Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisen Helmi-elinympäristöohjelman 2021-2030 tarkoituksena on parantaa ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta muun muassa hoitamalla heikentyneitä lintuvesiä. ELY ja Metsähallitus vetoisesti keskitytään Natura-lintuvesien kunnostamiseen, Sotka-hankkeessa tehdään kosteikoita, pyydetään vieraspetoja ja rakennetaan levähdysalueverkostoa, ja lisäksi Kunta- ja Järjestö-Helmessä mainitut tahot voivat hakea avustusta konkreettisiin ennallistamistöihin ja niiden suunnitteluun. Toimintaa on siis laajalla rintamalla.
Helmissä Natura-lintuvedet on priorisoitu ja Pohjois-Karjalassa ykköskohteita ovat Outokummun Sysmäjärvi, Kiteen Päätyeenlahti, ja Tohmajärvellä Peijonniemenlahti, Sääperi sekä Uudenkylänlampi. Näillä lintuvesillä toiminta on jo alkanut ja prioriteetiltaan seuraaville kohteille toimintaa on tarkoitus laajentaa hankkeen edetessä. Mutta miksi kunnostusta ja hoitoa tarvitaan ja vieläpä mittavasti?
Lintuvesiemme helmet ovat himmentyneet
Useimmat niin sanotut lintuvesilajit viihtyvät umpeen kasvavilla järvillä ja jopa edellyttävät vesien jonkinasteista rehevyyttä, mikä merkitsee runsaasti ravintoa sekä pesimiseen soveltuvia kasvustoja. Mutta liika on tässäkin liikaa. Lintuvesiämme vaivaa jo krooninen ylirehevöityminen, minkä ja muutamien muiden tekijöiden johdosta monet arvokkaimmista lintuvesilajeistamme ovat taantuneet voimakkaasti. Tosin jotkin lajit – kuten kaulushaikara ja ruskosuohaukka – ovat vain runsastuneet järviruovikoiden lisääntymisen myötä.
Mutta niitä kärsineimpiä ovat vesilinnut, jotka jotakuinkin kaikki ovat taantuneet laulujoutsenta ja sinisorsaa lukuun ottamatta. Liiallinen rehevöityminen ja järviin tuleva humuskuorma on erilaisten prosessien kautta johtanut vesistöjen ekologisen tilan heikentymiseen, jossa vedet samenevat, pohjakasvillisuus kuolee ja särkikalat runsastuvat suhteettoman paljon. Näillä kaikilla on suora tai välillinen vaikutus vesilintujen ja etenkin niiden poikueiden heikkoon menestymiseen. Särkikalat kilpailevat samasta pieneliöravinnosta, joka on elintärkeää erityisesti vesilintupoikueille. Uposkasvillisuuden väheneminen on lisäksi ollut tuhoisaa pohjalta ravintoaan etsiville lajeille, kuten romahdusmaisesti taantuneelle tukkasotkalle.
Sorsien heikentynyttä kannankehitystä vauhdittavat petojen, ja erityisesti vieraspetojen minkin ja supikoiran saalistus. Pedot ovat myös saaneet monet muidenkin lajien pesintää suojaavat naurulokkikoloniat katoamaan lintuvesiltä, mikä on ikävä uutinen sekin. Pesimäaikaan ajoittuvilla huonoilla sääolosuhteilla – joihin ilmastomuutoksella on oma arvaamaton roolinsa – on joinakin vuosina merkittävä negatiivinen lisävaikutus. Vesistöjen rantojen totaalinen umpeenkasvu on rantalaitumia ja avoimia mutarantoja tarvitseville lajeille isku vasten nokkaa. Vesilinnuista tästä on haittaa erityisesti haapanalle, mutta eniten se on vaikuttanut kahlaajien esiintymiseen. Laulujoutsenet puolestaan menestyvät siksi, että ne käyttävät pääasiassa sen tyyppistä kasvisravintoa, jota lintuvesillä riittää ja ne eivät isoina lintuina ole kovin alttiita petojen aiheuttamille pesyetuhoille. Muut vesilinnut ja kahlaajat tarvitsevat kuitenkin kiireisesti apuamme.
Tekohengitystä lintuvesille
Kirjoitin ”tekohengitystä” siksi, että useimmat hoitotoimet toteutettuna kertaluontoisesti tai lyhytaikaisesti tuovat vain väliaikaista helpotusta tukalaan tilanteeseen. Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että Helmi-ohjelma seurannaistoimineen jatkuu kohtalaisen pitkälle tulevaisuuteen. Rehevöitymiskehityksen pysäyttäminen vaatii pitkäkestoista työtä nimenomaan valuma-alueella, mitä onkin vesiensuojelupuolella Elyssämme tehty ja tehdään ansiokkaasti. Ylirehevöityneiden lintuvesien sisäinen kuormitus on silti ongelma vielä pitkään, joten töitä riittää laajalla rintamalla.
Yksi tehokas keino lintuvesien tilan parantamisessa on hoitokalastus, jossa keskitytään liiallisen särkikalamäärän vähentämiseen. Ensimmäinen askel on selvittää kohteen kalaston rakenne koekalastuksin ja haastattelemalla paikallisia kalastajia. Helmissä SYKE:n tukihanke kalastopuolen asiantuntijoineen neuvoo samalla meitä töiden suunnittelijoita ja tilaajia. Hoitokalastuksen vaikutuksia seurataan paitsi linnustossa, niin myös sen vaikutuksia vesikemiaan (rehevyyteen) ja linnuille ja kaloille ravintona tärkeiden vesiselkärangattomien määrään.
Ensimmäinen Pohjois-Karjalassa Helmissä toteutunut ja onnistunut hoitokalastus suoritettiin Sääperillä. Järvikalastus Turtiainen Ky nuottasi tänä syksynä järvestä noin 9000 kiloa kalaa, joista puolet oli pienen pientä särjen sinttiä ja noin kolmannes oli pienehköjä lahnoja.
Petokaloja – jotka palautetaan takaisin järveen – oli melko vähän, mikä osaltaan on ollut myötävaikuttamassa särkikalojen runsastumiseen. Monin paikoin runsastuvasta lahnasta on tullut jopa särkeä suurempi ongelma lintujen kannalta, koska suureksi kasvaneille lahnoille ei juuri ole enää luontaisia ottajia kalan litteän muodon takia – se ei enää mahdu koskelon eikä hauenkaan suuhun ja iso kala syö enemmän samasta pöydästä kuin sorsat.
Jokainen lintuvesi on erilainen niin kalaston kuin sen kalastettavuudenkin suhteen. Yhdeksi ongelmaksi toteutettavan hoitokalastuksen suhteen on osoittautunut useiden lintuvesien mataluus. Normi kalastusvälineitä ei ole suunniteltu alle metrisessä vedessä operoimiseen. Tämä edellyttäisi uudentyyppisten katiskojen ja rysien suunnittelua ja valmistamista, missä yhteydessä tulisi varmistaa, että pyydykset ovat turvallisia lintujen kannalta.
Kalojen ylettömästä runsaudesta huolimatta monet kalansyöjätkin, kuten silkkiuikku, ovat taantuneet. Muutamia syitä tähän ovat vesien liiallinen samentuminen sekä petojen aiheuttamat pesyetuhot. Silkkiuikun vähenemisen kohdalla myös suurien haukien saalistuksen kohdistuminen sen poikasiin saattaa olla yksi merkittävä tekijä. Riistakeskuksen koordinoima vieraspetopyynti tuonee apua erityisesti vesilinnuille, kahlaajille ja lokeille, jotka maapesijöinä kärsivät huomattavasti supikoirien ja minkkien saalistuksesta. Sysmäjärven ja Päätyeenlahden tehopyyntikohteilla tositoimiin maastossa on jo päästy ja ainakin Sysmäjärvellä ensimmäiset minkit ja supikoirat ovat jo hankkeen pyydyksiin jääneet.
Lisää avovettä ja avoimempia rantoja
Kaikkein umpeenkasvaneimmilla kohteilla, missä avovesialueet ovat jo alle puolet järven pinta-alasta tarvitaan järeimpiä toimenpiteitä, kuten ruoppausta ja vedenpinnan nostoa. Nämä keinot ovat tehokkaita, mutta myös kalliita ja edellyttävät vaativan lupaprosessin, ja yksityismailla on vaikeaa saada kaikilta maanomistajilta lupa veden korkeuden radikaalille muutokselle. Haasteista huolimatta Helmissä on jo saatu kaivinkoneet tositoimiin ensimmäisellä kohteella. Metsähallituksen toimesta aloitettiin joulukuun alussa kunnostus Päätyeenlahden perukassa. Suunnitelman mukaisesti sinne kaivetaan umpeenkasvaneelle luhdalle avovesiallikoita ja vesialueelle rakennetaan kivikehäsaarekkeita turvallisiksi pesimäpaikoiksi lokkilinnuille.
Värtsilän Uudenkylänlampi on pieni ja lähes täysin umpeenkasvanut lintuvesi, mutta silti lajistoltaan arvokas. Sen kunnostusta on toivottu ja suunniteltu pitkään, ja nyt toive näyttäisi toteutuvan. Kohteelle suunnitellaan parhaillaan sekä vedenpinnan nostoa, että ruoppausta, joiden yhteisvaikutus olisi todennäköisesti erittäin positiivinen hoitotoimenpide. Toivon mukaan hanke voisi ensi vuonna edetä Aluehallintoviraston lupahakemusvaiheeseen.
Vesikasvillisuuden niitot ovat yksi perinteisimpiä ja käytetyimpiä kunnostustoimenpiteitä niin lintuvesillä kuin mökkirannoillakin. Helmin ensimmäiset niitot tehtiin syyskuussa Sysmäjärvellä haastavissa olosuhteissa, koska valtaosa ruovikoiden poistosta tapahtui luhta-alueilla, jossa niitto normikalustolla ei onnistu. Tähän tarvittiin Truxoreita, joilla homma hoituu sekä maalla että vedessä.
