedenpuhdistamon velvoitteena Sysmäjärven hapettaminen on aloitettu vuonna 1997.
Sysmäjärven kuormitushistoriassa 1920- ja 1930 luvuilla Outokummun alapuolinen Sysmäjärvi kärsi asumisjätevesien aiheuttamasta rehevöitymisestä. Vuosina 1928–1938 Outokummun kaivosalueelta johdettiin emäksisiä, runsaasti metalleja sisältäviä jätevesiä vesistöön. Vuosina 1938–1964 kaivosalueelta johdetut vedet olivat puolestaan hyvin happamia (rikkihappo), minkä seurauksena Sysmäjärven kalakannat sekä kasvi- ja eläinplanktonin biomassat romahtivat. Sysmäjärven järviekosysteemin romahtamisen myötä kaivosjätevesien neutralointi aloitettiin 1964.
Jo kaivostoiminnan aikana tapahtui Outolammen jätealueen kautta laajamittaista pohjaveden pilaantumista, joka saavutti huippunsa 1950-luvun alussa, ja johti oikeustoimiin sekä taloudellisiin korvauksiin. Happaman pohjaveden purkautumista sekä rikastushiekka-alueiden suotovesikuormitusta Ruutunjokeen aiheutuu kuitenkin edelleen. Kaivos- ja rikastustoiminta päättyi Keretissä 31.5.1989. Kaivoksen jälkihoitotöinä alimmainen Hautalampi ruopattiin ja kalkittiin vuonna 1996. Sumpin rikastushiekka alueita peitettiin ja maisemoitiin -50, -60- ja 80-lukujen aikana ja Keretin sekä Mökkivaaran alueita 1990–2000 luvuilla. Parhaillaan Keretin ja Mökkivaaran alueelle suunnitellaan uutta kaivostoimintaa Finncobalt Oy:n Hautalammen kaivoshankkeen myötä.
Yhteistyössä eteenpäin
Huhtikuussa 2024 valmistuvan selvityksen on tarkoitus avata Sysmäjärvessä tapahtuvia kemiallisia ja biologisia prosesseja. Selvityksen valmistuttua jää pohdittavaksi, mitä Sysmäjärven tilalle ja siinä havaittaville prosesseille voitaisiin tehdä, jotta Sysmäjärven hyvän tilan tavoite olisi mahdollista saavuttaa, ja pH:ssa kulminoituva ja havaittava huolestuttava kehitys saataisiin katkaistuksi. ELY-keskukselle ympäristölupia valvovana viranomaisena jää myös pohdittavaksi, onko ympäristölupia tarpeen muuttaa selvityksen tai mahdollisesti tarvittavien jatkoselvitysten tulosten johdosta. Myös uusien toimintojen, kuten Hautalammen kaivoshankkeen vaikutusten riittävän luotettava arviointi on mahdollista vasta, kun järven nykytila ja sen tämänhetkiset prosessit tunnetaan paremmin.
Hyvässä yhteishengessä eteenpäin viety selvityshanke tarjoaa tarpeellista tietoa sekä jatkoaskelia pitkällisen kuormitushistorian omaavan järven tilasta niin viranomaisille kuin toiminnanharjoittajillekin.
Ninni Rissanen
ympäristöasiantuntija
Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen blogi 