Maakuntauudistuksen valmistelun yhteydessä valmisteltiin osana laajempaa hallintoremonttia myös maaseutuasioiden hallinnon uudistamista. Kaavailtu uudistus olisi siirtänyt kuntien vastuulla olevat maaseutu-, eläinlääkäri- ja lomituspalvelut sekä valtion hoitamat ELY-keskuksen tehtävät perustettavien maakuntien hoidettaviksi.
Tällä hetkellä Pohjois-Karjalassa lomituspalveluista vastaavat Tohmajärven, Liperin ja Nurmeksen (Valtimo 31.12.2019 saakka) kunnat. Maaseutuhallinnon palveluista (ns. YTA-alueet) vastaavat Kiteen, Liperin ja Nurmeksen kunnat. Eläinlääkäripalvelut kuuluvat Siun Soten vastuulle.
Maakuntauudistuksen kariuduttua niin maaseutuhallinnon kuin muidenkin hallinnonalojen uudistukset jäivät toteutumatta silloin kaavaillussa muodossa.
Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kootaan kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Muiden hallinnonalojen tulevaisuudesta todetaan, että nämä itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin.
Kehitys kuitenkin kehittyy edelleen muillakin kuin sotealoilla. Maaseudulla maatilat kasvavat, niitä on aiempaa vähemmän ja ne ovat entistä erikoistuneempia. Valitettavasti alueellamme myös kotieläintuotannosta luopuminen on keskimääräistä vilkkaampaa. Tulevaisuuden suuret haasteet ilmastonmuutos, väestön keskittyminen, digitalisaatio ym. ovat paitsi haasteita myös mahdollisuuksia maaseudulle. Useat kaupalliset toimijat, neuvonta- ja tuottajaorganisaatiot sekä monet muut tahot ovat ajanmukaistaneet organisaatioitaan palvelemaan paitsi harvenevaa asiakaskuntaansa mutta myös näitä em. maaseudun tulevia haasteita ja mahdollisuuksia.
Maaseutuhallinnon palveluista vastaavat tahot ovatkin herättäneet keskustelua tulevista palvelurakenteista.
Maatalouslomituspalvelut kuuluvat STM:n ja sen alaisen MELAn vastuulle. MELA on lähestynyt kuntia vuodenvaihteessa kirjeellä, jossa se kuvailee tulevia muutoksia ja tiedustelee kiinnostusta järjestää lomituspalveluja osana uutta organisoitumista tulevaisuudessa. Tiettävästi ainakin Liperi ja Nurmes ovat ilmaisseet kiinnostuksen asiaan. Lomituspalvelualueet kasvaisivat huomattavasti nykyisestään, joten palvelun tarjoajia olisi vähemmän. Tilojen kannalta palvelujen saatavuus saattaisi jopa parantua, kun nykyiset kuntarajojen rajoitteet vähenisivät. Huolta aiheuttaa mahdollinen paikallisasiantuntemuksen väheneminen.
Myös kuntien maaseutupalvelut ovat tulossa tarkastelun alla. Koko maassa näitä YTA-alueita on reilut 50. Nykyisiä YTA-alueita perustettaessa tilalukurajana pidettiin noin tuhatta maatilaa hallintoaluetta kohti. Nyt tuon rajan täyttää maakunnassamme vain Liperin kunnan vastuulla oleva Joensuun seudun maaseutupalvelujen alue, joka kattaa seitsemän kunnan alueen maakunnan keskiosissa.
Kunnat ovat sopineet kustannusjaosta ja näiden palvelujen tuottamisesta keskinäisillä sopimuksilla. Sopimusten umpeutuessa tai niitä irtisanottaessa rakenteet tulevat uudelleen tarkasteltaviksi. MMM ja Ruokavirasto eivät ole olleet asiassa aktiivisia vaan ovat ilmaisseet palaavansa asiaan, kun hallitusohjelman kirjaus aluehallinnosta etenee.
Eläinlääkäripalvelut on maakunnassamme jo keskitetty Siun Soten vastuulle osana ympäristöterveydenhuoltoa. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan näiden palvelujen sijoittuminen kuuluu erikseen selvitettäviin asioihin.
Kaikkia edellä mainittuja palveluja - maatalous, lomitus ja eläinlääkäri – yhdistää yhteinen asiakas eli toimiva maatila. Vaikka maakuntauudistus oli ja meni, kannattaisiko tätä saman asiakkaan parissa työskentelevien organisaatioiden hallinnon järjestämistä tarkastella kokonaisuutena esimerkiksi jonkin kunnan hallinnoimana palveluna koko maakunnan alueelle? Voisiko vaikkapa maakuntaliitto olla asiassa aloitteellinen laajempien neuvottelujen käynnistämiseksi?
Mikäli em. maakuntien monialaistuminen etenee tulevina vuosina, voisi tähän tarkasteluun ottaa mukaan valtion maataloushallinnon palvelut ELYssä ja AVIssa.
Nykyiset palvelun tarjoajat keräävät asiakaspalautetta ja seuraavat sen avulla palveluidensa toimivuutta. Näin ne saavat signaaleja toimintansa kehittämiseksi. Tärkeänä pidetään mm. palvelujen saatavuutta koko maakunnan alueella. Palvelut ovatkin hyvällä tolalla, vaikkeivat ne aina asiakkaille mieluisia olekaan. Rakenteiden uudistamisen tarve tuleekin enemmän tulevista haasteista ja talouden reaaliteeteistä kuin siitä, etteivät ne nykyiselläänkin olisi toimivia.
Maaseudulla on paljon uusia mahdollisuuksia ja kasvupotentiaalia, jonka hyödyntäminen kestävällä tavalla tarjoaa huikeita näkymiä ja tilaisuuden kääntää laskevat käyrät kasvu-uralle. Muun muassa ilmastonmuutoksen ratkaisut nojaavat vahvasti siihen, mitä maaseudulla, pelloilla ja metsissä jatkossa tehdään. Tähän tarvitaan hyvää yhteistyötä ja toimivia hallinnon palveluja sekä niille kestävät rakenteet.
Pekka Tahvanainen
Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen blogi 