KUNTIEN MAASEUTUHALLINTO UUDISTUU – PARANEVATKO PALVELUT?

Maaseutuhallinnon toimintaympäristö muuttuu maatilojen voimakkaan rakennekehityksen ja kuntien palvelu- ja rakenneuudistuksen takia. Maatiloja on entistä vähemmän, ja ne ovat entistä suurempia. Kuntarakenne on ollut – ja mitä ilmeisimmin on myös lähivuosina – kovassa muutoksessa. Myös kehittyvä tietotekniikka ja paranevat tiedonsiirtomahdollisuudet tuovat uusia mahdollisuuksia asioida maaseutuasioissakin hallinnon kanssa.

Nyt toimeenpantavalla kuntien maaseutuhallinnon uudistuksella pyritään vastaamaan näihin toimintaympäristön muutoksiin. Lisäksi tukirahoitusta valvovat kansalliset ja EU:n toimielimet ovat pitäneet Suomen tähänastista maataloustukihallinnon pirstaleista hallintomallia ongelmallisena. Keskeisenä perusteena on ollut maksajaviraston (Mavin) sitovan ohjausvallan puuttuminen kuntiin.

Maaseutuhallinnon uudistusta valmisteltiin silloisen maa- ja metsätalousministerin Sirkka-Liisa Anttilan nimeämässä työryhmässä vuonna 2008. Laajimman kannatuksen eri vaihtoehdoista sai nykyinen vahvasti paikallisuuteen tukeutuva kunnallinen hallintomalli. Kunnat ovat hoitaneet tehtävät aiemminkin asianmukaisesti, mutta nykyjärjestelmä ei vastaa EU-lainsäädännön hallinto- ja valvontajärjestelmälle asettamia vaatimuksia. Kyse ei siis ole yksittäisistä virheistä ja niiden oikaisusta vaan EU:n varojen
asianmukaisen hallinnon takeista.

Keskeinen muutos aiempaan on, että maaseutuhallinto kootaan nykyistä suurempiin, usean kunnan muodostamiin kokonaisuuksiin. Näille yhteistoiminta-alueille on asetettu tiettyjä minimivaatimuksia. Yksi niistä on, että hallintoyksikön alueella tulisi uudistuksen käynnistyessä olla vähintään 800 maatilaa. Tämä johtaisi siihen, että koko maahan yhteistoiminta-alueita muodostuisi 60-80.

Uudistuksen toinen keskeinen tavoite on, että muodostuvassa hallintoyksikössä työskentelee vähintään viisi henkilöä. Tämä henkilöstömäärän vähimmäistaso pohjautuu hallinnosta johtuvista tehtävien eriyttämistarpeista. Asiakkaan kannalta se tuonee parannusta myös asiakaspalveluun sijaisjärjestelyjen ja tavoitettavuuden parantuessa. Aiempaa suurempi työyhteisö tarjoaa myös mahdollisuuden erikoistumiseen ja sitä myötä parempaan asiantuntijuuteen tukihallinnon eri osa-alueilla kuin myös muissa maaseudun kehittämiseen liittyvissä tehtävissä.

Tavoitteena Pohjois-Karjalassa uudistuksen valmistelu on jo pitkällä, ja se on edennyt sopuisassa hengessä. Toki asian ympärillä on käyty vilkastakin keskustelua; tästä osoituksena on vaikkapa Polvijärven kunnanvaltuustossa aiheesta käyty keskustelu. Keskustelu osoittaa, että maaseutuasiat koetaan kunnissa tärkeiksi ja niiden toimintaedellytyksistä halutaan pitää huolta jatkossakin.

Yhteistoiminta-alueita on muodostumassa maakuntaamme kolme pitkälti seutukuntajaon pohjalta. Pielisen Karjalan alueella ja Keski-Karjalassa 800 tilan minimivaatimus ei täyttynyt, mutta kunnat ovat hakeneet ja myös saaneet poikkeamisluvan pienemmälle yhteistoiminta-alueelle.

Kunnan, jolle järjestämisvastuu siirtyy, on toimitettava selvitys sopimuksen tekemisestä Maaseutuvirastolle ensi vuoden vaihteeseen mennessä. Näin yhteistoiminta-alueet pääsevät aloittamaan viimeistään 1.1.2013, joka on lain määräämä takaraja.

Pekka Tahvanainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: