Ammatillinen koulutus uudistuu

tahvanainen.pekkaValmisteilla on iso ammatillisen koulutuksen uudistus. Uudistus yksilöllistää opintopolkuja ja kannustaa erilaisten oppimisympäristöjen käyttöön. Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöä halutaan lisätä.

Reformilla pyritään siihen, että ammatillinen koulutus vastaisi nykyistä paremmin opiskelijoiden ja työelämän muuttuviin tarpeisiin. Tutkintojen määrää vähennetään huomattavasti (351 > 164) ja ne ovat aiempaa laaja-alaisempia.

Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan jo vuoden 2018 alussa.

Merkittävä muutos on myös se, että haku ammattiopintoihin olisi jatkuvaa ja nuoret sekä aikuiset opiskelevat saman lain ja asetusten mukaisesti. Aiemminhan jako aikuisten ja nuorten kesken on ollut vallitseva toimintatapa niin opetuksen hallinnossa ja oppilaitoksissa kuin myös käytännön opetuksen toteutuksessa.

Osaamisen osoittaminen näyttöjen avulla otetaan aiempaa laajemmin käyttöön. Opiskelija voi valmistua ammattiin aiempaa nopeammin, sillä tutkinnon suorittamisaika voi vaihdella yksilöllisesti muun muassa opiskelijan aikaisemman osaamisen mukaan. Osaamisen arviointiin osallistuu myös työelämän edustajat entistä enemmän. Tutkintojen ammattitaitovaatimuksista ei kuitenkaan tingitä, ei myöskään opiskelijan oikeudesta saada tarvitsemaansa opetusta ja ohjausta. Myös jatko-opintokelpoisuus toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin otetaan huomioon.

Myös rahoitusjärjestelmä uudistetaan. Koulutuksen järjestäjien saamaan rahoitukseen vaikuttaa opiskelijamäärien (50%) lisäksi aiempaa voimakkaammin opiskelijoiden suorittamat tutkinnot (35%) ja koulutuksen jälkeinen työllistyminen ja/tai jatko-opinnot (15%).

Tuo kaikki edellä oleva kuulostaa hyvältä ja kannatettavalta. Varmasti uudistuksessa on paljon hyvää, mutta sisältyykö uudistukseen joitakin riskejä? Perustan seuraavat omat pohdinnat parinkymmenen vuoden työkokemukseen ammatillisen koulutuksen eri tehtävissä ja ohjauselimissä.

Huolta herättää monessa se, että keskeisenä syynä uudistuksen taustalla ovat tarpeet säästää ammatillisen koulutuksen kustannuksia. Lähiopetuksen määrästä on tingitty jo vuosikymmeniä. Toimin itse aikanaan opetustehtävissä, jolloin opettajajohtoista opetusta annettiin 40 tuntia viikossa, sitten se pudotettiin 35 tuntiin, seuraavassa vaiheessa tultiin jo alle 30 tunnin ja nyt mikä lienee tilanne. Puuttuvat tunnit on ajateltu korvautuvan opiskelijan omatoimisella opiskelulla. Onkohan näin tapahtunut?

Koulutusvastuun siirtäminen aiempaa laajemmin työpaikoille ja työnantajille tuonee myös säästöjä. Toisaalta jos tämä aidosti onnistuu käytännössä, voi työpaikoilla tapahtuva koulutus ja oppiminen olla uudistuksen merkittävin parannus.  Positiivista on myös se, että opettajat joutuvat tai pääsevät aiempaa enemmän kanssakäymiseen oikeiden työpaikkojen ja aidon työelämän kanssa. Nuorien ja innokkaiden opiskelijoiden tulo työpaikoille tuoneen oman piristyksen työpaikkojen mahdolliseen harmaaseen arkeen. Kenties tuoreet opit ammatillisesta koulutuksesta voivat toimia uudistuksien ja uudistumisen moottoreina työpaikoilla.

Kuinka innolla työpaikat ja työnantajat koulutustehtävän ottavat vastaan jää nähtäväksi.  Tässä on varmasti niin alakohtaista  kuin suhdannevaihteluista johtuvaa vaihtelua. Oppiminen pitäisi kuitenkin pystyä turvaamaan kaikilla aloilla ja kaikkina aikoina.

Tähän saakka koulutuskorvauksia oppisopimusta lukuun ottamatta ei juuri ole maksettu työssäoppimispaikoille. Tyytyvätkö työnantajat tähän jatkossa, jos koulutettavia tulee enenevässä määrin työpaikoille? Oman haasteensa tuovat erilaiset oppijat. Kaikilla on opittavaa ammatillisessa osaamisessa ja osalla myös asenteessa. Löytyykö haasteellisimmille oppijoille työssäoppimispaikkoja ja lisääntyykö eriarvoisuus ja syrjäytyminen entisestään? Erilaisten ohjaus- ja tukipalvelujen saatavuudesta ja resursoinnista tulee huolehtia.

Toki työelämän on ymmärrettävä ja otettava osavastuu ammatillisten osaajien saamisesta alalle jatkossakin. Edistyneimmät toimialat ja työnantajat panostavatkin jo nyt merkittävästi yhteistyöhön ammatillisen koulutuksen kanssa. Tähän saakka yhteiskunta on huolehtinut suurelta osin kaikkien alojen ammatillisesta koulutuksesta ja toteuttanut sen pääosin oppilaitoksissa. Tavallaan uudistuksessa on kyse paluusta juurille; Ammatillisen osaamisen siirto joskus kauan sitten tapahtui vain ja ainoastaan työssä ja työpaikoilla. Siitä on vähän kerrassaan siirrytty kisälli – mestari ym. asetelmien kautta oppilaitosympäristöön. Tämän uudistuksen myötä opetusta ollaan palauttamassa enenevässä määrin takaisin ”sorvin ääreen”.

Pekka Tahvanainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: