OSAAMISKESKUKSISTA OSAAMISKESKITTYMIIN

Käynnissä oleva valtakunnallinen osaamiskeskusohjelma (OSKE) päättyy ensi vuoden lopussa, jonka jälkeen kansallisen innovaatiotoiminnan työkaluja siltä osin tullaan uudistamaan merkittävästi. Nykyisen OSKE -ohjelman ongelmaksi on koettu sen vähäinen vaikuttavuus suurimmilla kaupunkiseuduilla. Parasta tulosta ovat tehneet keskisuurten kaupunkiseutujen osaamiskeskukset, esimerkiksi Joensuu on pärjännyt erittäin hyvin. Niinpä monien mielestä ohjelman tavoitteen tulisikin olla erityisesti keskisuurten ja pienten kaupunkien innovaatiotoiminnan vahvistamisessa, suurilla kun on muita etuja ja resursseja puolellaan.

Hallitusohjelman mukaan Suomeen tulee luoda maailman parhaat edellytykset korkean osaamisen ja liiketoiminnan harjoittamiselle. Tähän tarvitaan vahvoja alueellisia innovaatiokeskittymiä. Mitä ne ovat, miten toimivat ja missä sijaitsevat on parhaillaan suunnittelun alla ministeriöissä. Innovaatiotoiminta nähdään alueiden yli menevänä verkottuneena toimintana, jonka lähtökohta on vahva paikallisista vahvuuksista lähtevä keskittymä – ajattelu.

Uusi, seitsemän vuoden mittaiseksi kaavailtu innovaatiokeskittymäohjelma tulee koskemaan suurempia kaupunkiseutuja. Niissä hallituksen tavoitteena on jatkaa sopimusperusteista kaupunkiseutupolitiikkaa, jolla valtio, yliopistot, ammattikorkeakoulut, kaupunkiseudut ja elinkeinokehitysyhtiöt sekä myös ELY-keskukset sopivat alueen pitkäjänteisistä kehittämistoimista. Joensuu on muiden kaupunkiseutujen tavoin terävöittämässä kehittämisstrategiaansa, tavoitteena menestyminen innovaatiokeskittymä- ja kaupunkisopimusten aikaansaamisessa.

Innovaatiokeskittymä on omalla alallaan edelläkävijä, joka vetää puoleensa alan osaajia ja tätä osaamista hyödyntävää liiketoimintaa. Sen toiminta perustuu parhaiden osaajien (yritykset, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset) paikalliseen yhteistyöhön sekä kansalliseen ja kansainväliseen verkottumiseen. Niissä osaaminen kootaan verkottuneiksi innovaatioyhteisöiksi, jotka myös kykenevät houkuttelemaan kansainvälisen tason osaajia ja investointeja. Tavoitteena siis on innovaatioperusteinen uusi liiketoiminta kansainvälisen kasvun mahdollistajana.

Keskittymät luovat kasvun edellytyksiä tukemalla edelläkävijämarkkinoiden syntymistä esimerkiksi innovatiivisten julkisten hankintojen kautta. Lisäksi tuetaan uudenlaisten kehitysympäristöjen aikaansaamista esimerkiksi alueen isojen MAL (maankäyttö, asuminen ja liikenne) -hankkeiden käyttöä kokeiluympäristönä. Toteutus tapahtuu toimialoista ja teknologioista riippumattomasti painopisteen ollessa valinnoissa, jotka mahdollistavat avautuvien uusien mahdollisuuksien hyödyntämisen nopeasti.

Kansallisen innovaatiopolitiikan kytkeminen suurten kaupunkiseutujen kehittymiseen haastaa kaupunkiseudut hyödyntämään kasvupotentiaalinsa kansantalouden vetureina. Kaupunkiseutujen erikoistuminen, vahvojen osaamiskärkien tunnistaminen ja niihin panostaminen lisää alueen vetovoimaisuutta ja siten luo parhaimmat edellytykset menestymiselle.

Suurten kaupunkiseutujen parhaimmille kehittämissuunnitelmille tullaan laatimaan kasvusopimus, jonka toteuttamista pitkäjännitteisesti rahoittavat valtio ja kaupunkiseutu yhdessä. Korkeintaan tusinan verran näistä kasvusopimuksen saaneista kaupunkiseuduista voi lisäksi tulla valituksia innovaatiokeskittymän alueeksi, johon merkittävä määrä kansallista ja myös rakennerahastojen kautta kanavoituvaa innovaatiorahoitusta ja muita kansallisia resursseja tullaan kohdentamaan.

Joensuun menestyminen tässä kilpailussa on äärimmäisen tärkeää koko Pohjois-Karjalan kehittymiselle.  Uudet ja innovatiiviset avaukset sekä erittäin hyvät yhteistyöverkostot kansallisesti sekä kansainvälisesti tulevat ratkaisemaan nämä valinnat.

Ritva Saarelainen

VÄHÄHIILISYYS EU-RAKENNERAHASTO-OHJELMIEN PYÖRTEISSÄ

Virkamieshallituksen luotsatessa Kreikkaa kohti uusia parlamenttivaaleja, EU:n pohjoisreunalla ohjelmakauden 2014 – 2020 valmistelu käy kuumana. Vähähiiliseen talouteen siirtyminen on merkittävin uusi sisällöllinen tavoite kuluvaan kauteen verrattuna. Samalla se voi olla Itä- ja Pohjois-Suomen kehityksen keskeinen ajuri.

Vähähiilinen yhteiskunta on yhteiskunta, jossa fossiilisten polttoaineiden käyttö on minimoitu, ja jossa syntyy kasvihuonekaasupäästöjä huomattavasti nykyistä vähemmän. Se on tärkein keino rajoittaa ilmaston lämpeneminen korkeintaan kahteen asteeseen. Sitä pidetään välttämättömänä hallitsemattoman ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tätä ei pidä ohjelmatyön tiimellyksessäkään missään vaiheessa unohtaa.

