Archive for the ‘Ajankohtaista ELY-keskuksesta’ Category

Missä tieto luuraa? – Tieto on uusi öljy

Soininen Tiina 2Julkisen hallinnon tarpeisiin kerätään valtavasti tietoa päivittäin. Eri aloilla kerätään tietoa asiakkaista, ympäristöstä, liikenteestä, taloudesta, jne. Näitä tietoja säilytetään erillisinä tietoalkioina (datana) rekistereissä ja niistä kootaan yhteenvetoraportteja ja -tilastoja valvovalle taholle. Lisäksi näistä rekistereistä ja tilastoista kootaan valtakunnallisesti tilastoitua tietoa. Yksinomaan Tilastokeskus tarjoaa 200 000 henkilön vastaukset sisältäviä erillisiä tilastoaineistoja vuosittain ja lisäksi 150 000 yrityksen ja yhteisön vastaukset sisältäviä tilastoja. Lisäksi Tilastokeskus tekee tilastoja suomalaisista viranomaisrekistereistä. Yhteensä Tilastokeskuksen tarjonnassa on 260 erilaista valmista tilastotuotetta. Sieltä voi myös tilata erilaisia tilastokokonaisuuksia käyttöönsä. Tilastokeskuksen tiedot ovat kertyneet osittain vuodesta 1865 lähtien, mikä on tuottanut erittäin arvokasta aikasarjaa kansainvälisessä mittakaavassa.

Kela tarjoaa myös tilastotietoa perustuen omiin asiakasrekistereihinsä, eli nämä tilastot tarjoavat tietoa Kelan toiminnan piiriin kuuluvista asioita. THL kerää asiakas- ja potilastietoa ja näistä julkaistaan n. 2000 tilastoa pelkästään Sotkanetissä. Lisäksi THL tekee erillistä tutkimusta ja erillisiä tilastoja tarpeen vaatiessa. Suomen ympäristökeskus julkaisee avoimena datana n. 160 tilastoa, ja tekee erillispyynnöistä uusia. Työministeriön tilastot on siirretty pääosin Tilastokeskuksen toiminnan alle, mutta hallinnon sisällä on paljon eriytettyä tilastoaineistoa käytössä. Lisäksi Opetushallinnolla on omat tilastopalvelunsa ja avoimen datan kanavansa. Tässä oli vain muutamia itse käyttämiäni tietopalveluita, ja näistäkin tulee yhteensä noin 2650 erilaista tietolähdettä. Tietoa siis on!

Minun täytyy kuitenkin korjata sanomaani, sillä meillä ei oikeastaan ole TIETOA, meillä on summa- ja keskiarvotietoa toisistaan irrallisina pysyvistä asioista. Kun pystymme saamaan kahdesta asiasta keskiarvon, emme kuitenkaan pysty ymmärtämään, mikä näiden asioiden keskinäinen suhde on. Esimerkiksi jos tiedämme, että työttömyys kestää keskimäärin 2 kuukautta ja työttömien keskimääräinen koulutus on kestänyt 3 vuotta, meidän tulisi ymmärtää tämän jälkeen, mikä on niiden keskimääräinen koulutusaika, joiden työttömyys kestää yli keskiarvon, ja toisaalta mikä on pidemmän koulutuksen saaneiden keskimääräinen työttömyysaika.

Näitä yhdistelmiä on jonkin verran tarjolla, mutta asiat ovat muuttuneet nykyaikana paljon monimutkaisemmiksi. Meidän tulisi myös tietää, mikä on esim. tulonmenetysten tai kunnan verotulojen menetys yksittäisen työnhakijan kohdalla, minkälaisella koulutusajalla, työttömyysajoilla, sairasjaksoilla eri toimialoilla jne. Tämä taas auttaisi ymmärtämään paremmin sitä, minkälaiseen sankoon asetamme ja mitkä marjat[1] – eli mitä palveluita ja miten meidän tulisi kehittää toimintaamme taloudellisesti mahdollisimman kestävällä tavalla. Tällaiseen tietoon käsiksi pääseminen vaatii kuitenkin pääsyä tietoalkio, data, tasolle. Lisäksi nämä, tällä hetkellä toisistaan irralliset, rekisterit eivät ole useinkaan yhdisteltävissä edes saman organisaation tai hallinnonalan sisällä, saati hallinnonalat ylittävästi. Ongelmat ovat suuret myös historiallisesti kehittyneiden toisistaan eroavien laskentatapojen, käsitemäärittelyjen ja kirjausperiaatteiden takia.

Suomessa on maailman parhaan julkiset rekisterit ja niitä on kerätty maailmassa pisimpään, eli aikasarjat ovat erittäin kattavia. Lisäksi niiden väestöllinen kattavuus on huippuluokkaa, joten niiden luotettavuuskin on tässä mielessä huippuluokkaa. Meidän ei paljoakaan tarvitse pohtia tilastollisia keinoja tiedon katojen korjaamiseen. Samalla taloudellinen toiminta ja varsinkin suurin ja nopeimmin kasvava ala on ict- ja digitalisaatio, sisältäen mm. tekoälyn ja robotisaation ratkaisut. Tämä ala pohjaa toimintansa täysin tiedolle. Tieto, jota se pääasiassa tarvitsee raaka-aineekseen, on dataa, sitä pienintä yksittäistä rekisterimerkintää, ei yhteenlaskettuja tilastoja. Tässä vaiheessa data on vasta nk. raaka dataa, se ei sinänsä sisällä yleistettävää tietoa, ymmärrystä lisäävää tietoa. Kuitenkin tämä data on raaka-aine siinä missä puu tai öljy. Siitä pitää jalostaa jotain hyödyllistä tilastollisin laskentamenetelmin (tekoälykin pohjaa pitkälti tilastollisiin menetelmiin).

