Kohti uutta normaalia

”Sitten kun palataan normaaliin, niin…” Näin on kuullut usein sanottavan viime aikoina, jopa omasta suustaan. Kaikki ovat odottaneet, että pääsisi tekemään asioita, jotka olivat osa normaalia arkea ennen maailmanlaajuista pandemiaa ja toisaalta myös, että päästäisiin juhlistamaan erityisiä hetkiä tai voitaisiin poistua tutuista kuvioista. Suomi on jo aika pitkällä avautumisessa ja ulkomaillekin on jo liikennettä.

Onko kuitenkaan mahdollista palata täysin siihen mitä oli ennen ja toisaalta onko siihen halua tai tarvettakaan? Nyt alkaa olla viimeinen hetki miettiä miten asioita voisi tehdä toisin. Koronapandemia on jo pakottanut tekemään asioita eri tavalla, mutta nyt olisi mahdollisuus myös isosti muuttaa asioita. Kun monia jämähtäneitä tapoja ja rakenteita ei tarvitse itse hajottaa niiden ollessa jo palasina, on tilaisuus yhdessä miettiä miten palaset kannattaisi liittää takaisin toisiinsa.

Kestävyys ja vastuullisuus ovat teemoja, jotka olivat vahvasti nousussa jo ennen koronaa, mutta pandemia on saanut monen miettimään entistä tarkemmin omia valintojaan. Mutta miten kauan? Ihminen rutinoituu aika nopeasti, tuttuihin uomiin on helppo solahtaa ja asioista tulee nopeasti taas normaaleja.

Millainen voisi olla matkailun uusi normaali?

Matkailussa ensisijaisesti tietysti toivotaan ennustettavuutta ja jatkuvuutta nyt jo yli vuoden epävarmuuden jälkeen. Mutta millaista matkailun tulisi olla? Mikä olisi se ihanne ja miten tästä hetkestä päästäisiin siihen ihanteeseen? Mitä yrittäjät ja ala tarvitsevat juuri nyt, jotta sen suunta saataisiin oikealle kurssille ja pysymään sillä?

Pandemian myötä kysyntä kestäville ja omaperäisille matkailupaketeille on kasvanut. Joillekin yrittäjille se on mahdollistanut omien konseptien uudelleen miettimistä ja kehittämistä. Maailmantilanne on nopeuttanut digitalisaatioloikkaa, joka tuo uusia mahdollisuuksia myös syrjäisemmille seuduille. Riskinhallintastrategioiden merkitys on myös varmasti ymmärretty paremmin.

Kuinka hyvin kestävyys ja vastuullisuus kuitenkaan ymmärretään? Nyt olisi varmasti tarvetta koulutukselle siitä mitä kestävyys oikeastaan merkitsee ja millainen arvo sillä on yrityksille. Jotta digitalisaatiosta saisi parhaan hyödyn, yrittäjien ja toimijoiden pitäisi osata valjastaa se käyttöön. Myös tähän tarvitaan tukea. Tuilla on mahdollista myös edistää eettisten ja kestävien ratkaisujen valintaa.

Koronapandemia on myös tuonut matkailuyrityksiä yhteen ja kestävyyteen ja vastuullisuuteen onkin helpompi pyrkiä yhdessä. Pohjois-Karjalassa on paljon pieniä matkailuyrityksiä. Yhdessä, kun muut toimijat nähdään yhteistyötahoina eikä kilpailijoina, on muun muassa mahdollista luoda valikoima toinen toisiaan tukevia matkailupalveluja, joiden avulla matkailijat viipyvät pidempään alueella.

Yhteistyötä yli rajojen

Nyt tarvitaan myös kokemusten vaihtoa myös yli rajojen. Millaisilla ratkaisuilla on onnistuttu ja mikä ei ole toiminut? Hyviä käytäntöjä ja kokemuksia vaihtamalla saadaan uusia ideoita siihen mitä voidaan paikallisesti pilotoida ja kehittää. Kansainvälinen biosfäärialuetoiminta on juuri tätä ja meillä Pohjois-Karjalassa on biosfäärialue, Unescon kestävän kehityksen yhteistoiminta-alue! Unescon biosfäärialueverkosto kasvoi tänä syksynä ja käsittää nyt 727 kohdetta ympäri maailma 131 eri maassa. Näiden alueiden, joilla tehdään yhteistyötä kestävän kehityksen edistämiseksi ja kokeillaan uusia ideoita, yhteispinta-ala käsittää jo Australian kokoisen alueen.

Kuva: Marie McNulty.

Tarvitaan myös edistyksellisiä toimijoita, jotka ovat esimerkkinä muille. Jaetut ideat voivat olla pieniäkin oivalluksia. Vuonna 2020 päättynyt matkailuun keskittynyt SHAPE -hanke toi yhteen mm. skotlantilaiset ja ilomantsilaiset. Galloway and Southern Ayrshire biosfäärialueella viestinnässä käytetään ”Your ordinary is extraordinary” – slogania. Tämä ilomantsilaisen hankepartnerin lausahdus paikallisille sai aikaan oivalluksen. Hyvä idea leviää ja alkaa elämään omaa elämäänsä.

Pohjois-Karjalan biosfäärialueen juuri julkaistussa strategiassa yhdeksi kehittämisteemaksi on nostettu nimenomaan kestävä matkailu. Biosfäärialuetoiminta tukee kestävän ja vastuullisen matkailun kehittymistä alueella, sillä se tukee sekä luonnonmonimuotoisuuden suojelua, varautumista ilmastonmuutokseen, että alueen elinvoimaisuuden säilymistä vaarantamatta luonnonarvoja. Biosfäärialuetoiminnassa on mukana laaja kirjo eri alojen yrityksiä, ja eri tason toimijoita kunnista pienyrittäjiin. Kun yhteistyöhön osallistuu paljon erilaisia ihmisiä ja toimijoita, myös kestävyyttä pääsee katsomaan monesta eri näkökulmasta ja se taas mahdollistaa oman näkökannan laajentumisen. On helpompi ymmärtää mitä kaikkea kestävyys ja vastuullisuus käsittää. Biosfäärialuetoiminta on yksi työkalu, jolla koronapandemian luomaa muutospotentiaalia voidaan valjastaa käyttöön.

Pohjois-Karjalan biosfäärialue.

Nyt jos koska on aika ei vain miettiä uusia tapoja toimia vaan ottaa niitä käytäntöön. Uudesta tulee normaali hyvin nopeasti ja nyt voimme valita millainen me haluamme sen uuden normaalin olevan.

Vilma Lehtovaara
biosfäärialuekoordinaattori

Vauhtia kasvuun verkostoista

Verkostoja hyödynnetään monipuolisesti kansainvälistyvien ja kasvua hakevien yrityksien palveluissa. Merkittävä julkisia kansainvälistymispalveluja tarjoavien toimijoiden verkosto koottiin yhteen Team Finland -verkostoksi jo vuonna 2011. Nykyisin Business Finland koordinoi Team Finland -verkostoa valtakunnallisesti ja ELY-keskukset alueellisesti.

Team Finland-verkoston tavoite on pk-yritysten viennin kasvattaminen, mutta verkostolla on tehtäviä myös muissa merkittävissä teemoissa; Suomeen kohdistuvien investointien ja meille suuntautuvan matkailun edistämisessä, ulkomaisten osaajien hankkimisessa sekä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymisessä. Verkosto tarjoaa yrityksille laajan palvelujen ketjun neuvonnasta rahoitukseen. Maakunnissa Team Finland -verkostoon linkittyvät mukaan kaikki alueelliset yrityspalvelutoimijat (alueelliset kauppakamarit, Yrittäjät, alueen kehittämisyhtiöt jne.).

Enterprise Europe Network -palvelut ovat EU:n rajat ylittävä palveluverkosto, joka tarjoaa maksuttomia kansainvälistymispalveluja pk-yrityksille. Verkosto toimii yli 60 maassa. Verkoston palveluita tarjoaa noin 600 organisaatiota yli 3000 asiantuntijan voimin. Business Finland koordinoi verkostoa Suomessa. Muut partneriorganisaatiot Suomessa ovat Helsingin seudun kauppakamari ja Turku Science Park .