Niitoilla avattiin muutaman luodon ympärys ja luodoilta raivattiin puusto. Tämän tarkoitus on kunnostaa luodot ja niiden ympäristö lokkilinnuille soveliaiksi pesimäpaikoiksi. Jos naurulokit hyväksyvät ne koloniansa kodiksi, niin ne houkuttelevat muitakin kosteikkolintuja pesimään pedoille ärhäköiden lokkien turvaan.
Niittojen toinen päätarkoitus on saada avoimia rantoja kahlaajalinnuille ja niiden kavereille. Pelkillä niitoilla toivottavaa avointa lieterantaa ei saada, joten niitetyille aloille aloitettiin aiemmin hyvin vähän käytetty mutta tehokas keino – pressutus.
Pressustus on menetelmä, jossa UV-suojattuja kestopeitteitä laitetaan vähintään yhden kasvukauden ajaksi niitetylle rantaluhdalle. Valoa läpäisemätön peite tukahduttaa kesän aikaan kasvillisuuden ja tuloksena on linnuille ihanteellinen ranta, jossa kahlaajien ohella tykkäävät ruokailla niin sorsapoikueet kuin västäräkitkin. Sysmäjärvellä niittoja ja pressutusta on tarkoitus jatkaa vielä ainakin pari vuotta, ja samalla seurataan tarkasti, miten linnut viihtyvät hoidetuilla aloilla ja kuinka rantojen kasvillisuuden sukkessio pressutuksen jälkeen etenee. Tässä voidaan hyödyntää muun muassa drooni-kuvausta. Rantalaidunnuksella – jota myös pyritään järjestämään – saadaan vielä erityyppistä, mutta yhtä lailla linnuille tärkeää avointa elinympäristöä.
Linnustonseurannalla kiinni kunnostusten vaikutuksiin
Linnustonseurannat ovat oleellinen osa arvioitaessa hoitotoimenpiteiden hyötyjä ja vaikutuksia. Järeimmät kunnostustoimet, kuten ruoppaus, edellyttävät lisäksi monien direktiivilajien (viitasammakko ja muutamat korentolajit) esiintymien kartoittamista ja kasvillisuusselvityksiä suunnittelu- ja lupahakemusvaiheessa. Erilaisia linnustoselvityksiä tehdään ennen ja jälkeen hoitotoimenpiteitä. Yleensä aloitetaan kaikkien pesimälajien kartoituslaskennalla, joka toistetaan muutamia vuosia kunnostusten ja hoitotoimenpiteiden jälkeen. Arvokkaimmilla muuttolintujen levähdysalueilla tehdään sekä kevät- että syysmuuttokaudella 10–20 levähtäjälaskentaa. Vähemmän työläillä otoksina tehtävillä vesilintujen pistelaskennoilla, joissa lasketaan keväällä parimäärät ja kesällä sulkivien sorsien määrät sekä poikueet, päästään myös hyvin kiinni toimenpiteiden vaikutuksiin. Erityisen tärkeitä ovat vesilintujen poikuelaskennat, jotka ehkä tehokkaimmin paljastavat muun muassa vieraspetopyynnin vaikutuksen sorsien pesintöjen onnistumiseen.
Parhaillaan hoidettavilta lintuvesiltä on hyvää seurantatietoa vesilintujen poikuelaskentoja myöten Ympäristökeskuksen ajoilta 2000-luvun alkupuolelta lähtien ja vesilintujen parimääristä aina esihistorialliselta Vesi- ja ympäristöpiirin kaudelta saakka. Näissä sarjoissa näkyy vesilintukantojen yleinen taantuma sekä kohdekohtaisia paikallisista olosuhteista johtuvia eroja. Helmissä kaikki seurantamenetelmät ovat tehokkaassa käytössä, ja niiden sekä arvokkaan taustamateriaalin avulla on oletettavaa, että pääsemme kiinni jopa vähäisiinkin ja toivottaviin positiivisiin muutoksiin helmien lintukannoissa. Helmissä ei tehdä varsinaista tutkimusta, mutta hankkeessa kerättyjä linnustoseurantatietoja hyödynnetään yliopistollisessa tutkimuksessa, esimerkiksi arvioitaessa vieraspetopyyntien vaikutusta lintukantoihin.
Helmissä pääpaino keskittyy hoitojen ja kunnostusten käytännön toteutukseen. Niiden rinnalla tarvitaan kuitenkin huolellista suunnittelua sekä vaikutusten seurantaa, jotta pääsemme kiinni tehokkaimpiin toimiviin kohdekohtaisiin menetelmiin. Ja linnut kiittää!
Harri Kontkanen
luonnonsuojeluasiantuntija
Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen blogi 