Sanommekin, että data on uusi öljy. Vertauskuva on osuva paitsi raaka-aine mielessä myös Suomen kontekstissa siinä mielessä, että emme ymmärrä mitä tekisimme tällä aarre aitallamme. Kuten öljyn kanssa, ennen kuin sen arvo ymmärrettiin, sitä saattoi pursuta maasta ja sitä käytettiin vähän mihin sattuu. Samoin on tällä hetkellä suomalaisen yhteiskunnan datavarannon kanssa. Emme osittain tiedä mihin ja miten sitä tulisi hyödyntää, ja toisaalta emme osaa täysin jalostaa sitä hyötykäyttöön. Emme myöskään on tehneet inventaariota siitä, miten arvokasta meidän datamme on. Itseasiassa arvokkainta olisi sellainen tieto, joka olisi laaja-alaisesti, mutta samalla kohdetietoisesti, yhdistetty sekä kattavasti ja samanlaisesti kirjattu. Tällaista data meillä on vain osittain, mutta heikompilaatuinenkin datamme on kansainvälisesti huippuainesta!

Tietojohtaminen onkin ensin tiedon johtamista. Samoin kuin öljyn hyödyntämisessä, datan hyödyntämisessä meidän tulee ensin miettiä, mihin tarvitsemme tietoa (hallinnon sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassa). Tämän jälkeen meidän tulee miettiä, miten tämä tieto on helpoiten käytettävissä organisaatioiden sisäisessä arkisessa työssä ja toisaalta ulkoisesti yhteiskunnalle tarjottavana resurssina. Kolmanneksi meidän tulee miettiä tarkasti datan jalostamisen menetelmät, jotka varmistavat, että data jalostetaan parhaaseen mahdolliseen arvoonsa. Lisäksi meidän on kartoitettava datamme todellinen arvo, jota syntyy sisäisesti hallinnon toiminnan tehostuessa ja nopeutuessa ja toisaalta ulkoisesti. Esimerkiksi, voimme myydä dataa hallinnon ulkopuolelle, mutta meidän tulee selvittää minkälaisin ehdoin ja minkälaisin sisällöin saisimme siitä suurimman taloudellisen edun yhteiskunnallemme. Data on ikään kuin kaivannaisteollisuutta, emme varmastikaan halua, että kansallinen omaisuutemme arvo valuu pois Suomesta, koska annamme raaka-aineen ilmaiseksi käyttöön.

Seuraava blogini käsitteleekin siis ikuisena tuntuvaa ikävystyttävää kysymystä tiedon keräämisestä ja kirjaamisesta, kun muutakin järkevämpää tekemistä olisi.

Blogi 3: Voi vitsi, mitä kirjaamista! (Elokuu 2019)

Hyvää Kesää toivotellen!

Tiina Soininen

[1] Ks. myös Tiedosta toimeen – Maakuntien tietojohtamisen –hankkeen loppuraportti https://www.vimana.fi/tiedosta-toimeen-maakuntien-tietojohtamisen-mati-hankkeen-loppuraportti-julkaistu/

 

Mainokset

Euroopasta Pohjois-Karjalaan – EURES palvelut tutuksi ja käyttöön

TaruA14062019Työvoimapula tuntuu Pohjois-Karjalassa kolkuttavan monen yrityksen ovia. Kun Suomesta ei enää löydy tekijöitä niin katseet käännetään Suomen ulkopuolelle, lähelle Eurooppaan tai kolmansiin maihin. Koska työntekijöiden vapaa liikkuvuus on EU:n keskeisiä periaatteita jäsenmaissa (ja Eta-maissa Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein) niin näiden maiden kansalaiset voivat saapua Suomeen työhön sujuvasti ilman erillisiä työlupia. Sen sijaan kolmansista maista työhön voi saapua vasta kun työhön oikeuttava lupa on saatu.

Sujuvuutta lisää Euroopan kattava maksuton EURES-verkosto. Ensiksi käytännön apua rekrytointiin tarjoaa komission kouluttamat 1 100 EURES-asiantuntijaa eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Karjalassa kaksi asiantuntijaa TE-toimistossa. Toiseksi apua tarjoaa EURES portaali, jossa Euroopan työpaikkojen lisäksi on tarjolla nyt kesäkuussa noin 70 000 työnhakijan esittelyt työnantajia varten. Työpaikkoja portaalista löytyy tällä hetkellä 3,5 miljoonaa, joten kannattaa satsata markkinoivaan työpaikkailmoitukseen, jossa kerrotaan mm. tarkemmin yrityksestä ja alueestamme.

EURES palveluvalikoimaan kuuluu lisäksi rekrytoinnin verkkopalvelu European Online Jobdays (EOJD). Ja vielä Eka EURES työpaikka –järjestelmä: tänne tuleva tai täältä lähtevä, alle 35v, voi saada taloudellista tukea muuttamiskuluihin ja kielikoulutukseen. Työnantajalle, joka on tehnyt perehdyttämispaketin tulijalle, Eka EURES tarjoaa myös taloudellisen tuen.