Verkostoitumiseen tukea tarjolla

Kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisessä yrityksiä kannustetaan verkostoitumiseen ja yhteistyöhön tarjoamalla tähän toimintaa tukevaa rahoitusta.

ELY-keskuksen maaseuturahoituksen kautta myönnettävä tuki yhteistyöhankkeisiin tukee yrityksien keskinäistä yhteistyötä ja verkostoitumista. Tuella kaksi tai useampi toimijaa toteuttavat yhdessä hankkeen, jolla voidaan kehittää esimerkiksi uusia tuotteita ja menetelmiä maataloudessa, elintarvikealalla, metsätaloudessa tai maaseudun pienissä yrityksissä. Tukea on mahdollista hyödyntää myös kansainvälistymisen haasteisiin, kun yritykset ovat maaseudulla toimivia yrityksiä, joiden liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa.

Business Finlandin kansainvälistymispalveluissa on monia vaihtoehtoja verkostomaisesti toimiville yrityksille ja toimijoille. Business Finlandin tarjoamat palvelut tutkimusorganisaatioille kannustavat tutkimuksen ja innovaatioiden kehittämisessä tutkimuslaitoksia ja yrityksiä keskinäiseen yhteistyöhön. Tukea voidaan myöntää yhteisen tutkimusidean kehittämiseen tai uuden tiedon ja innovaatioiden kehittämiseen uuden liiketoiminnan tarpeisiin.

Käytännön asiakasrajapintaa lähellä oleviin verkostoponnistuksiin kannustavat Business Finlandin Group Explorer ja Exhibition Explorer -palvelut. Group Explorer -rahoituksessa vähintään 4 yritystä selvittää yhdessä liiketoimintamahdollisuuksia yhteisesti valitulta kansainväliseltä markkinalta. Yrityksillä tulee olla yhteinen tarjoama tai muu vahva intressi tehdä kehittämistyötä yhdessä.

Exhibition Explorer kertoo jo nimellään, että kyseessä on kannustin yrityksien yhteiselle kansainvälisille, Suomen ulkopuolisille messuille osallistumiseen. Rahoituksen edellytyksenä on, että vähintään neljä kotimaista pk-ja midcap-yritystä hakevat Exhibition Explorer -rahoitusta samaan kansainväliseen messuun liittyen.

Slush Japan 2015, kuva: Petri Artturi Asikainen/Team Finland/Finland Promotion Board.

Horisontti2020-ohjelman rahoituksen kautta yrityksille on avoinna EU:n osaajaverkostot ja yhteistyömahdollisuudet. Tässä verkostossa yhteistyössä onnistuminen avaa merkittäviä yhteistyömahdollisuuksia ja voi johtaa nopeaan markkinan avautumiseen tai tuotekehitykseen toisessa maassa olevan kumppanin kanssa. Näissä verkostoissa suomalaisilla yrityksillä ja toimijoilla on paljon potentiaalia hyödynnettävänä, kun verrataan Suomen ja muiden EU-maiden välisiä onnistumisia rahoituksen saannissa.

Verkostoitumisella voimaa näkyvyyteen

Suomi on varsin pieni maa kansainvälisillä markkinoilla. Meidän kannattaa toimia markkinoille menossa yhteistyössä verkostoituen. Ruotsalaiset nousevat usein esille hyvänä esimerkkinä, kun puhutaan yhteisen näkyvyyden ja verkostojen hyödyntämisestä kansainvälisille markkinoille mentäessä. Heiltä näyttää keskinäinen yhteistyö sujuvan meitä suomalaisia paremmin, ja he tekevät systemaattisemmin yhteistyötä kansainvälisen näkyvyytensä edistämiseksi. Tämä voi johtua osittain heidän kulttuuristaan, jossa keskinäinen tiedonvaihto ja asioista keskustelu on tärkeää. Sitä kautta myös verkostomainen toiminta tapahtuu heillä enemmän luonnostaan. Suurten ja pienempien yrityksien yhteistyöllä esimerkiksi kansainvälisillä messuilla voimme saada laajempaa näkyvyyttä ja näkyä kokoamme suurempana toimijana. Yhteistyö voi myös mahdollistaa kattavamman palvelujen tarjoamisen asiakkaille.

Slush Japan 2015, kuva: Petri Artturi Asikainen/Team Finland/Finland Promotion Board.

Koronatilanteen parantuessa pääsemme vähitellen takaisin normaaliin verkostotyöhön ja tapaamaan toisiamme muutenkin kuin ruudun takaa. Otamme varmasti tästä mahdollisuudesta kaiken irti ja verkostoidumme entistä innokkaammin. Työkaluja, valmiita verkostoja ja kannustumia yhteistyöhön on olemassa, mutta vieläkin enemmän voimme yhdessä tekemisestä saada irti. Monesti se ei vaadi edes rahallista tukea. Enemmän on kiinni omasta halustamme toimia yhdessä ja kyvystä nähdä yhdessä tekemisen mahdollisuudet. Kootaan syksyn aikana kumppanit kasaan ja laitetaan yhdessä verkkoja pyyntiin! Verkostojen voimalla saadaan isot kalat kansainvälisiltä vesiltä.

Tapio Kinnunen
Team Finland kasvu- ja kansainvälistymiskoordinaattori

Mitenkäs meillä meneekään?

Puolivuotisraportoinnit ja ensi vuoden suunnittelu ovat meillä kuten muissakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskuksissa) ajankohtaisia. Katsaus tuloksiin, painottuen tällä kertaa yrittäjyys-, työllisyys- ja henkilöstöasioihin, on Pohjois-Karjalassakin paikallaan.

Hallitusohjelma, yhteinen strategia aluehallintovirastojen (AVI) kanssa, tulossopimus sekä ministeriöiden ja keskusvirastojen toiminnallinen ohjaus määrittelevät tekemisemme suunnan. Pääosin työt ovat sujuneet tavoitteiden mukaisesti. Talouden elpymisen siivittämänä työllisyysaste on Suomessa jo nyt lähes 75 prosentin eli vuoden 2023 tavoitteessa. Pohjois-Karjalassa olemme vielä 70 prosentin tuntumassa.

Työntekijät ja työpaikat kohtaamaan

Yritysasiakkuuksien hoitaminen on monimuotoisten julkisten yrityspalveluorganisaatioiden rakenteessa selkeyttämisen kohteena. ELY-keskusten ja Business Finlandin asiakasohjaus, Team Finland -yhteydenottokonseptin organisointi, alueellisten yritysasiakkuuksien uudistaminen, E-aspan eli asiakaspalvelukeskuksen toiminnan suunnittelu ja yhteydenotot koronarahoitusta saaneisiin yrityksiin ovat työn alla.

Asiakasnäkökulmasta nämä kaikki kehittämistoimet ovat tarpeellisia ja oikean suuntaisia. Meidän on Pohjois-Karjalassa oltava tarkkana siinä, että niukat kansainvälistymiseen ja kasvuun käytettävissä olevat resurssit ja osaaminen eivät valu muualle.

Koronapandemian aiheuttaman lomautuspiikin jälkeen on osaavan työvoiman saatavuus noussut ykkösongelmaksi niin Pohjois-Karjalassa kuin muuallakin Suomessa. Samalla pitkäaikaistyöttömyys on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun . ELY-keskus ja työ- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto) sekä kehittämishankkeemme ovat laajassa yhteistyössä ja monipuolisella keinovalikoimalla vastanneet tilanteeseen.

Työttömien ja lomautettujen määrä Pohjois-Karjalassa 2019-2021.
Kuva: https://tyomarkkinat.pohjois-karjala.fi/tilastot/

Joensuun seudun työllisyyden kuntakokeilu tukenaan mittavat ESR-kehittämishankkeet on käynnistynyt valtakunnallisesti vertaillen hyvin. Työttömien ohjaamisessa palveluihin ja työnvälityksen tuloksellisuudessa on eniten parantamista. ELY-keskuksella on kokonaisvastuu palvelutuotannon jatkuvuudesta ja työllisyystavoitteiden toteutumisesta. Kuntakokeilun osalta meillä on sujuvasta yhteistyöstä huolimatta kovin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa.

