Kokemusasiantuntijan valtakunnassa omat ajatukset ovat pyhiä, mutta eivät aina pahoja

hokkanen.timo.jTieteellinen metodi toimii. Kännykkää ei olisi rakennettu pelkän uskon varassa eikä lääketiede olisi nykyisellä tasolla ilman tutkimusta ja uusia keksintöjä. Ydinpommiakaan ei olisi olemassa (mikä ehkä olisi jonkinlainen helpotus).  Tiede on itseään korjaava – jos näyttö on vahva, uusi tulos korvaa vanhan.

Tiede on kuva siitä, kuinka ymmärrämme maailman. Se ei kuitenkaan ole perusta, jolla maailmaa ohjataan. Valta poimii tieteestä itselleen sopivat tulokset pönkittääkseen itseään. Muutkin käyttävät samaa metodia.

Television keskusteluohjelmissa on usein mukana ns. kokemusasiantuntijoita (ilmastonmuutoskriittiset, rokotuskriittiset, rasvakriittiset jne.), jotka häpeilemättä esittelevät omaa, valtavirrasta poikkeavaa näkemystään, johon he uskovat kuin pukki suuriin sarviinsa. – ”Olen tutkinut asiaa internetistä …”

Melkein mikä hyvänsä kelpaa jo valitun mielipiteen tueksi, eikä omalle osaamiselle ja ymmärrykselle kannata asettaa liian isoja vaatimuksia. Siltä pohjalta kokemusasiantuntijan on hyvä keskustella asian tutkimiseen elämänsä käyttäneiden asiantuntijoiden kanssa. Kokemusasiantuntijan usko omaan totuuteensa tuntuu vain vahvistuvan, vaikka valtavirta on eri mieltä ja todellisuus omia uskomuksia vastaan.

Onko kaikki julkaistu teksti tietoa?

Teknistaloudelliset järjestelmät ovat monimutkaisia, sisäänpäin kääntyneitä ja itseriittoisia. Ulkoistaminen ja kilpailuttaminen pirstaloivat tekemisen ja raha hävittää asiayhteydet.  ”Tietoa” on tarjolla paljon, mutta se on ristiriitaista ja sekavaa koska eri tahot tulkitsevat tuloksia omia tarkoituksiaan varten.  Olennaisen löytäminen hälyn seasta on suuri saavutus.

Monimutkaisia asioita on vaikea yksinkertaistaa ja esittää lyhyesti. Yksittäisellä ihmisellä ei ole mahdollisuutta seurata kaikesta kaikkea ja ymmärtää sitä pelkästään oman tietonsa varassa. Saman mielisten kuplassa on turvallisempaa.

Ympäristöasiat (laajassa merkityksessä!) ovat erittäin monimutkaisia, koska ympäristö on elämisen ja talouden pohja ja olemme ympäristöstä riippuvaisia. Ympäristöä tutkivat tietävät suhteellisen paljon siitä, mitä he tutkivat. Useimmat tutkijat tietävät senkin, etteivät tiedä kaikkea edes siitä mitä tutkivat. Toisaalta maalla asuvat tietävät ainakin edustajiensa kertoman mukaan kaupunkien ulkopuolisesta ympäristöstä kaiken ja osaavat toimia tietonsa mukaisesti. Vastaavasti kaupunkien sudensuojelijat tietävät kaiken susista ja niihin sidoksissa olevista asioista jne.

Talous on hyvä renki, mutta arvaamaton isäntä

Valtiovarainministeriö tai muiden rahakirstujen vartijat sitten päättävät mitä tehdään – se onkin valitettavan loogista, koska taloutta ei voi ennustaa. Perusteita löytyy mm. Nassim Nicholas Talebin kirjoista ja käytäntöä maailmankaupasta sekä Suomen valtion vero- ja tukijärjestelmistä viime vuosilta.

Kuinka isoja ympäristöasioita sitten pitäisi hoitaa?  Suomi oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten yhteiskunta, jonka pohjalle on rakennettu nykyinen asemamme yhtenä maailman parhaista maista. Voisi olla järkevää katsoa välillä taaksepäin ja yrittää ymmärtää kuinka kaikki on tehty ja mikä on ollut olennaista.

Mielestäni isoja ja tärkeitä asioita ei voi hoitaa järkevästi ilman tutkimustietoa, perusteltua kokonaisnäkemystä asioista eri näkökulmista ja varovaisuusperiaatteen noudattamista.  Kokonaisuutta ei voi kukaan hallita yksin, eikä isoja asioita voi toteuttaa yksin. Asiat on siis hoidettava yhdessä. Siihen on yhteiskunnassamme edelleen hyvät mahdollisuudet, mutta luottamuksen ja asiantuntijuuden osa on prosessissa tärkeä.  Kaikkia uudet toimintatavat eivät miellytä, mutta siitä huolimatta on pystyttävä tekemään tärkeät päätökset. Siis muutakin kuin kuusi minuuttia lisätyöaikaa ja lomarahojen leikkaus valtion työntekijöille.

Suomen kulttuurirahaston tutkimuksessa noin kuudeltatuhannelta ihmiseltä kysyttiin mikä heille on pyhää.

Useimmilla pyhiä asioita oli 4-6. Tärkeiksi koettiin rakkaus, läheiset ihmiset, turvallisuus, ihmisarvo, terveys, kotimaa, luonto, yksilönvapaus, lapset jne. Erityisesti iäkkäämmillä vastaajilla minäkeskeisiä arvoja oli vähän.

Itsekeskeiset nuoret?

Alle kolmekymmenvuotiaista noin kolmekymmentä prosenttia piti pyhänä parivaljakkoa ”minä ja minun ajatukseni”. Minäkeskeisyyden voi ajatella vähenevän, kun ikää karttuu ja ihminen tulee paremmin tietoiseksi maailmasta ja sen kehityksen vahvoista keskinäisriippuvuuksista.

Ruotsalaisen koululaisen Greta Thunbergin aloittama nuorten ilmastolakkoilu/mielenosoitukset on tälle ajalle surullisen tyypillinen piirre. Ilmastohuoli on ulkoistettu politiikasta eli tulevaisuuden tekijöiltä niille, joita ilmastonmuutos tulee eniten koskemaan, mutta joilla ei ole suoraa vaikutusvaltaa asioiden toteuttamiseen.

Thunbergin ilmastoliike on levinnyt Suomeenkin. Näiden nuorten aktiivisuus ja tietynlainen ryhmäkohtainen minäkeskeisyys (ilmastoasiat ovat tärkeitä ja ne on otettava todesta koska me olemme suurimmat kärsijät)  on erinomainen arvopohja.

Se on myös sekä ympäristön että maailman tulevaisuuden kannalta välttämätön. Nuoret eivät tiedä kaikesta kaikkea, mutta ymmärtävät olennaisen ja ennen kaikkea haluavat toimia ymmärryksensä mukaan. Se vaikuttaa varmasti kulutukseen, mutta turhasta on helpompi luopua kuin kaikesta.

Timo J. Hokkanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s