Näin toimii EURES palvelut Pohjois-Karjalassa

Liikkeelle lähdetään kartoittamalla työnantajan tarpeet, rekrytointiväylät ja kohdemaat, kielitaitoasiat sekä työyhteisön valmistautuminen, huomioidaan myös paikkakunnalle asettautumiseen liittyvät asiat. Työnjaosta sovitaan yrityksen kanssa ja EURES-käsipari on maksuttomasti käytössä. EURES-asiantuntijat voivat markkinoida työpaikkoja Euroopassa, vastata työnhakijoiden kyselyihin, ottaa hakemuksia vastaan ja järjestää haastatteluja, miten sovitaan. Työtekijöiden lopullinen valinta tai valitsematta jättäminen on tietysti työnantajan vastuulla.

Tärkeintä on tuoda työvoimatarpeet ja yritykset esille. Jo pelkkä työpaikan julkaisu TE-palvelut sivuilla tavoittaa osaajat Suomen lisäksi Euroopassa EURES-portaalin kautta. Työpaikan markkinointiarvoa nostetaan klikkaamalla työpaikka EURES-portaalissa Suomen työpaikkojen kärkilistaan. Rekrytointi voidaan kohdentaa myös yhteen maahan, jolloin paikalliset EURES-neuvojat liittyvät tukiverkostoon markkinoimaan työpaikkaa. Mielellään esittelemme Pohjois-Karjalan yrityksiä ja työpaikkoja myös eri puolilla Eurooppaa järjestettävillä EURESin työpaikkamessuilla. Huomattu on, että Suomen osasto kiinnostaa, usein jopa messujen suosituin!

Perinteisen rekrytoinnin rinnalla EURES tarjoaa käteviä maksuttomia European Online Jobdays (EOJD) verkkorekrytointitapahtumia. Suomessa järjestämme ”Finland Works” –EOJD-päiviä, ja näissä suomalaiset yritykset voivat julkaista työpaikkoja, markkinoida yritystä vaikka videoklipin avulla ja päivän aikana chattailla hakijoiden kanssa. Aiemmat Suomen järjestämät EOJD:t ovat suosittuja ulkomailla, noin 2 000 työnhakijaa per tapahtuma, ja osallistuneet työnantajat ovat olleet tyytyväisiä näin helppoon tapaan löytää työntekijöitä. Seuraava Finland Works EOJD-tapahtuma teollisuuden, ICT- ja hoitoalan työnantajille on syksyllä 9.10.

Suomen kielen koulutusta

Ulkomailta tuleva työntekijä hallitsee harvoin suomen kielen, toki monissa yrityksissä pärjää englannillakin. Kuitenkin kun suomen kielen osaaminen on tärkeää monella työpaikalla niin työnantaja voi hankkia TE-palveluiden valikoimasta ”Työpaikkasuomi” –koulutusta, tähän koulutukseen voi osallistua myös EU:n ulkopuolelta tulleet työntekijät. Tämä yhteishankintana toteutettava koulutus räätälöidään täysin yrityksen tarpeisiin, joko yhdelle tai useammalle yritykselle yhdessä. Koulutuksen kustannuksista yrityksen maksuosuus on yrityksen koosta riippuen 30 – 50 %, ja lopuista kustannuksista vastaa Työvoiman liikkuvuus Euroopassa –hanke Pohjois-Karjalan ELY:stä.

Houkutellaan Pohjois-Karjalaan

Kokemukseni mukaan työnhakijoita kiinnostaa toki Suomen selkeät työelämän pelisäännöt, turvallisuus, luotettavuus ja palkkataso. Yhä useammin tänne päätetään tulla kuitenkin muilla perusteilla. Luonto, metsät, eläimet, järvet, rauhallinen ympäristö, avara tila, uudet harrastukset ja kokemukset: näitä minulle on kerrottu ulkomailla, kun kyselen mikä meissä kiinnostaa. Kaikkea tätä meillä Pohjois-Karjalassa on tarjolla kesät-talvet. Tuodaan esille hyvät työmahdollisuudet ja monipuolinen Pohjois-Karjala, näillä on hyvä lähteä houkuttelemaan tänne tekijöitä.

Taru Asikainen

Raportoinnista ymmärrykseen: Tiedolla johtamisen uudet tuulet valtiolla

Soininen Tiina 2

Mitä on valtion virastotyö 2020-luvulla? Luulisi, että se on aurinkoisia huoneita, puhtaan valkeita pöytäpintoja, joiden edessä virkamiehet tekevät tietotyötä. Hoidamme yhteisiä asioitamme tiedolla, älyllä ja taidolla.

Kuukauden kokemukseni valtion virastosta on tuonut toistakin näkökulmaa virkamiehen työhön – vielä on (ainakin hieman) matkaa kuvattuun olotilaan. Edelleen välillä pyöritään keskellä pölyttyviä mappeja, jonne tärkeät asiat on arkistoitu, revitään päästä hiuksia, kun niistä mapeista pitää siirtää lukuja Exeliin (josta ne pitää siirtää toiseen Exeliin) ja sieltä vielä raportoida ministeriölle tai itseasiassa joillekin välikäsille, jotka taas vuorostaan raportoivat ne eteenpäin. Tällainen työn osa aiheuttaa turhautumista. Tieto ei siirry tai sitä ei saa. Joskus joudutaan anomaan tai jopa ostamaan tietoa omalta hallinnolta, vaikka siinä ei olisikaan salassa pidettäviä henkilötietoja tai tietosuojaongelmia. Työ muuttuu helposti kokonaiskuvan puuteeksi ja tämän seurauksena työntekijä menettää otteen siitä, mitä oikeasti teen, miksi, ja mitä konkreettista olen saanut aikaan.

Virkamiehet ovat usein tulleet virastoon tekemään hyvää yhteiskunnan kannalta. Me olemme ympäristönsuojeluihmisiä, sosiaalityöntekijöitä, työvoimatoimiston asiakaspalveluhenkilöitä, kehittäjiä, jotka haluavat Suomen olevan parempi paikka. Itseasiassa se, mitä olen virkamieshommissani nähnyt, on valtavaa innovaatiovoimaa, halua ja kykyä tehdä työnsä entistä paremmin, kunhan siihen löytyy mahdollisuus. Ensimmäinen askel päästä lähemmäksi potentiaalia on nähdä oman työnsä merkitys koneiston rattaissa!

Hallintokoneistomme onkin alun perin rakennettu hallintaa varten. Siinä alimmat virkamiehet ovat vastuussa ylemmille, kunnes lopulta vastuu kiteytyy ministeriöihin, joita ohjaa kansanvalta, eli demokraattisesti valittu Eduskunta. Valta kasvaa ylöspäin mentäessä, josta käskyjä jaetaan alemmaksi, ja samalla alhaalta raportoidaan ylemmäksi, että mitä on tullut tehdyksi. Tämä järjestelmä on perustunut mm. pelkoihin hallinnon epätasa-arvoisesta tai jopa sattumanvaraisesta vallankäytön kohdistamisesta yksilöön – poliisi ei saa kohdella saman rikoksen tehneitä eri tavoin, verottaja ei saa tehdä erilaisia verotuspäätöksiä samankokoiselle omaisuudelle jne. Tätä on pitänyt valvoa, koska ennen byrokratian kehittymistä maailma perustui itsevaltiuteen, jopa tyranniaan. Mutta, kuinka pitkälti tämä rakenne toimii 2020 ja siitä eteenpäin? Haluamme luonnollisesti ylläpitää oikeusvaltion, hyvinvoinnin ja kaikki ne arvot, joille olemme tämän rakentaneet, mutta onko samalla mahdollista saavuttaa jotain uutta ja entistä parempaa uudella tavalla toimia, vai menettäisimmekö silloin jotain tästä jo saavutetusta hyvästä?

Sanoisin, että voimme tehdä äärettömän paljon asioita. Sana ”ääretön” sopii tähän, koska tulevaisuus on ääretön. Emme voi tietää, mihin kehityspolku johtaa, jos otamme vain ensimmäisen askeleen. Askel pitää silti pohjustaa kunnolla. Pitää varmistaa polun kantavuus jokaisella uudella askeleella.

Muutos ei edes vaadi aluksi muuta kuin ajatuksen kääntämistä toisin päin. Meidän tulee alkaa ajatella raportointia tietona. Se on sellaista tietoa, jonka kulkusuunta pitää muuttaa myös ylhäältä alaspäin. Raportointi ei ole vain seurantaa vaan se on oikeaa dataa, ja se voi olla myös ymmärrystä sekä näkemystä virkamiehen ruohonjuuritasolla hänen omasta työstään. Helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi nykyinen ICT- ja digiteknologia mahdollistavat ajatuksen käytännön toteutuksen!

Ajatus on yksinkertainen. Olemme luoneet hienoja raportointivälineitä, (jotka eivät aina toimi kuten haluamme, mutta silti ne ovat olemassa) ja voimme kehittää niitä edelleen. Uusi temppu ja tiedolla johtamisen tosiasiallinen tavoite onkin siinä, että samoja raportointiväyliä käytetään analysoidun datan, tiedon, siirtämiseen takaisin työntekijöille. Pystymme näyttämään konkreettisesti, mitä jokaisen oman työn osalta on tapahtunut. Kun aiemmin puuseppä on voinut sanoa, että näenpähän omieni kätteni työn jäljen, voi virkamies sanoa, että näenpähän omien aivojeni työn jäljen.

Hienoa tässä uudessa ajattelutavassa on myös se, että me emme missään nimessä ole rikkomassa tai kaatamassa alas entistä oikeusvaltion valvonta- ja vastuurakennetta, vaan parantamassa virkamiesten mahdollisuuksia tehdä parempaa työtä, alalla johon he tuntevat intohimoa. Virkamiehille, tekivät he sitten asiakaspalvelutyötä tai virasto-/hallintotyötä, tarjotaan näkymä ja tieto oman työnsä tuloksista, siitä näkökulmasta, mikä heitä itseään kiinnostaa tietää. Tarjotaan myös lisää ymmärrystä ja tietoa niistä työhön liittyvistä peruspullonkauloista, jotka estävät heidän omia toiveitaan vastaavien tavoitteiden saavuttamista. Kolmanneksi tämän tiedon avulla he voivat itse tai yhdessä koko organisaation kanssa poistaa järkevän toiminnan esteitä.

Tieto on valtaa, mutta uudenlainen tiedolla johtamisen ajattelu nostaa esiin ajatuksen, että tieto antaa mahdollisuuksia! Tiedolla on konkreettista arvoa, ja tiedolla johtamisen piireissä kuuleekin sanottavan usein: ”Tieto on uusi öljy!”[1]

Aloitin tämän kirjoituksen kuvitteellisella tilanteella uudesta uljaasta julkisesta virastosta. Se on mahdollinen, mutta vaatii yhteistä tekemistä. Tarvitsemme käytännössä tietojärjestelmien järkeistämistä ja yhteensopivuuden parantamista, tarvitsemme raportoinnin ja siitä saatavan datan automaattista analyysiä ja tiedon automaattista palauttamista kentälle ja tarvitsemme hieman lisäosaamista tiedon käytössä ja sen tulkinnassa. Pääasiassa kuitenkin tarvitsemme yhteistä ymmärrystä siitä, kuinka paljon resursseja tämän prosessin korjaamisessa vapautuu muuhun työhön ja samalla, kuinka paljon lisäresursseja me saamme käyttöömme virkamieskuntamme kykyjen vapautumisessa siihen työhön, jota he oikeasti haluavat tehdä.

