Hommaa ittelles elämä!

Joensuun Kauppakadusta tuli 2017 Suomen ensimmäinen pyöräkatu.  Kesällä 2018 kävelin ajatuksissani ELYn toimipaikasta lounaalle typötyhjän pyöräkadun jalkakäytävällä. Havahduin mustahupparisen nuoren miehen ajaessa jalkakäytävällä minua kohti kovaa vauhtia. Pääsin pois alta, mutta häkellyksissäni näytin kädellä viereistä pyöräkatua. Pyöräilijä huomasi, pysähtyi kiivaasti ja karjaisi ”Mitä?”

Näytin uudelleen tyhjää pyöräkatua ja sanoin ”Tuossa vieressä on tuollainen pyörille tarkoitettu pyöräkatu.” 

”Hommaa ittelles elämä!” karjaisi nuori mies ja jatkoi matkaansa jalkakäytävällä.

Minulla ei siis ole ollut ”elämää”.  ”Elämätön elämä” on tämän tapauksen jälkeen ollut monta kertaa ajatuksissani.  Millainen”elämä” ja sen arvot pitäisi olla? 

Kesällä 1992 eräs ystäväni soitti Mekrijärven tutkimusasemalle Suomen ensimmäiselle biosfäärialuekoordinaattorille.  Hän aloitti puhelun toteamuksella ”tervehdys sinne maailmanparannuksen keskustoimistoon”. 

Maailmanparannus ja kokonaisvaltaisuus ovat YK:n biosfäärialueohjelman vahvuus ja heikkous, mutta ne pitävät mielen virkeänä: koskaan ei tiedä tarpeeksi eikä etenkään ole tehnyt tarpeeksi. Biosfäärialuetyössä laaja yhteistyö sekä paikallinen osallistuminen herättävät asiat henkiin ja ympäristö on niissä aina mukana. Tutkimus on toimintatapa ja arvopohja.

Alkuvaiheessa työskenneltiin Mekrijärven tutkimusasemalla ja raja-alueella Ilomantsissa sekä Lieksassa. Aluelaajennuksella Lieksa ja Joensuu tulivat vahvasti mukaan. Nyt suurehkot kehittämishankkeet ovat ottaneet EU-hengessä valta-aseman.

Hanketyössä kumppanuudet ovat olennaisia. Metsähallitus, Ilomantsin kunta, Lieksan kaupunki ja Joensuun kaupunki sekä Joensuun että Itä-Suomen yliopisto sekä Karelia Ammattikoulu ovat yhdessä monien yritysten kanssa kehittäneet toimintaa ja pitäneet sen kiinni ajassa.

Keväinen kuva Kimovaaran kylästä Karjalan tasavallassa. Etualalla kylän venäjänkielinen kyltti. Taustalla kyläraittia ja vanhoja puurakennuksia.

Yhteistyö Euroopan biosfäärialueiden sekä raja-alueyhteistyö Karjalan tasavallan toimijoiden kanssa on ollut arkipäivää. Pohjoiskarjalainen paikallisuus on kohdannut kansainvälisyyden. Pitkät ajat työkielenä on ollut englanti. Venäjän kielikin on tullut tutuksi, samoin iso joukko venäläisiä tutkijoita, hallinnon ammattilaisia ja paikallistoimijoita.

(Kuvassa Kimovaaran kylä, suomeksi Kiimavaara, karjalaksi Kiimavuara.)

Tutkimus- ja kehittämishankkeissa, työryhmissä, kokouksissa jne. on ollut mukana paljon tekijöitä.  Myös nykyinen ympäristöministeri Krista Mikkonen on toteuttanut biosfäärialueella menestyksekkäästi maaseututoimia 90-luvun alkupuolella.

Biosfäärialuetta on hallinnoitu vuodesta 1994 valtion ympäristöhallinnon alueyksikössä: vesi- ja ympäristöpiiri, ympäristökeskus ja ELY-keskus ovat tulleet tutuiksi. Biosfäärialue monipuolistaa ympäristöhallinnon työtä. Olen kutsunut toimintaa sosiaaliseksi käyttöliittymäksi – ”social interface”. Yhteistyö ELY-keskuksen sisällä on tiivistynyt kymmenen vuoden aikana ja sille on löytynyt myös selkeämpi rooli. ELY-keskuksen johdolle isot kiitokset!

Biosfäärialuekoordinaattorin työ poikkeaa hallintovirkamiehen työstä.  Askareita riittää kansainvälisistä edustustehtävistä autonkuljettajan ja kenttäavustajan töihin. Työaikanormeja on vaikea noudattaa.  Tiedeala pitää tuntea. Eri puolille maailmaa pääsee (tai vaihtoehtoisesti joutuu) puhe- ja kokousmatkoille. Kokouksia riittää. Oma riittämättömyys on arkipäivää.

Kohokohtia ovat onnistuneet kokoukset ja hankkeet sekä paikallinen osallistuminen; saavutuksia osallisuudet mittavissa prosesseissa ja niiden jatkuvuus. Vuoden 2002 Euroopan vihreän vyöhykkeen kokouksessa Bonnissa istuimme suomalaisen kollegan kanssa Mihail Gorbatshovin vieressä puhumassa Euroopan vihreän vyöhykkeen kehittämisestä. Mukana oli noin n. 30 maata. Jakartassa keskusteltiin Koreoiden rajan suojelualueiden mahdollisuuksista liennytyksessä – esimerkkinä oli juuri Fennoskandian vihreä vyöhyke! Ne osoittivat, että olemme mukana oikeissa asioissa. Yhteydet Euroopasta ja muualta maailmasta Suomen ja Venäjän raja-alueelle (Fennoskandian vihreä vyöhyke) ovat edelleen suorat. Kokoukset olivat elämyksiä, jos eivät elämäksi kelpaa.

Kokouksen osanottajia ryhmäkuvassa esiintymislavalla. Taustalla heijastettuna Euromab -logo.
EuroMAB -kokous Dordognessa Ranskassa 2017

Tausta ja ammatti määrittelevät monin osin elämän reunaehdot ja tekemiset. Tietämättömyys, osaamattomuus ja piittaamattomuus ovat vaarallinen yhdistelmä, etenkin isoon egoon ja ylivertaisuusvinoumaan yhdistettynä. Tuntuu siltä, että ”vapaassa maassa” jokaisen pitää saada tehdä tai olla tekemättä mitä hyvänsä, milloin hyvänsä. ”Oikeassa elämässä” kaikki ovat aina omassa asiassaan oikeassa.

Vanhasta moottoripyörästä tuunattu paksurenkainen lumikulkuneuvo.

Biosfäärialuekoordinaattorin täytyy valita vapaaehtoisesti tie, joka ei ole (kuvaannollisesti) ”ajamista jalkakäytävällä muista piittaamatta”. Velvollisuus on ymmärtää erilaisia näkökantoja. Työ on työskentelyä yhteisten päämäärien puolesta eikä lähtökohtaisesti jotain asiaa vastaan. Maailmanparantajalle riittää työtä.

(Kuvassa ”snowmobile”. Tiksha, Karjalan tasavalta.)

Pohjoismaisen hallinnon hyvät käytännöt luovat ELY-keskuksen kautta biosfäärialueen toimille erinomaisen pohjan. Vahva kansalaisyhteiskunnan ja sen toimijoiden mukana olo avaavat yhteiskunnan kokonaisuuden ja konkretian.

Uskallus, yhdessä tekeminen ja virheistä oppiminen tuovat kokemusta ja mahdollisuuksia, jota ei omaan napaan tuijottamalla edes tiedä olevan olemassa.  Näillä eväillä ja omalla työllään voi ”hommata ittelleen elämän”, josta on tyytyväinen, ja joka ottaa muut huomioon. Eikä siitä puutu arjen kohokohtia – onnistumisia, mielenkiintoisia ihmisiä ja asioita, luonnon kauneuden kokemuksia ja uuden oppimista. 

Onnea, menestystä ja palkitsevia hetkiä biosfäärialuekoordinaattorina jatkavalle FT Vilma Lehtovaaralle.  On ollut ilo työskennellä hänen kanssaan puoli vuotta. Vilma on ensi hetkistä lähtien toiminut suurella sydämellä ja ahkerilla käsillä! 

Kirjoittaja Timo J. Hokkanen tammikuun pakkasessa päällään lämpöhaalari ja jaloissaan lumikengät. Taustalla kapeana virtaava sula joki ja huurteinen metsä.

Timo J. Hokkanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s