Kaudella 2007 – 2013 Suomen saamat EU:n rakennerahastovarat (EAKR ja ESR) ovat yhteensä noin 1,7 miljardia euroa. Kun tähän lisätään vielä kansalliset vastinrahat, ovat rakennerahastovarat tärkeässä asemassa yritystoiminnan kehittämisessä, uusien toimintatapojen luomisessa ja alueiden kehittämisessä. Lisäksi EU:n maaseuturahaston 2,1 miljardista eurosta 0,6 miljardia euroa kohdistuu maaseudun kehittämiseen.

Vaikka rahoituskehykset EU-alueen talousongelmien vuoksi supistuisivatkin, nämä varat ja niiden käyttö tuntuvat kiinnostavan. Kansallisen julkisen rahoituksen supistuessa eri intressejä ja painotuksia pyritään saamaan läpi vaihtelevasti organisoiden ja rintamalinjoja rakentaen, onneksi myös purkaen ja yhteistyötä rakentaen.

Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntaliittojen ja ELY-keskusten yhteinen ehdotus rakennerahasto-ohjelmien toimintalinjoista ja investointiprioriteeteista valmistui viime keskiviikkona. Vaikka valmistelu ei kaikilta osin korkeita tyylipisteitä saavutakaan, on tämä välituotos varsin onnistunut.

Yhtenä seitsemästä teemasta ja samalla toimintalinjasta on vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla. Vaihtoehtona on esitetty teeman sijoittamista vain läpäisyperiaatteella yritysten kilpailukykyä ja innovaatiotoimintaa sisältäviin toimintalinjoihin. Erillinen toimintalinja on kuitenkin selkeä ja osoittaa tavoitteen tärkeyttä. Euroopan komissio edellyttää, että vähintään 20 % EAKR-varoista käytetään juuri tähän teemaan. Sisältöä teemalle kyllä löytyy myös konkreettisesta toiminnasta, kun sitä ei tulkita liian ahtaasti vain energia-asioihin keskittyen.

Pohjois-Karjalan ja laajemminkin Itä- ja Pohjois-Suomen vahvuuksia ovat luonnonvarat, niiden hyödyntäminen, bioenergia ja teknologiateollisuus. Alueen ehdotuksessa tulevan ohjelmakauden investointiprioriteeteiksi ovatkin mukana niin energia- ja materiaalitehokkuuden kuin uusiutuvien energiamuotojen käytön, tuotannon ja jakelun edistäminen. Ympäristön suojeleminen ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen ovat myös perustellusti mukana, vaikka ne eivät aina suoraan vähähiilisyyttä edistäisikään. Joka tapauksessa näiden rahoituskohteiden mukaan ottaminen on perusteltua.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen strategian keskeisenä painotuksena ovat kilpailukykyiset ja ympäristövastuulliset kasvavat yritykset. Myös luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuva tutkimus-, tuotekehitys- ja tuotantotoiminta ovat painotuksiamme. Rakennerahastovarat ovat keskeisessä asemassa, kun Pohjois-Karjalan ELY-keskus toteuttaa strategiaansa. Vähähiilinen talous sekä ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen tehokkuuden parantaminen tukevat erinomaisesti strategiamme toteuttamista.

EU-ohjelmatyön edetessä lähestymme teemoista ja investointiprioriteeteista kohti konkreettisia toimenpiteitä, tuettavia hankkeita ja investointeja. Toivottavasti samalla lähestymme myös ilmastonuutoksen pysäyttämistä ja entistä elinvoimaisempaa Pohjois-Karjalaa.

Ari Niiranen

VAT VAIKUTTAA POHJOIS-KARJALASSAKIN

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat maankäytöllinen ohjausväline, jolla valtioneuvosto linjaa alueidenkäyttöä valtakunnallisesti merkittävissä asioissa. Niiden ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että valtakunnallisesti merkittävät asiat huomioidaan maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa määrätään, että VATit on otettava huomioon ja niitä tulee edistää valtion viranomaisten toiminnassa, maakunnan suunnittelussa ja kuntien alueidenkäytön suunnittelussa. Vastuu toteuttamisesta on valtion viranomaisilla, maakuntien liitoilla ja kunnilla.

Ensimmäisen kerran valtioneuvosto päätti VATeista vuonna 2000 ja sen jälkeen niitä tarkistettiin vuonna 2008. Valtioneuvosto on edellyttänyt, että ympäristöministeriö seuraa VATtien toimeenpanoa ja tekee esityksiä siitä, missä määrin ja miltä osin tavoitteiden toteuttamista ja vaikuttavuutta voidaan ja on tarpeen tehostaa. Ensimmäinen työryhmän tekemä selvitys valmistui tänä keväänä.

Työryhmä totesi raportissaan, että VATtien toteuttamisen valtavirta on positiivinen, mutta siinä on vaihtelevuutta eri alueiden ja sektoreiden välillä. VATtien vaikuttavuuden tehostamiseksi tulee kiinnittää huomiota eri toteuttajatahojen toisiaan täydentävään rooliin ja toimien samansuuntaisuuteen. Valtion viranomaisten toiminnan ja alueidenkäytön suunnittelun yhteyttä tulee parantaa. Erityisesti valtion viranomaisten toimintaan VATtien toteuttamiseen valtakunnan tasolla on tarpeen panostaa.

Työryhmä on koonnut keskeiset toimenpide-esitykset VATtien toteuttamisen ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Valtion viranomaisten toimintaa koskevissa toimenpide-ehdotuksissa on mm. todettu, että ELY-keskusten tulosohjauksessa, strategioissa ja toiminnan kehittämisessä tulee huolehtia siitä, että VAT otetaan huomioon systemaattisesti ja läpileikkaavasti kaikessa ELY-keskusten toiminnassa.

Valtion viranomaisten tulee kehittää toimintakäytäntöjään siten, että VAT otetaan nykyistä kattavammin ja systemaattisemmin huomioon sekä ennakoivasti toimintaa suunniteltaessa että suunnitelmia ja toimenpiteitä valmisteltaessa.

VATteja tarkistettaessa lähtökohtana tulisi olla se, että niitä selkiytetään ja niihin sisällytetään vain keskeisimmät valtakunnallista ohjausta vaativat tavoitteet. VATtien tarkistamisen yhteydessä olisi myös selvitettävä mahdollisuus lisätä niiden vaikuttavuutta eriyttämällä tavoitteita alueellisesti.

On selvitettävä, voidaanko ja onko tarpeen Helsingin seudun lisäksi myös muilla suurille kaupunkiseuduilla asettaa omia tavoitteita tai kohdentaa tavoitteita koskemaan erikseen kasvavia kaupunkiseutuja ja väestöltään väheneviä alueita. Pääkaupunkiseudun ongelmat ovat tyystin erilaiset kuin Pohjois-Karjalassa. Samansisältöiset suunnittelutavoitteet eivät sovellu molemmille alueille.

Irma Mononen

JÄTETTÄ VÄHEMMÄN, KIERRÄTYSTÄ ENEMMÄN

Uusi jätelaki tuli voimaan vapunpäivänä 2012. Pakettiin kuuluu lisäksi noin 30 asetuksen uudistaminen, joista keskeisin on nyt samanaikaisesti voimaan tullut jäteasetus. Asetuksista lähes puoleen tulee sisällöllisiä muutoksia. Asetusten uudistaminen kestänee vielä ainakin kolmisen vuotta. Uudistuksella ajanmukaistetaan jätealan lainsäädäntö huomioon ottaen Euroopan unionin uudistunut lainsäädäntö ja Suomen ja Euroopan unionin jätepolitiikan nykyiset painotukset.

Uudistuksessa korostuu jätehuollon etusijajärjestyksen sitovuus kaikessa toiminnassa mahdollisuuksien mukaan. Tällä tarkoitetaan jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisen ensisijaisuutta, sen jälkeen uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä energiana tai muuten ja vasta viimesijaisesti sijoittamista kaatopaikalle tai muuta sellaista loppukäsittelyä.

Kaatopaikkakäsittelyä rajoitetaan voimakkaasti. Orgaanisen jätteen sijoittaminen kaatopaikalle lähes loppuu vuonna 2016. Myös kierrätykselle asetetut vaatimukset tiukentuvat, esim. rakennus- ja purkujätteen aineena hyödyntämisen tavoitteeksi 70 prosenttia v. 2020. Pakkausjätteiden jätehuollon järjestämisen tuottajavastuuta laajennetaan samanlaiseksi kuin muilla tuoteryhmillä (sähkölaitteet, romuajoneuvot, paristot, renkaat). Tämän tulee olla järjestettynä keväällä 2014. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuoteryhmien vastaanottopaikkojen riittävästä määrästä.

Valvontaa ja seurantaa tehostetaan erityisesti jätteenkuljetuksen osalta; esim. nyt myös rakennusjätteiden ja lietteiden kuljetukselta edellytetään siirtoasiakirjaa. Osaltaan tiukentuneeseen valvontaan lienee vaikuttaneet ilmitulleet väärinkäytökset ja ympäristörikokset mm. lietteenkuljetuksissa. Laki sisältää myös laajan kirjanpito- ja tarkkailuvelvollisuuden kaikille jätehuollon toimijoille. Kaikkiaan laki tuo paljon lisätehtäviä niin toimijoille kuin valvontaviranomaisille. Vienee jonkin aikaa ennen kuin järjestelmät ovat kaikilta osin lain edellyttämällä tasolla.

Lain valmistelun yhteydessä selvitettiin ja arvioitiin eri vaihtoehtoja yhdyskuntajätehuollon vastuiden määrittelemiseksi. Keskeisiä tavoitteita jätehuollon vastuunjaon rakenteessa olivat ympäristönsuojelun ja jätehuollon etusijajärjestyksen mukaiset vaatimukset täyttävän jätehuollon infrastruktuurin varmistaminen sekä jätehuoltopalvelun saatavuuden ja jatkuvuuden turvaaminen. Yhdyskuntajätteiden jätehuollon järjestämisen vastuunjako säilyykin pääosin entisellään eli kunta vastaa siitä keskeisiltä osin.

Kunnan eri tehtäviä viranomaisena ja palveluntuottajana selvennetään. Uutena elementtinä laissa määritellään kunnan jätehuoltoviranomainen erotukseksi ympäristönsuojeluviranomaisesta, vaikka sinänsä tähän asiaan ei liity uusia tehtäviä. Jätehuollon palvelutehtävistä huolehtii kunnan jätelaitos tai -yhtiö, jätehuoltoviranomainen huolehtii jätehuollon viranomaistehtävistä (kuten jätehuoltomääräykset ja niistä poikkeaminen, jätetaksat) ja ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluu jätehuollon laillisuusvalvonta.

Jos jätehuollon palvelutehtävästä huolehtii kuntien yhteisesti omistama yhtiö, kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen toimielin. Niinpä Jätekukko Oy:n toimialueella Pohjois-Savossa ja Ylä-Karjalassa on peräti 18 kunnan yhteinen jätehuoltoviranomainen, Savo-Pielisen jätelautakunta. Myös Joensuun seudullisen jäteyhtiön Puhas Oy:n toimialueella on aloittanut osakaskuntien yhteinen jätelautakunta.

ELY-keskus toimii kunnan ohella jätelain valvontaviranomaisena, mutta tehtäviin kuuluu myös jätehuollon ohjaus ja edistäminen. Tätä on tehty myös Itä-Suomen ELY-keskusten yhteistyönä, joka alkoi Itä-Suomen yhteisen jätesuunnitelman laatimisella.

Aarne Wahlgren

SE ON MILTÄ SE NÄYTTÄÄ

Voisinkohan lähteä pitkäaikaisen yhteistyökumppanin kanssa kalastusmatkalle? Kai nyt ainakin kutsua koripallo-otteluun voi noudattaa. Mitä pahaa naapurin maanviljelijän veroilmoituksen laatimisessa voi olla?