Tulevissa blogeissani esittelen muutamia keskeisiä tiedolla johtamisen kehittämisen käytännön asioita, miksi ja miten tämä ajattelun ja toimintatavan muutos on toteutettavissa.

Blogi 2: Missä tieto luuraa? – Tieto on uusi öljy (Heinäkuu 2019)
Blogi 3: Voi vitsi, mitä kirjaamista! (Elokuu 2019)

[1] Jos tämä näkemys alkoi kiinnostaa, lue seuraavana ilmestyvä blogini: Missä tieto luuraa? – Tieto on uusi öljy.

Tiina Soininen

Kosketus Lähi-Itään

Tapion kuvaOsallistuin Ulkoasiainministeriön, Karelia ammattikorkeakoulun ja Business Finlandin yrityksille järjestämälle liike-elämän valtuuskuntamatkalle Jordaniaan maaliskuussa. Matka avasi ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä yritysten mukana tutustumaan hyvin erilaiselle markkina-alueelle. Matkan tavoitteena oli avata suomalaisille yrityksille ja organisaatioille Jordanian ja Jordaniaa ympäröivien maiden kriisien ratkaisuihin liittyviä liiketoimintamahdollisuuksia.

Matkalle osallistui uusiutuviin energiaratkaisuihin, nopeaan kriisirakentamisosaamiseen, vedenpuhdistusjärjestelmiin, ICT ratkaisuiden tarjoamiseen, terveyden huoltoon, koulutukseen ja turvallisuusratkaisuihin liittyviä yrityksiä eri puolita Suomea. Mukana oli yhteensä 24 yritystä ja järjestöä.

Jordania oli matkan kohteena, koska Syyrian pakolaiskriisin vuoksi alueella on suuri tarve erilaisille ratkaisuille. Lisäksi kehityspankkien ja EU:n investoinnit maahan ovat tavallista suuremmat ja luovat pohjan yrityksien liiketoimintamahdollisuuksille. Jordania tulee olemaan keskeisessä roolissa myös Irakin jälleenrakentamiseen liittyvissä toimenpiteissä. Maa on vakaa ja investointiympäristö on hyvä esimerkiksi maassa tehdyistä lainsäädäntöuudistuksista johtuen. Lisäksi työvoima on hyvin koulutettua.  Jordaniassa on myös lupaavat uusiutuvan energian markkinat.

Matkan ohjelma oli organisoitu erittäin tehokkaasti niin, että jordanialaisten ja suomalaisten tapaamiset oli järjestetty hotelliin, jossa majoituimme. Hotellissamme järjestetyssä tapaamisissa kaikki delegaatioon osallistuvat henkilöt esittelivät yrityksensä jordanialaisille ja lisäksi kaikille oli etukäteen sovittu myös kahdenkeskisiä palavereja. Tapaamisten perusteella maasta tuli erittäin positiivinen kuva. Ihmisten kielitaito on hyvä ja liiketoimintaan tarjolla olevat toimitilat pääkaupungin alueella ovat korkeatasoisia.

Arbonaut

Vierailu Arbonautin yhteistyökumppaneiden luona.

Osalla yrityksistä oli myös paikallisten toimijoiden kanssa sovittuja tapaamisia hotellin ulkopuolelle. Pääsin itsekin mukaan tapaamisiin ja Ammanin omalaatuinen liikennekulttuuri avautui taksin kyydissä. Äänimerkin käyttö oli hyvin aktiivista ja ajokaistan valinnat luovia. Muutoin homma sujui hyvin, Uber-taksit toimivat ja päästiin perille. Länsimaalaisia ei kovin paljon Ammanin kaduilla näkynyt. Turismi on Jordaniassa hieman laskenut ympäröivien kriisien vuoksi, mutta kaupungilla liikkuessa ei muutoin huomannut mitenkään erikoisemmin asiaa. Liikkeissä ja hotellissa palvelu oli erittäin aktiivista ja ystävällistä.

DeadSeaWorkshopSiirryimme matkan lopulla Kuolleen meren rannalle sijaitsevaan kongressikeskukseen, jossa järjestettiin UNDP:n innovaatio Workshop Syyrian kriisin haasteisiin liittyen. Osallistuimme workshopiin ja olimme mukana YK:n ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa yhdessä miettimässä ratkaisuja Syyrian pakolaisten kriisiin liittyviin haasteisiin eri maissa. Workshopissa oli edustajia Turkista, Irakista, Jordaniasta, Libanonista ja Egyptistä. DeadSeaWorkshop2Workshopin aihe tuntui haasteelliselta, mutta loppujen lopuksi monia ideoita, joita suomalaiset osallistujat esittivät, hyväksyttiin hyödynnettäviksi ratkaisuihin. Tilaisuus loi myös mahdollisuudet käytännön verkostojen luontiin.

Matkan viimeisenä iltana ennen paluulentoa Pohjois-Karjalalaisille osallistujille tarjottiin hieno kulttuuriin tutustumismahdollisuus. Saimme vierailla Pohjois-Karjalassa Arbonautilla työharjoittelun tehneen Haneen Saleh’in kotona. Haneen työharjoittelu Suomessa kantoi hedelmää, sillä Suomi sai hänestä pidempi aikaisen osaajan, kun Haneen aloittaa työt kevään aikana Oulussa.

