Toiminnanharjoittajan velvoitteet toiminnan loppuessa

MariHPohjois-Karjalassa on vireillä tai on lähiaikoina tulossa vireille useampi toiminnan lopettamista koskeva asia, joissa ELY-keskus valvoo ympäristönsuojelulain nojalla toteutettavia lopettamistoimia. Nämä lopettamiset eivät ole koronavirustilanteen aiheuttamia, vaan ne ovat tulleet tietoon jo aikaisemmin ja niiden syyt ovat muut.

Etenkin suurilla laitosalueilla toiminnan asianmukainen ja turvallinen lopettaminen edellyttää koko alueen kattavan lopettamissuunnitelman tekoa ja sen toimeenpanoa. Yleensä toimintaa koskeva ympäristölupa sisältää lopettamissuunnitelman laatimista ja sen toimittamista lupaviranomaiselle koskevan määräyksen. Jos ympäristölupa ei sisällä riittäviä määräyksiä toiminnan lopettamisen varalta, lupaviranomaisen on annettava tätä tarkoittavat määräykset.

Ympäristöluvanvaraisen toiminnan päätyttyä toimintaa harjoittanut vastaa edelleen lupamääräysten mukaisesti tarvittavista toimista pilaantumisen ehkäisemiseksi, samoin kuin toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta.  Jos toiminnanharjoittajaa ei enää ole tai häntä ei tavoiteta ja lopetetun toiminnan ympäristövaikutusten valvomiseksi on tarpeen tarkkailla ympäristöä, tarkkailusta vastaa toiminta-alueen haltija. Toiminta-alueen haltija, tai kukaan muukaan, ei suoraan vastaa muista toiminnanharjoittajalle kuuluvista toiminnan lopettamisvelvoitteista.

Ympäristölupaan sisällytettävällä vakuusvaatimuksella voidaan ennakolta pyrkiä turvaamaan jätehuoltotoimien suorittaminen tilanteissa, joissa toiminnanharjoittaja ei kykene huolehtimaan sille kuuluvista velvollisuuksistaan. Vakuudella ei kuitenkaan voida varautua muihin ympäristönsuojelulain mukaisten toiminnan lopettamisvelvoitteiden laiminlyönteihin. Tältä osin vireillä on ollut pitkään ns. toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittäminen, joka löytyy Sanna Marinin hallitusohjelmastakin. Tavoite on nykyistä kattavammin hallita ympäristöriskejä, korvata ympäristövahinkoja ja turvata ennallistamistoimet tapauksissa, joissa vahingon aiheuttaja on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Toissijaisen vastuujärjestelmän tehtävänä on toimia osana ympäristöpolitiikan keinovalikoimaa ja tukea lainsäädännön valvontaa sekä yritysten omaa toimintakulttuuria ja itsesääntelyä.

Toiminnan lopettaminen vaatii huolellista ennakointia ja aktiivisia toimia toiminnanharjoittajalta ja myös viranomisilta, jotta ympäristövelvoitteet tulevat hoidetuksi järjestelmällisesti ja varmasti ilman valtion toissijaista taloudellista väliintuloa. Toistaiseksi varsinkin vakavien ympäristövahinkojen ennaltaehkäisytilanteita on jouduttu rahoittamaan useilla (kymmenillä) miljoonilla euroilla budjettiperusteisesti eli veronmaksajien varoilla. Nykyinen tilanne ei ole kestävä yhteiskunnan eikä julkishallinnon ja yritysten kilpailuasetelman näkökulmasta, eikä se myöskään edistä aiheuttajan ensisijaisen vastuun periaatteen toteutumista asianmukaisella tavalla, joten toivoa sopii, että asiassa edetään hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti.

Todettakoon lopuksi, että Pohjois-Karjalassa yritykset ovat toistaiseksi toimineet toiminnan lopettamistilanteissa vastuullisesti velvoitteensa loppuun saakka hoitaen.

Mari Heikkinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s