Liikemiesten ja poliitikkojen taloudelliset yhteydet ovat viime päivinä pitäneet riippumattomuuden vaarantavan vieraanvaraisuuden, edut ja lahjat otsikoissa. Virkamiesten puolueettomuus ei ole tällä kerralla ollut keskiössä, mutta kaivosten valvontaan liittyen sekään ei ole jäänyt huomiotta.

Tasapuolisuus ja virkamiehen puolueettomuus luovat pohjan koko viranomaistoiminnalle. Viranomaisten on huolehdittava siitä, ja erityisen tarkkaan juuri siitä, että toiminta on puolueetonta. Se ei kuitenkaan riitä. Toiminnan tulee myös näyttää puolueettomalta niin sidosryhmien kuin kansalaistenkin näkökulmasta. Viranomaisen puolueettomuuden näkyminen myös ulospäin alkoi korostua sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeussopimus tuli Suomessa voimaan vuonna 1990.

Virkamiesten yhteydenpito ympäröivään yhteiskuntaan on tärkeää ja edistää usein myös tehtävien tuloksellista hoitamista. Pohjois-Karjala saa usein tunnustusta siitä, että täällä viranomaisten, yrittäjien, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteydet ovat tiiviit ja mutkattomat. ELY-keskuksenkin toiminta on varmaan osin tästä syystä arvioitu maan vaikuttavimmaksi. Asiakaslähtöisyys ja avoimuus edellyttävät vuorovaikutusta yritysten, kuntien, kansalaisjärjestöjen ja alueella asuvien kanssa.
Jos kuitenkin lahja, vieraanvaraisuus tai muu etu annetaan tai vastaanotetaan saajan vaikutusmahdollisuuksien vuoksi, ollaan tekemisissä jo rangaistavan toiminnan kanssa.

Valtiovarainministeriö antoi vuonna 2010 varsin selkeät ohjeet niin vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista kuin virkamiesten sivutoimistakin. Virkamieslain, rikoslain ja oikeuskäytännön rinnalla nämä ohjeet kuvaavat havainnollisesti virkamiehelle sallitun ja kielletyn toiminnan rajoja.

Pitkälle on kysymys kuitenkin moraalista ja etiikasta. Niiden yksityiskohtainen ohjeistaminen ei ole mahdollista tai edes tarpeen. Usein riittää, kun pysähtyy ajattelemaan, miltä toiminta voisi näyttää ulkopuolisen silmin. Tällöin ulkopuolisia eivät ole vain yrityshenkiset, maaseudun ystävät tai luontoihmiset. Ulkopuolisia ovat nimenomaan ne, jotka eivät katsele asiaa liian läheltä tai kenties omista intresseistään lähtien.

Epäselvissä tapauksissa niin edun vastaanottamisesta kuin sivutoimen harjoittamisestakin kannattaa pidättäytyä. Lounaan voi aina maksaa itse. Osittain viihteellisen matkan voi järjestää arkisemmin.

Etuja, sivutoimia ja sidonnaisuuksia koskevat asiat on parasta harkita, linjata ja selvittää ennakoiden viraston sisällä, joskus jopa hallinto-oikeuden tulkinnoilla vahvistettuna. Kun toimintaa selvitellään lehtien etusivuilla ja käräjäoikeudessa, on luottamus viranomaisen toiminnan riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen saanut jo turhan kovan kolauksen. Siinä tilanteessa itse maksetutkaan juhlat eivät enää huvita.

Ari Niiranen

OLIKO PÄÄSIÄISESI MUNARIKAS?

Pääsiäinen oli ja meni. Tapana on ollut toivottaa munarikasta pääsiäistä ja tänä vuonna tämä toivotus oli enemmän kuin paikallaan. Pääsiäisen alla kauppareissulla saattoi nimittäin marketeissa ja kaupoissa törmätä tyhjyyttään ammottaviin munahyllyihin ja asiakkaisiin, jotka olivat juosseet ympäri kaupunkia munajahdissa. Itsekin otin oikein kuvan työkännykkäkamerallani (!) tällaisesta marketin tyhjästä kananmunahyllystä. Niin harvinaiselta se tuntui nykymaailmassa tietäen kaikki ylituotannosta aiheutuneet ongelmat, joiden kanssa kananmunantuotantokin on vuosien saatossa paininut.

Tuoreessa muistissa on myös kaupan voihyllyjen tyhjentyminen viime joulun alla. Miten tähän on tultu? Eikö meillä pitänyt olla ylituotantoa hieman kaikesta, ja tuottajilla vaikeuksia saada tuotantoaan markkinoille järkevään hintaan? Voivuoret ja maitojärvet ylituotannon kuvaajina ovat iskostuneet kansakunnan mielikuviin voimakkaina. Peruselintarvikkeiden pula on enemmänkin yhdistetty vaikkapa itäisen naapurimaamme aikaansaannoksiin kommunismin aikakaudella.

Voiko kuluttaja enää jatkossa luottaa saavansa kananmunansa pääsiäisenä, kinkkunsa jouluna ja pihvinsä kuumimpana grillikautena vai pitääkö hänen varustautua pitkiin jonotuksiin, hamstraukseen tai tiskin alta ostoihin? Ovatko kaikki satsaukset maatilojen rakennekehitykseen, elintarviketuotannon turvallisuuteen ja puhtauteen menneet hukkaan, kun kaikesta huolimatta riittävää tarjontaa varsinkaan kotimaisista tuotteista ei saada markkinoille kuumimpiin sesonkiaikoihin?

Osa selityksestä munapulaan löytyi munahyllyjen vieressä olleista A4-lapuista, joissa ilmiön syytä oli selvitetty. Perinteisten häkkikanaloiden tuotannonrajoitukset ja asteittainen poistuminen tuotantomuotona koko EU:n alueella on katkaissut paitsi monelta kanalta kaulan myös monen kananmunantuottajan halun jatkaa tuotantoaan. Mittaviin uusien vaatimusten mukaisiin investointeihin ei ole lähdetty, ja tämän seurauksena kanamunantuotanto on laskenut.

Myös erilaiset ruokaskandaalit ja -trendit heiluttelevat elintarvikemarkkinoita. Viime vuosilta meillä on useita esimerkkejä asioista, joilla on ollut nopeita ja joskus dramaattisiakin vaikutuksia elintarvikemarkkinoille. Erilaiset ruokaskandaalit ovat säikäyttäneet kuluttajia, ja heidän reaktionsa aiheesta tai aiheetta ovat saattaneet ajaa jonkin tuotannonalan ja jopa yksittäiset tuottajat pahoihin vaikeuksiin.

Trendeistä tuorein on karppaus joka on osasyyllinen myös pääsiäisen aikaiseen muna-pulaan. Karppausbuumi laittoi mm. leipomot kovien haasteiden eteen tuotekehityksessään. Ihailtavan nopeasti leipomoala toimittikin kaupan hyllyille ”karppausleipiä” mitä ne sitten lienevät olleenkaan.

Kummallista kyllä kuinka myöhään kaikki trendit ja virtaukset meille vielä nykymaailmassakin tulevat. Kyselin viime talvena eräältä hollantilaiselta kollegalta karppauksen vaikutuksista sikäläisillä markkinoilla. Hän ei oikein tunnistanut koko termiä. Hetken asiaa pohdittuaan hän muisteli sellaista touhotusta olleen markkinoilla joitakin vuosia sitten.

Mitä tästä opimme ja kuinka toimia jatkossa? Pitäisikö viljelijän pystyä loikkaamaan ketterästi tuotantomuodosta toiseen, tuottaa tänään kananmunia, kenties huomenna lampaanlihaa ja olisiko sitten taas kasvisten aika?

Jokainen ymmärtää, ettei tämä ole mahdollista järkevästi ja taloudellisesti hoidetussa yrityksessä. Yksittäisen tilan on mahdotonta heilua tuotantomuodosta toiseen trendien perässä. Satsaukset tuotantoon ovat mittavia, ja ne on tehtävä pidemmällä tähtäyksellä niin, että tilan talous pysyy tasapainossa. Tehokkuus ja taloudellinen selkäranka on etsittävä omasta tuotannosta ja pidettävä oma tila kilpailukykyisenä kestämään alan ylä- ja alamäet. Kuluttajien vaatimuksia tuotannon puhtaudesta, kestävyydestä ja eettisyydestä on toki kuunneltava herkällä korvalla, olipa tuotantoala mikä tahansa.

Heiluvatpa eri tuotantomuodot ja tuotteet elintarviketuotannossa mihin suuntaan tahansa, yksi trendi on varma. Kuluttajat ja yhteiskunta yleensä haluavat jatkossa entistäkin tarkemmin ja läpinäkyvämmin tietää missä, milloin ja miten mikin tuote on tuotettu ja kuka sen on tuottanut. Pilaantuiko ympäristö, kuinka oli eläinten hyvinvoinnin laita? Ehkäpä jatkossa ollaan nykyistä laajemmin myös tuottajan hyvinvoinnista kiinnostuneita ”reilun kaupan” hengessä.

Osaltaan valtakirjan ja perusteet näille vaatimuksille antavat yhteiskunnan ruuantuotantoon ohjaamat tuet. Tämä kaikki tarkoittaa entistä tarkempaa seurantaa ja asioiden dokumentointia kaikissa elintarviketuotannon vaiheissa pellolta pöytään. Ken tähän pystyy kustannustehokkaasti ja kuluttajien luottamuksen ansaiten, se on tulevaisuuden menestyjä kasvavilla ruokamarkkinoilla.

Keskeinen osa tätä luottamuksen ketjua on viranomaisvalvonta. Siinä meillä asian ympärillä touhuavilla viranomaisillakin on imagon kirkastamisen paikka. Kaikki valvonta- ja tarkastustoiminta ei olekaan vain välttämätön paha vaan ajantasaista osaamista vaativaa työtä, joka on keskeinen osa turvallista ruuantuotantoketjua.

Pekka Tahvanainen

LUMEN ALTA PALJASTUU AINA UUSI KESÄ

Aprillipäivä on jo takana eikä ole enää kuukauttakaan siihen, kun juhlimme Vappua – varmaa kevään ja kesän merkkiä. Luonto ei koskaan petä, sillä se luo aina uutta olipa takana kuinka kova talvi tahansa. Onko Pohjois-Karjalan kehitykselle tulossa myös uusi kesä menneen kovan talven takaiskujen jälkeen?

Mitä uutta ja millaisilla eväillä pystymme maakuntaamme luomaan entisen osaamisen päälle? Tämä on tärkeä kysymys, sillä uusiutumisen kautta maakuntammekin menestyy – ja siinä meille esimerkkiä näyttää luonto.
Maaliskuussa saimme korkeita vieraita maakuntaamme Euroopan komissiosta. Aluepolitiikasta mm. Suomen, Viron ja Tanskan osalta vastaava johtaja Charlina Vitcheva halusi tutustua Pohjois-Karjalassa siihen kuinka harvaan asutuilla alueilla on onnistuttu hyödyntämään rakennerahastovaroja yritysten innovaatiotoiminnassa.

Korkea vieraamme tutustui ensin Ilomantsin ihmeisiin – eli siihen kuinka hyvinvointia kumpuaa kullasta ja kaviaarista. Sen jälkeen vuorossa oli metsäteknologian mahdollisuuksiin tutustuminen. Johtaja Vitchevaa kiinnosti esimerkiksi se, kuinka EU:n kautta kanavoituvaa innovaatiorahoitus on täydentänyt kansallista innovaatiorahoitusta metsäteknologiassa ja yleensäkin maakunnassamme. Taisi vieraamme pitää näkemästään ja kuulemastaan.

Johtaja Vitchevalla oli myös viestejä tuomisinaan tulevaa rakennerahastokautta 2014 – 2020 ajatellen. Yleisesti on ajateltu, että EU:n rahoitus pienenee merkittävästi nykyisestään. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan mahdollista myös se, että EU:n kautta saatava rahoitus yritysten kehittämiseen ja laajemminkin innovaatiotoimintaan pienenisi vai hiukan nykytasostaan. Tästäkin asiasta olemme viisaampia lumien sulettua – tai ehkä joudumme odottamaan kuitenkin joulupukin tuloa.

Millaisia asioita sitten painotetaan tulevan rakennerahastokauden rahoituksessa? Näyttäisi siltä, että Pohjois-Karjalan osalta painotukset vaikuttavat varsin hyviltä. Tulevan kauden painopisteitä ovat pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn parantaminen, tutkimuksen ja teknologian kehittäminen sekä innovoinnin vahvistaminen, vähähiiliseen talouteen siirtyminen, työllisyyden parantaminen ja työvoiman liikkuvuuden edistäminen, koulutus ja elinikäinen oppiminen sekä sosiaalisen osallisuuden edistäminen.

Noista painopisteistä vähähiilinen talous vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta maakuntamme yritystoimintaa ja tutkimusta ajatellen. Olemmehan metsäteknologiasta ja metsäbio-osaamisesta kuuluisa maakunta. Metsäteknologiayritysten lisäksi meillä on metalli- ja kappaletavarateollisuutta, jotka voivat saada merkittävää kilpailuetua kehittämällä energiatehokkaampia ratkaisuja, materiaalitehokkaampia ratkaisuja, valmistusteknologiaa, tuotteiden kokoonpantavuutta ja tuotteen elinkaaren aikaista hallintaa ja näin kehittää ratkaisuja kohti vähähiilistä taloutta. Eli kyllä elinkeinoelämämme on jatkossakin kilpailukykyistä – ja kevättä kohti ollaan menossa.

Sanotaan, että tutkimuksella ja innovaatioilla luodaan ylihuomisen työpaikat. Pohjois-Karjalassa on koko EU-jäsenyyden ajan panostettu merkittävästi ja johdonmukaisesti fotoniikka- ja materiaaliteknologian osaamiseen sekä biotalouden osaamiseen metsäosaamiskylki edellä.

Maakunnan metsäbio-osaamisen tasosta saatiin hyvä signaali, kun Fortum ilmoitti tekevänsä merkittävän investoinnin Joensuun ja pyrolyysiöljylaitokseen. Tuotteiden markkinoiden, raaka-aineiden saatavuuden ja TEMin rahoituksen lisäksi ratkaisuun on varmasti vaikuttanut Joensuun seudun laajasti tunnustettu metsäbioosaaminen. Fortumin ratkaisu antaa hyvän pohjan käynnistää merkittävän biotalouteen ja biojalostamiseen keskittyvän kansallisesti ja kansainvälisesti verkostoituneen tutkimuksen ja liiketoiminnan osaamiskeskuksen – ekosysteemin – kehittäminen Joensuussa. Tämän osaamiskeskuksen keihäänkärki fokusoituu luonnollisesti metsäbiomassaan.

Toinen merkittävä osaamisala Pohjois-Karjalassa on fotoniikka- ja materiaaliteknologian osaamiseen. Tällä osaamisalalla on vahvat näytöt maakunnassamme ja myös vahvasti kasvavat maailman markkinat. On ennustettu esimerkiksi, että vuoteen 2015 mennessä fotoniikan maailman markkinat lähes kaksinkertaistuvat. Maakunnassamme on myös useita yrityksiä, jotka jo nyt hyödyntävät fotoniikkaa ja materiaaliteknologiaa omassa liiketoiminnassaan.

Nyt on oiva aikaikkuna käynnistää näiden kahden maakunnan kärkiosaamisalan nostaminen maailmanmaineeseen. Meillä on vielä jäljellä nykyisen rakennerahastokauden varoja ja uuden rakennerahastokauden painopisteet mahdollistavat kehitystyön jatkamisen. Lisäksi Joensuun seutu saanee äkillisen rakennemuutoksen statuksen vielä kuluvan vuoden aikana. Tätä kautta tulevat varat tulee kohdentaa innovatiivisiin ja uutta hyvinvointia luoviin hankkeisiin.

Nyt on tekemisen paikka – sen uuden kevään tekemisen paikka!

Kalevi Pölönen

VOIHAN ÄRMI

Äkillisen rakennemuutoksen alueita Suomessa on nimetty vuodesta 2007 alkaen jo noin 25 kpl, jotkut jo toistamiseen. Näissä tilanteissa on ollut kyse jonkin suuren yrityksen tai yritysryhmän nopeasta toiminnan alasajosta, jonka seurauksena syntyy merkittävästi irtisanomisia sekä tuotanto- ja elinkeinorakenteen muutoksia.

Valtioneuvosto nimeää tietyillä kriteereillä nämä seutukunnat tai joskus yksittäiset kunnatkin äkillisen rakennemuutoksen (ÄRM) alueiksi. Nimeäminen mahdollistaa erilaisia valtion lisätoimia ja resursseja rakennemuutosalueiden työllisyyden ja yritystoiminnan ongelmien lieventämiseksi ja uuden kasvun mahdollistamiseksi.

Pohjois-Karjalassa on ollut jo kolme ÄRM-aluetta. Vuosina 2007 – 2008 Perloksen tuotannon alasajo kosketti noin 2.000 henkilöä. Näistä noin 1.500 on sijoittunut työmarkkinoille, ja vain noin 100 henkilöä on edelleen työttömänä. Osa lienee myös eläköitynyt tai poistunut työmarkkinoilta tai alueelta muualle.
Parikymmentä uutta yritystä syntyi ja usea yritys teki merkittäviä laajennusinvestointeja. Perloksen rakennemuutoksen työllisyyden ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen saatiin yhteensä noin 16 miljoonaa euroa ja sen lisäksi työllistämiseen ja koulutukseen Euroopan globalisaatiorahastolta (EGR) noin 2 miljoonaa euroa.

Perloksen tilanne toi alueen kaikki toimijat tiiviisti puhaltamaan yhteiseen hiileen. Toiminta oli ripeää ja tuloksekasta, tosin tuolloin seudulla oli työmarkkinoilla myös paljon kysyntää. Perloksen rakennemuutoksen hoidosta on tehty selvityksiä mm. Itä-Suomen yliopistossa ja onpa EU:n komissiokin ollut kiinnostunut tuloksista.

Keski-Karjalassa mekaanisen puunjalostusyritysten irtisanomisten perusteella alue nimettiin äkillisen rakennemuutoksen alueeksi vuosiksi 2009 -2010. Irtisanottuja oli tuolloin yhteensä 185, joista edelleen työttömänä on neljännes ja lähes saman verran odottaa eläkepäätöksiä. Rakennemuutoksen hoitoon kohdistettiin noin 6-7 miljoonaa euroa kaikkiaan, ja muutamia pieniä yrityksiä on syntynyt. Pienellä talousalueella ei ole ollut helppoa saada liikkeelle riittävän mittavia kasvusysäyksiä lyhyessä ajassa. Osa tuolloin alkunsa saaneista toimista näkyvät tuloksina vasta nyt.

Puhos Boardin viime syksyn konkurssi heijastusvaikutuksineen arvioitiin yhteensä noin 150 henkilön työpaikkamenetyksiksi. Niinpä Keski-Karjala nimettiin lokakuusta 2011 kahdeksi vuodeksi uudelleen äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, osittain siksikin että edellinen rakennemuutos oli vielä kesken. Irtisanottuja on nyt ollut noin 90, joista noin 30 -40 on vielä ilman työ- tai muuta koulutuspaikkaa.

Loppuvuodesta 2011 ja nyt maaliskuussa Keski-Karjalan rakennemuutoksen hoitoon on saatu noin 5 miljoonaa euroa. Keski-Karjalan kehittämisyhtiö on tehnyt mittavan työn hakemalla yritysten kanssa työllistäviä kehittämis- ja investointikohteita, joita on tiedossa nyt reilun 12 miljoonan euron edestä. Niiden täysimääräinen toteutuminen voisi parhaimmillaan tuoda työtä lähes 150 henkilölle.

Viimeisin Pohjois-Karjalan kohtaama rakennemuutos poikkeaa edellisistä. Valtio on nyt omilla toimillaan aiheuttamassa merkittäviä työpaikkamenetyksiä. Näistä suurimmat ovat Kontiorannan varuskunnan lakkautus vuoden 2013 lopussa. Lisäksi Kohtiolahdella suljetaan kaksi vastaanottokeskusta ja Joensuusta Hätäkeskus siirtyy Kuopioon. Näiden ja muiden työpaikkamenetysten määrä heijastusvaikutuksineen on merkittävä, arviolta lähes 700 työpaikkaa, josta noin neljä- ja puolisataa valtion työpaikkoja.

Menetykset tapahtuvat pidemmällä aikavälillä, ja työ- ja elinkeinoministeriön johdolla mietitäänkin uudenlaisia ja pitkän aikavälin tehokkaita toimintamalleja. Esimerkiksi varuskunta-alueiden kokonaisvaltaiset ja uudenlaiset käyttömahdollisuudet voivat tuoda pitkäaikaisen piristysruiskeen alueen elinkeinoelämälle.

Joensuun seudun kehittämisyhtiön ja alueen yritysten arvioiden mukaan olisi mahdollista työllistää jopa 500 -600 työntekijää lähivuosina, mikäli yritysten kaavailemat reilun sadan miljoonan euron kehittämis- ja investointihankkeet toteutuvat. Pitemmällä aikavälillä rakennemuutosta haetaan osaamisen ja innovaatioiden kautta.

Alueen osaamisvahvuuksiin, metsäbiotalouteen sekä materiaalitekniikkaan ja fotoniikkaan liittyen Joensuun seutu voi profiloitua kansalliseksi osaamiskeskittymäksi. Tämä voisi turvata meille vahvaa elinkeinoelämän kasvua mm. keskeisten teollisten alojen uudistumisen kautta, synnyttää uutta yritystoimintaa sekä houkutella kansainvälisiä osaajia, yrityksiä ja sijoittajia maakuntaan.

Merkittävä osa valtion lisätuesta äkillisille rakennemuutosalueille kanavoituu ELY-keskusten ja TE-toimistojen, mutta myös Finnveran ja Tekesin kautta. Työllistämisen ja koulutuksen, sekä yritysten ja julkisten organisaatioiden innovaatio-, kehittämis- ja investointien lisäksi tukea voidaan ohjata kuntien elinkeinolähtöisiin, työllistäviin investointeihin kuten vesihuolto- ja liikennehankkeisiin. Nopeiden työllisyysvaikutusten lisäksi tulisi huomioida nykyistä enemmän tulevaisuuden tarpeet, se rakennemuutos.

Pohjois-Karjala ja itse asiassa koko Itä-Suomi on EU:n rakennerahasto-ohjelmien aluetta pitkään jatkuneen rakennetyöttömyyden ja keskimääräistä heikomman aluetalouden kehityksen vuoksi. Äkilliset rakennemuutokset ravistelevat näiden lisäksi maakunnan kehitystä.

Tarvitaan vahvaa uudistumista ja eteenpäin katsomista, jotta kierre katkeaa. Onko meillä riittävästi uskoa ja tahtoa tehdä itse tarvittavat muutokset sillä globalisaation muutosvoima on vasta alkanut?

Ritva Saarelainen

SAAKO ESIMIES NÄYTTÄÄ TUNTEENSA?

Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkautuksen uutisoinnissa herkuteltiin komentajan liikuttumisella. Everstin tunteikkaasta vastauksesta maanpuolustushenkeä koskevaan kysymykseen tuli maakuntaan kohdistuneiden valtion toimenpiteiden symboli.

Saako joukkonsa puolta pitävä ja samalla ylempänä tehdyille päätöksille lojaali eversti näyttää tunteitaan? Saako ääni väristä, puhe katketa tai silmä kostua surusta tai ilosta missään tilanteessa? Vaikka valtion aluehallinnon virkamiehinä emme kenraalin leijonia kauluslaattoihin odottelekaan, voi samat kysymykset esittää meillekin. Vastaaviin tilainteisiin joutuu moni muukin valtionhallinnon esimies kuin lakkautettavan varuskunnan komentaja.

