Fuusio ja fissio

anblogiViime vuosikymmenten muutoksissa on yleensä yhdistetty eli fuusioitu organisaatioita. Metsäteollisuudessa yritysten konsolidoituminen oli 1990-luvulla lähes pakkomielle. Markkinaosuuksia verrattiin huomattavasti keskittyneempiin elintarviketeollisuuteen ja autoteollisuuteen. Yhdistymisvimma meni joskus kannattavuuden edelle kalliiksi tullein seurauksin. Pääosin suuntaus on ollut sama myös julkisessa hallinnossa. Varsinkin alueilla toimivia piirihallintoviranomaisia on yhdistelty toisiinsa tai valtakunnallisiksi toimijoiksi innokkaasti.

Valmisteluvaiheessa oleva maakuntauudistus, omaa sukuaan aluehallintouudistus, on myös pääasiassa yhdistymistä. Maakuntien liittojen tehtävät sekä pääosa ELY-keskusten tehtävistä ja TE-toimistojen tehtävistä siirtyy maakunnille.

Moniin aikaisempiin hallinnonuudistuksiin verrattuna yhdistymisiin liittyy uusi piirre. Nyt yhdistetään myös valtio- ja kuntataustaisia toimijoita toisiinsa. Maakuntalaki tulee monilta osin muistuttamaan nykyistä kuntalakia. Siten on todennäköistä, että myös maakunnan organisaatio ja toimintakulttuuri ovat lähempänä nykyistä kuntaa kuin valtiota.

Vaikka päälinja maakuntauudistuksessa on yhdistyminen, tapahtuu samalla myös hajoamista. Merkittävintä tämä jakaantuminen on ELY-keskusten ympäristötehtävissä. Pääosa, arviolta 60 %, tehtävistä siirtyy perustettavaan valtion valtakunnalliseen aluehallintovirastoon. Loput, noin 40 % tehtävistä, siirretään maakunnille. Hallituksen linjauksen mukaan näitä tehtäviä ovat alueiden käytön ja rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristöjen hoito sekä erikseen säädettävät tehtävät vesivarojen käytöstä ja hoidosta sekä vesien- ja merensuojelun tehtävistä. Tehtäväjaon tarkempi määrittely on parhaillaan käynnissä.

Tämäkin poliittinen kompromissi antaa mahdollisuuksia hakea synergioita ja muita hyötyjä, mutta nykyiseen verrattuna uudelta pohjalta. Erityisesti ympäristövaikutusten arvioinnin, ympäristölupien myöntämisen ja valvonnan kokoaminen samalle valtion viranomaiselle on perusteltu ja varsinkin suurille toimijoille mieluinen. Alueiden käytön ohjauksessa ja edistämisessä maakunnallisten voimien yhdistäminen on johdonmukaista kehitystä.

Haasteellisempaa on tehtäväkokonaisuuksien hajoaminen. Erityisesti alueiden käytön valvonnan irtaantuminen ohjauksesta ja luonnonsuojelutehtävistä sekä vesien- ja merensuojelun kokonaisuuden jakaantuminen eri tahoille vaatii vielä paljon pohtimista niin ministeriöissä, valmisteluryhmissä kuin käytännön toiminnassa. Tähän pohtimiseen ja muutostyöhön on välttämätöntä osallistua kaikkien niiden asiantuntijoiden, jotka nämä tehtävät tuntevat ja jotka niitä käytännössä hoitavat.

Ydinreaktioina sekä fuusiossa että fissiossa vapautuu energiaa, kun atomin ytimiä yhdistyy tai hajoaa. Ydinvoiman tuotannossa fissio hallitaan, mutta fuusion valjastaminen energiantuotantoon on vielä ratkaisematta. Organisaatioiden osalta taitaa olla päinvastoin.

Maakuntauudistuksessa meidän on hallittava sekä yhdistyminen että hajoaminen. Muutos kuluttaa energiaa. Uuden rakentaminen voi myös vapauttaa energiaa. Energiaa, jolla koko maan voimavaroja hyödynnetään ja saadaan Suomi nousuun.

Ari Niiranen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s