Muutaman päivän matkalla sain hyvän kuvan alueen markkinoiden mahdollisuuksista, mutta myös haasteista. Maassa toiminnan onnistumisen edellytyksenä pidemmässä juoksussa on oman toiminnan rakentaminen niin, että löytää kumppaniorganisaation maasta tai rakentaa oman läsnäolon kohdemaahan. Alueen kehittämisessä voimakkaasti mukana olevien kehittämisorganisaatioiden kanssa verkostoituminen ja heidän hankintaprosessien opettelu on myös välttämätöntä. Onnistumisen mahdollisuuksia kuitenkin on, kun tuotteet ovat kilpailukykyisiä ja verkostoituminen onnistuu. Yrityksellä täytyy olla aito tahtotila ja pidempi aikainen strateginen suunnitelma panostaa markkinan aukaisuun. Matkan aikana moni yritys sai niin sanotusti langan päästä kiinni, mutta kaupallisten onnistumisten syntyminen vaatii pidemmän ajan.

Suomella ja Pohjois-Karjalalla on tällä hetkellä hyvät kontaktit markkinalle. Aktiivinen kanssa käynti Jordanian markkinan suhteen tulisi saada jatkumaan. Karelia ammattikorkeakoulun Finpetra hanke onnistui hankkeen aikana luomaan myös TeamFinland toimintamallilla toimivan yhteistyökuvion BusinessFinlandin ja Ulkoministeriön kanssa.  He toteuttivat useamman yritysdelegaatio matkan maahan yhteistyönä. Pohjois-Karjalan Karelia Ammattikorkeakoulussa olevaa alueellista erikoisosaamista osattiin hyödyntää valtakunnallisessa yhteisessä tekemisessä yritysten hyväksi ja alueemme toimijat olivat aktiivisia verkostoitumaan. Pohjois-Karjalalla on myös hyvä Jordanian erikoisosaaja, jonka avulla jatkotyöstö alueesta kiinnostuneille yrityksille on mahdollista. Karelia Ammattikorkeakoulun projektissa työskentelevä ja Pohjois-Karjalassa asuva Laith ALRahahlehin avulla on mahdollisuus organisoida liiketapaamisia ja tavoittaa alueen päätöksentekijöitä.

Suomalaisen delegaation matka uutisoitiin myös paikallisesti:
https://www.youtube.com/watch?v=a_V9fA1RkSw&feature=share

Tietoa Finpetra hankkeesta: http://finpetra.karelia.fi/

Tapio Kinnunen

”Kannattaa uskoo et onnistuu vaik ei ois hajuukaa kui se tehään”

Kallinen Mari (2)Imatralaisen käsityöläisyrittäjän (Tiina Kärkäs/Virkkukoukkunen) tuoteslogan on mottoni. Ja se kuvaa myös hyvin ajatuksiani, kun mietin kulunutta kahta kuukautta uudessa työssäni. Maaliskuun alussa siirryin valvottavasta valvojaksi ja vaihdoin toiminnanharjoittajan edustajan tehtävät viranomaistyöhön. Tiivistetysti voisi sanoa, työtä samojen asioiden äärellä uudesta näkökulmasta katsoen ja ennen kaikkea näkökulmia laajentaen.

Toiminnanharjoittajat joutuvat seuraamaan lakeja ja asetuksia, miettimään BAT-päätelmien soveltamista ja arvioimaan ympäristöriskejään, mutta nyt asiaa ajateltuna, hyvin kapeakatseisella tavalla. Kaikkea peilataan omaan toimintaan, siihen miten ne asiat juuri siinä pienessä tai isossa yrityksessä tehdään. Nykyisessä tehtävässäni valvon jätteenkäsittelylaitoksia, mutta jo pelkästään sen toimialan yrityksissä on valtavia eroja. Esimerkiksi jätteenkäsittelyn BAT-päätelmiä tuli luettua ja mietittyä myös entisessä työssäni terästehtaalla, mutta tietenkin vain oman tehtaan toimintoihin sovellettuna. Vaikka itse asiakirja ja päätelmät ovatkin siis entuudestaan tuttuja, on soveltaminen täysin erilaista yritykseen, joka vaikkapa vastaanottaa, käsittelee ja varastoi erilaisia jätejakeita. Jokainen laitos kokonaisuutena on omanlaisensa ja vaatii tarkastelun sen mukaisesti.

Vuosiraportointi oli edellisessä työssäni kiireistä aikaa. Terästehdas kaikkine toimintoineen ja päästöineen oli laaja kokonaisuus ja vuosiraportti siitä syystä tuhti lukupaketti KASELY:n valvojalle. Työn vaihtaminen lennosta muutti rooliani raportoinninkin osalta. Vielä helmikuun viimeisellä viikolla palautin itse raportoijana edellisen työnantajan toimintaa koskevan vuosiraportin ja maaliskuussa tarkastin täällä muiden raportteja. On tullut havaittua, että valvojan työtä helpottaa valtavasti, jos/kun vuosiraporttiin kootaan kaikki ne asiat, joita luvassa määrätään raportoitavaksi ja etenkin, jos päästötarkkailuista olisi tehtynä seurantaa useammalta vuodelta esimerkiksi taulukoituna. Ehkä ainakin siinä onnistuin itse entisessä työssäni, kun lisäselvityksiä vuosiraporttiin ei koskaan kyselty.

