Hyvästien aika – takana yli 40 vuotta vesihuollon rakentamista valtion työnä

mononen.paulaViime viikolla, huhtikuisena perjantaina 2016 vietettiin pienimuotoista valtion vesihuoltotöiden päätösjuhlaa. Mukana olivat muun muassa Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskuksen sekä viimeisten valtion vesihuoltotöinä tehtyjen hankkeiden sopimuskumppaneiden, Pyhäselän vesiosuuskunnan ja Liperin itäisen vesiosuuskunnan edustajat.  Muisteltiin menneitä – vähän haikeissa tunnelmissa –  mutta  suunnattiin katsetta jo tulevaisuuteenkin. Vesihuoltotöiden parissa ELY-keskuksessa pitkään työskennellyt vesitalousasiantuntija Ari Heiskanen esitti mielenkiintoisen katsauksen Pohjois-Karjalassa 1970-luvulta lähtien tehtyihin valtion vesihuoltotöihin, jota tässä kirjoituksessa referoin.

Sopimuspohjaisten valtion vesihuoltotöiden alkuna voidaan pitää helmikuussa 1972  annettua valtioneuvoston päätöstä valtion vesiensuojelutöistä. Valtion vesiensuojelutyönä voitiin toteuttaa hankkeita, joilla voitiin estää vesistön pilaantuminen tai parantaa vesistön tilaa. Hankkeilla tuli olla laajat ja pitkäaikaiset vaikutukset ja sen tuli olla yleisen edun kannalta merkittävä. Vesiensuojelutöistä tehtiin sopimus vesihallituksen ja kunnan kanssa. Valtion alueellinen vesiviranomainen, Pohjois-Karjalan vesipiirin vesitoimisto hoiti käytännön tasolla töiden organisoinnin. Hankkeiden rahoitus oli työllisyysperusteista. Valtio maksoi ja hoiti työt, ja toinen sopimusosapuoli hankki tarvikkeet. Vuonna 1985 vastuu hankkeiden toteuttamisesta siirtyi lainsäädäntömuutoksen myötä vesihallitukselta alueellisille vesiviranomaisille.

Vesiensuojelutyöt olivat alkuun pääosin kuntien kokoojaviemäreiden rakentamista.  Niiden lisäksi 1970-luvun lopulla alettiin toteuttaa hankkeita vedensaannin turvaamiseksi, runko- ja syöttövesijohtoja sekä vedenottamoita. Rahoitusta tuli työllisyysvarojen lisäksi enenevässä määrin maa- ja metsätalousministeriöstä. Yksi suurista vesiensuojelutöistä Pohjois-Karjalassa oli Joensuun kaupungin kokoojaviemäreiden rakentaminen vuosina 1972 – 1976, jossa valtion osuus oli 1,5 miljoonaa markkaa. Tässä yhteydessä kaupunki rakensi myös jätevedenpuhdistamon Kuhasaloon, mikä sisältyi valtion kanssa tehtyyn sopimukseen.

Valtion vesihuoltotyönä voitiin toteuttaa 1980-luvun puolivälistä alkaen laaja-alaisia runkojohtoja (vesi ja viemäri) myös haja-asutusalueella. Vesihuoltotyösopimuksia alettiin tehdä myös vesiosuuskuntien kanssa.  Muutoksella oli merkittävä vaikutus osuuskunnille, joilla ei yleensä ollut omaa rakennuttamiskokemusta. 1990-luvulla siirtoviemärihankkeet yleistyivät, ja jätevedenkäsittelyä alettiin keskittää suuriin puhdistamoihin. Siirtoviemärihankkeita toteutettiin ympäristöministeriön rahoittamana Pohjois-Karjalassa runsaasti, mm. Kiihtelysvaara–Joensuu, Valtimo-Nurmes, Kontiolahti-Joensuu. Valtion omasta konekalustosta luovuttiin 1990-luvun alussa, ja työt rakennutettiin urakoitsijoiden toimesta. Vesi- ja ympäristöpiirien työtä jatkoivat vuoden 1995 alusta perustetut alueelliset ympäristökeskukset.

2000-luvulle tultaessa siirtoviemärihankkeet jatkuivat mm. Tohmajärvellä, Kiteellä, Juuassa ja Liperissä. Vuoden 2004 alusta voimaan tulleen hajajätevesiasetuksen seurauksena valtion vesihuoltotöitä toteutettiin enenevässä määrin haja-asutusalueiden viemäröintihankkeissa, useiden kuntien alueella. Toimintatapa rahoituksessa ja toteutuksessa muuttui. Sopimuksissa siirryttiin perinteisen työ/tarvike –kustannusjaon sijasta koko hankkeen kustannusosuuksiin. Valtion osuus oli rahoituksessa alussa 50 % ja loppuvaiheessa 40 %.  Tilaaja-tuottajamallia käyttäen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus hankki vesihuoltotöiden rakennuttamispalvelut Etelä-Savon ympäristökeskukselta.  ELY-keskukset perustettiin v. 2010 alusta. Viimeiset valtion vesihuoltotyöt Pohjois-Karjalassa valmistuivat vuoden 2015 lopussa Liperissä ja Joensuun  Pyhäselässä.

Valtion töinä tehtävien vesihuoltohankkeiden päättyminen oli seurausta ohjaavien ministeriöiden linjauksesta, jonka mukaan vesihuollon tukeminen toteutetaan avustuksina ja rakennuttamistehtävistä luovutaan. Valtion vesihuoltotöiden loppumista ei voi kuitenkaan pitää suurena menetyksenä, sillä tärkeimmät haja-asutusalueiden viemäröintiohjelman mukaiset hankkeet on saatu toteutettua. Rahoituskriteereitä täyttäviä, kustannusjärkeviä hankkeita ei Pohjois-Karjalassa juurikaan enää ole. Viemäröintiohjelman päättyessä lähes 80 % haja-asutusalueiden väestöstä arvioidaan olevan  viemäriverkoston piirissä.

Pohjois-Karjalaan on viime vuosikymmenten aikana ohjautunut runsaasti rahoitusta vesihuollon järjestämiseen. Valtion osuus vesihuoltotöissä oli 1970-1990-luvuilla 2 – 4 miljoonaa markkaa vuosittain. 2000-luvulla valtion osuus oli noin 0,7 – 1,0 milj. euroa vuodessa. Tämän lisäksi käytössä on ollut korkotukilainoja, EU-rahoitusta sekä avustusmäärärahoja hankkeiden tukemiseen. Valtion vesihuoltotöiden sekä niihin liittyvien puhdistamoinvestointien kautta on merkittävästi edistetty vesiensuojelua Pohjois-Karjalassa. Niillä on myös ollut tärkeä työllistävä vaikutus.

Merkittävä yli 40-vuotinen taival  valtion vesihuoltotehtävissä on nyt päättynyt. Vesihuollon edistäminen ja tukeminen toki jatkuvat, asiantuntija-apuna ja avustusmuotoisesti vuonna 2016 myönnettyjen määrärahojen puitteissa. Vuoden 2019 alusta ne ovat sitten tulevan maakunnan tehtäviä.

Paula Mononen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s