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) hallinnonalalla alueelliset CAP-kehittämissuunnitelmat (CAP, Common Agricultural Policy) uutta ohjelmakautta varten valmistuivat ja toimitettiin MMM:öön kesäkuun lopussa. Suomen CAP-suunnitelmasta annettava lausunto koostettiin syyskuun alussa. Pohjois-Karjalassa ohjelman ja lausunnon laatiminen sujuivat muiden maaseututehtävien tapaan ammattitaidolla, laajasti osallistaen ja hyvässä ”maahengessä”. Tämä luo hedelmällisen pohjan edelleen voimakkaassa muutoksessa olevien maaseudun ja maatalouden kehittämiselle myös tulevina vuosina.

Hiilineutraalisuus yhteisenä asiana

Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelma 2020-2027 (doria.fi)

Elinvoiman lisäämistä tavoitellessamme olemme saaneet myös uutta ja ennakoimatonta tekemistä. EU:n elvytyspakettiin liittyvän Suomen kestävän kasvun ohjelman ja sen toimeenpanon valmistelu on työllistänyt myös ELY-keskuksia.

JTF:n (Just Transition Fund) eli oikeudenmukaisen siirtymän rahaston maakunnallisen suunnitelman laatimisessa olemme olleet Pohjois-Karjalan maakuntaliiton kumppanina. Turpeen polttokäytön lopettamisesta johtuvien taloudellisten ja sosiaalisten haittavaikutusten lieventämisessä teemme maakunnassa parhaamme.

Hiilineutraalisuuden tavoitteleminen on koko ELY-keskuksen keskeinen painopiste. Ilmastotyötä tehdään nyt kaikissa ELY-keskuksissa ja kaikilla vastuualueilla. Viime aikoina katseet ovat kohdistuneet erityisesti maatalouteen. Ympäristö- ja ilmastoasioissa Pohjois-Karjalan ELY-keskus on muiden Järvi-Suomen ELY-keskusten kanssa ollut ennakoivasti liikkeellä

VM-Baro – vuoden tärkein kysely

Koronapandemia on näyttäytynyt meille lähinnä etätyösuosituksena, maskin käyttönä, asiakaskontakteissa ja matkustamisen vähentymisenä. Sairaanhoitopiirien, meillä Siun soten, vetämiin Covid19-tilannekuvatyöryhmiin osallistuminen on ollut ELY-keskuksille paitsi työllistävä velvollisuus ja vaikuttamisen paikka, myös tietoa, ymmärrystä ja arvokkaita yhteistyösuhteita luova mahdollisuus.

Henkilöstömme on välttynyt koronatartunnoilta. Etätyöstä huolimatta ja varmaan osittain myös sen ansiosta henkilöstö on suoriutunut tehtävistään tavoitteiden mukaisesti ja hyvin. Kiitokset vastuullisesta ja ansiokkaasta toiminnasta.

Muutaman ”harjoitushälytyksen” kokemuksella olemme valmistautumassa tilanteeseen, jossa etätyö- ja maskisuositukset käyvät tarpeettomiksi. Työntekemisen tavat ovat joka tapauksessa muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Muutos koskee niin tehtäviä, digitaalisuutta, monipaikkaisuutta kuin toimitiloja. Johtamisessa suunta on entistä vahvemmin valmentavaan johtamiseen.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa työhyvinvointi on kyselyjemme perusteella säilynyt hyvällä tasolla. Monipuolista ja vertailukelpoista tietoa kehittämisen pohjaksi saamme jokavuotisen VM-Baro-työtyytyväisyystutkimuksen tuloksista.
Toivon kaikkien Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa vastaavan pian tehtävään vuoden tärkeimpään kyselyyn, VM-Baro-työtyytyväisyystutkimukseen. Tavoitteena on jo viime vuoden hienon vastausaktiivisuuden (86,8 %) parantaminen, täytekakkukahvit ja jokaisen entistä parempi työhyvinvointi. Valtakunnallista ykköspaikkaamme vastausaktiivisuudessa ei kannata vähällä luovuttaa.

Ari Niiranen
ylijohtaja

Lämmin kesä loi poikkeukselliset olosuhteet hyönteismaailmalle

Kulunut lämmin ja kuiva kesä vaikutti luontoon monin tavoin. Linnuilla pesinnät onnistuivat pääosin erinomaisesti. Hyönteismaailmassa useat lajit olivat pari viikkoa etuajassa normaaliaikataulustaan. Tämä vaikutti myös lajien inventointeihin, kartoituksia piti aikaistaa.

Kartoituksia tekevät monet luontokartoittajat ja harrastajat. Viranomaiset keskittyvät uhanalaisiin ja luontodirektiivin lajeihin, mutta resurssit ovat olleet pienet. Nyt Helmi-ohjelman myötä on saatu inventointivoimaa mm. soille, perinnebiotoopeille, harjuille, pienvesille ja lintuvesille. Lintuvesien hoidossa tärkeä on ymmärtää kokonaisuus. Mitkä asiat vaikuttavat vesilintujen runsauteen, mitä ei tiedetä ja inventoidaan lintujen lisäksi sekä koekalastuksen ohella myös muuta eliöstöä ennen mahdollisia kunnostustoimia.

Lummelampikorento Rääkkylän Jokilammella. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorennoista tavataan Suomessa kuutta lajia, joista Pohjois-Karjalassa ei vielä tiettävästi esiinny idänkirsikorentoa. Kirjojokikorento on kirkkaiden virtavesien laji, joten sitä ei lintuvesillä juuri tapaa. Viherukonkorento on meillä riippuvainen sahalehdestä, jonka suojissa lajin toukat kasvavat. Sahalehtivesistöjä on Pohjois-Karjalassa vain pari, joista yksi on lintuvetenä tunnettu Värtsilän Sääperi. Loput kolme direktiivilajia elelevät rehevillä lintuvesillä tai luhdilla. Kaikki kolme lampikorentolajia on Pohjois-Karjalassa varsin harvalukuisia. Lummelampikorento on helpoin kartoitettava, sillä se viihtyy kelluslehtisillä vesillä, sirolampikorento kasvuston reunoilla ja luhtarannoilla sekä harvalukuisin täplälampikorento kasvuston suojissa varsin vaativana kartoitettavana.

Täplälampikorento veneen reunalla Rääkkylän Jokilammella. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Korennoilla on hyvät elinolot Rääkkylässä. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Kävin kesä-heinäkuun vaihteessa kartoittamassa veneellä tai kanootilla Värtsilän Uudenkylänlammen sekä Rääkkylän Jouhtenuksen ja Joki-Hautalammen. Uudenkylänlammelta ei löytynyt direktiivilajeja. Sen sijaan Rääkkylässä oli vahvat esiintymät: Joki-Hautalammella löytyi mm. yli 2000 lumme-, 50 siro- ja 41 täplälampikorentoa sekä Jouhtenukselta vastaavasti 2200, 120 ja 1, vaikka kartoitukset eivät olleet kattavia. Näillä tiedoilla kuitenkin pystyy ohjaamaan mahdollisia vesistöjen kunnostustoimia. Usein kunnostuksilla on myönteinen vaikutus myös korentoihin ja viitasammakoihin, joita on Rääkkylän kohteissa todella paljon.

Sirolampikorento Rääkkylän Hautalammella. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Elokuussa kartoitin Sääperin viherukonkorentoja ja merkitsin sahalehtikasvustoja paikkatietojärjestelmään. Viherukonkorentoja havaitsin 15, myös munivia naaraita. Sahalehdet olivat enimmäkseen upoksissa, mutta niitä vaikutti olevan entiseen malliin eli sen suhteen viherukonkorennon tulevaisuus näyttää paikalla hyvältä. Myös muita ukonkorentoja oli paljon ilmassa, yhteensä satoja. Joukosta löytyi (kuvasta) myös etelänukonkorento, joka on samalla ensimmäinen havainto lajista Pohjois-Karjalassa!

Viherukonkorentonaaras joutui munimaan kokonaan veden alla ja menetti yhden siipensä kalalle! Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Sääperin ainutlaatuisuus ei perustu pelkästään lintuihin, siitä todisteena 9.9. kuvaamani kaksi vaaleakeltaperhosta. Laji on harvinainen Suomessa, mutta tänä vuonna niitä vaelsi tavallista enemmän meille. Havainto sivuaa myös myöhäisyysennätystä, Laji.fi -portaalin mukaan vaaleakeltaperhonen on havaittu samana päivänä Etelä-Suomessa 1952, 1964 ja 2002.

Vaaleakeltaperhonen Sääperin rantapellolla. Kuva: Jari Kontiokorpi / Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Lämmin ja kuiva kesä ei ollut kaikille eduksi. Pienet elämää pursuavat kalattomat lammet kuivuivat jotkut kokonaan, jolloin mm. erittäin uhanalaisen rupiliskon toukkia kuoli paljon. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen, saa nähdä mihin suuntaan jatkossa meidän kesäsäämme muuttuvat.

Jari Kontiokorpi
suunnittelija

Ohjaus ja muuttuva työelämä – jatkuvan oppimisen uudistustyö

Työelämä ei ole koskaan stabiili: työn tekemisen tavat ja teknologia ovat aina olleet muutoksessa. Satojen vuosien aikana tarpeiden ja teknologian kehittymisen myötä elinkeinoja, tehtäviä ja ammatteja on kadonnut ja uusia syntynyt, uudenlaisia työntekemisen tapoja ja työn sisältöjä on kehittynyt.

Muuttuvan työelämän taustalla on isoja muutostekijöitä kuten ilmastonmuutos ja siihen liittyvä Sitran kuvaama ekologinen jälleenrakennus , demografiset muutokset, digitalisoitumisen ja internetin mahdollistamien uusien toimintatapojen synty. Sitran megatrendijulkaisujen mukaan tällä hetkellä on meneillään samanlainen siirtymäaika, kuin mitä teollinen vallankumous tai sähkön laajamittainen käyttöönotto aikanaan merkitsi ihmiskunnalle. Tahti on vain tiivistynyt ja työn muutos on yhä nopeampaa.

Työn muuttuessa myös työelämän osaamistarpeet muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan lähivuosina on uudelleenkoulutettava miljoona suomalaista vastaamaan jatkuvassa muutoksessa olevan työelämän haasteisiin. Uudet syntyvät ammatit edellyttävät usein korkeampaa osaamista kuin väistyvät ammatit. Työelämässä kasvaa myös metataitojen merkitys; meiltä odotetaan digi-, yhteistyö-, asiakaspalvelu- ja itsensä johtamisen taitoja sekä kykyä oppia uutta.

Samanaikaisesti demografisten muutosten kautta työikäisen väestön määrä vähenee ja meidän täytyy yhä enemmän pitää huoli siitä, että mahdollisimman moni työikäinen pystyy kiinnittymään työelämään ja kehittämään osaamistaan. Pohjois-Karjalassa työikäisen väestön määrä on supistunut 2010-luvulla voimakkaasti ja tuo kehitys näyttää jatkuva 2020-luvulla. Toisaalta jos maakunnan nykyisistä työikäisistä yhä useampi työllistyisi, työikäisen väestön määrän supistumisen vaikutukset jäisivät vähäisemmäksi. Ohjaus- ja osaamispalvelujen avulla voimme tukea pohjoiskarjalaisten työllistymistä ja yritysten sekä työpaikkojen rekrytointitarpeiden täyttymistä.

Koulutuksella vastataan muutokseen

OECD:n arvion mukaan Suomessa on hyvin kehittynyt koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia myös työikäisille eri koulutusasteilla. Osallistuminen koulutuksiin on kansainvälisesti korkealle tasolla. Kääntöpuoli on koulutuksen kasaantuminen; meillä on huomattava määrä työikäisiä, jotka eivät osallistu koulutuksiin. Näitä koulutuksessa aliedustettuja ryhmiä ovat mm. yksinyrittäjät, maahanmuuttajat, pienissä yrityksissä työskentelevät, vaikeasti työllistyvät. Koulutus ei riittävästi kohdennu niille yksilöille, jotka eniten työelämän muutoksen ja työllisyyden näkökulmasta sitä tarvitsisivat. Osaajapula on iso haaste, johon voidaan vastata ohjaus- ja osaamispalveluilla. Työ- ja elinkeinoministeriö on ennakoinut, että kaikenlaisten ammatillisen osaamisen kehittämisen palvelujen sekä monipuolisten ja laadukkaiden ohjaus- ja tukipalvelujen tarve kasvaa jatkossa merkittävästi. Työelämän muutoksen myötä ohjausta ja osaamisen kehittämistä tarvitaan pitkin koulutus- ja työuraa; niin nuori ensimmäisten koulutusvalintojen äärellä kuin aikuinen työuran varrella.

Jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän uudistaminen on osa Marinin hallituksen ohjelmaa. Uudistustyön taustalla on työelämän ja osaamistarpeiden muuttuminen. Tavoitteena on monitoimijaisen palvelujärjestelmän parempi kyky ennakoida ja vastata työelämän joskus nopeastikin muuttuviin osaamistarpeisiin joustavasti ja resurssiviisaasti. Parlamentaarinen ryhmätyö ryhtyi työhönsä loppuvuodesta 2019 ja julkaisi viime vuoden lopulla linjaukset , joilla uudistustyötä viedään eteenpäin. Jatkuvan oppimisen vision mukaan kaikilla on työllistymisen ja merkityksellisen elämän edellyttämät tiedot, taidot ja osaaminen, jokainen kehittää osaamistaan työuran aikana ja osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista.

Jatkuvan oppimisen uudistus. Kuva: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Työelämälähtöisen ja työikäisten osaamisen kehittäminen on jatkuvan oppimisen uudistustyön ydin. Työssä oppiminen on yksi keskeinen osa palvelujärjestelmän kehittämistä. Tämä tarkoittaa neuvonta-, tuki- ja ohjauspalvelujen tarpeen lisääntymistä myös yrityksissä, työorganisaatioissa. Haasteena on mm. miten mahdollistetaan osaamisen kehittäminen työn ohessa ja miten sille löydetään aikaa ja tilaa. Työn ja oppimisen limittyminen tai yhtäaikaisuus – se on haaste ja tarvetta on uudenlaisille työelämäpalveluille.

Oppimisen haasteena tiedon hajanaisuus

Aikuisten osallistumista jatkuvaan oppimiseen vaikeuttaa tiedon ja ohjauksen hajanaisuus. Koulutus- ja uraohjauksen palveluja ei ole kattavasti saatavilla ja julkisia ohjauspalveluja ei riitä kaikille. Työssä oleville aikuisille ei ole tarjolla ennakoivaa ohjausta uran muutostilanteissa. Tämän takia monialaisten ja erityisesti aikuisten osaamisen kehittämiseen liittyvien ohjauksen mallien kehittäminen on osa jatkuvan oppimisen palvelujärjestelmän kehittämistä.

Tähän työhön tarvitaan kaikkia ohjauksen ja osaamisen kehittämisen kentällä toimijoita, myös työnantajia. Kun toimijat yhdessä sitoutuvat muutoksen tekemiseen ja kehittävät alueen tarpeisiin sopivia ratkaisuja, voimme paremmin tukea työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.

Vinkkaa parhaista jatkuvan oppimisen käytänteistä ja kokemuksista

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Pohjois-Karjalan maakuntaliiton vetämä jatkuvan oppimisen kehittämistyöryhmä kerää tietoa jatkuvan oppimisen hyvistä käytänteistä myöhemmin syksyllä alkavaa kampanjaa varten. Kerro kokemuksesi ja/tai ideasi ja vastaa kyselyyn 10.9. mennessä: https://link.webropol.com/s/jatkuva-oppiminen

Raisa Lappeteläinen
osaamiskoordinaattori

Vapaus koittaa, vastuu jää

Puolitoista vuotta kestäneet koronarajoitukset ovat pääosin poistuneet. Mahdollisuudet tavata toisia ihmisiä, harrastaa ja matkustaa ovat palanneet. Ravintola-, matkailu- ja tapahtuma-alalla rajoitusten poistuminen tarkoittaa mahdollisuutta harjoittaa elinkeinoa ja palata ansiotyöhön.

Suomen kahdestakymmenestä sairaanhoitopiiristä jo viisitoista kuuluu tällä hetkellä koronaepidemian perustasolle. Puolet kansasta on saanut koronarokotteen. Koko maassa voi järjestää yleisötapahtumia. Vapaus on koittanut.
Pohjois-Karjalassa olemme jo useamman viikon opetelleet entiseen elämänmenoon. Kiteen rantakentällä kannustetaan pesäpalloilijoita, Polvijärvellä karsitaan suunnistajia kansainvälisiin koitoksiin ja Kajasteen lavalle Nurmekseen virtaa tanssikansaa naapurimaakuntia myöten.

Osalle meistä koronatilanne aiheutti työssämme vain työn tekemisen tavan ja paikan muuttumista sekä käsidesin ja kasvomaskin käyttöä. Harrastukset suuntautuivat entistä enemmän kotiin ja luontoon, minkä monet kokivat yllättävän myönteisenä muutoksena.

Ravintola-, matkailu- ja tapahtuma-alaa lukuun ottamatta yritysten ja yrittäjien menetykset jäivät ennakoitua pienemmiksi. Pelätty konkurssiaalto ja suurtyöttömyys pystyttiin torjumaan. Oleellisena apuna ovat olleet julkiset tuet, Pohjois-Karjalassakin noin 45 miljoonaa euroa. Näiden tukien oikeisiin kohteisiin ohjaamisessa ELY-keskuksella on ollut keskeinen rooli.

Pitkäaikaistyöttömyys ja työvoiman kohtaanto-ongelma eivät ole poistuneet mihinkään. Monille ja erityisesti koronatilanteesta hyötyneillä yrityksillä osaavan työvoiman saatavuus on entistä vaikeampaa. Viimekesäinen kausityövoimapula toi esille myös työperäisen maahanmuuton tärkeyden.

Vapauteen sisältyy myös vastuu. Terveysturvallisuudessa se on vastuuta toisten terveydestä, omasta terveydestä ja terveydenhuollon kantokyvystä.

Koronavirus ei vieläkään ole poistunut keskuudestamme. Tapahtumien järjestäjät pitävät huolta muun turvallisuuden ohella terveysturvallisuudesta. Lähikontaktien välttäminen kannattaa edelleen, vaikka koronatartuntoja on maakunnassamme vain muutamia viikossa. Käsihygienia on hyödyllistä aina, erityisesti influenssa- ja flunssakausien lähestyessä.

Moni asiantuntijatyötä tekevä on kokenut koronatilanteen tuoneen rajoitusten lisäksi myös vapautta. Etätyö on muuttunut toivotusta vapaudesta ensin määräykseksi, sitten suositukseksi ja pian osaksi työn tekemisen uusia muotoja.

Etätyöhön sisältyy vastuu paitsi työtehtävistä, myös työtovereista, työyhteisöstä, yhteistyösuhteista ja itsestä. Vastuu on nähtävä tätä hetkeä pidemmälle tulevaisuuteen. Vastuu on tunnistettava itsensä lisäksi myös suhteessa kanssaihmisiin, kuten työuraansa aloitteleviin nuoriin.

Kesäloma on myös vapautta. Nyt sen viettämiseen näyttäisi olevan monipuolisemmat mahdollisuudet kuin vuosi sitten. Lomasta nauttiessamme voimme samalla auttaa koronatilanteesta kärsineitä yrityksiä ja niiden työntekijöitä kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Ari Niiranen
ylijohtaja

Pitäisikö meidän puhua Pohjois-Karjalan kestävän kehityksen mallialueesta?

Kun on nyt vuoden verran kantanut titteliä ”biosfäärialuekoordinaattori” ja opetellut luotsaamaan tätä ELY-keskuksen erikoistumistehtävää, on työtehtävän puitteissa esittäytyessä tullut tutuksi hämmentynyt ilme ja kysymys ”Minkä koordinaattori se olikaan?”.

Niin, mikä se biosfäärialue oikein on?

Termi on haastava. Vaihtoehdoiksi on ehdotettu muun muassa elonkehää ja kestävän kehityksen mallialuetta.
Kun sitten kerron, että meillä on täällä Pohjois-Karjalassa UNESCOn kestävän kehityksen malli- ja kokeilualue, jossa pyrkimyksenä on löytää ja levittää käytännössä toimivia esimerkkejä siitä, miten ihminen ja luonto voivat elää ja kehittyä tasapainoisesti, ymmärryksen häivähdys vilahtaa silmissä. Tuo perusajatus biosfäärialueen toiminnasta kuulostaa kaikkien mielestä hyvältä, mutta mitä se sitten ihan käytännössä tarkoittaa?

Tänä keväänä valmistuneen strategian myötä biosfäärialueen toiminnan kärjiksi on valittu luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, paikallisen kestävän kehityksen osaamisen vahvistaminen, luontoon kytkeytyvien elinkeinojen tukeminen sekä alueen näkyvyyden edistäminen kestävyyden ja vastuullisuuden kautta. Näitä asioita edistetään sekä paikallisella että kansainvälisellä verkostoyhteistyöllä, jossa hyväksi havaittuja toimintatapoja viedään ja tuodaan. Konkreettisia kokeiluja ja tekoja alueelle saadaan kehityshankkeiden kautta. Esimerkiksi meneillään olevassa CBC NatureBeST-hankkeessa autetaan paikallisia matkailuyrityksiä kehittämään toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi ja CBC Biokarelia -hankkeessa taas kehitetään luonnon monimuotoisuuden ja metsäpalojen tarkkailuun verkkotyökaluja.

Tätä työtä ei tee yksin koordinaattori vaan toiminnassa mukana olevat yhteistyötahot ja kumppanit eli paikalliset yritykset, yhdistykset, oppilaitokset ja toimijat, jotka ovat sitoutuneet kehittämään omaa toimintaansa niin, että toiminta ei vie edellytyksiä tulevilta sukupolvilta elää ja iloita täällä. He toteuttavat jokapäiväisessä arjessaan alueen kehittämistä kestäväksi ja etsivät toimivia toimintatapoja.

Biosfäärialueen maantieteellinen rajaus käsittää Lieksan, Ilomantsin ja Tuupovaaran kaupunginosan Joensuusta, mutta biosfäärialuetoimintaa on koko maakunnassa.

Jo vajaa 15 vuotta sitten julkaistussa ”Pohjois-Karjalan ympäristö– nykytila, uhat ja mahdollisuudet”-julkaisussa biosfäärialuetoiminnan haasteena on pidetty toiminnan tunnettavuutta ja vaikuttavuuden parantamista. Saman haasteen kanssa tullaan painimaan siis jatkossakin.

Onko hyvillä teoilla siis väliä, jos niistä ei yleisesti tiedetä?

Tietysti on. Mutta tekojen vaikuttavuus olisi varmasti parempi, jos yksittäisten toimijoiden teot saataisiin vielä paremmin näkyviin yhdessä.

Moni ymmärtää UNESCOn maailmanperintökohteiden brändiarvon, jolla voidaan houkutella kansainvälisiä matkailijoita alueelle. Onhan siellä oltava jotain merkittävää katseltavaa, kun kohde on UNESCOn tunnustama!
Miten saisimme myös UNESCOn biosfäärialueen voimavaraksi, jolla Pohjois-Karjalaan saataisiin tulijoita ja olijoita (ei vain se vetovoima, vaan myös se pitovoima)? Ja miten saada syntymään omistajuus ja ylpeys siitä, että meillä on täällä syrjässä jotain niin kansainvälisesti ainutlaatuista, että UNESCOkin on sen noteerannut?

Biosfäärialueilla keskiössä on toiminta, ei siis jokin fyysinen rakennus tai paikka vaan tekeminen, joka on vapaaehtoista työtä alueen kehittämiseksi kestävästi. Toki edellytyksenä biosfäärialuetunnustukselle ovat täällä olleet myös karun ja niukkalajisen alueen arvokkaat luontokokonaisuudet, jotka muodostuvat suojelluista vanhoista metsistä ja soista. Nämä luontokohteet – kansallispuistot ja retkeilyalueet yhdistettynä vastuulliseen ja kestävään toimintaan on juuri sitä mitä nyt maailmallakin matkailussa halutaan.

Miten siis tehdä jo olemassa oleva näkyväksi?

Yhdeltäkään taholta se ei onnistu yksin, vaan vaatii laajalti yhdessä viestimistä, monikasvoisesti ja -kanavaisesti niiden kestävien ja vastuullisten tekojen esiintuomiseksi, joita alueella jo tehdään. Vanhaa sananlaskua lainatakseni ”Jos haluat mennä pitkälle, menkää yhdessä”.

Viestintää siitä mitä kaikkea biosfäärialuetoiminta on ja miksi se on tärkeää, tarvitaan monella suulla ja moneen suuntaan. Kuvassa yksityiskohta Juha Käkelän Karhuveljekset Hiidenkivellä -teoksesta. Kuva: Vilma Lehtovaara.

Ajankohtaiskatsauksen toimintaan saa esimerkiksi tutustumalla biosfäärialueen tiedostuslehti Kaarnaan, jota voi kätevästi lukea myös diginä.

CBC NatureBeST -hankkeessa on toteutettu matkailuyrittäjille opas, johon on koottu toimiviksi havaittuja ratkaisuja energian tuotannosta ja säästöstä sekä energiatehokkuuden parantamisesta. Oppaaseen voit tutustua tästä.

Vilma Lehtovaara
biosfäärialuekoordinaattori

Uudistuva maatalouspolitiikka

Maatalouspolitiikan uudistaminen on haasteellinen tehtävä. Aivan helposti tämän ison laivan kurssia ei muuteta varsinkaan jos siitä ei löydetä yhteistä näkemystä. Millaista maaseutua ja millaista ruoantuotantoa osana eurooppalaista yhteisöä tavoittelemme? Ohjelmakauden taitteessa nämä asiat ovat laajan keskustelun ja valmistelun alla ja nyt tavoitteisiin on myös mahdollista vaikuttaa.

EU-ajan alkupuolella kannoimme huolta oman maataloutemme kilpailukyvystä ja tuotannon säilymisestä Suomessa. Vaikka viljelijöiden tulotaso mittavista tehostamistoimista huolimatta ei ole toteutunut toivotulla tavalla, joiltakin osin maatalouspolitiikalle asetettuja tavoitteita on onnistuttu saavuttamaan. Ruoka on kuluttajille kohtuuhintaista ja maataloustuotannon taso on säilynyt EU-jäsenyyttä edeltävällä tasolla. Maamme sisällä tuotanto ja jatkojalostus on tosin siirtynyt vahvasti Länsi-Suomeen. Tässä meillä Itä-Suomessa on nyt vahvan yhteistyön paikka uuden ohjelmakauden valmistelussa. Maatalouden toimintaedellytykset tulee turvata koko maan alueella ja välttää siten liiallisen keskittymisen haitat esim. Itämeren rannikkoalueilla. Valmistelua tähän liittyen Itä-Suomessa onkin jo monella eri taholla käynnistetty.

Huolta kannetaan myös kasvavasta byrokratiasta ja erilaisista valvonnoista. Vaikka valvonnat koetaan edelleen hankalina, positiivistakin kehitystä on tapahtunut. Menetelmät ja toimintatavat ovat kehittyneet ja sähköisten järjestelmien käyttöönoton myötä tukien hakeminen ja hallinnointi on merkittävästi helpottunut. Alkuaikojen kaltaisia hakijoiden jonoja kunnantaloille ei ole enää aikoihin ollut edes kevään kiivaimpaan hakuaikaan.

Jatkossa maatalouteen kohdistuu ruuantuotannon ja maatilojen tulokehityksen lisäksi kasvavia vaatimuksia ilmastonmuutoksen torjuntaan, eläinten hyvinvointiin, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja yleensäkin ympäristöasioihin liittyen. Maatalouden tulee olla taloudellisesti kannattava elinkeino sekä kilpailukykyinen ja houkutteleva ammatti nuorille yrittäjille. Ja kaikki tämä pitäisi hoitua yksinkertaisella tukijärjestelmällä. Tätä kaikkea yritetään tehdä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä EU:n sisällä, jossa päätösvalta valitettavasti painottuu suurille jäsenmaille jotka (kuten Suomikaan) eivät halua luopua saavutetuista eduista. Yhteensovitettavia asioita on enemmän kuin riittävästi.

Näistä monitahoisista ja osin ristiriitaisistakin haasteista huolimatta parempaan suuntaan on toki monessa asiassa päästy, joten täysin epäonnistuneena maatalouspolitiikkaamme ei voida pitää. Juuri koetun ja yhä jatkuvan koronapandemian aikana elintarvikehuoltomme on pystytty ylläpitämään ja ruuantuotantojärjestelmä on säilyttänyt toimintakykynsä. Tietyillä tuotannonaloilla ulkomainen kausityövoima on merkittävässä roolissa, mutta pääosa tuotannosta on kotimaisten resurssien varassa. Tämän koeponnistuksen perusteella maataloustuotanto säilyy toimintakykyisenä ainakin tämänkaltaisissa poikkeusoloissa.

Erilaisista tuista on tullut oleellinen osa viljelijöiden tulonmuodostusta ja siten ne osaltaan turvaavat elintarvikehuoltoamme. Maatalouspolitiikka ja sen tukijärjestelmä ovat yhteiskunnan keinoja ohjata ruuantuotantoa haluttuun suuntaan. Ruokajärjestelmämme on pystynyt tuottamaan puhtaat, turvalliset ja myös kohtuuhintaiset elintarvikkeet kuluttajille. Ruokamenojen osuus kotitalouksien menoista on laskenut tasaisesti ja on tällä hetkellä noin 10 %. Kasvavista haasteista huolimatta myös ympäristö- ja ilmastoasiat on otettu aiempaa paremmin huomioon ruuantuotannon koko ketjussa pellolta pöytään. Tämä suuntaus painottuu edelleen vahvemmin nyt tehtävässä valmistelutyössä ohjelmakaudelle 2021 -2027

Linkki MMM:n sivuille CAP 27-valmisteluun:

• https://mmm.fi/cap27

Linkki Pohjois-Karjalan valmisteluaineistoon ”Eväitä uudistuvaan kestävään kasvuun – Pohjois-Karjalan maaseudun kehittämissuunnitelma 2021-2027”: Linkin kautta voi kommentoida suunnitelmaa.

• https://docs.google.com/presentation/d/1ImzQVt92VJrvBv3lt4C_oTrH4RqQ6nhfNaad-nAp_qM/edit#slide=id.gd059f5c192_2_0

Pekka Tahvanainen
yksikön päällikkö
Maaseutu ja energia -yksikkö

Valkoposkihanhien muutosta, pesimisestä ja karkotuksesta

Valkoposkihanhen arvioidaan kehittyneen itäisen Pohjois-Amerikan pienistä kanadanhanhilajeista puoli miljoonaa vuotta sitten. Valkoposkihanhi painaa noin 2 kg, munii keskimäärin 4 munaa, syö ruohokasveja ja voi elää lähes 30-vuotiaaksi. Hanhet ovat pariuskollisia ja perheestä huolehditaan, jälkeläiset vieroitetaan vasta seuraavan pesimäkauden kynnyksellä. Muuttomatkaa talvehtimis- ja pesimäalueiden välillä voi kertyä yhteen suuntaan 3700 km.

Kolme pesimäkantaa, jotka kaikki kasvavat

Maailman kolmesta valkoposkihanhikannasta Barentsinmeren – Pohjanmeren kanta on suurin. Valkoposkihanhi oli sukupuuton partaalla noin sata vuotta sitten. Vielä 1970-luvun lopussa valkoposkihanhi asutti vain Novaja Zemljan Eteläsaaren ja sen lähistön. Nykyisin Barentsinmeren pesimäalue käsittää lounaaseen myös rannikkoalueen, Kaninin niemimaan ja Kuolan itärannikon.

Itämeren ja Pohjanmeren kannat luetaan samaan populaatioon Barentsinmeren pääkannan kanssa niiden talvehtiessa samoilla alueilla. Kannan kasvu on ollut nopeaa: 1959 Saksassa ja Hollannissa laskettiin 19 700, 1994 250 000, 2008 770 000 ja 2018 jo 1,6 miljoonaa yksilöä. Näistä vajaat 1,5 miljoonaa kuuluu Barentsinmeren arktiseen kantaan.

Valkoposkihanhen päätalvehtimisalue on Vattimeren rannikon läheisyydessä Hollannista Tanskaan. Kuva Saksasta, kuvaaja: Helmut Kruckenberg.

Kannan kasvu johtuu etenkin talvikuolleisuuden pienenemisestä, josta tärkeimmät syyt ovat ollut hanhien metsästyksen kielto talvialueilla 1970-luvulla sekä tehomaanviljelyn kehittymisen myötä lähes rajattomat ruokailumahdollisuudet.

Itämerellä usean pesimäalueen kanta on kääntynyt viime vuosina laskuun. Suomessa kanta ei ole enää viime vuosina kasvanut vahvimman kannan alueella pääkaupunkiseudulla. Suomen kokonaiskanta on kuitenkin jatkanut kasvuaan ja levittäytynyt koko rannikkoalueelle, missä painopiste on siirtynyt ulkosaaristosta sisäsaaristoon. Suomen pesimäkannan yksilömääräksi on arvioitu 35 000.

Pääsyy Suomen kannan siirtymisestä lähemmäs mannerta ja ihmisiä on vahvistunut merikotkakanta. Merikotka on leviämässä myös sisämaahan voimakkaasti, osittain suurentuneen valkoposkihanhikannan takia. Tähän vaikuttaa sekä pesivät että muutonaikaiset lepäilijät. Pohjois-Karjalassa pesiviä valkoposkihanhia on vasta muutamia. Toinen valkoposkihanhia yleisesti saalistava petolintu on kanahaukka, sen sijaan maakotkan merkitys hanhien verottajana on pienempi. Kaikkiaan isot petolinnut saalistavat todennäköisesti satoja valkoposkihanhia kaudessa Pohjois-Karjalassa.

Kanahaukka on merkittävä valkoposkihanhien saalistaja Pohjois-Karjalassa, mutta usein kanahaukan saalistama hanhi päätyy merikotkan ruoaksi, isomman oikeudella. Kuvassa nuori kanahaukka jahtaa valkoposkihanhea 14.10.2020 Rääkkylässä, kuvaaja: Jari Kontiokorpi.

Valkoposkihanhen arktisilla pesimäalueilla suurimmat uhat ovat naali, kettu ja isot petolinnut. Myös isot lokit ja kihut syövät munia ja poikasia, porot munia. Huippuvuorilla jääkarhuista on tullut merkittävä saalistaja. On havaittu, että lisääntynyt valkoposkihanhikanta on saanut jääkarhuja jäämään saarille enemmän ja niinpä paikoin yli puolet valkoposkihanhien munista ja poikasista päätyy jääkarhujen ravinnoksi. Huippuvuorilla suurin osa valkoposkihanhien ulosteista päätyy puolestaan porojen ravinnoksi.

Valkoposkihanhien kevätmuutto

Saksalaisen satelliittilähettimillä varustettujen valkoposkihanhien muuttoreitit keväällä 2018 Suomen kohdalla. Pääreitti kulkee Viipurin tienoilta itäkoilliseen. Kuva: http://www.blessgans.de/?708 ja Google.

Valkoposkihanhet muuttavat loppukeväällä arktisille pesimäalueilleen usein lumen ja jään keskelle. Ajoitus on tärkeä, liian aikainen saapuminen tai poikkeuksellisen kylmä loppukevät ei mahdollista onnistunutta pesintää. Tundralla kesä on lyhyt, juhannuksen keväästä kuukauden kuluttua on jo syksy. Pitkä valoisa aika puolestaan mahdollistaa tehokkaan ruokailun.

Valkoposkihanhien pesiminen

Kuten talvehtimisalueilla, myös pesimäalueilla monikymmenvuotinen kasvillisuuden syönti muuttaa ruokailualueen lajistoa ja ravintoarvoja. Pesimäalueilla suosituimmat ruokakasvilajit vähenevät, molemmilla alueilla ravinteikkuus kärsii.

Ilmaston lämpeneminen muuttaa nopeasti elinoloja monella tavalla. Kuumina kesinä 2015 ja 2020 esim. Kolguevin saaressa kuoli paljon nuoria valkoposkihanhia ilmeisesti infektiosairauksiin. Länsi-Euroopassa pesivillä valkoposkihanhilla on todettu olevan moninkertainen määrä loisia verrattuna arktisen alueen hanhiin.

Syysmuutto

Syksyllä muutto ei ole keväisen hektistä, muutolle lähdetään hyvällä muuttosäällä eli poutaisessa myötätuulessa. Vaikka sanonta kuuluukin, että vesi valuu kuin hanhen selästä, pyrkivät valkoposkihanhet väistämään muuttoreitille osuneet sadealueet. Esimerkiksi viime syksynä laajalle alueelle Suomessa levinneet valkoposkihanhet väistivät sadealuetta pohjoisen kautta ajautuen Keski-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Lisäksi itätuulet ajattivat ja levittivät reittiä tavallista pohjoisemmaksi.

Valkoposkihanhiparvissa on mukana usein myös muita hanhilajeja, kuvassa maailmanlaajuisesti uhanalainen punakaulahanhi Joensuussa 1.10.2020. Kuva: Jari Kontiokorpi.

Syksyllä valkoposkihanhet siirtyvät ilmeisesti keväistä useammalla laskeutumisella vähitellen kohti talvialueita. Tähän saataneen varmistus Luonnonvarakeskuksen satelliittilähetintutkimuksen käynnistyessä kunnolla. Tutkimusprojektissa on tarkoitus asentaa 50 valkoposkihanhelle lähettimet, jolloin saadaan tarkkaa tietoa, missä linnut ruokailevat ja levähtävät sekä kuinka kauan muuttomatkallaan Suomessa.

Hollantilaistutkimuksen satelliittilähetinhanhien sijoittuminen 28.9.2020. Muutto oli tällöin kestänyt pari viikkoa, iso osa valkoposkihanhista oleili Pohjois-Karjalassa. Päämuutto oli vielä tulossa. Kuva: Netherlands Institute of Ecology ja Google.

Saksalaisten ja hollantilaisten vastaavissa seurannoissa on jo paljastunut, etteivät samat hanhet käytä välttämättä samoja peltoja tai edes lähiseutuja eri muuttokausilla. Suurin piirtein yhtä usein kuin lähetinhanhi laskeutuu Suomen pelloille, yhtä moni muuttaa laskeutumatta Suomen yli tai kokonaan Venäjän puolelta.

Syysmuuton alku saavuttaa Suomen noin syyskuun puolivälissä. Useahuippuinen päämuutto on syys-lokakuun vaihteessa ja viimeiset hanhet jättävät Suomen lumitilanteesta riippuen lokakuun lopulla tai marraskuun alkupuolella.

Ravinto vaihtelee olinpaikan mukaan, valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot

Valkoposkihanhi on hanhista selkein laiduntaja, jonka pääasiallinen ravinto koostuu Huippuvuorten aineiston mukaan syysjääheinästä, luminurmikasta ja punanatasta sekä erilaisista yrteistä. Muuttomatkaa varten hanhet nostavat rasvavarastoaan myös kirjokortteella, rikkojen hedelmillä, nurmitattaren silmuilla ja tundrapuntarpäällä. Itä- ja Kaakkois-Suomessa tankatessaan valkoposkihanhet syövät mahdollisimman energiapitoista ravintoa, etenkin nurmikasveja (esim. valkoapila, englanninraiheinä ja mailaset), mutta myös viljanoraita ja viljan jyviä.

Hanhien aiheuttamat vahingot ovat nousseet Suomessa paljon nopeammin kuin mitä valkoposkihanhikanta on kasvanut. Suurimmat vahingot ovat tulleet rehuviljelmille Pohjois-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa. Suurimmillaan viljelijöille myönnetyt korvaukset ovat olleet Suomessa kolme miljoonaa euroa viime vuonna. Pääsyy suureen summaan oli poikkeavat sääolot keväällä, jolloin valkoposkihanhia oli etenkin Keski-Karjalassa paljon ja ne viipyivät kauan.

Esiintymisessä nopeita muutoksia

Tutkimusten mukaan valkoposkihanhien ruokailu- ja lepäilyalueet ovat osin vaihtuneet kasvaneen kannan ja levinneen esiintymisalueen lisäksi petopaineen takia. Vielä vuosikymmen – pari sitten lähes kaikki valkoposkihanhet keräsivät keväisin voimia muutaman viikon Gotlannissa ja Länsi-Virossa, mutta nykyään lyhyemmän aikaa ja enenemässä määrin Itä-Virossa ja Suomessa. Osaltaan tähän on vaikuttanut Pohjois-Venäjän maanviljelyn radikaali väheneminen.

Toiseksi selitykseksi on epäilty moninkertaistunutta merikotkakantaa Gotlannissa ja Virossa. Satelliittiseurannan perusteella hanhet eivät viihdy runsaspetoisilla alueilla, vaan tankkaavat näillä alueilla vain muutaman päivän. Osa hanhista muuttaa talvialueiltaan jopa suoraan Barentsinmerelle petopaljouden välttääkseen.

Merikotkasta on tullut tavallinen näky Pohjois-Karjalassakin. Osa kahdeksan merikotkan parvesta 17.10.2017 Tohmajärvellä sekä yksittäinen vanha lintu 14.10.2020 Joensuussa, kuvaaja: Jari Kontiokorpi

Todennäköisesti myös Suomessa tapahtuu muutos, ja on jo osittain tapahtunutkin. Syksyisin esim. Tohmajärvelle on kerääntynyt hanhimassojen ympärille kymmenisen merikotkaa kerralla jahtaamaan hanhia. Merikotkan ns. kihlapareja on Pohjois-Karjalassa jo kaksinumeroinen luku, nämä nuoret aloittavat pian pesinnän. Onkin toivottavaa, että suurentunut petokanta vähentää hanhien aiheuttamia vahinkoja maanviljelylle. Luonnossa runsaudelle löytyy aina verottajia.

Video karkotusmenetelmistä. VAROITUS: VIDEO VOI JÄRKYTTÄÄ HERKIMPIÄ.

Jari Kontiokorpi
suunnittelija

Videoiden juonto: Saara Herajärvi

Esimakua maakunnan ilmanlaadun tutkimuksesta – jäkälät laadunvalvojina

Pohjois-Karjalan maakunnan ilmanlaatua on selvitetty bioindikaattoreiden avulla 1980-luvulta lähtien noin 10 vuoden välein tapahtuvin tutkimuksin. Uusin maastokaudella 2020 tehty tutkimus on nyt edennyt raportointivaiheeseen ja työ valmistuu kokonaisuudessaan muutaman viikon sisällä. Bioindikaattoreilla tarkoitetaan yleisesti eliölajeja, jotka ilmaisevat ympäristön tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Ilmanlaadun osalta bioindikaattoreina on käytetty männyillä kasvavia runkojäkäliä (epifyyttijäkälät) ja maanpinnan sammalia. Mäntyjen epifyyttijäkälät ovat hyviä ilmanlaadun bioindikaattoreita, sillä ne reagoivat herkästi ilman epäpuhtauksiin sekä ulkomuodollaan että lajiston koostumuksen ja runsauden muutoksilla. Epäpuhtauksien vaikutukset kuitenkin ilmenevät näissä indikaattorilajeissa hitaasti, minkä vuoksi menetelmät soveltuvat erityisen hyvin pitkän aikavälin muutostrendien kuvaamiseen.

Pohjois-Karjalan ELY-keskus kilpailutti tutkimuksen toteutuksen ja työn suorittajaksi valikoitui Ramboll Finland Oy. Tutkimus käsitti 315 koealaa mäntyjen runkojäkälien osalta (5 mäntyä jokaiselta koealalta, josta tutkitaan jäkälälajiston esiintyminen, runsaus ja kunto) sekä 100 sammalnäytettä (joista tutkitaan alkuainepitoisuudet). Tutkimuksen kustannuksin osallistuivat kaikki Pohjois-Karjalan kunnat, suurimmat ilmapäästöjä tuottavat laitokset, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto sekä Pohjois-Savon ELY-keskuksen L-vastuualue. Heinäveden kunta ei ollut tutkimuksessa mukana, koska tutkimuksen maastotyöt ajoittuivat vuoteen 2020. Hankkeen suunnitteluvaiheessa oli ilo todeta, että vallitsevasta tilanteesta huolimatta ilmalaadun selvitys koettiin kunnissa ja ilmapäästöjä tuottavissa laitoksissa tärkeäksi, ja ELY-keskuksen esittämät kustannusosuudet ja niiden pohjalta laaditut sopimukset saatiin tehtyä sujuvasti.

Tutkimuksen tuloksia verrattiin vuonna 2010 toteutetun tutkimuksen tuloksiin männyn runkojäkälien ja sammalten alkuainepitoisuuksien osalta. Tuloksia tulkittiin tarkastelemalla ilmanlaatua kuvaavien indikaattorimuuttujien vaihtelua suhteessa päästölähteisiin, vertailemalla lajistosuhteissa ja jäkälien kunnossa tapahtuneita muutoksia eri vuosina sekä vertaamalla sammalten alkuainepitoisuuksien muutoksia päästömäärien kehitykseen. Ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä ovat yleisesti teollisuus, energiantuotanto ja liikenne. Keskeiset raportissa tarkasteltavat ilmapäästöt ovat rikkidioksidi, typen oksidit ja hiukkaset. Päästömäärät ovat edelleen olleet laskussa näiden kaikkien osalta edelliseen raporttiin nähden.

Kuvassa sormipaisukarve (Hypogymnia physodes), joka on käytetyistä indikaattorilajeista kestävin ja yleisin laji.

Koska tulosten raportointi on vielä luonnosvaiheessa, en paljasta tutkimuksen tuloksia tässä kirjoituksessa vielä sen tarkemmin. Kiteytyksenä voinee kuitenkin todeta, että mitään huolestuttavaa muutosta maakunnan ilmalaadussa ei ole nähtävissä. Verrattaessa tuloksia muiden alueellisten ilmanlaadun bioindikaattoritutkimusten tuloksiin, näyttäisi tässä vaiheessa siltä, että keskeisimmät ilmanlaatua kuvaavat jäkälämuuttujat osoittavat ilmanlaadun olevan Pohjois-Karjalan alueella parempaa kuin muilla tutkituilla alueilla Suomessa.

Tutkimuksen aikana haasteeksi nousi aiemmassa kymmenen vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa käytettyjen koealojen tuhoutuminen metsätaloustoimien osalta. Noin kolmannes koealoista (100 kpl) oli tuhoutunut ja niiden tilalle tuli löytää lähistöltä uusi vertailukelpoinen koeala. Koealoja pyritään sijoittamaan mm. suojelualueille, mutta tämä ei ole yleensä mahdollista niiden koealojen osalta, jotka sijoittuvat päästölähteiden läheisyyteen. Tutkimuksen toistettavuuden takia olisi tärkeää, jos koealat pysyisivät ennallaan.

Monelle meistä riittää, että aistii hengitettävän ilman puhtaana ja raikkaana. Toiset taas kaipaavat tuntemuksiensa tueksi tai niiden vahvistamiseksi tutkimustietoa. Tuoreinta tietoa on siis kohta saatavilla raportin ja siitä tehtävän julkaisun valmistuttua muutaman viikon sisällä. Ilmanlaatu on meille kaikille tärkeä asia ja hyvin todennäköisesti sen merkitys vielä korostuu tulevaisuudessa. Maakunnan menestystekijöitä mietittäessä nousee puhdas luonto ja puhdas ilma yleensä ensimmäisten joukossa esiin. Nyt valmistuvalla tutkimustiedolla pystytään osaltaan tukemaan näitä arvoja.

Ari Heiskanen
yksikön päällikkö, Ympäristö ja luonnonvarat