Järki ja logiikka, tosi ja epätosi ohjaavat rationaalisen virkamiehen ja esimiehen toimintaa. Mutta lienee tunteillakin jotakin tekemistä. Huipputuloksia millään elämänalueella on turha tavoitella ilman haaveita, hinkua ja tekemisen paloa. Mukana on oltava vahvasti myös tunnetta. Mäkihyppykään ei ole pelkkää biomekaniikkaa ja fysiologiaa. Työssä me voimme useimmiten tyytyä tasoon ”good enough”, riittävän hyvä. Vaikka kymppiä tavoitellaan, voi kasipuolikas tai seiskakin riittää.

Esimies tekee työtään joka tapauksessa tunnetasolla. Työkaluna on useimmissa tilanteissa hänen oma persoonansa. Johtaminen on enemmän tai vähemmän elämäntapa.
Johtaminen on palvelutehtävää siinä missä muutkin palveluammatit. Esimiehen on huolehdittava omasta työhyvinvoinnistaan, jotta voi huolehtia siitä myös muiden osalta. Asiakkaiden ja työtovereiden palveleminen on vaikeaa, jos virkamiehellä ovat päällimmäisinä negatiiviset tunteet.

Arvomme asiakaslähtöisyys voisi yhtä hyvin olla myös laajemmin ihmiskeskeisyys. Ihminen on keskiössä niin virkamiehenä kuin asiakkaanakin. Palvelujen sähköistäminen, uudet palvelukanavat tai tiukentuva taloustilanne eivät asiaa muuksi muuta. Pelkkiä asioita ei voi johtaa, vaikka olisi kuinka täydelliset ohjeet, osuvat tulosindikaattorit ja excel-taulukot kahdella desimaalilla. Jokaisen virkatehtävän takaa ja edestä löytyy aina ihminen.

Tunteet on vain hyväksyttävä. Jokaisen, varsinkin esimiehen, on itse otettava vastuu omista tunteistaan ja käytöksestään. Jos luottamus on vahva, voi tunteita näyttää enemmänkin. Me kaikki voimme olla rakentamassa tätä luottamusta. Tunnetta ja tekemisen paloa tarvitaan rakennettaessa maakuntaa, jossa on vielä aihetta liikuttua ilostakin.

Ari Niiranen

YMPÄRISTÖTEHTÄVIEN KEVENTÄMISESTÄ

ELY-keskusten ympäristötehtävien eli YM:n toimialan ja MMM:n vesivaratehtävien järjestämisestä on valmistunut raportti. Raportissa keventämisellä tarkoitetaan ympäristötehtävien hoidon järjestämistä siten, että ELY-keskukset selviävät ydintehtävistään henkilövoimavarojen vähentyessä tulevaisuudessa.

Raporttiluonnos vilisee tuttuja keventämiskeinoja: priorisointia, toimintatapojen ja prosessien kehittämistä, erikoistumista ja keskittämistä, ostopalveluita, yhteistyötä ja synergiaa ja sähköisten palveluiden kehittämistä. Toimenpide-ehdotuksia tulosalueittain on runsaasti, samoin jatkohanke-esityksiä.

Nykyiselle henkilöstölle ei raportissa esitetyllä ole juurikaan vaikutuksia. Madonluvut on luettu toisaalla ja raportissa esitetyllä yritetään lähinnä sopeuttaa toimintaa annettuihin raameihin. ’Euro on paras konsultti’ -totuus ohjannee viimekädessä raporttia tehokkaammin.

Toisessa vaakakupissa on huoli keventämistoimien vaikutuksista ympäristöön, ympäristöasioiden vaikuttavuuteen ja ympäristöedun huomioimiseen tehtävissä joita kevennetään, siirretään muualle tai joista luovutaan.

Meillä on priorisoitu tehtäviä ja jonkin verran uudelleen kohdennettu voimavaroja. Osaamisen kehittämisellä sekä parhaiden käytäntöjen ja toimintatapojen hyödyntämisellä selvitään osin henkilövoimavarojen vähentymisestä ja eläköitymisten myötä tapahtuvasta osaajien poistumisesta.

Tulevaisuudessa kaikkien nykyisten ympäristötehtävien hoitaminen on haastavaa. Täysin samaa mieltä raportin kanssa voi olla siinä, että aina, lakien valmistelusta alkaen, on tarpeen miettiä, mitä asioita voitaisiin tehdä kevyemmin tai mistä voitaisiin luopua. Ympäristötehtävät perustuvat lainsäädäntöön. Eniten resurssisäästöjä saisi karsimalla lakitasolla vähemmän vaikuttavia tehtäviä ja keskittymällä ydintehtäviin. Ohjaava taho ei tähän vielä kuitenkaan ole lähtenyt, päinvastaisena esimerkkinä on mm. vesilain uudistamisen myötä lisääntyvät tehtävät.

Keventämisen ei tarvitse merkitä vaikuttavuuden vähenemistä. ELY-keskuksen edeltäjäviraston aikana luovuttiin mm. ympäristöhankkeiden rakennuttamisesta. Palvelu on vuosikymmenen ajan tilattu Etelä-Savon ELY-keskukselta. Tässä keskittäminen on koettu hyötyisäksi.

Voimme keskittyä vesi- ja ympäristötyöhankkeissa rakennuttamisen sijaan hankealoitteiden kokoonjuoksemiseen toteutuskelpoisiksi ja kehittämään yhteistyötahojen, eli tulevien loppukäyttäjien, valmiutta vastuunottoon tulevaisuudessa toteuttaa hankkeensa avustuspohjalta. Kevennetystä organisaatiosta huolimatta toteutettujen vesihuoltotöiden lukumäärässä ja vaikkapa maaseutualueiden viemäröinnin kattavuudessa olemme vaikuttavuudessa raskassarjalaisia.

Janne Kärkkäinen