Maaseutu ja käsien pesu – jotain pysyvää

Kuva ohrapellosta.

Maaseudun ja maatalouden merkitys on viimeisen vuoden aikana noussut suuren huomion kohteeksi. Kotimainen ruuantuotanto, kausityövoiman välttämättömyys, kotimaan matkailu, työn monipaikkaisuus sekä monet muut maaseutuun liittyvät asiat ja ilmiöt ovat otsikoissa.

Viime keskiviikkona 3.2.2021 julkaistiin ely-keskuksen maaseuturahaston vuosikatsaus vuodelta 2020 (sttinfo.fi). Pohjois-Karjalan maaseudun kehittämiseen suunnattu julkinen rahoitus oli vuonna 2020 yhteensä noin 85 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi metsänomistajien saamat vuotuiset kantorahatulot ovat noin kaksinkertaiset. Niistä merkittävä osa suuntautuu tosin maakunnan ulkopuolisille metsänomistajille.

Vuosikatsaus sisältää mielenkiintoista tietoa tukieuroista, valvonnasta ja tulevasta EU-ohjelmakaudesta. Samalla se tarjoaa havainnollista tietoa muun muassa maatalouden rajusta rakennemuutoksesta. Näiden lisäksi se antaa ajattelemisen aihetta niin Pohjois-Karjalan maaseudun tulevaisuudesta, merkityksestä kuin ihmisten hyvinvoinnista.

Maaseutu on toistaiseksi välttynyt koronaviruksen aiheuttamilta haitoilta ilahduttavan hyvin. Maatalous on toiminut käytännössä normaalisti ja viljelijät eivät tiettävästi ole juuri tartuntoja saaneet. Viime keväänä uhannut kausityövoimapula erityisesti marjatiloilla hoitui laajalla yhteistyöllä ihan kohtuullisesti. Tulevan kauden kausityövoiman riittävyys pystytään turvaamaan jo huomattavasti paremmin. Maatalouden alkutuotannon ja maaseutuyritysten väliaikaiset tuet, toistaiseksi noin 850 000 euroa, varmistavat sen, että maaseudun yrittäjät eivät jää koronatuissa väliinputoajiksi.

Maaseututoimijoiden tiivis ja mutkaton yhteistyö maakunnassamme on osoittanut arvonsa näissä poikkeuksellisissa oloissa. Ely-keskuksen ja sen keskeisten kumppaneiden, kuten kuntien yhteistyöalueiden, Leader-yhdistysten, ProAgrian, elinkeinoyhtiöiden, MTK Pohjois-Karjalan, ja niiden keskeisten henkilöiden mutkaton vuorovaikutus on säännöllistä ja toimivaa. Tulokset ovat nähtävissä koronatilanteen hoitamisen lisäksi ainakin maaseutuyritysten kehittämisessä, luomutuotannon laajuudessa ja Leader-toiminnan aktiivisuudessa.

Yhteisiä ponnisteluja maaseudun sekä siellä asuvien ja yrittävien ihmisten hyväksi todella tarvitaan. Maakunnan maidontuotanto on laskenut kauaksi tavoitellusta 150 miljoonan litran vuosituotannosta. Viime vuonna meijerimaidon määrä jäi 117 miljoonaan litraan. Maidontuotannon ja yleisemminkin nautakarjatalouden siirtyminen länteen ja etelään on saatava pysähtymään. Riittävä raaka-ainetuotanto turvaa keskeiseltä osin elinvoimaisen elintarviketeollisuuden kehittymisen alueella.

Maatilojemme määrä on vähentynyt EU-jäsenyyden aikana vajaaseen puoleen eli laskenut alle 2 000 tilan. Maatilojen keskipinta-ala on sijaan yli kaksinkertaistunut ollen nyt 43 hehtaaria. Peltopinta-ala on säilynyt likimain ennallaan noin 85 000 hehtaarissa. Viime vuonna avustettuja sukupolvenvaihdoksia tehtiin vain kahdeksan.

Viljelijäkin on ihminen. Maatalouden kannattavuuden heikkeneminen, miljoonaluokan taloudelliset riskit, epävarmuus tukiehdoista ja suuri työmäärä kuormittavat. Viljelijöiden jaksaminen on jo vuosia ollut maaseudun suurimpia huolenaiheita. Tähän ongelmaan on onneksi jo tartuttu.

Me kaikki pystymme toiminnallamme vaikuttamaan siihen, miten maaseutu ja sen ihmiset tulevaisuudessa voivat. Ely-keskuksella on lisäksi erinomaiset kehittämis- ja rahoitusvälineet konkreettiseen taloudelliseen tukeen. Koronatilanteen aikanaan helpottaessa siitä jää toivottavasti muutakin pysyvää hyvää kuin käsien peseminen ja joustavat työntekemisen käytännöt. Maaseudun merkityksen ymmärtämisen soisin olevan yksi pysyvä muutos.

Ari Niiranen