Ympäristöasiat ovat kovasti pinnalla ja monelle yritykselle imagoasiat hyvin tärkeitä. Hyvällä ympäristöasioiden hoidolla yritys saa myönteistä julkisuutta ja vahvistettua asemaansa kilpailutilanteissa. Vaatimukset kasvavat niin lainsäätäjän kuin asiakkaiden suunnalta. Toiminnanharjoittajille tulee väistämättä eteen tilanteita, joihin tarvitaan tukea, näkemystä ja hyväksyntä viranomaistaholta. Neuvontaa ja ohjeistusta joudutaan antamaan myös muille tahoille kuin toiminnanharjoittajille. Tässä ehkä onkin itselleni eniten haastetta. Milloin osaan niin hyvin ja olen valmis, että pystyn vastaamaan asioihin rennosti ja luottaen siihen, että näin se menee? Milloin on se hetki, kun en ole enää ”uusi näissä hommissa”? Kun on työskennellyt toistakymmentä vuotta tietyssä maailmassa ja on siinä hyvin sisällä, on kieltämättä hieman pelottavaakin hypätä täysin uuteen. On myönnettävä ennen kaikkea itselleen, että nyt en osaakaan kaikkea. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ihminen kehittyy mukavuusalueen ulkopuolella, työ tekijäänsä opettaa ja mitä näitä kannustavia viisauksia nyt olikaan. Siihen uskoen siis eteenpäin! Ja lohduttavaa on, että eihän täällä koskaan täysin valmiita olla vaan työelämä vaatii jatkuvaa oppimista ihan jokaiselta.

Koitan muistella ensimmäisiä viikkoja uudessa työssäni, mutta en kykene muistamaan niistä oikeastaan mitään. Toisaalta, paljonhan tässä on jo ehtinyt, kymmenittäin uusia ihmisiä tavattu ja ehkä jo jotain pysyvästikin matkaan tarttunut. Vie aikansa, että kaikelle uudelle saa raivattua tilaa, kun entisen työn asiat ovat vielä tuoreessa muistissa. Muutama Apua-viesti on tullut entisiltä työkavereilta ja asiat kirjoittuvat muistista kuin itsestään sähköpostivastaukseen.  Ei siis ihme, jos hetkittäin päässä jumittaa. Olen kuin puun ja kuoren välissä – voisin vielä helposti hoitaa entistä työtäni, vaikka nykyiset työtehtävät ovatkin ajatuksissa päällimmäisenä.

Odotan jännityksellä ja mielenkiinnolla tulevaa. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon ja rutiinit asioiden tekemiseen alkaa vasta muodostua. Tiedän etten ole vielä lähelläkään sitä mitä voin parhaimmillani tässä työssä olla. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että haluan oppia ja ottaa asioista selvää, jatkaa tällä uudella polulla. Tiedän, että muutaman vuoden kuluttua en enää muista niin paljon teräksen tekemisestä kuin nyt, mutta olen varmasti paljon kokeneempi ympäristöasiantuntija.

Mari Kallinen

Maatalouden vaikeudet ennen ja nyt

tahvanainen.pekkaKonmaritus eli vanhan roinan siivoaminen nurkista on muotia. Tätä herkkua olemme saaneet tilamuutosten myötä tehdä täällä työpaikallakin ja teinpä samaa hommaa myös kotona. Huonolla menestyksellä tosin, sillä eteen tuli kaikenlaista ”kenties vielä joskus tarpeellista” tai muuten vaan mielenkiintoista, josta ei raaski luopua.

Käteen osui myös paikallinen maakuntalehti marraskuulta 1976 eli reilun 40 vuoden takaa. Asiat ovat osin muuttuneet ja osin eivät. Etusivulla juuri valittu USAn presidentti Jimmy Carter tervehtii kansalaisiaan. Hävittäjähankintoja pohdittiin silloinkin. Hawk-hävittäjät haluttiin saada vanhentuneiden Fouga Magister koneiden tilalle. Vaaleihin valmistauduttiin myös kotimaassa. Kokoomusten nuorten liitto kirjasi liittokokouksessaan puheenjohtajansa Ilkka Kanervan mukaan tärkeimmäksi poliittiseksi tavoitteekseen presidentti Urho Kekkosen uudelleenvalinnan ja uudistushakuisuuden(!). Ensimmäisen apatiittikaivoksen avaaminen Siilinjärvelle oli ajankohtaista ja Fantom kuritti roistoja sarjakuvasivulla. Paikallisesti oltiin huolissaan Pielisjoen äkillisen jäätymisen aiheuttamista ongelmista Kuurnan ja Kaltimon voimalaitoksille. Uutinen oli tehty myös Koitereen jäätymisestä edellisenä yönä.

Lauantaimakkaraa sai E Oma-Avun tarjouksesta hintaan 7,50 mk/kg, banaanit hintaan 3,60 mk/kg ja suolattu kieli maksoi Sokoksella 9,60 mk/kg. Miesten raapatut välihousut sai mukaansa Centrumilta kympillä. Tuolloin kyläkauppoja oli vielä paljon toiminnassa. Maakunnan 24 T-kauppaa (joista 13 Joensuun ulkopuolella) mainostivat yhteismainoksessaan tuotteitaan. Turkistuotteet olivat näkyvästi esillä niin Kekäleen kuin Kuosikulmankin mainoksissa ja Kansallis-Pankissa voi käydä tekemässä Kättä päälle -sopimuksen. Kuolinilmoituksissa maallisen matkan päätepiste todettiin nykyistä tarkemmin tyyliin Outokummun terveyskeskuksessa, kotona tai matkalla keskussairaalaan.

Entä nämä maaseudun asiat? Ne olivat monipuolisesti esillä maa- ja metsätaloussivuilla, olihan käsillä perinteinen maatalousseuraviikko. Jos ovat maatilat vaikeuksissa tällä hetkellä niin helppoa ei ollut silloinkaan. MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto totesi lehden otsikossa: ”MAATALOUDELLA EDESSÄ TODELLA VAIKEAT AJAT”. Huolta aiheutti tuolloin paisuva ylituotanto. Monen keskeisen maataloustuotteen tuotantomäärät kasvoivat 5-6 % vuodessa eikä valtiolla ollut varoja viennin rahoittamiseen.  Muilta osin vaikeudet olivat hyvin samoja kuin tänäänkin: viljelijäväestön tulotason turvaaminen, maatalouden rakenteen (tilakoon) kehittäminen ja maaseudun runkoasutuksen säilyttäminen.

Tuotantomäärien kasvaessa maaseudulla oli toki paljon positiivistäkin virettä. Lehden uutisoinnin mukaan Nurmeksessa oli maan parhaat säilörehut, yhteiskoneita hankittiin aiempaa enemmän ja Kiteellä maamiesseuratyö oli kasvussa. Lehden kuvassa Valtimon Tappojoella viljelijä seisoo vilttihattu päässään peltoraivion äärellä. Tilan peltoala kasvoi raivion ansiosta 10 hehtaarista 17 hehtaariin ja suunnitelmissa oli myös uuden navetan rakentaminen.

Näin siis syksyllä 1976. Vilkaisu vaikkapa kuluvan viikon Maaseudun Tulevaisuuteen antaa melko samanlaisen kuvan maatalouden tilanteesta: Eletään vaikeita aikoja ja tulevaisuuskin askarruttaa. Takana on kaksi luonnonolosuhteiltaan hankalaa vuotta, markkinatilanne kotimaassa ja viennissä on hankala eikä uusi ohjelmakausi (CAP27) näytä tuovan ainakaan parannusta tukipolitiikkaan.

Vaikka vuonna 1976 edessä oli ”todella vaikeat ajat” kotimainen maatalous on edelleen olemassa ja selvinnyt ajansaatossa monista muistakin vaikeista ajoista. Jutun lopussa tuo valtimolaisviljelijä toteaakin toimittajan epäilyihin laajentamissuunnitelmien mielekkyydestä maatalouden halventamispuheiden keskellä: ”Jos ihminen polkee paikallaan se on taaksepäin menoa. Sen vuoksi on pyrittävä eteenpäin ja asetuttava poikkiteloin yleisessä virrassa”

Hänen poikkitelansa tuolloin oli tuotannon laajentaminen.

Pekka Tahvanainen

 

Tieto lisää tuskaa ja vastuu vie joskus yöunet

Kaki Tiina (2)Vesistö- ja valuma-aluekunnostuksissa paikallisilla toimijoilla, kuten osakaskunnilla ja vesiensuojeluyhdistyksillä, on merkittävä rooli. Paikallisilla toimijoilla ei ole välttämättä tarvittavaa tietoa ja kokemusta kunnostusten läpiviemisestä. Tästä syystä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen vesienhoitotiimi aloitti syksyllä 2018 koulutustilaisuuksien järjestämisen kunnostuksiin liittyvistä aiheista.

Ensimmäinen koulutus järjestettiin syyskuussa 2018 Lieksassa liittyen taimenen lisääntymisalueiden parantamiseen purokunnostuksilla. Koulutus järjestettiin yhteistyössä Saimaan jokitalkkarit -hankkeen kanssa ja se sisälsi ohjattua purokunnostusta Saarijoella. Toinen koulutustilaisuus järjestettiin maaliskuussa 2019 Joensuussa, jolloin aiheena oli vesistö- ja valuma-aluekunnostuksiin liittyvä lainsäädäntö ja vastuut toteutuksista. Syksyn 2019 aikana järjestetään vielä valuma-aluekunnostuskurssi Tohmajärvellä ja suunnitelmissa on myös hoitokalastuskurssi, jonka pitopaikka on vielä avoin.

Miksi maaliskuussa 2019 pidetylle koulutustilaisuudelle valittiin aiheeksi lainsäädäntö ja vastuut kunnostuksissa? Vesistö- ja valuma-aluekunnostuksien toteuttamiseen liittyy paljon lainsäädäntöön pohjautuvia reunaehtoja. Säädöksillä pyritään turvaamaan, ettei kunnostusten yhteydessä vaurioiteta muita luonto- ja kulttuuriperintöarvoja, esimerkiksi luonnontilaista puroa tai muinaismuistoa. Myös vesienhoidon avustusten käyttöön liittyy lainsäädännön kautta tulleita reunaehtoja, kuten hankkeessa tehtävä kilpailutus.

Maaliskuun tilaisuus toi esille sen, miksi vesistökunnostuksissa tarvitaan tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja paikallisten toteuttajien kesken. Lait velvoittavat tehtävän asianmukaiset ilmoitukset ja hakemaan luvat. Lisäksi kohteiden luonto- ja kulttuuriperintöarvojen tunnistaminen on lähes mahdotonta henkilölle, jolla ei ole pitkällistä kokemusta näiden tunnistamisesta.   Kunnostusten toteuttajan kannattaakin olla ajoissa yhteydessä viranomaisiin.  Kunnostuksiin liittyvän tiedon välittäminen korostuu lähivuosina, kun rahoitusmahdollisuudet vesistö- ja valuma-aluekunnostuksiin ovat hyvät vesiensuojelun tehostamisohjelman kautta. Ensimmäinen avustushaku alkaa 1.4.2019.

Tieto lisää tuskaa, mutta ilman tietoa toimiminen vie taatusti yöunet.

Tiina Käki

%d bloggers like this: